Yhteen muuttaminen toisen omistamaan asuntoon - kumpi voittaa?

Vierailija kirjoitti:

Me teimme niin, että mies muutti luokseni. Koska vastikkeeni ja lainani pysyivät saman suuruisina kuin aina ennenkin, maksoin ne itse tietenkin. 

Toisaalta miehesi ei tarvinnut enää maksaa asumisesta mitään, mikä ei ole tasapainoinen tilanne.

Mielestäni ap:n järjestely on hyvä, hän maksaa enemmän kuin vain omat sähkönsä ja vetensä mutta ei kuitenkaan niin paljon että voisi sanoa hänen maksavan toisen asuntovarallisuutta.

Logiikka tuntuu usein menevän niin, että kumppanin ei kuulu edesauttaa omaisuuden kerryttämisessä. Huomiotta jää, että jos asuntolainaa ei olisi, vastaavan summan olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle, tai vähintään asuntolainan korkokustannus jäisi toteutumatta. Jotta tilanne olisi taloudellisesti reilu, toisen omistusasuntoon muuttavan pitäisi maksaa puolet juoksevista kuluista, puolet mahdollisen asuntolainen koroista ja periaatteessa myös puolet asuntoon sidotun pääoman menetetystä tuotosta (= jos asunnon velaton osuus on vaikkapa 100 000 euroa, voidaan ajatella, että tuo 100 000 euroa sijoittamalla voitaisiin saada 3% eli 3 0000 euroa tuottoa vuodessa. Tämä jaettuna kahdella tarkoittaa 125 euron pääomakustannusta kuukaudessa). 

Huomiotta usein tuntuu jäävän myös se, ettei omistusasunto ole takuuvarma sijoitus, vaan usein myös riski. Ei siitä ole mitään takuita, että asunnosta saa omansa takaisin tai että se yleensäkään menee kaupaksi. Mitä sitten tehdään, jos on yhdessä asuttu toisen omistamassa asunnossa ja asunto myydään tappiolla? Maksaako asunnossa puolella juoksevista kuluista asunut puolet siitä tappiosta vai jääkö se omistusasujan vastuulle? 

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä naisen logiikka on näissä asioissa ihan käsittämätön :) En tiedä minkä matikan mukaan on reilua asua toisen omistusasunnossa puolikkaan vastikkeen tai vastikkeen hinnalla??? Jos asetelma olisi toisin päin ja mies muuttaisi omistamaasi asuntoon, niin siinä tapauksessa olisi varmaan reilua, että mies maksaisi vastikeen lisäksi vähintään puolet asuntolainastasi, koska "tuothan suhteeseen muitakin etuja". Niinhän??

Reilua on puolet juoksevista kuluista ja mahdollisesti joku osuus lainan korosta, etenkin jos asutaan alueella, jossa asuntojen hinnat sakkaavat. Asunnon ostaneen sitoutuneelle pääomalle muodostuu vaihtoehtoiskuluja, joista osa on reilua korvata. Meillä mies maksaa puolet käyttökuluista ja kolmanneksen lainan koroista. Mulla loput.

Sinun tuskin tarvitsee naisen kanssa asumista pitkään aikaan suunnitella, sen verran asennetta jutuissa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teimme niin, että mies muutti luokseni. Koska vastikkeeni ja lainani pysyivät saman suuruisina kuin aina ennenkin, maksoin ne itse tietenkin. 

Toisaalta miehesi ei tarvinnut enää maksaa asumisesta mitään, mikä ei ole tasapainoinen tilanne.

Mielestäni ap:n järjestely on hyvä, hän maksaa enemmän kuin vain omat sähkönsä ja vetensä mutta ei kuitenkaan niin paljon että voisi sanoa hänen maksavan toisen asuntovarallisuutta.

Miksi hänen olisi pitänyt maksaa minun asuntoni kuluista? Kun tulin raskaaksi, ostimme puoliksi isomman asunnon. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen ominaisuus on suuripiirteisyys. Jos miehen oma rakas elämänkumppani haluaa muuttaa samaan talouteen, mies maksaa kaiken sen minkä siihenkin asti. Onhan se hänen asuntonsa edelleen. Älä muuta yhteen minkään pikkusieluisen ja saidan nillittäjän kanssa. Se on ensimmäinen red flag, jonka sitten löydät edestäsi ennen pitkää.

Sä oot varmaan lukenut jonkun toisen avauksen?

Tässähän mies nimenomaan vaikuttaa suurpiirteiseltä. 

Miten tästäkin saadaan näin helvetinmoinen ongelma aikaiseksi. Toisen lainaa nyt ei tietenkään maksella, mutta jos olisin itse tuollaisessa tilanteessa, niin todellakin maksaisin yhtiövastiketta "vuokrana", koska jäisin asumiskustannuksissa joka tapauksessa todennäköisesti voitolle ja rahaa säästöön.

Pitääkö kaikkea miettiä niin vaikeasti. Eikö yhteen muuttaminen ole vähän niin kuin sitä yhteisen elämän rakentamista? Vai meinaatteko hautaan asti laskinten kanssa laskea, että mikä on reilua ja mikä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me teimme niin, että mies muutti luokseni. Koska vastikkeeni ja lainani pysyivät saman suuruisina kuin aina ennenkin, maksoin ne itse tietenkin. 

Toisaalta miehesi ei tarvinnut enää maksaa asumisesta mitään, mikä ei ole tasapainoinen tilanne.

Mielestäni ap:n järjestely on hyvä, hän maksaa enemmän kuin vain omat sähkönsä ja vetensä mutta ei kuitenkaan niin paljon että voisi sanoa hänen maksavan toisen asuntovarallisuutta.

Miksi hänen olisi pitänyt maksaa minun asuntoni kuluista? Kun tulin raskaaksi, ostimme puoliksi isomman asunnon. 

Jos olisitte eronneet niin perustelisitko asiaa samoin?

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullinen korvaus olisi puolet vastikkeetta, vedestä ja sähköstä. Laina korkoineen ja puolet juokevista kuluista on asunnon omistajan vastuulla.

Äläkä vaan erehdy maksamaan ruokakuluista puolta enempää.

Hyvin tyypillinen ajatus siltä osapuolelta, jolla EI ole sitoutunut pääomaa jopa satoja tuhansia asuntoon. Minun parikymppinen lapseni asuu perimässään liki 100 m2 asunnossa ison kaupungin keskustassa. Hän on miettinyt, jos muuttaisi yhteen suhteen toisen osapuolen kanssa. 

Toisella osapuolella on vuokra tällä hetkellä sen 600 e yksiöstä. Lapseni kulut asunnosta ovat noin 400e / kk sisältäen vastikkeen, veden ja vakuutuksen. Asunnon hinta olisi noin 170 000e, jos hän sen möisi. Lapseni on sitä mieltä, että koska pääomaa on sitoutunut todella paljon asuntoon, ei pelkästään puolet vastikkeesta ja muista asumiskuluista riitä. Tai jos riittää, niin siinä tapauksessa se saa mennä niin päin, että hän on se joka maksaa pari hassua satasta asumisesta toisen isossa asunnossa. 

Jos lapseni seurustelukumppani muuttaa asuntoon, tulee hänen siis maksaa juoksevat asumiskulut kokonaan. Se on edelleen hyvä diili seurustelukumppanille, pääsee asumiskuluissa pari sataa halvemmalla verrattuna yksiössä asumiseen ja yksiön sijaan saa käyttöönsä ison asunnon olohuoneineen, makuuhuoneineen ja keittiöineen. Edelleenkin, kun asunto kuluu, joutuu lapseni maksamaan taloyhtiön tekemät remontit, huoneistoremontit ja näihin saa kyllä kulumaan viisi tai jopa kuusi numeroisia summia ja ne summat eivät todellakaan 100% muutu hänen omaisuudekseen, korkeintaan 60%sesti. Kyllähän heidän siinä asuessaan asunto kuluu.

Ilmaista asumista ei ole, ellei sitten kyseessä ole erittäin höveli tyyppi. Harva on, suurin osa ruikuttaa parin kympin perään, jos toiselle pitäisi antaa, miettikää nyt vaikka lahjoja mitä saatte muilta kuin lähisukulaisilta. Milloin viimeksi olet saanut yli 50 e lahjan, jos lahjanantajan palkaa on 3ke tietämisssä?

Jos raha-asioista hyötyy liikaa toisen kustannukselle, suhteessa saattaa alkaa ilmetä muutakin epätasa-arvoisuutta, kuten se, että se joka asumisen maksaa, olettaa että toinen kotitöillään korvaa toisen maksamista. Ei sekään montaa huvita. On parempi, että molemmat kantavat kortensa kekoon ja asiat hoidetaan tasa-arvoisesti puoliksi, niin kotitöiden, lastenhoidon kuin maksamisen osalta. 

Parasta olisi, että pariskunta asuisi yhdessä vuokratussa asunnossa tai yhdessä ostetussa asunnossa. Kulut puoliksi.

Puolisoiden omistamissa asunnossa pitäisi joidenkin mielestä saada asua puolikkailla käyttökuluilla.  Ympärillä olevien seinien pitäisi olla heille ilmaiset. Erojen kohdalla kuitenkin usein suureen ääneen  vaaditaan, että kaikki mahdollinen ja mahdoton pitää jakaa puoliksi. Moni käyttää tietoisesti tai tiedostamattaan puolisoaan hyväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä naisen logiikka on näissä asioissa ihan käsittämätön :) En tiedä minkä matikan mukaan on reilua asua toisen omistusasunnossa puolikkaan vastikkeen tai vastikkeen hinnalla??? Jos asetelma olisi toisin päin ja mies muuttaisi omistamaasi asuntoon, niin siinä tapauksessa olisi varmaan reilua, että mies maksaisi vastikeen lisäksi vähintään puolet asuntolainastasi, koska "tuothan suhteeseen muitakin etuja". Niinhän??

Reilua on puolet juoksevista kuluista ja mahdollisesti joku osuus lainan korosta, etenkin jos asutaan alueella, jossa asuntojen hinnat sakkaavat. Asunnon ostaneen sitoutuneelle pääomalle muodostuu vaihtoehtoiskuluja, joista osa on reilua korvata. Meillä mies maksaa puolet käyttökuluista ja kolmanneksen lainan koroista. Mulla loput.

Sinun tuskin tarvitsee naisen kanssa asumista pitkään aikaan suunnitella, sen verran asennetta jutuissa.  

No en kyllä toiella lainan korkoja maksattaisi yhtään. Olen itse ottanut asuntolainan ja tiedän, että korot voivat vaihdella ja ei sillä toisella ole niiden korkojen kanssa mitään tekemistä. Muista kuluista voi maksaa enemmän vaikka tämän aloituksen tyyliin. 

Miten vakuutus ja ruoat? Auto jos on? Maksattaako mies ne? 

"Itse lähtökohtaisesti maksaisin miehen omistamassa asunnossa asuessa puolet juoksevista kuluista, koska ihan samalla tavalla se asunnonomistaja sitä asuntoa kuluttaa ja vettä ja sähköä käyttää. Vastike ja muut juoksevat kulut ovat asumismenoja ja olen niistä omalta osaltani puoliksi vastuussa. Lainan lyhennys on taas asunnon omistajan oma asia, hän on itse päättänyt asuntonsa ostaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan."

Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Logiikka tuntuu usein menevän niin, että kumppanin ei kuulu edesauttaa omaisuuden kerryttämisessä. Huomiotta jää, että jos asuntolainaa ei olisi, vastaavan summan olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle, tai vähintään asuntolainan korkokustannus jäisi toteutumatta. Jotta tilanne olisi taloudellisesti reilu, toisen omistusasuntoon muuttavan pitäisi maksaa puolet juoksevista kuluista, puolet mahdollisen asuntolainen koroista ja periaatteessa myös puolet asuntoon sidotun pääoman menetetystä tuotosta (= jos asunnon velaton osuus on vaikkapa 100 000 euroa, voidaan ajatella, että tuo 100 000 euroa sijoittamalla voitaisiin saada 3% eli 3 0000 euroa tuottoa vuodessa. Tämä jaettuna kahdella tarkoittaa 125 euron pääomakustannusta kuukaudessa). 

Huomiotta usein tuntuu jäävän myös se, ettei omistusasunto ole takuuvarma sijoitus, vaan usein myös riski. Ei siitä ole mitään takuita, että asunnosta saa omansa takaisin tai että se yleensäkään menee ka

kenen nimi paperissa

"Huomiotta jää, että jos asuntolainaa ei olisi, vastaavan summan olisi voinut sijoittaa jonnekin muualle, tai vähintään asuntolainan korkokustannus jäisi toteutumatta."

Erilaisia jossitteluja voidaan jatkaa loputtomiin ja ne johtavat vain suohon jossa toinen keksii aina uuden "mutta entäs kun minä voisin sitten" argumentin.

Esim. jos muutan 30 neliön vuokra-asunnosta miehen 42 neliön asuntoon, minulla on käytössäni enää 42/2=21 neliötä eli 9 neliötä vähemmän kuin ennen ja kai se nyt sentään otetaan huomioon laskelmissa kuten myös se että joudun jakamaan kellarikomeron miehen tavaroiden kanssa kun ennen minulla oli kokonaan oma?

Vatvomista voidaan siis löytää aina joten joku hyvin simppeli ratkaisu on ainoa joka toimii.

Mies voittaa aina, kun muuttaa naisen kanssa yhteen, saa ilmaiseksi. Nainen häviää, kun muuttaa miehen kanssa yhteen, ellei jää samalla maksulliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

"Itse lähtökohtaisesti maksaisin miehen omistamassa asunnossa asuessa puolet juoksevista kuluista, koska ihan samalla tavalla se asunnonomistaja sitä asuntoa kuluttaa ja vettä ja sähköä käyttää. Vastike ja muut juoksevat kulut ovat asumismenoja ja olen niistä omalta osaltani puoliksi vastuussa. Lainan lyhennys on taas asunnon omistajan oma asia, hän on itse päättänyt asuntonsa ostaa ja kartuttaa näin omaisuuttaan."

Jää hieman epäselväksi, mutta toivottavasti ymmärrät, että asuntolainan korkokulu on asumiseen liittyvä juokseva kulu. Koron maksu kartuta kenenkään muun kuin pankin omaisuutta.

No ei se vuokrakaan muutu sen mukaan kuinka paljon vuokraisäntä maksaa asuntolainan korkoja. En todellakaan itse ainakaan maksattaisi toisella asuntolainaan liittyviä korkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä naisen logiikka on näissä asioissa ihan käsittämätön :) En tiedä minkä matikan mukaan on reilua asua toisen omistusasunnossa puolikkaan vastikkeen tai vastikkeen hinnalla??? Jos asetelma olisi toisin päin ja mies muuttaisi omistamaasi asuntoon, niin siinä tapauksessa olisi varmaan reilua, että mies maksaisi vastikeen lisäksi vähintään puolet asuntolainastasi, koska "tuothan suhteeseen muitakin etuja". Niinhän??

Reilua on puolet juoksevista kuluista ja mahdollisesti joku osuus lainan korosta, etenkin jos asutaan alueella, jossa asuntojen hinnat sakkaavat. Asunnon ostaneen sitoutuneelle pääomalle muodostuu vaihtoehtoiskuluja, joista osa on reilua korvata. Meillä mies maksaa puolet käyttökuluista ja kolmanneksen lainan koroista. Mulla loput.

Sinun tuskin tarvitsee naisen kanssa asumista pitkään aikaan suunnitella, sen verran asennetta jutuissa.  

 

Asuntolainan korkokulu on juokseva kulu. Jos maksat puolet juoksevista kuluista,  maksat silloin myös puolet asuntolainan koroista. Outoa ilmaista se "mahdollisesti joku osuus lainan korosta".

"Edelleenkin, kun asunto kuluu, joutuu lapseni maksamaan taloyhtiön tekemät remontit, huoneistoremontit ja näihin saa kyllä kulumaan viisi tai jopa kuusi numeroisia summia ja ne summat eivät todellakaan 100% muutu hänen omaisuudekseen, korkeintaan 60%sesti. Kyllähän heidän siinä asuessaan asunto kuluu."

Taloyhtiön tekemät remontit tehdään kun taloyhtiö niin päättää, ei sen mukaan onko poikasi asunnossa asunut, yksi, kaksi tai vaikka kuusi ihmistä.

Puolet yhtiövastikkeesta, puolet sähkö ja vakuutus. Ruoka puoleksi ellei mies oo sitten suursyömäri niin maksaa enemmän. Eikä osallistu ruoanlaittoon. 

Joku totesi että voi maksaa isomman osuuden kuluista, muttaei korkoja. Siis rahaahan se on kaikki, millä logiikalla kulujen ositus olisi perustellumpaa? 

Meillä on tosin se ero tilanteessa, että olemme muuttaneet asuntoon yhdessä, eli mieskin oli sitä valitsemassa. Omistan yksin, koska helpompi saada lainaa (puoliso on taidealan yrittäjä) ja puoliso ei halua kiinteää omaisuutta nimiinsä. Näin ollen on kuitenkin ihan kohtuullista mielestäni osallistua myös rahoituskuluihin, ja hän oli samaa mieltä. Nyt on molemmille mieluinen ja pysyvä asunto ja edullisemmin kuin että vuokrattaisiin.