Opettaja ehdottaa lapselle psykologisia testejä?
Oppimiskeskustelussa kävi ilmi, että opettaja ehdottaa lapselle tehtäväksi psykologisia testejä. Lukihäiriö on jo todettu erityisopettajan toimesta. Joten mihin testejä enää tarvitaan? Hän (opettaja) puhui jotain epämääräistä, että yritetään selvittää mitä haasteiden taustalla on. Eikö testeihin pitäisi sitäpaitsi kysyä minulta lupa? Ne kuulemma tehdään joulun jälkeen.
Kommentit (80)
Mä olen ikionnellinen että oma lapsi pääsi testeihin ja sai ADHD-diagnoosin (ADD-tyyppiä) alakoulussa. Lääkitys on helpottanut todella paljon opiskelua. Lapselle oli jäänyt keskittymisvaikeuden takia isoja puutteita esim matematiikan perustaitoihin, lääkityksen ja pienryhmäopiskelun avulla hän on kuronut kaiken kiinni 8:n luokkaan mennessä ja nyt opiskelee edelleen pienryhmässä mutta samaa oppimäärää kuin muut, erinomaisen hyvillä arvosanoilla vieläpä.
Olin itse puhunut jokaiselle opettajalle eskarista alkaen siitä miten lapsen on selkeästi vaikea keskittyä, vaipuu omiin ajatuksiinsa ja tarvitsee jatkuvasti aikuisen tuen kyetäkseen tekemään yhtään mitään. Lisäksi tarvitsi käsiinsä jotain näprättävää. Reagoi myös erittäin rajusti verensokerin laskuun. Vasta kun itse otin yhteyttä koulupsykologiin ja kirjoitin huoleni selkeästi ammattitermein, asiat lähtivät rullaamaan. Ja minun lapsellani oli siis ihan selkeitä oireita. Opettajat vain sivuuttivat ne.
Haluatko AP todella saattaa lapsesi siihen tilanteeseen että tahallaan, omien kasvojesi menettämisen pelossa, kiellät häneltä asianmukaisen avun ja tuen? Koska ilman noita testituloksia on täysin mahdoton esim päästä yläkoulussa pienryhmään opiskelemaan tai saada avustajalta enemmän tukea. Kieltämällä lapselta testaukset estät myös häntä itseään saamasta tietoa siitä mikä olisi hänelle itselle hyvä tapa opiskella, miten hänen kannattaa toimia jne. Haluatko todella että lapsesi päätyy siihen tilanteeseen jossa ei kenties koskaan opi lukemaan tai kirjoittamaan kunnolla? Ja sekö ei sinun mielestäsi leimaa lasta?
Vierailija kirjoitti:
En halua lapselle diagnoosia ja sitä kautta leimautumista.
Ap
Tuollainen asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen kieltäminen lapselta pitäisi johtaa lasuun ihan saman tien!
Vierailija kirjoitti:
En halua lapselle diagnoosia ja sitä kautta leimautumista.
Ap
Huomaatko itse olevasi kovin leimaava ja tuomitseva. Se ei poista lapsesi ongelmaan, vaan lähinnä lisää niitä. Asia ei katoa mihinkään kieltämällä sen olemassaolon. Apua ei vaan silloin saa.
-ohis
Ap on ilmeisesti varma, että pystyy vanhempana antamaan kaiken sen tuen, minkä kieltää lapseltaan koulun tarjoamana..
Vierailija kirjoitti:
Ap on ilmeisesti varma, että pystyy vanhempana antamaan kaiken sen tuen, minkä kieltää lapseltaan koulun tarjoamana..
Tuki ei ole sitä, että äiti tekee lapsensa läksyt.
2. Luokalla luetaan ja kirjoitetaan jo täyttä häkää. Miten lapses lukee kokeisiin kun työmäärä kasvaa koko ajan? Kuvitteletko että kaikki aineet yksilöllistetään ja joku palkataan sitä varten, että istuu kaksin niitä lapsesi kanssa opettelemassa? Ei tuohon ole resursseja. Hae suorilta erityisluokkapaikkaa sillä yläasteelle sinne ei enää pääse kovin helposti.
Siitä saa syyn siirtää lapsi johonkin apuryhmään ettei ole jarruna niille nykyisille. Että on siinä takana muutakin kuin pelkkä lapsen etu.
Meillä myös ehdotus lapsen psykologisiin testeihin tuli opettajalta.
Suostumme, koska lapsen parasta siinä ajatellaan. Aika näyttää, löytyykö tutkimuksissa mitään.
Kun oma lapseni tutkittiin perusteellisissa psykologisissa testeissä niin olin ilahtunut kun häneltä löytyi monilla osa-alueilla vahvuuksia ja ikätasoa parempaa osaamista joka osittain oli jäänyt huomaamatta. Vaikka ne ongelma-alueet oli kyllä minulla tiedossa niin oli hyvä näyttää kaikille lasta hoitaville tahoille psykologin tekemät ohjeet, miten lapsen kanssa kannattaisi toimia. Aiemmin saattoi olla vähättelevää suhtautumista.
Meillä 9 lk syksyllä tyttö pääsi psykologin testeihin, sai add dg ja lääkityksen. Koulu alkoi sujumaan paremmin, numerot nousivat.
Nyt opiskelee ja huomaa ite miten siitä lääkkeestä on hyötyä. Vkl ja lomilla ei ota lääkettä, koska ei ole jotain keskittymistä vaativaa.
Voi, kun opettajat ja psykologi olisi uskonut minua äitiä jo vuosia aiemmin. Toimintaterapiassa kulki monta vuotta, eikä siitä ollut paljon hyötyä. Oli pienryhmäopetuksessa 1-3lk.
Perheessä muitakin ad(h)d dg saaneita, mm isä sai noin 45 v.
En koe, että nämä dg olisi leimanneet mitenkään. Päinvastoin saaneet paremmin tukea peruskoulun jälkeisessä elämässä.
Ja itselle helpotus, että ei ole ongelmat johtuneet kasvatuksesta, vaan niille on jokin muu syy.
Opettajalla lienee sinua tarkempi silmä lasten häiriöitten suhteen. Etkö halua lastasi autettavan. Jos on todettu lukihäiriö, niin ei se todellakaan poissulje etteikö olisi muitakin häiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Stressaavatko ne testit lasta vai onko se ihan ok. Aikuisia ainakin stressaa ellei ole rauhallinen ihminen. Miksi juuri koulun puolesta, eikä jossain yksityisellä. Tai jos ei tarviikaan testiä. Lapset oppivat eri tavalla, jokainen.
Minkä ihmeen takia aina siellä yksityisellä. Kyllä ylipäätään terveydenhuollossa kaikki vähänkin vaativammat tapaukset hoituvat julkisella puolella paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen, että tutkitaan. Meillä sujahti ADD läpi peruskoulun ilman mitään epäilyjä, kunnes sitten lukiossa alkoivat vaikeudet. Silloinkin piti omalla kustannuksella hakeutua testeihin.
Ehkä epäilyjä ei siis peruskouluaikaan vielä ollut? Ei teillä itsellännekään koska ette testeihin pyytäneet tai hakeutuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tyytyväinen, että tutkitaan. Meillä sujahti ADD läpi peruskoulun ilman mitään epäilyjä, kunnes sitten lukiossa alkoivat vaikeudet. Silloinkin piti omalla kustannuksella hakeutua testeihin.
Ehkä epäilyjä ei siis peruskouluaikaan vielä ollut? Ei teillä itsellännekään koska ette testeihin pyytäneet tai hakeutuneet.
Oli, mutta keskiarvon ollessa 9,5 oli tutkimuksiin mahdoton päästä. Koulutervydenhoitaja totesi ettei voi olla mitään tuolla keskiarvolla. Lopulta mentiin yksityiselle puolelle.
No jos lapsella todetaan esim. ADHD, niin sitten hän alkaa määrittämään itseään sen kautta. Ajattelee, että en pysty koska minulla on se. Ja mihinkään lääkkeisiin en suostu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella todetaan esim. ADHD, niin sitten hän alkaa määrittämään itseään sen kautta. Ajattelee, että en pysty koska minulla on se. Ja mihinkään lääkkeisiin en suostu.
Ap
Lapsi joutuu elämään ADHD:nsä kanssa, et sinä. Tuo kommenttisi vastaa sitä, että kieltäisit heikkonäköiseltä lapseltasi silmälasit.
Oikea menettely
Opettaja voi suosittaa vanhemmille lapsen viemistä oikean koulutuksen saaneen asiantuntijan luo arvioon, psykologisten testien tarpeellisuudesta.
Opettajalla ei ole kompetenssia puuttua asiaan muutoin.
Vanhemmille täytyy jäädä oikeus päättää kuka lasta arvioi.
Kerrassaan tökeröä toimintaa ja oikeasta menettelystä tulisi ohjeistaa opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella todetaan esim. ADHD, niin sitten hän alkaa määrittämään itseään sen kautta. Ajattelee, että en pysty koska minulla on se. Ja mihinkään lääkkeisiin en suostu.
Ap
Sinä määrität. ADHD ei vaikuta älykkyyteen. Älykäs lapsi kompensoi ongelmia pitkälle. Ongelmat tulevat vastaan vasta kuormituksen kasvaessa peruskoulun jälkeen esim. lukiossa tai yliopistossa.
-ohis
Ohis: Mitkä häiriöt liittyvät läheisesti lukihäiriöön?
Joo siis just tätä.
Vanhemmat tekevät välillä niin hallaa omille lapsilleen, että ei voi kun ihmetellä.
Ihankuin se olisi joku pikku juttu, jolla ei niin väliä, että kyllä se lapsi pärjää ilmankin.
Ja lopputuloksena voi hyvin olla täysin katastrofi opillisesti -ei selviydy opinnoista vaikka haluaisi, kehityksellisesti, minäkuvallisesti, mielenterveydellisesti, sosiaalisesti. Eipä siinä ole kuin koko tulevaisuus pelissä.
Esimerkiksi päihteiden tielle ajatutuvat monesti nuoret, joiden vanhemmat eivöt esim anna aloittaa ADHD lääkitystä. Impulssikontrollia ei saada tasoittumaan ja tulee tehtyä murrosiässä huonoja valintoja. Ihan tutkittu juttu.
Miksi kukaan vanhempi ei haluaisi kaikkea mahdollista apua lapselleen, mitä saatavissa on? Ei se totuus siitä miksikään muutu, ettei olisi muka haasteita jos niitä kerran on.
Silmät auki ja järki käteen.