Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?

"Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta."

Korko on sen varallisuuden kartuttamiseen liittyvä kulu, ei asumisen kulu.

Vierailija kirjoitti:

"Itse lähtökohtaisesti maksaisin miehen omistamassa asunnossa asuessa puolet juoksevista kuluista, koska ihan samalla tavalla se asunnonomistaja sitä asuntoa kuluttaa ja vettä ja sähköä käyttää. Vastike ja muut juoksevat kulut ovat asumismenoja ja olen niistä omalta osaltani puoliksi vastuussa. Lainan lyhennys on taas asunnon omistajan oma asia, hän on itse päättänyt asuntonsa ostaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan."

Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta.

Tietysti ymmärrän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainakulunsa ja muut juoksevat kulut sitten puoliksi. En suostuisi maksamaan koko yhtiövastiketta ja molempien vesiä ja sähköä, vaan ne olisi puolitettava. Näin toimittiin edellisessä suhteessani ja toimi hyvin.

Jossakin vaiheessa voisi sitten miettiä, että ostaisit oman osuutesi asunnosta ja lyhentäisitte lainaa yhdessä. 

 

Minä taas maksaisin ehdottomasti tuon 350 euroa ja tuosta kummatkin hyötyvät kuitenkin. Pelkästään puolet kuluista on mielestäni liian vähän ja menee toisen hyväksikäyttämiseen. 

Ei se nyt hyväksikäyttöä ole, koska asunnonomistajankin kulut pienenevät. 

En muuttaisi miehen kotiin. Ensi alkuun voitaisiin asua minun luonani eli mies luopuisi omasta asunnostaan. Tai sitten asuttaisiin omissa kodeissa erillään, jonka jälkeen pitäisi hankkia uusi yhteinen koti.

Poikkeuksen tästä tekisin vain siinä tapauksessa, jos miehellä on joku sukutila, kartano tai iso luksustalo.

Puolet asumiskuluista ja lainan koroista kuulostaa molempien kannalta hyvältä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainakulunsa ja muut juoksevat kulut sitten puoliksi. En suostuisi maksamaan koko yhtiövastiketta ja molempien vesiä ja sähköä, vaan ne olisi puolitettava. Näin toimittiin edellisessä suhteessani ja toimi hyvin.

Jossakin vaiheessa voisi sitten miettiä, että ostaisit oman osuutesi asunnosta ja lyhentäisitte lainaa yhdessä. 

 

Minä taas maksaisin ehdottomasti tuon 350 euroa ja tuosta kummatkin hyötyvät kuitenkin. Pelkästään puolet kuluista on mielestäni liian vähän ja menee toisen hyväksikäyttämiseen. 

Ei se nyt hyväksikäyttöä ole, koska asunnonomistajankin kulut pienenevät. 

En kyllä ketään ottaisi asumaan pelkästään maksamalla puolet kuluista. Ei ole sen väärti, että tilaa on sitten paljon vähemmän ja toisen tavaroita asunnossa. Mieluummin jatkaisin asumista omissa asunnoissa. Tosin en kyllä muutenkaan enää haluaisi muuttaa yhteen viimeisen eron jälkeen. Oma asunto ja oma lupa enkä tähän halua ketään toista enää mistään hinnasta vaikka maksaisi kaikki mahdolliset kulut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Itse lähtökohtaisesti maksaisin miehen omistamassa asunnossa asuessa puolet juoksevista kuluista, koska ihan samalla tavalla se asunnonomistaja sitä asuntoa kuluttaa ja vettä ja sähköä käyttää. Vastike ja muut juoksevat kulut ovat asumismenoja ja olen niistä omalta osaltani puoliksi vastuussa. Lainan lyhennys on taas asunnon omistajan oma asia, hän on itse päättänyt asuntonsa ostaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan."

Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta.

No ei se vuokrakaan muutu sen mukaan kuinka paljon vuokraisäntä maksaa asuntolainan korkoja. En todellakaan itse ainakaan maksattaisi toisella asuntolainaan liittyviä korkoja. 

No kerroppa sitten, mihin liittyvä juokseva kulu se asuntolainan korko on jos ei asumiseen? Kerro myös miksi Hekan kämppien vuokrat nousevat kasvavien korkokulujen takia, mikäli se ei sinun mukaasi vuokraan vaikuta?

Eipä sillä ole väliä kuka niitä korkoja maksattaa tai ei maksata, mutta kyllä asuntolainan korko on yksiselitteisesti asumiseen liittyvä juokseva kulu. Fiksumpi huomaisi sen siitä, että lainassa on sana "asunto" ja korko on kulu.

Vierailija kirjoitti:

Puolet asumiskuluista ja lainan koroista kuulostaa molempien kannalta hyvältä ratkaisulta.

En todellakaan sotkisi lainan korkoja asumiskuluihin. Ne korothan riippuu kuinka paljon sitä lainaa on tullut otettua ja eihän toisella mitään tekemistä sen lainan suuruuden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolet asumiskuluista ja lainan koroista kuulostaa molempien kannalta hyvältä ratkaisulta.

En todellakaan sotkisi lainan korkoja asumiskuluihin. Ne korothan riippuu kuinka paljon sitä lainaa on tullut otettua ja eihän toisella mitään tekemistä sen lainan suuruuden kanssa. 

Muutenkin korot kuuluvat rahoitusvastikkeeseen eikä hoitovastikkeeseen. 

Vierailija kirjoitti:

"Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta."

Korko on sen varallisuuden kartuttamiseen liittyvä kulu, ei asumisen kulu.

Ja tässä tapauksessa varallisuus = asunto. Ja asua ei voi ilman asuntoa, joten sen hankkimiseen liittyvä kulu on asumiskulu, hankitaan se sitten vuokraamalla tai ostamalla.

Minulla mies omisti alkujaan omakotitalon, kun minä asuin vuokralla. Omakotitalo jäi erossa miehen exälle, mies muutti luokseni ahtaaseen asuntoon huonekalun ja matkalaukun kanssa. Myöhemmin otimme yhteislainan ja ostimme sillä uuden asunnon ja uudet huonekalut. Lainaa maksoimme suunnilleen puoliksi, laskuista maksoin joitakin asuntoon yms. liittyviä laskuja. Mies paljon minua varakkaampi, joten ihan reilu kauppa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainakulunsa ja muut juoksevat kulut sitten puoliksi. En suostuisi maksamaan koko yhtiövastiketta ja molempien vesiä ja sähköä, vaan ne olisi puolitettava. Näin toimittiin edellisessä suhteessani ja toimi hyvin.

Jossakin vaiheessa voisi sitten miettiä, että ostaisit oman osuutesi asunnosta ja lyhentäisitte lainaa yhdessä. 

 

Miksi toisen pitäisi saada asua vaan puolikkaan vastikkeen hinnalla? Kuluttaa toisen omaisuutta ilmaiseksi

Ei kannata muuttaa yhteen, jos yhdessä asuminen tuntuu vain siltä, että toinen "kuluttaa asuntoa". Tuollainen ajattelu sopii vuokrabisnekseen, ei parisuhteen perustaksi.

Vierailija kirjoitti:

Puolet asumiskuluista ja lainan koroista kuulostaa molempien kannalta hyvältä ratkaisulta.

Toinen on voinut ottaa lainaa enemmän mitä loppujen lopuksi tarvisee, jos on hyviä sijoituksia ja sijoitusten korot ovat suuremmat kuin ne lainan korot. Oishan se vähän häsrkiä vielä maksattaa toisella puolet niistä lainan koiroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainakulunsa ja muut juoksevat kulut sitten puoliksi. En suostuisi maksamaan koko yhtiövastiketta ja molempien vesiä ja sähköä, vaan ne olisi puolitettava. Näin toimittiin edellisessä suhteessani ja toimi hyvin.

Jossakin vaiheessa voisi sitten miettiä, että ostaisit oman osuutesi asunnosta ja lyhentäisitte lainaa yhdessä. 

 

Miksi toisen pitäisi saada asua vaan puolikkaan vastikkeen hinnalla? Kuluttaa toisen omaisuutta ilmaiseksi

Puolet vastikkeesta ei ole ilmaista.

Se on vasta käyttökulu

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ketään ottaisi asumaan pelkästään maksamalla puolet kuluista. Ei ole sen väärti, että tilaa on sitten paljon vähemmän ja toisen tavaroita asunnossa. Mieluummin jatkaisin asumista omissa asunnoissa. Tosin en kyllä muutenkaan enää haluaisi muuttaa yhteen viimeisen eron jälkeen. Oma asunto ja oma lupa enkä tähän halua ketään toista enää mistään hinnasta vaikka maksaisi kaikki mahdolliset kulut. 

Niin kauan kuin yhdessä asuminen kumppanin kanssa tuntuu siltä, että on "ottanut jonkun luokseen asumaan", ja jos ajatuskin toisen läsnäolosta ja hänen tavaroistaan häiritsee niin paljon, ettei sitä pysty kestämään ilman tuntuvaa rahallista korvausta, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Yhdessä asumisen kuuluisi olla sitä, että eletään yhdessä yhteistä arkea, ei silloin ole normaalia ajatella, että "on ottanut" toisen asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Logiikka tuntuu usein menevän niin, että kumppanin ei kuulu edesauttaa omaisuuden kerryttämisessä. Huomiotta jää, että jos asuntolainaa ei olisi, vastaavan summan olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle, tai vähintään asuntolainan korkokustannus jäisi toteutumatta. Jotta tilanne olisi taloudellisesti reilu, toisen omistusasuntoon muuttavan pitäisi maksaa puolet juoksevista kuluista, puolet mahdollisen asuntolainen koroista ja periaatteessa myös puolet asuntoon sidotun pääoman menetetystä tuotosta (= jos asunnon velaton osuus on vaikkapa 100 000 euroa, voidaan ajatella, että tuo 100 000 euroa sijoittamalla voitaisiin saada 3% eli 3 0000 euroa tuottoa vuodessa. Tämä jaettuna kahdella tarkoittaa 125 euron pääomakustannusta kuukaudessa). 

Huomiotta usein tuntuu jäävän myös se, ettei omistusasunto ole takuuvarma sijoitus, vaan usein myös riski. Ei siitä ole mitään takuita, että asunnosta saa omansa takaisin tai että se yleensäkään menee ka

Ei kannata muuttaa yhteen, jos tällaiset asiat alkavat nousta sen edelle, että haluaa asua yhdessä kumppanin kanssa. En ainakaan itse haluaisi asua yhdessä silloin, jos jompi kumpi osapuoli miettisi yhdessä asumista vain rahan, sijoittamisen tai asunnosta saadun voiton näkökulmasta. Haluan itse asua yhdessä vain silloin, jos molemmille se yhdessä asuminen on pääasia ja merkittävin vaakakupissa painava seikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ketään ottaisi asumaan pelkästään maksamalla puolet kuluista. Ei ole sen väärti, että tilaa on sitten paljon vähemmän ja toisen tavaroita asunnossa. Mieluummin jatkaisin asumista omissa asunnoissa. Tosin en kyllä muutenkaan enää haluaisi muuttaa yhteen viimeisen eron jälkeen. Oma asunto ja oma lupa enkä tähän halua ketään toista enää mistään hinnasta vaikka maksaisi kaikki mahdolliset kulut. 

Niin kauan kuin yhdessä asuminen kumppanin kanssa tuntuu siltä, että on "ottanut jonkun luokseen asumaan", ja jos ajatuskin toisen läsnäolosta ja hänen tavaroistaan häiritsee niin paljon, ettei sitä pysty kestämään ilman tuntuvaa rahallista korvausta, ei todellakaan kannata muuttaa yhteen. Yhdessä asumisen kuuluisi olla sitä, että eletään yhdessä yhteistä arkea, ei silloin ole normaalia ajatella, että "on ottanut" toisen asumaan.

Sen takia en enää muuta yhteen vaan parempi, että molemmilla omat asunnot. Mutta kyllä ajattelisin, että toinen on valmis luopumaan omasta tilastaan, joten maksaisin kyllä pientä kulukorvausta myös, kun kyllä sitä asuntoakin kuluttaa.  Ap:n ehdotus kuulostaa ihan hyvältä ja tuossa varmaan molemmat ovat sitten tyytyväisiä. Kumpikin hyötyy yhteenmuutosta. 

Tapoja on yhtä paljon kuin pareja. Kukin sopikoot keskenään, eikä se muille kuulu.

Me ei olla ikinä riidelty rahasta. Ei silloin kun rahat on olleet tosi vähissä, ei silloin kun minä olen tienannut enemmän, eikä silloin kun mies on tienannut enemmän. Eikä olla koskaan harrastettu "puolittamisia".

Meidän suhde alkoi sillä että mies muutti mun vuokra-asuntoon, mutta mä maksoin edelleen kaikki asumiskulut. Mies maksoi sitten ruokaostoksia ja vaikka kodinkoneita jos tarvittiin. Kun muutettiin yhteiseen vuokra-asuntoon, sovittiin että toinen maksaa vuokran ja toinen muita kuluja. Ei laskettu laskimella että meneekö tasan. Kun ollaan ostettu taloja, mies on aina maksanut lainanlyhennykset. Ihan vaan siksi että hänellä on ollut vakituinen työ ja säännölliset tulot, minulla ollut paljon määräaikaisuuksia. Koettu helpoimmaksi että lyhennykset menee siltä tililtä jossa on aina riittävästi rahaa, ei tarvitse miettiä ja laskea.

Nyt asutaan minun perimässäni velattomassa talossa. Tähän piti tehdä muutamien kymppitonnien remontti jota varten otettiin lainaa. Mies maksaa sen ja minä talon muita kuluja. Lisäksi laitan rahaa säästöön, siltä tililtä otetaan kun tarvitaan äkkiä rahaa vaikka ihmisen tai lemmikin lääkäriin, uuteen pesukoneeseen tai lapsen vuokratakuuseen.

Meillä homma toimii hyvin näin, joten meille sopiva tapa!

Vierailija kirjoitti:

Miten tästäkin saadaan näin helvetinmoinen ongelma aikaiseksi. Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön.

Pitääkö kaikkea miettiä niin vaikeasti. Eikö yhteen muuttaminen ole vähän niin kuin sitä yhteisen elämän rakentamista? Vai meinaatteko hautaan asti laskinten kanssa laskea, että mikä on reilua ja mikä ei.

Itse taas en ymmärrä, että jos rakennetaan yhteistä elämää ja eletään yhteistä arkea, niin miksi siitä pitäisi edes ajattelun tasolla tehdä joku vuokrasuhde? Itse olen ainakin asunut kumppanin kanssa minun omistamassani asunnossa niin, että maksoimme asumiskulut suhteutettuna tuloihin - minä maksoin enemmän, koska kumppani oli paljon pienituloisempi. Ja kun hän jossain vaiheessa joutui sairaslomalle, maksoin nekin kulut kokonaan. Ikinä en haluaisi, että parisuhteessa toinen osapuoli kokisi, että hänen täytyy korvata yhdessä asuminen vuokran maksulla!

Vierailija kirjoitti:

Asunnon omistaja maksaa lainakulunsa ja muut juoksevat kulut sitten puoliksi. En suostuisi maksamaan koko yhtiövastiketta ja molempien vesiä ja sähköä, vaan ne olisi puolitettava. Näin toimittiin edellisessä suhteessani ja toimi hyvin.

Jossakin vaiheessa voisi sitten miettiä, että ostaisit oman osuutesi asunnosta ja lyhentäisitte lainaa yhdessä. 

Samaa mieltä. Tottakai ap.maksaisi vain puolet vastikkeesta,sähköstä ja vedestä. Samalla tavalla se toinenkin siinä kuluttaa. Molemmat kuitenkin säästää.