Annanko miehen vaan olla tuossa? En luota häneen enää.

Vierailija kirjoitti:

Miten luulet että työkaverit jotka istuvat vaikka samassa kahvipöydässä ja palavereissa ei keskustelisi perheestään ? Kokemukseni mukaan tämä on ihan tavallinen puheenaihe . Kaulailun voi laittaa humalan piikkiin . Pikkujouluun toki päästäisin  miehen vain kassit tyhjänä . 

Nyt kyllä tyrskähti aamupäiväteet näppikselle.

Minä voisin olla aloittajan mies. Valehtelen monista asioista jotenkin vahingossa. Useimmiten asiat ovat sellaisia, ettei niistä valehtelemisella saa mitään hyötyä, ja yhtä hyvin voisin puhua totta. En oikein tiedä miksi teen tätä.

Voit erota, vaikka mies ei sitä haluaa. Eron saamiseen ei tarvita molempia.

Mistähän kaikesta mies sulle valehtelee? Voit vielä yllättyä.

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku, niin ei tarvitse tehdä tiliä siitä mitä puhuu ja kenenkä kansaa! 

Pistäisin pihalle. Olen mieluummin yksin kuin epäluotettavan ihmisen kanssa. Sinkkuus on kivaa. Ei tarvitse miettiä valehteleeko ja pettääkö mies. Ei tarvitse murehtia kuin itsestään.

Voihan sitä jäädä "tunteettoman" suhteeseen, sua vain saattaa alkaa nämä kulissit ärsyttämään jossakin vaiheessa. Ei omia tunteita voi laittaa kokonaan pois, etkä tule olemaan vapaakaan. Mutta jokaisen oma valinta toki. Kyllä kaulaan hyppivä työkaveri on itselleni aika "outo" merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä valehteleva mies pihalle. Vai onko niin komea että haluat sen asuvan kassasi ja jatkavan valehtelua.

On se komea mutta miksi heittäisin pihalle? Haluaa kanssani olla luottamusongelmasta huolimatta ja on hänestä välillä hyvää seuraa, hyötyäkin. Miksen toisaalta ottaisi tämän suhteen hyviä puolia? Muuten rakentaisin omaa elämää. Johon ei siis kuulu muut suhteet. Ak

Opettele ainakin remppahommat pienet hoitamaan itse ettet ole pulassa jos mies lähtee.

Kontrollifriikille yleensä valehdellaan, että hän lopettaisi yksityiskohtaisen kontrollin. Totta kai työkavereiden kanssa jutellaan myös perheistä.

Onko suhteessanne taloudellista hyväksikäyttöä? Asuuko mies siivellä eikä halua luopua saavutetuista eduista?

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin olla aloittajan mies. Valehtelen monista asioista jotenkin vahingossa. Useimmiten asiat ovat sellaisia, ettei niistä valehtelemisella saa mitään hyötyä, ja yhtä hyvin voisin puhua totta. En oikein tiedä miksi teen tätä.

Tämä on mielenkiintoinen! Mun mies on sanonut usein ettei tiedä miksi valehteli tai että valehteli vahingossa. Joskus sanoo että sanoi vaan ekan asian mikä mieleen tuli ja jälkeenpäin tajusi sen olevan vale. Joskus johdattelee keskustelua niin että saa sitten sanottua totuuden tai sit vaan korjaa myöhemmin että 'sanoin että tää meni näin, mutta oikeasti se menikin näin". Tai monesti, ei korjaa vaan antaa olla vaikka kuulemma tajuaa valehdelleensa. 

Ja täähän kuulostaa mun korvaan ihan selittelyltä, koska oon aina ollut sitä mieltä että ei aikuinen valehtele "vahingossa". Älä nyt sinä kommentoija silti ota loukkauksena, pliis. 

Mutta sinussa siis on tää sama ominaisuus. Saako kysyä miten tämä sulla menee, siis huomaatko myös jälkeenpäin että oho, tuli sanottua vale? Ootko joutunut ongelmiin tämän takia?

Meillä esimerkiksi jonkun työkaverin kanssa on mennyt niin että mies on kertonut uusista työkavereista, vaikka Mika ja Riikka. Puhutaan paljon työasioista koska oon tehnyt samaa työtä ja jälkeenpäin oon kysynyt vaikka että millainen se Mika on, onko mukava, osaako hommat? Entä se Riikka, onko päässyt hyvin porukkaan ja oppinut systeemit? Niin etenkin naisten kohdalla mies voi heti vastata että ei tiiä, ei oo kertaakaan ollut samaan aikaan töissä. Joka ei ole totta vaan ovat olleet ja jutelleet monesti. Wtf?

Mä olen itse puhelias ja avoin työkavereillekin ja jutellaan omista asioistakin ja se on musta täysin normaalia. Myös vastakkaisen sukupuolen kanssa tietty. Mä pidän ihan selvänä että työkavereiden kanssa jutellaan vaikka viikonlopusta niin en tajua yhtään miksi mies väittää = valehtelee että ei. Musta olis jo lähtökohtaisesti outoa jos oltaisiin koko päivä töissä "vierekkäin" eikä juteltaisi mutta niin mies on usein väittänyt. Ja sitten selvinnyt että valehteli. Mä en käsitä tuota yhtään! Ihan utopiaa.

Eikä mies osaa antaa selitystä valehtelulle. Kun "tuli nyt vaan mieleen vastata näin enkä aatellut onko se totta". Ja kun tämä siis koskee muitakin asioita kun työkavereita. Joskus rahaa, joskus jossain käymistä, joskus hitto vie vaikka tv:n katselua. Mä olen joskus ehdottanut että jos kysyn jotain, mitä vaan, niin jospa hän miettisi hetken aikaa mikä on totuus ja vastaisi vasta sitten. Ettei tulisi vahingossa vastattua väärin. Joskus se on toiminut. Ak

Ja tuo ak = alkuperäinen kirjoittaja/allekirjoittanut. Toisella alustalla käytössä enkä muista tänne muuttaa, etenkin kun "ap" alkuperäisestä kirjoittajasta tuntuu vähän epäloogiselta. Ak

"Meillä esimerkiksi jonkun työkaverin kanssa on mennyt niin että mies on kertonut uusista työkavereista, vaikka Mika ja Riikka. Puhutaan paljon työasioista koska oon tehnyt samaa työtä ja jälkeenpäin oon kysynyt vaikka että millainen se Mika on, onko mukava, osaako hommat? Entä se Riikka, onko päässyt hyvin porukkaan ja oppinut systeemit? Niin etenkin naisten kohdalla mies voi heti vastata että ei tiiä, ei oo kertaakaan ollut samaan aikaan töissä. Joka ei ole totta vaan ovat olleet ja jutelleet monesti. Wtf?"

No sillä valehtelijalla voi olla kokemus joko aikaisemmista suhteista tai vaikka lapsuudesta että häntä on johdateltu myöntämään asioita joissa ei ole itse nähnyt mitään ongelmaa mutta se kumppani tai vanhempi onkin sitten suuttunut. Ja sen takia on koko ajan varuillaan ja miettii mistä se toinen voisi suuttua ja sitten välttelee sanomasta mitään. Naispuoliset kaverit ja muut naiset nyt vain ovat aihe joka miesten kokemusten mukaan on joillekin kumppaneille asia josta ollaan mustasukkaisia myös ihan turhaan. Ja niitä tilanteita vältellään sitten pienillä valkoisilla valheilla.

Mä jatkan vähän vielä. Miehellä on kyllä traumaattinen lapsuus ja joutunut valehtelemaan tekemisistään ettei ole saanut faijalta turpaan tai heitetty pihalle. Ja kun näitä parisuhteen solmuja on yritetty aukoa niin usein on tullut esiin se että miehelle herkästi tulee vahva tunne että nyt häntä _syytetään_ jostain. Siis tyyliin, jos tullaan reissusta ja puretaan laukkuja autosta ja sisällä kysyn että toitko muuten jo kylmälaukun? Niin se kääntyy hänen päässään syytökseksi, että miksi sä et sitä kylmälaukkuakaan viittinyt tuoda. Vaikka myönsi jälkeenpäin että mä en sanonut sitä mitenkään siihen viittaavasti, mun äänensävy oli ystävällinen, ei mitään syytä ajatella että oisin syyttänyt. Kun en niin tehnyt. On näitä yritetty terapiassakin käsitellä mutta välillä tuntuu että on isoa solmua koko mies.

Ja nyt fakta on se että mä rakastan sitä edelleen ja hän on monissa asioissa ihana mutta en tiedä puhuuko mulle totta. Ja oon väsynyt siihen että voi sanoa ettei tilannut mitään mopon osaa ja sit se tulee kuitenkin postissa. Unohti kuulemma tilanneensa tai tuli sanoneeksi väärin. 

Oon yrittänyt sanoa sille että miltä luulee musta tuntuvan kun saman keskustelun aikana sanoo ensin asian olevan näin, sitten 5 minuutin kuluttua asia onkin näin. Ja ei tajua miksen usko kun hän kerran korjasi asian. Mistä mä tiedän kumpaa uskoa? Toinen on totta, toinen ei. Mistä mä tiedän että se jälkimmäinen on totta?

Sorry purkautuminen. Ahistaa. Tiedän että tuo tyyppi on jotenkin rikki, ei ehkä tarkoituksella halua satuttaa. Ehkä. Niin, en tiedä sitäkään. En haluaisi erota, en halua toista miestä, mutta jotenkin tässä täytyy saada oma pää ajattelemaan asioista eri tavalla. Ak

Meillä kaikilla on kaikenlaisia käyttäytymismalleja, jotka kumpuaa lapsuudesta, ja jotka jollain tavalla haittaa meitä elämässä. Joillakin ne tulee esille selvemmin ja joillakin vähemmän.

Sillä tavalla jos ajattelee, niin miehesi on kuin kuka tahansa. Aivan tavallinen inhimillinen ihminen ongelmineen kaikkineen. Jos hän kerran on käynyt terapiassa selvittämässä asioitaan, niin se merkitsee, että hänellä on tahtoa työskennellä ongelmien voittamiseksi. 

Sinun on omasta puolestasi tehtävä valinta, onko nuo luottamusongelmat sinulle liikaa. Tai onko mahdollista, että jäät vielä katsomaan, että muuttuisiko tilanne välillänne. Jos sinulla ei kerran ole kiinnostusta etsiä uutta miestä, niin ehkä voisit vain ottaa hieman etäisyyttä, niin että saat tilaa omien tunteiden tutkimiseksi. Ehkä mieskin tarvitsee tilaa, että saa selvitettyä tuota valehteluongelmaa.

Joo, me ollaan siis käyty yhdessä terapiassa viimeksi keväällä, tosin se jäi vähän kesken kun on niin kallista. Mies on käynyt terapiassa myös yksin joskus mutta se jäi jo muutaman kerran jälkeen kun oli niin tuskallista käydä lapsuutta läpi. Oli mm. oksentanut. Ei halunnut jatkaa vaikka se tasan olis ollut hyväksi lopulta.

Näin aattelen nyt että vähän etäisyyttä omiin ajatuksiin eli antaa suhteen olla ja katsotaan. Mies ehdottomasti haluaa mun kanssa olla ja on kaiken vapaa-aikansa täällä ja lomat ja muut ja minua kuulemma rakastaa.

Aiempiin kyssäreihin niin ei elä kumpikaan siivellä ei. Ja remppajuttuihin en miestä tarvitse, ei se ole syy etten erota halua. Ak

Minä en jatkaisi tuollaista suhdetta. Olisin yksin onnellisempi.

Mulla on vähän sama homma. Valehteli lapsensa äidin asioista ihan räikeästi, huijasi myös että on luottotiedot kunnossa, sepittää tarinoita mitkä ei pidä paikkaansa ja jos jää kiinni niin ei myönnä silti vaikka olis todisteet. Sairaalloisen mustasukkainen kaikesta ja soittelee kokoajan jos oon kavereilla , sanoin et ootkohan ite Hu oripukki kun mua aina epäilet. seksi toimii ja tekee kotitöitä eikä muita ongelmia paitsi sairaalloinen mustasukkasuus ja valehtelu niin annan olla , siinähän on sitten. Ei jaksa erotakkaan mutta tuntuu et ei enään kiinnosta vaikka pettäisikin, en jaksa . Todella moni asia on ollutkin ihan valetta mutta muuten on "hyvä mies" . Loppu huumorintaju kesken , olkoot mikä on.

Jos olet tilanteeseen tyytyväinen, niin jatka kaikin mokomin, mutta käytä kondomia, ettet saa tauteja. Ja pidä huoli, ettei mies vie rahojasi.

Ekasta valheesta ulos, tämä on mun toimiva resepti hyvään suhteeseen.

Ole toki, mutta varo sukupuolitauteja.