Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En pääse exästä yli ikinä
02.12.2023 |
Olen 32-vuotias nainen, nykyisessä suhteessa olen ollut kaksi vuotta. Suhde on hyvä ja tasapainoinen, kumppani on rakastava ja paras ystäväni. Tiedän että tulevaisuuteni on hänen kanssaan.
Ongelma on kuitenkin entinen kumppani, josta en vaan tunnu pääsevän yli. Entisen kanssa oli kolme vuotta sitten hyvin nopea, puolen vuoden tapailu joka oli lähinnä seksiä ja pitkiä puheluita. Hänen kanssaan minulla oli uskomaton fyysinen ja henkinen yhteys, tunsin hänen seurassaan kuin olisimme liimattuja toisiimme. Suhde päättyi vähän likaisesti, minun sydän särkyi enkä koskaan ole sellaista sydänsurua ennen tuntenut, laihduin 10 kiloa itkiessäni kuukausitolkulla ja jouduin todella tekemään töitä päästäkseni eteenpäin. Lopulta tapasin nykyisen kumppanini, ja vuosi seurustelua sujui hyvin enkä exää edes oikein ehtinyt miettimään. Kuitenkin vuoden jälkeen exä alkoi palaamaan jatkuvasti mieleeni, ja aloin salassa itkemään hänen perään. Olemme nähneet muutaman kerran ohimennen yhteisissä juhlissa ja vaihtaneet ystävällisesti kuulumisia, ja aina tämän jälkeen olen ollut murtunut. Tunnen ihan fyysistä kipua, kun ikävöin häntä.
Tiedän että exän kanssa ei olisi ollut mahdollisuutta yhteiseen tulevaisuuteen, juttu päättyi syystä. Elämämme ei olisi kohdanneet, ja oli paljon muitakin seikkoja. Siitä huolimatta en pysty lopettamaan kaipaamista, vaikka olen onnellinen ja tyytyväinen nykyisessä suhteessa. Mikä tähän on neuvoksi, alkaa tuntumaan ihan epätoivoiselta. Ja mitään saarnaa en kaipaa, en ole koskaan kumppania pettänyt enkä edes harkitsisi. Olen vaan jostakin syystä tämän ikävän vanki, vaikka kuinka yritän päästä eteenpäin. En tiedä mitä tällä edes haen, jotain vertaistukea tai helpotusta purkamalla asiaa, kun ei tästä oikein kenellekään kehtaa edes puhua
Kommentit (24)
Minäkään en tahdo päästä exästäni kunnolla yli. Minä en enää halua olla hänen kanssaan yhdessä, mutta siitä huolimatta hän pyörii mielessäni joka päivä monesti. Emme yhdessä vaiheessa olleet missään tekemisissä varmaan pariin vuoteen, mutta sitten kerran hän laittoi facebookissa viestiä ja homma meni lopulta niin pitkälle, että olimme sängyssäkin (ja kylpyhuoneen lattialla) useamman kerran. Viime keväänä sitten "ghostasin" hänet kun en yksinkertaisesti pystynyt kertomaan hänelle suoraan, että en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, vaikka sisimmässäni kuitenkin halusin. Suurin syy siihen oli se, että seurustelin toisen ihmisen kanssa. Kyllä, petin kumppaniani. Kusipäistä touhuahan se oli, mutta tunteet menivät taas kerran järjen edelle.
Nyt vain toivon, etten näkisi häntä enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että ensimmäisen kommentoijan olet onnekas kommentti saattoi tuntua oudolta, mutta oikeasti olet. Monet eivät ole kokeneet tuollaista luopumisen katkeraa epätoivoa - sen kääntöpuolella on myös syvä, melkein yliluonnollinen yhteys, joka on todellakin ainutlaatuista ja harvan kokemaa. Olet todella elänyt elämääsi, että olet käynyt nuo syvät eeppiset tunteet läpi. En tiedä lohduttaako tämä, minua lohdutti samassa tilanteessa kun aikaa oli kulunut tarpeeksi. Ihan ajatuksella Wau, mitä helvettiä se oli; jos tuollaista on olemassa, mitä seuraavaksi koenkaan?
Nyt ajan parannettua pahimmat haavat olen todella vaikuttunut, millaisia yhteyksiä maailmassa on ja koen kokemuksen rakentaneen uudelleen uskoani elämän ihmeellisyyteen.
Ja siitä miehestä, en enää kaipaa häntä mutta mietin tuota elämänvaihetta lähes hellyydellä. Ehkä seuraavassa elämässä tai sitten ei.
Toivottavasti tästä ajatuksesta saisit vähän voimaa. Tsemppiä tosi paljon.
Alue: Aihe vapaa
Tuttu juttu, muutaman kuukauden kiihkoisa suhde jossa ei oikeasti edes tutustuttu toisiinsa vaan surffattiin vaaleanpunaisilla hattaroilla. Kun ne hattarat sitten alkoi poksahtelemaan, niin loppui se juttukin ja jälkikäteen mielessä on vain ne hattarat eikä faktat, että emme edes tunteneet toisiamme ja oltiin vaan jossain "huuruissa".