Annanko miehen vaan olla tuossa? En luota häneen enää.
Pitkä suhde. Mies jäänyt usein kii siitä että mm. valehdellut kenen naisen kanssa on tekemisissä ja paljonko. Voinut vaikka sanoa ettei ole yhden naistyökaverin kanssa missään tekemisissä, sitten baarissa tää nainen juoksee miehen kaulaan ja selviää että ovat puhuneet meidän lapsista, niiden harrastuksista ja kouluasioista, vaikka mistä. Ei yksi kerta mitään mutta näitä on _p_a_l_j_o_n_. Valehdellut muistakin asioista.
Nyt oon todennut että en enää luota. Ei onnistu. En ajattele pettäneen, vaikka on senkin voinut tehdä. Mutta valehtelu mulle käy ihan liian helposti. Kuulemma se tapahtuu vahingossa. Oon puhunut erosta, mies ei halua. Ei kuulemma haittaa vaikka en luota vaikka "oon nyt kaikesta 100% rehellinen". Nyt se kuulemma onnistuu vaikkei ennen. Hän tahtoo olla mun kanssani.
Mietin tuossa nyt. Mies on paljon pois työn takia eli saan omaa aikaa. Hän on mukava ja meillä on hauskaa. Seksikin toimii silloin kun sitä on. Lapset on isoja ja niiden luona yhdessä käyminen on kivaa. Kun mies on kotona niin tekee kaikenlaista talossa ja pihassa. Talo on mun. Kun mies ei kerta halua erota niin miksi pitäis? Jospa annan olla näin? Oon päättänyt etten uutta miestä enää ottais, eli mikäs kiire tässä. Mies tuntuu haluavan tulla kotiin mun luo, niin tulkoot. Olisi mulle sitten osa-aikamiehenä, vaikka muuten aattelisinkin olla "yksin". Onko tässä jotain huonoa? En ite hoksaa mitään, eikö tää ole vähän kun win win.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
tyypillistä suomalaiselle naiselle ettei kykene itse tekemään päätöstä edes tuollaisesta asiasta vaan tarvitsee muiden vastaavien mielipiteen.
Eikö, sä ja mä ollaan siis ihan samanlaisia! Ap
Kunhan varaudut myös niihin mahdollisiin huonoihinkin puoliin ja tulevaisuudenkuviin, esimerkiksi talo on sinun. Jos hän sitten löytääkin reissuillaan "sen suuren rakkauden", jaatteko omaisuuden?
Ihanne tietysti on, että alat elää itsesi näköistä hyvää elämää mahdollisimman paljon ja keskityt siihen, se on antoisinta, enkä tarkoita missään nimessä mitään kapakkakierroksia tai ryyppäämistä, joihin jotkut sortuvat vaan mieleisiä harrastuksia.
Mitä enemmän esimerkiksi omaisuudenjakoasioista otat selvää ja varaudut muihinkin mahdollisiin tilanteisiin, sitä paremmin niistä selviät, jos se pahin mahdollinen toteutuu. Ja muuna aikana voit vain nauttia suhteesta ja olostasi, tekemisistäsi ja työstäsi.
Tulee mieleen tukholma syndroomasta kärsivä vainoharhainen kontrollifriikki nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan varaudut myös niihin mahdollisiin huonoihinkin puoliin ja tulevaisuudenkuviin, esimerkiksi talo on sinun. Jos hän sitten löytääkin reissuillaan "sen suuren rakkauden", jaatteko omaisuuden?
Ihanne tietysti on, että alat elää itsesi näköistä hyvää elämää mahdollisimman paljon ja keskityt siihen, se on antoisinta, enkä tarkoita missään nimessä mitään kapakkakierroksia tai ryyppäämistä, joihin jotkut sortuvat vaan mieleisiä harrastuksia.
Mitä enemmän esimerkiksi omaisuudenjakoasioista otat selvää ja varaudut muihinkin mahdollisiin tilanteisiin, sitä paremmin niistä selviät, jos se pahin mahdollinen toteutuu. Ja muuna aikana voit vain nauttia suhteesta ja olostasi, tekemisistäsi ja työstäsi.
Täähän pätee, on suhde kunnossa tai ei. Ap
Meillä on ollut mukavat pari päivää ja jotain on puhuttukin. Mies on puhunut mun ymmärtääkseni avoimesti asioista ja samoin mä näistä ongelmista. Jatketaan parisuhdeterapiaa joulun jälkeen ja jo ennen sitä menen mukaan miehen työpaikkakunnalle kun mulla on vapaata. Katsellaan. Ap
En kykenisi luottamaan tuollaiseen mieheen enkä tiedä miksi pitäisikään.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta riippuu siis tietenkin siitä mitä asioita mies kertoilee ulkopuolisille ihmisille? Itsestään selvää on, että intiimejä asioita ei kertoilla muille ilman lupaa, epälojaali kumppani on ehdoton ei, ehkä vielä pahempi kuin se että kävisi kännissä vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoessasi miehellesi ettet luota, annat hänelle oikein luvan valehdella.
Mitäs logiikkaa se tämä on? Ei ainakaan normaalia.
Ukko ei enää edes viitsi olla valehdella etteikö valehtelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoessasi miehellesi ettet luota, annat hänelle oikein luvan valehdella.
Mitäs logiikkaa se tämä on? Ei ainakaan normaalia.
Ukko ei enää edes viitsi olla valehdella etteikö valehtelisi.
Anteeks mitä?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta riippuu siis tietenkin siitä mitä asioita mies kertoilee ulkopuolisille ihmisille? Itsestään selvää on, että intiimejä asioita ei kertoilla muille ilman lupaa, epälojaali kumppani on ehdoton ei, ehkä vielä pahempi kuin se että kävisi kännissä vieraissa.
No mähän en tiedä mitä kertoo kun omien sanojensa mukaan ei koskaan mitään. Sinällään mua ei haittaa vaikka puhuisi mitä, kunhan mulle puhuu totta. Ap
Luin vasta aloituksen. Ihan käsittämätöntä, että jotain luottamusta on joskus edes ollut, kun mies on koko ajan osoittanut, ettei ole luottamuksen arvoinen.
Sen mitä olen nyt itse oppinut ja sydämeeni ja aivoihini taltioinut on se, että KUN IHMINEN OSOITTAA SINULLE, MILLAINEN HÄN ON, USKO SITÄ. Älä ala valkopestä, selitellä itsellesi tms. Homma on juuri niin kuin se on. MIes tekee selkäsi takana asioita, valehtelee niistä sinulle ja jää kiinni, eikä sinulla todellakaan ole yhtäkään syytä luottaa häneen.
Jättäisin miehen ja alkaisin selvittää, miksi oli tarve yrittää luottaa epäluotettavaan ihmiseen noin pitkään. Traumat lapsuuskodista, oletan.
Katso Youtubesta Patrick Teahanin kanava ja etenkin sivu Yhteisö ja hänen kirjoituksensa siellä.
Mies pitää sua äitinään, kun kulkee vieraissa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet niin mustasukkainen, ettei mies uskalla kertoa edes tavallisesta kanssakäymisestä työkavereiden kanssa. Riitaa välttääkseen se sitten salailee tai valehtelee, mikä saa sinut entistäkin vainoharhaisemmaksi.
Yleensä kun joku pettää sen kyllä vaistoaa ja tietää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatus siitä että miehellä voi olla muitakin naisia ei haittaa niin miksipä tuollaista ei voisi kokeilla? Meinasitko miehelle kertoa ajatuksistasi vai ihan vaan katsoa miten elämä rupeaa kulkemaan?
En tiedä onko muita naisia ja miten, mutta sehän ei ole mun hallinnassa muutenkaan. Enkä tiedä mitä sanoisin miehelle. Oon sanonut etten ehkä koskaan enää luota, se on hälle ok ja haluaa silti olla mun kanssa. Tulla kotiin vapaille. Niin mikä tässä muuttuisi? Paitsi että alan panostaa omiin harrastuksiin enemmän. Ketään en silti ala tapailla tai mitään. Ak
Tulla kotiin vapaille? Teet pettäjälle palveluksen
Jos jäät tohon suhteeseen, etkä ole sinut asian kanssa oikeasti. Se jäytää sinut sisältä kiukkuiseksi ja katkeraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti olet niin mustasukkainen, ettei mies uskalla kertoa edes tavallisesta kanssakäymisestä työkavereiden kanssa. Riitaa välttääkseen se sitten salailee tai valehtelee, mikä saa sinut entistäkin vainoharhaisemmaksi.
Ei. Normaalissa työkaveruudessa mun mielestä jutellaan, nauretaan, kerrotaan kuulumisia. Niin mä teen. Mustis olen ollut kun miehen valehtelut on selvinneet. Enää en jaksa olla mustis enkä enää pitkään aikaan. En kyllä luotakaan. Ak
eli et välitä. Mutta hyvä jos se riittää tuollaisena suhteena, ei kait siinä mitään
Vierailija kirjoitti:
Ikävin tilanne on se jossa molemmat olettavat toisen olevan uskoton ja kumpikin on sitä itse. Sellainen liitto on yhden käryn päässä romahduksesta.
Valitsisin itse mielummin avoimen suhteen. Silloin tilanne olisi molempien osalta selvä - kumpikin käy tai on käymättä satunnaisesti vieraissa ja voidaan jopa sopia kuinka usein, ja kertoa ei tarvitse. Kummallakin on oma elämänsä ja sitten vielä yhteinen elämä.
MInä miehenä suostuisin tällaiseen - minulle riittäisi yksi ilta vapaalla kerran kuukaudessa, joulu- ja heinäkuuta lukuunottamatta. Kotona saa seksiä, haluaisin vain välillä käydä toteuttamassa toisenalista intiimiä mielenkiinnon kohdetta joka ei kotona onnistu.
Mun miehelleni ei riittänyt lopuksi vapaa suhde.
Vaan esiintyi sinkkuna ja ihastui toiseen naiseen. Ja tässä meni mun raja, henkinen pettäminen ei käy.
Nyt sitten on oikeasti sinkku, en tosin tiedä onko tähänkään tyytyväinen.
Joillakin ruokahalut kasvaa syödessä, mikään ei lopuksi riitä.
Ei mitään ongelmaa yhdessä jatkamisessa, kun nyt tiedät tilanteen ja olet realisti. Rakennat oman elämäsi niin, että se ei ole missään vaiheessa riippuvainen miehen valehtelusta.
Minun ex-mieheni valehteli paljon. Alkuaikoina jäi kiinni pienistä, täysin tarpeettomista valheista. Nämä olivat hämmentäviä tilanteita itselle ja oli vaikea ymmärtää tarkoitusperiä. Kerrankin valehteli, ettei ole tupakoinut vaikka haisi voimakkaasti tupakalle. Itsekin saatoin tuolloin viihteellä polttaa joten kyse ei ollut siitä ettenkö sallisi tupakointia. En vain ymmärtänyt, että miksi yhtäkkiä taas polttaa ja miksi ei voi myöntää. Asia jäi sopimatta ja kun tästä kaverilleni puhuin, hän myös ehdotti tuota että mies ei pelkää minua ja siksi valehtelee. Tämä loukkasi tietenkin vielä enemmän. Mies valehtelee ja lisäksi se on minun syy.
Myöhemmin kyllä paljastui valitettavasti erittäin isoja valheita. Mies eli kaksoiselämää ja tämän ylläpito vaatii jatkuvaa valehtelua. Myös tarpeettomista asioista. Valehtelu oli normaali tapa toimia.
Tuossa vaiheessa koko perhe-elämä sekosi ja minulle jäi elinikäiset traumat valehtelun ja pettämisen suhteen.
Valehteluun ei tulisi suhtautua kepeästi. Se on aina merkki jostain. Isosta tai pienestä. Eikä se ole koskaan sen vika jolle valehdellaan.
mitähän tapahtuisi jos mies yrittäisi kontrolloida mitä nainen saa puhua työkaverinsa kanssa.