Miksi jotkut törmää narsisteihin koko ajan, ja jotkut, kuten minä, en koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti olet törmännyt. Ihminen törmää kolmeen murhaajaankin elämänsä aikana tietämättään ja ainakin minulla se luku on jo täynnä ollut pitkään. Et vain ole kovin hereillä ja sinulla on heikko ihmistuntemus.

Ihmistuntemukseni on normaalisti kyllä erittäin hyvä. Ehkä sitten en ole ollut hereillä, tai olen muutoin ollut narsisteille epäkiinnostava kohde.

Ap

Jospa olet itse narsisti. Vetääkö narsistit toisia narsisteja puoleensa? Miten he tuppaavat toimimaan. 

Voi olla, että et huomaa narsisteja. Ei se aina ole niin ilmeistä. Jos pyrit aina ajattelemaan hyvää toisista, kuittaat epähuomiossa tehdyksi virheeksi asiat, joita jotkut tekevät tahallaan. Ehkä et myöskään ole kiinnostava kohde heille, eli et alkujaan tarjoa statusta, viihdykettä, seksiä, mistä olisi jotain iloa narsistille. Jos ei sinussa ole sellaista mikä herättäisi huomion ja sinuun on vaikea tutustua, muttet myöskään aiheuta mitään uhkaa narsistin egolle, hän ennemmin ignooraa sinut turhana kuin alkaa tavoittelemaan mitään suhteesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet varmasti tavannut joskus narsistin. Mutta et sovellu sellaisen uhriksi, joten et ole päässyt kokemaan hänen touhujaan omakohtaisesti. 

Juuri näin. En ole koskaan seurustellut tai kaveerannut narsistin kanssa, eikä perheessäni ole sellaisia, mutta ihmissuhteiden kautta olen parin narsistin touhua joutunut todistamaan ja vähän sivuosumaakin saanut. Narsistille on kaikkein kauheinta jos sen uhrilla on joku puolellaan -> uhrin riveissä seisova pitää koittaa kaikin keinoin karkottaa. Viimeisin uhkasi ajaa minun ja lapseni päälle autolla, että sille tasolle uhkaukset nousee kun narsistin haavoittunut ego kerää kierroksia. Sitä oli toki edeltänyt jo yritykset manipuloida mielipidettäni a) kerjäämällä sääliä b) mustamaalaamalla uhria ja kun nämä tämän naisen go-to-keinot ei toimineet oli seuraavaksi uhkausten vuoro :D

Se on todella vaikeaa monesti tunnistaa ajoissa. Tänkin naisen taustalla on ikävä elämänkokemus (menettänyt lapsena perheenjäseniä onnettomuudessa) ja hän käyttää sen ja muut murheensa 100% hyväkseen herättääkseen muissa myötätuntoa ja luottamusta. Tarina on tällaisesta kaikki vaikeudet voittaneesta selviytyjästä, jonka hyvyys on syntynyt kärsimyksestä. siihen on aika helppo langeta ja tuntea sääliä kun ensimmäinen asia mitä tämä kertoo itsestään on tämä selviytymistarina. Sitten alkaa pikkuhiljaa se vaivihkainen vaikuttaminen ja manipulointi kun toinen ihminenhän on tarkoitettu palvelemaan hänen tarpeitaan ja täyttämään olematonta identiteettiä. Lopulta jo uhkaillaan itsemurhalla, tehdään ilmiantoja työnantajalle sekä aiheettomia rikosilmoituksia ja mitä kaikkea muuta sieltä työkalupakista löytyykään.. Sen opin että tällaisen ihmisen on pakko saada se viimeinen sana. Saakoon minun puolestani kunhan menee eteenpäin elämässään ja jättää läheiseni rauhaan korjaamaan psyykeään.

Pitää tuntea narsisti, että tunnistaa narsistin. 

Sukulaiseni, ei onneksi sentään perheenjäsen, on narsisti ja siksi välttelen ihmisiä, joiden tunnistan käyttäytyvän samoin. En tietysti tiedä ovatko he narsisteja, enkä halua tutustua niin läheisesti, että voisin siitä varmistua. 

Esimerkiksi yksi työkaveri (samanikäinen, samaa sukupuolta) tuntui kovasti haluavan tutustua paremmin, kehui työpanostani suhteettoman paljon ym., mikä tietysti oli mukavaa, mutta sai myös hieman varovaiseksi. Sitten hän kertoi yksityiselämän puolelta tarinan, joka paljasti ihan uusia, hyvin itsekkäitä puolia. Nyt yritän pysyä mahdollisimman etäällä. 

Ehkä et vain tunnista narsisteja? Eivät he yleensä huutele todellista persoonaansa ulospäin. Itse olen narsisti-isän kasvattama ja luultavasti siitä syystä ihastun vain narsisteihin. Naimisiinkin päädyin sellaisen kanssa, ja melkein 20 vuotta meni siihen, että ymmärsin kuvion. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sanovat myös tavallisia luonnevikaisia narsisteiksi.

Meinasin tulla kirjoittamaan tätä. Joidenkin mielestä ihan kaikki on narsismia. On minullakin esim. yksi työkaveri jonka käytös ei ole todellakaan normaalia (ei, ei ole vain omaa havaintoani vaan myös useat muut työntekijät ja asiakkaat ovat valittaneet tämän käytöksestä) mutta en minä istu ympäriinsä miettimässä että hmm, onkohan se narisisti.

No, minä olen ikävä kyllä joutunut olemaan tekemisissä useamman narsistin/psykopaatin kanssa ja kärsinyt merkittävästi heidän takiaan. Mutta yksikään kumppaneistani ei ole ollut narsistinen. Yksi erittäin hankala ero on takana, jossa toinen mm. puhuu minusta kamalia asioita julkisesti vielä vuosienkin jälkeen. Mutta hän ei ole narsisti.

Luulen, että me, joilla on lapsuudessa narskuja, olemme täydellisiä saaliita muille narskuille kunnes tulee ahaa-elämys ja heidät osaa pitää kaukana. 

Mulla on käynyt satumainen onni, että kumppaneiksi heitä ei valikoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Narsisteilla ei ole hälytysvaloa päänsä päällä ja josta heidät heti tunnistaisi. Ei edes hyvä ihmistuntija.



Yleensä vaaditaan jokin sellainen elämäntilanne tai mielentila, joka imee ihmisestä voimia. Sellaisia voi olla huono itsetunto, läheisen kuolema, työuupumus, pitkään jatkuneet selvittämättömät ihmissuhdesuhdeongelmat, siis ylipäätään jaksoja, jolloin ihminen kokee tarvitsevansa hyvää ystävää tai keskusteluapua. Tai vain haluaa, että joku joskus sanoisi mitä pitäisi nyt tehdä. Sekin riittää, että joku osaa kehua ja pönkittää epävarman ihmisen itsetuntoa.



Vaikka olisi kuinka järkevä ja itsenäinen luonteeltaan kaipaa sellainenkin ihminen ystävällisyyttä ja kuuntelevaa korvaa. Ihmisellä on oikeus saada luottaa toisiin ihmisiin ja olettaa, että suurin osa  heistä käyttäytyy myös  normaalisti. Myös narsisti osaa käyttäytyä ns normaalisti ja kuunnella kärsivällisesti, fiksusti, mutta he

Hyvin avasit asiaa. Mieheni tapasi hänet henkisesti melkein musertaneen naisen juuri kun oli tullut petetyksi ja jätetyksi avioliitossaan, jonka oli hyvin nuorena solminut. Hänen itsetuntonsa oli aikalailla romuna ja kuulemma ihan irrationaalinen pelko, että jää loppuelämäkseen yksin. Sitten kuvioihin astui nainen joka ensinnäkin sai hänet tuntemaan, ettei hän pelkästään kelpaa, vaan on suorastaan maailman upein ja hienoin yksilö. Ja lisäksi kovin tarpeellinen tukena kovia kokeneelle, hauraalle naiselle. Jo pian suhteen alkamisen jälkeen tuli miehen kertoman mukaan oudon ahdistunut tunne, että ikään kuin olisi ansassa. Nainen oli suostunut kuitenkin hyvin ymmärtäväisesti taukoon ja vaikka jatkamiseen ystävinä, kunhan mies ei vaan kokonaan katoa. Yhteydenpito oli jatkunut ystävyyden pohjalta ja miehellä oli alkanut käydä sääliksi naisen yksinäisyys ja suhde oli hiljalleen lämminnyt uudelleen. Sen jälkeen ei sitten enää karkuunpääsyä ollutkaan -olihan mies haavoittanut naista lähes korjaamattomasti halutessaan viimeksi eroa. Seuraavat 5 vuotta suhde jatkui syyllistämisen ja syyllisyyden voimalla, kunnes nainen jäi verekseltään kiinni valheista ja mies alkoi repiä itseään irti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti olet törmännyt. Ihminen törmää kolmeen murhaajaankin elämänsä aikana tietämättään ja ainakin minulla se luku on jo täynnä ollut pitkään. Et vain ole kovin hereillä ja sinulla on heikko ihmistuntemus.

Mahtaa maailmaassa olla paljon selvittämättömiä ja suorastaan täysin tuntemattomia murhatapauksia, joissa uhriakaan ei tunnet, ei tiedetä.

Sarkasmia varmaan tavoittelit, mutta se mitä sanot, on itse asiassa totta.

Murhaajiin törmääminenkin kaupunkioloissa on ihan tilastomatematiikkaa. Olen itse ollut sellaisessa asiakapalvelutyössä jossa asiakaskunnassa voi olettaa olevan hieman normaalia enemmän rikollisia, joten olen melko varmasti tavannut kolme murhaajaa.

Aloittaja taitaa olla helposti vedätettävä lammas joka tuppaa näkemään noista tyypeistä sen paremman puolen. Jos epäilet tuollaisen tarinoita niin sitten se huonokin puoli alkaa näkyä.

Tai sitten aloittaja on palstatrolli ja hyvin todennäköisesti siis itsekin sellainen. 

Koska narsisteja on oikeasti paljon vähemmän kuin palstajankkaajat kuvittelevat, ja heidän tuntemansa "narsistit" eivät oikeasti ole narsisteja.

Oot ite narsisti, joten et huomaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisteilla ei ole hälytysvaloa päänsä päällä ja josta heidät heti tunnistaisi. Ei edes hyvä ihmistuntija.



Yleensä vaaditaan jokin sellainen elämäntilanne tai mielentila, joka imee ihmisestä voimia. Sellaisia voi olla huono itsetunto, läheisen kuolema, työuupumus, pitkään jatkuneet selvittämättömät ihmissuhdesuhdeongelmat, siis ylipäätään jaksoja, jolloin ihminen kokee tarvitsevansa hyvää ystävää tai keskusteluapua. Tai vain haluaa, että joku joskus sanoisi mitä pitäisi nyt tehdä. Sekin riittää, että joku osaa kehua ja pönkittää epävarman ihmisen itsetuntoa.



Vaikka olisi kuinka järkevä ja itsenäinen luonteeltaan kaipaa sellainenkin ihminen ystävällisyyttä ja kuuntelevaa korvaa. Ihmisellä on oikeus saada luottaa toisiin ihmisiin ja olettaa, että suurin osa  heistä käyttäytyy myös  normaalisti. Myös narsisti osaa käyttäytyä ns normaalist

 

Voi hyvänen aika kun oppikirjamainen proseduuri. Eka ero torpattu hyvällä ja seuraavat pahalla, näin se menee. 

Tätä olen itse pohtinut, vanhemmallani on jonkunlaisen persoonallisuushäiriön piirteitä, ei varmaan diagnoosia enkä osaa sanoa onko vaan vaikea ihminen vai mikä on. Narsisteista lukiessa olen kuitenkin tajunnut, että monet asiat täsmäävät ja hän kykenee aikamoiseen julmuuteen

. Itse olen pyrkinyt olemaan ihan erilainen, toimimaan toisella tavalla elämässäni ja välttämään vaikeita ihmissuhteita. Silti esim. lähiesimiehestä on vuosien mittaan paljastunut narsistisia piirteitä, tai en tiedä onko kyse narsismista, mutta on suosikkijärjestelmä ja kun siitä putoaa on kyyti välillä kylmää. Töissä ei oikein voi ihmistä välttää ja joskus mietin, miten voikin sattua elämässä useamman kerran samantyyppisiä tilanteita kohdalle. Samoin yksi sukulainen on todella ilkeä ja tuntuu ihan tahallaan pahoittavan toisen mielen, välillä osaa kyllä olla mukava, joten ilkeydet sitten taas koskevat enemmän kun äkkiä sille linjalle taas siirtyy.

Joskus mietin, että olenko vaan niin herkkä, että reagoin asioihin, joita joku muu ei edes jäisi miettimään, porskuttaisi vaan eteenpäin ja jättäisi toisen typerät teot omaan arvoonsa tai ajattelisi että vika on toisessa, minä olen kasvanut miettimään, mikä vika minussa on, kun toinen kohtelee huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kasvanut narsistiperheessä, ja ollut täydellinen uhri sen jälkeen kaikille mahdollisille narsisteille opettajista kumppaneihin ja pomoihin. Olen kiltti, paperilla hyvin pärjännyt, miellyttämisenhaluinen ja otan vastaan ihan mitä tahansa käytöstä. Olen oppinut, että kiusaaminen on rakastamista. Vittuilu on välittämistä. Koska en ole minkään arvoinen, eikä kukaan voi rakastaa näin kauheaa ihmistä ja haluan kuitenkin olla osa yhteiskuntaa, hyväksyn kiusaamisen. Onhan se armopala ni ihmisiltä minulle. Minusta ei koskaan tule hienoa ihmistä. Jostain syystä todistuksissani on virheitä, että olisin saanut hyviä numeroita, mutta tämä on tosiaan virhe ja sattumaa. Uskon sen, kun narsisti kertoo. Ihanaa, että saan olla edes hänen lähellään.

Tämä tuo mieleen sen että käykö niin, että  narsistiperheessä kasvanut tietämättään vahvistaa kohtaamiensa tavallistenkin ihmisten narsistisia piirteitä? Ikäänkuin asettuu makaamaan kynnysmatoksi heidän eteensä saadakseen narsismin ehdoilla toimivan kontaktin. Normityyppi ei ehkä edes ymmärrä että hän on narsistin rikkoman henkilön manipuloinnin kohteena. Luulen että moni on tällaisiakin ihmisiä kohdannut.

Ehkä joillekin narsismin uhreille jäänyt viha narsisteja kohtaan aiheuttaa sen että he haluavat todistaa itselleen kaikkien olevan narsisteja provosoimalla narsismia muissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kasvanut narsistiperheessä, ja ollut täydellinen uhri sen jälkeen kaikille mahdollisille narsisteille opettajista kumppaneihin ja pomoihin. Olen kiltti, paperilla hyvin pärjännyt, miellyttämisenhaluinen ja otan vastaan ihan mitä tahansa käytöstä. Olen oppinut, että kiusaaminen on rakastamista. Vittuilu on välittämistä. Koska en ole minkään arvoinen, eikä kukaan voi rakastaa näin kauheaa ihmistä ja haluan kuitenkin olla osa yhteiskuntaa, hyväksyn kiusaamisen. Onhan se armopala ni ihmisiltä minulle. Minusta ei koskaan tule hienoa ihmistä. Jostain syystä todistuksissani on virheitä, että olisin saanut hyviä numeroita, mutta tämä on tosiaan virhe ja sattumaa. Uskon sen, kun narsisti kertoo. Ihanaa, että saan olla edes hänen lähellään.

Tämä tuo mieleen sen että käykö niin, että  narsistiperheessä kasvanut tietämättään vahvistaa kohtaamiensa tavallistenk

Ei, mutta narsistiperheessä kasvanut sietää sitä paremmin kuin ei-narsistin kasvatti. Meille se on normaalia ja tuttua. 

Olin narsistisen vallankäyttäjän kohteena vaikka en ollut paljastanut itsestäni mitään puolia. Minusta ap vaikuttaa aivan ylivarovaiselta. Tosin ei minulla ole edes tarvetta jakaa mitään kipeitä asioitani kuin läheisille ystävilleni. Tämä valta-asemassa oleva ei kestänyt sitä, että sain arvostusta omista töistäni ikään kuin hän olisi huono, kun joku toinen saa arvostusta. Siis se kateus, joka oli aivan sairaalla tasolla. Läksin pois, koska minulle terveys on tärkeintä enkä mahtanut tuolle valta-asemassa olevalle mitään. Teki ensin kipeää, mutta ratkaisuni oli oikea.



Nyt osaan havainnoida paremmin toisia ihmisiä, mutta on totta, että älykäs häiriintynyt ei paljastu heti vaan yleensä noin 2-4 vuoden päästä. Myös ammattilaiset sanovat samaa.

Sellainen, joka pitää puoliaan pääsee narsistiksi. -

vab-

Vierailija kirjoitti:

Ap ei vaikuta terveeltä itsekään. Ei ole normaalia olla noin varovainen ja sulkeutunut. Voisiko olla, ettei ap edes tunnistaisi narsistia. Ja toisaalta, narsisti saa hupinsa helpommalla muualta kuin mykkää ap:ta liehittelemällä. 

Toisaalta, narsisti voi olla myös naapuri tai työkaveri, pomo, anoppi tms., jolloin ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka varovainen ja pidättyväinen olet. 

Ei ap ainakaan minusta ole liian sulkeutunut, en itsekään tykkää puhua asioistani kuin todella tutuille ihmisille. Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, en vain koe tätä itse sellaiseksi asiaksi jonka haluan tehdä. Oma taustani on myös sen verran rankka että näiden asioiden paljastaminen heti ei ole mielestäni asiallista, ainoastaan mieheni, paras kaverini ja yksi vanhempi tuttu tietävät minusta melkeinpä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei vaikuta terveeltä itsekään. Ei ole normaalia olla noin varovainen ja sulkeutunut. Voisiko olla, ettei ap edes tunnistaisi narsistia. Ja toisaalta, narsisti saa hupinsa helpommalla muualta kuin mykkää ap:ta liehittelemällä. 

Toisaalta, narsisti voi olla myös naapuri tai työkaveri, pomo, anoppi tms., jolloin ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka varovainen ja pidättyväinen olet. 

Ei ap ainakaan minusta ole liian sulkeutunut, en itsekään tykkää puhua asioistani kuin todella tutuille ihmisille. Kyse ei ole luottamuksen puutteesta, en vain koe tätä itse sellaiseksi asiaksi jonka haluan tehdä. Oma taustani on myös sen verran rankka että näiden asioiden paljastaminen heti ei ole mielestäni asiallista, ainoastaan mieheni, paras kaverini ja yksi vanhempi tuttu tietävät minusta melkeinpä kaiken.

No ei tietenkään pidä kertoa henkilökohtaisia asioitaan kaikille, mutta kokisin todellisena huijauksena ja väärintekona sen, jos alkaisin rakentaa parisuhdetta henkilön kanssa, joka vasta kahden vuoden kuluttua kertoisi olevansa traumatisoitunut. Siis ei kerro edes otsikkotasolla siitä.

Ja kuten sanottu, narsisti voi olla pomo tai naapuri tai jopa oma terapeutti.