Annanko miehen vaan olla tuossa? En luota häneen enää.
Pitkä suhde. Mies jäänyt usein kii siitä että mm. valehdellut kenen naisen kanssa on tekemisissä ja paljonko. Voinut vaikka sanoa ettei ole yhden naistyökaverin kanssa missään tekemisissä, sitten baarissa tää nainen juoksee miehen kaulaan ja selviää että ovat puhuneet meidän lapsista, niiden harrastuksista ja kouluasioista, vaikka mistä. Ei yksi kerta mitään mutta näitä on _p_a_l_j_o_n_. Valehdellut muistakin asioista.
Nyt oon todennut että en enää luota. Ei onnistu. En ajattele pettäneen, vaikka on senkin voinut tehdä. Mutta valehtelu mulle käy ihan liian helposti. Kuulemma se tapahtuu vahingossa. Oon puhunut erosta, mies ei halua. Ei kuulemma haittaa vaikka en luota vaikka "oon nyt kaikesta 100% rehellinen". Nyt se kuulemma onnistuu vaikkei ennen. Hän tahtoo olla mun kanssani.
Mietin tuossa nyt. Mies on paljon pois työn takia eli saan omaa aikaa. Hän on mukava ja meillä on hauskaa. Seksikin toimii silloin kun sitä on. Lapset on isoja ja niiden luona yhdessä käyminen on kivaa. Kun mies on kotona niin tekee kaikenlaista talossa ja pihassa. Talo on mun. Kun mies ei kerta halua erota niin miksi pitäis? Jospa annan olla näin? Oon päättänyt etten uutta miestä enää ottais, eli mikäs kiire tässä. Mies tuntuu haluavan tulla kotiin mun luo, niin tulkoot. Olisi mulle sitten osa-aikamiehenä, vaikka muuten aattelisinkin olla "yksin". Onko tässä jotain huonoa? En ite hoksaa mitään, eikö tää ole vähän kun win win.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatus siitä että miehellä voi olla muitakin naisia ei haittaa niin miksipä tuollaista ei voisi kokeilla? Meinasitko miehelle kertoa ajatuksistasi vai ihan vaan katsoa miten elämä rupeaa kulkemaan?
En tiedä onko muita naisia ja miten, mutta sehän ei ole mun hallinnassa muutenkaan. Enkä tiedä mitä sanoisin miehelle. Oon sanonut etten ehkä koskaan enää luota, se on hälle ok ja haluaa silti olla mun kanssa. Tulla kotiin vapaille. Niin mikä tässä muuttuisi? Paitsi että alan panostaa omiin harrastuksiin enemmän. Ketään en silti ala tapailla tai mitään. Ak
Niin no tuota juuri tarkoitin mitä tuossa yllä vastaat jollekin toiselle, että vaivaako mustasukkaisuus vai ei. Hieman epäilen että siitä et eroon pääse pelkästään sillä että päätät olla välittämättä.
Mitäs jos sanor muehelle e
Voi olla etten pääse eroon, ihan tosi. Aivot pitäis saada naksutettua tosi eri asentoon. Että otan suhteesta ne hyvät puolet ja hyödyn siten, muusta viis.
Joskus totesin miehelle että mähän voin alkaa sitten myös viestitellä ja soitella vanhojen miestyökavereiden ja muiden kanssa kuulumisia, ei kuulu sulle enkä tule niistä kertomaan. Selvii sitten aikanaan että ai, ootte olleet yhteyksissä. Koska mies ei siitä tykkää jos joku vanha miestyökaveri laittaa viestiä ja kysyy mitä kuuluu... No ei tykännyt tästäkään. Yllätys.. Ak
Jos mies ei halua sinun toimivan samoin kun hän toimii, tietää hän toimivansa väärin. Mutta täytyy se sinullekin silloin sallia.
Siis miksi ihmeessä hän valehtelee jostain työkaverin kanssa juttelemisesta? Oletko niin mustasukkainen, että vetäisit herneet nenään, jos tietäisit hänen puhuvan työkavereiden kanssa, vai valehteleeko hän vain huvikseen? Kuulostaa kyllä aika absurdilta tilanteelta.
No ei nyt ainakaan win-win-tilanne olla ihmisen kanssa, johon et luota. Kuulostaa järkeilyltä, joka sivuuttaa tunteet. Tunteet ovat hyvinvointimme kompassi.
Mutta sinä itse tietenkin tiedät, missä tilanteessa voit hyvin.
Paskoja miesvihaprovoja osa 6839.
Mustasukkaisuudesta pääsee eroon sillä, että lakkaa rakastamasta romanttisessa mielessä. Jos tuo onnistuu, niin voihan sitä asua yhdessä ihan kaveripohjaltakin, parempi se tietysti on kun voi jakaa asumiskulut eikä tarvitse koko elämää muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sitten kaipaa rakkautta? Vaikuttaa siltä että mies ei rakasta jos valehtelee ja käyttäytyy epäluotettavasti. Jos pysyt sellaisessa suhteessa, viet itseltäsi mahdollisuuden kokea rakkaussuhde jonkun muun kanssa. Mutta rakkaudetonkin suhde riittää monille, eli sitä sinun pitää punnita korvaako se mitä saat sen mitä menetät.
Ei kaikki kaipaa jatkuvasti rakkautta. Jotkut asuvat ihan loppuelämänsäkin yksin. En tiedä kumpi sitten olisi parempi ap:lle, asua yksin vain ikäänkuin kaverina tai perheenjäsenenä sellaisen ihmisen kanssa, jonka on tuntenut kauan. Hänhän sanoi, ettei kaipaa mitään uutta suhdetta.
Valehtelijat ei muutu. Se taipumus on heihin hyvin vahvasti koodattu. Käytiin aikoinaan asian tiimoilta jopa parisuhdeterapiassa, mutta kumppani valehteli sielläkin. Ei vaan kuulemma voi sille mitään. No mulle luottamus on aika isoja asioita parisuhteessa, joten ero tuli lopulta. Tietysti jos voit elää asian kanssa etkä edes vaadi rehellisyyttä, niin sitten ihan sama. Puhelimen kyttäys tai muu kyttäys ei sitten auta, vaan asia pitää hyväksyä.
Mikä tuo Ak, ilmeisesti ap:n tilalla, oikein on? Mulla herää autismi tuollaisista muunnoksista :D
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo Ak, ilmeisesti ap:n tilalla, oikein on? Mulla herää autismi tuollaisista muunnoksista :D
Varmaan "alkuperäinen kirjoittaja"
Sinä itse päätät mitä annat itsellesi tehdä. Itse en katselisi tuollaista ollenkaan. Tai sitten avoin suhde, mutta mitä järkeä siinäkään. Onneksi olin tuollaisen miehen kanssa nuorena niin osasin sitten rimaa kohottaa. Nyt yhdessä puolison kanssa 42 vuotta.
Onko AK = avoin kusetus
Mulla oli työkavereina myyntimiehiä, jotka matkusteli yleensä 4-5 pv viikossa. Kahvitellessa heidän kanssa käyttäytyivät erittäin kunnioittavasti meitä naisia kohtaan. Kotioloista kertoivat lastensa edesottamuksista ja vaimoistaan (siis yksi per mies) rakastavasti. Silti heillä oli vakikaupungeissaan liuta naisia, joista soittaa jollekin, että olen tulossa. Niinpä aina joku nainen odotteli hotellin aulassa heitä. Olin kerran kyydissä, kun tämmöinen nainen haettiin joltain kylältä mukaan. Lupasin olla ehdottoman hiljaa asiasta.
Miehistä ja miksei naisista ei voi koskaan tietää, minkälaisia pettäjiä he tosiasiassa ovat. Omatuntoa heillä ei ollut kellään. Kotiin mentiin niinkuin hyvä isä ja aviomies konsanaan. Heillä oli suuret perheet ja kauniit, hoikat ja rakastavat vaimot.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo Ak, ilmeisesti ap:n tilalla, oikein on? Mulla herää autismi tuollaisista muunnoksista :D
Ak rynnäkkökivääri?
Vinkkinä on että lakkaat kyselemättä miehen menoista ja lakkaat tarttumasta yksityiskohtiin ja nautitte kaikesta hyvästä mitä teillä on . Rakennatte luottamusta sitten takaisin pikkuhiljaa .
Miten luulet että työkaverit jotka istuvat vaikka samassa kahvipöydässä ja palavereissa ei keskustelisi perheestään ? Kokemukseni mukaan tämä on ihan tavallinen puheenaihe . Kaulailun voi laittaa humalan piikkiin . Pikkujouluun toki päästäisin miehen vain kassit tyhjänä .
Mielenkiintoinen keskustelu. Jatkakaa.
Totta kai voi noin jatkaa, jos se on itselleen ok. Ei täällä kukaan määritä mikä on oikea suhde elää. Hyvä vaan jos turhia eroja voi välttää.
Tuohon työkaverihommaan sen verran, että kyllä varatut työkaverit välillä asioistaan voi avautua. Eikä minulla todellakaan ole suhdetta heidän kanssaan. En kyllä tosin heidän kaulaansakaan juoksisi, mutta ehkä joku avoin persoona voi näinkin tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuudesta pääsee eroon sillä, että lakkaa rakastamasta romanttisessa mielessä. Jos tuo onnistuu, niin voihan sitä asua yhdessä ihan kaveripohjaltakin, parempi se tietysti on kun voi jakaa asumiskulut eikä tarvitse koko elämää muuttaa.
Näin. Kun vanhenee, niin väkisin jäljelle jää pelkkä ystävyys. Vaikka puoliso mitä väittäisi, niin näkee sitä itse itsensä peilistä.
Ajattele se miehen ongelmana, ei sinun. Miehellä on jokin typerä tapa valehdella vaikka mitään tarvetta ei olisi. Pelkää ehkä sinun suuttuvan vaikka olisit sanonut ettei sua haittaa jos juttelee muille naisille (eihän juttelu ole pettämistä muutenkaan). Luottamustahan tuollainen kuitenkin syö ja on rasittavaa, niin opettele olemaan odottamatta mieheltä rehellisyyttä. Mutta ota vastaan sekin mahdollisuus ettei mies tee mitään oikeasti ihmeelistä selkäsi takana vaikka käyttäytyy oudosti.