Mikä tässä yhteiskunnassa on vialla? Monet ovat uupuneita, moni syö ADHD-lääkettä jne

Vierailija kirjoitti:

Osataan tehdä oikea diagnoosi?

Ylidiagnosoidaan nykyään paljon?

Mä olen miettinyt tätä paljon ja tullut siihen tulokseen (omaa päätelmää, ei tutkimustietoa), että ihmiset eivät enää tylsisty. Bussipysäkillä ei osata odottaa 5min ilman puhelimen näpräystä ja sama jatkuu sitten bussissa. Myös kotona on pakko olla jotain virikettä koko ajan. Kukaan ei enää kuuntele tuulen huminaa puissa tai kellon tikitystä. Lisäksi lapsille levottomuutta aiheuttavat piirretyt. Hirveä vilske, värit vaihtuvat, musiikkia, räjähdyksiä ja vauhtia. Aivoille tekisi hyvää katsella joskus vaan maisemia. Mua pidetään varmaan vähän nipona mutsina, mutta en ole ikinä antanut lapsille puhelinta/tablettia kodin ulkopuolella (kaupassa, autossa, ravintolassa jne) vaan aidosti uskon, että pidemmän päälle he tulevat voimaan paremmin kun katselevat ja tutustuvat rauhassa ympäristöönsä. Aivoille tekee äärettömän hyvää tylsistyä. Ajoittainen tylsistyminen on oiva lääke ahdistuksen ja masennuksen ennaltaehkäisyyn.

Pohjaton ahneus, itsekkyys ja itsekeskeisyys, polarisaatio. Siinäpä niitä.

Työelämän vaatimukset ovat monen kohdalla täysin kohtuuttomia. Vain siksi, että omistajat saisivat vuosi toisensa jälkeen vielä entistä enemmän voittoa. (Huom. En ole mikään sosialisti, mutta kohtuus kaikessa.) Toisaalta moni ei saa tehdä töitä, vaikka haluaisikin. 

Some on nostanut ihmisten itsekeskeisyyden ja k**ipäisyyden uusiin sfääreihin. Kaiken keskiössä on minä, minä ja minä; minun päiväni, minun reissuni, minun harrastukseni, minun uudet vaateeni/meikkini/kampaukseni. Eri tavalla ajatteleville kommentoidaan täysin ala-arvoisesti, koska minun mielipiteeni. Se ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyspalvelujen ja juuri laitospaikkojen karsiminen näkyy mediassa sellaisina esimerkkeinä jotka saavat meidät ajattelemaan että kaikki on huonosti.

 

Tämä onkin vitsikästä, koska syynä on osin tietoinen politiikka, jonka johdosta on siirretty resursseja avohoitoon ns. ennaltaehkäiseviin palveluihin ja sitten itketään, ettei massiivinen psyykenlääkkeiden kylväminen, sauraudentunnon herättely ja terapiointi ennaltaehkäisekään tehokkaasti sairaanhoidon tarvetta eikä mt-ongelmista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä.

 

Psykoterapiaa Kelan tukemana saa monikymmenkertainen määrä ihmisiä suhteessa 2000-luvun alkuun, en ymmärrä miksi tätä ei tuoda koskaan missään esille. THLn tilastoista tämän voi kuitenkin jokainen tarkistaa. Mikään määrä resursseja ei kuitenkaan riitä, jos tutkitusti yli 80% väestöstä on herännyt sairaudentunto ja tarve mielenterveyspalveluiden. Yhdistelmä toimii huonosti, jos psyykenlääkkeiden kylväminen koko väestöön ja terapian monikymkenkertaistsaminen ei vähennä raskaimpien palvelujen tarvetta lainkaan. 

Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa myös ravinto. Ja ihmiset syövät vuosi vuodelta huonommin. Juuri lueskelin jotain "köyhien ketjua" miten ei ole varaa edes mäkkäriin vaan pitää syödä juureksista tehtyä keittoa. Aidosti hämmästyin. Milloin yliprosessoidusta, ravintoköyhästä ruoasta tuli kateutta herättävää ruokaa? Varmaan samoihin aikoihin kun mielenterveysongelmat lähtivät nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Pohjaton ahneus, itsekkyys ja itsekeskeisyys, polarisaatio. Siinäpä niitä.

Työelämän vaatimukset ovat monen kohdalla täysin kohtuuttomia. Vain siksi, että omistajat saisivat vuosi toisensa jälkeen vielä entistä enemmän voittoa. (Huom. En ole mikään sosialisti, mutta kohtuus kaikessa.) Toisaalta moni ei saa tehdä töitä, vaikka haluaisikin. 

Some on nostanut ihmisten itsekeskeisyyden ja k**ipäisyyden uusiin sfääreihin. Kaiken keskiössä on minä, minä ja minä; minun päiväni, minun reissuni, minun harrastukseni, minun uudet vaateeni/meikkini/kampaukseni. Eri tavalla ajatteleville kommentoidaan täysin ala-arvoisesti, koska minun mielipiteeni. Se ainoa oikea.

Ihan samalla tavoin sinäkin koet olevasi mutta et halua paljastaa sitä muille koska se kuuluu omaksumaasi käyttäytymisnormistoon ettei itseään ole hyväksyttävää nostaa esille omaehtoisesti muiden nähden, mutta tietysti omassa yksisyisyydessäsi olet pelkkä minä minä minä, jotta itseasiassa ne jotka kertoo avoimesti ovat piirun verran rehellisempiä vuorovaikutuksessaan.