Mielisairas läheinen
Vuosikymmeniä olen tukenut, auttanut, sietänyt.
Mielisairas ei tietenkään mitään opi, ei muutu, vaan henkisesti taantuu ja oireet pahentuu.
Olematon toimintakyky koko ajan vähenee, elämä kutistuu, luonne muuttuu yhä veemäisemmäksi. Uhriutuu, kadehtii.
Maailman itsekkäin ja epäkiitollisin ihminen. Kehitysvammaisen tasolla jo kognitio. Oikeasti.
Onko läheisen pakko vaan jaksaa loppuelämä tätä yksisuuntaista, raskasta tietä?
Olen kai paha ihminen jos en enää häntä jaksa.
Kommentit (112)
Haista ap vit tu ja poista itsesi hänen elämästään. Ihan jo tuo sana: Mielisairas, huokuu halveksuntaa.
Läheinen!? Mikä läheinen hän sinulle on!?
Anna läheisellesi paras joululahja: Poistu hänen elämästään.
Ehkä hänellä on väärä lääkitys. Sekin vaikuttaa todella paljon.
Minulla sairas sisko, joka on jotenkin onnistunut luovimaan elämässä eteenpäin vieläpä hyvällä menestyksellä, mutta poimien vain rusinat pullasta. Iski kyntensä myös yhteen aikuisista lapsistani varmaan sitä silmällä pitäen että häneltä saa rahaa siskon huuhaakommuunin ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sairas sisko, joka on jotenkin onnistunut luovimaan elämässä eteenpäin vieläpä hyvällä menestyksellä, mutta poimien vain rusinat pullasta. Iski kyntensä myös yhteen aikuisista lapsistani varmaan sitä silmällä pitäen että häneltä saa rahaa siskon huuhaakommuunin ylläpitoon.
Hänhän ei varmaankaan tunnista itseään tuosta, jos sattuu lukemaan. Eipä..
Jos aloitus olisi minusta, niin ap itsekin tekisi noita kaikkia kirjoittamiaan asioita.
Näin on. Vain otettu lääke auttaa.
"Itse olin se lapsi perheessä, joka kävi ala-asteella hakemassa viimein apua koulun terveydenhoitajalta. Olin täysin loppu ja takana oli kuukausia elämistä psyykoottisen arvaamattoman ja agressiivisen perheen jäsenen kanssa. Viimeisen viikon hän oli herännyt joka aamuyö huutamaan ja riehumaan. Terveydenhoitaja kuunteli tarinani, mietti hetken ja kehotti soittamaan lapsille tarkoitettuun tukipuhelimeen. Tajusin silloin, että koulun terveydenhoitaja kykenemätön auttamaan ja lähtiessäni heitin sen numeron roskiin. 1990-luvulla olin väliinputoaja, jota kukaan ei nähnyt. Mä todella toivon, että nykypäivänä vastaavassa tilanteessa olevia lapsia osataan auttaa koulun ja hoitavan tahon puolelta."
Minulla samanlainen kokemus siitä, että lapsena kukaan ei auttanut eikä huolehtinut, kun vanhempi oli toistuvasti psykoosissa, pelottava ja arvaamaton. Tuohon aikaan ainoa keino suojella itseä olisi ollut häipyminen, mutta en siihen kyennyt. Kenties tämän päivän lapsilla se on edelleen ainoa varma keino suojata itseä. Omassa työssäni olen huomannut, että lastensuojelu palauttaa usein lapsen takaisin vajavasti mielisairaalle vanhemmalle.
Mielisairas ihminen on tarvisee lääkkeitä ja vain otettu lääke auttaa.
Ihan hitsin rasittavaa, saa kuunnella samaa jankutusta ja kaikkien haukuntaa aamusta iltaan. Sai just töistäkin potkut ja valehtelee kaikille syyn ja vääristelee asiaa, ei tajua yhtään ettei oikeesti ole työkykynen ollut vuosiin. Ei kai kukaan nykyaikana pidä töissä ihmistä jonka kielenkäyttö on ihan luokatonta ja alatyylistä eikä edes kykene fyysisesti mihinkään. Mut ku tän sortin sekop...ät ei näe itsessään mitään syytä ja vikaa, vika on vaan kaikissa muissa, aina muissa, vaikka itse on ihan kahjo.
Ei kukaan. Kunnollista hoitoa ei varmaankaan saa edes rahalla potilaille, jotka tarvitsevat pitkää hoitoa.
Kuulun niihin, jotka ovat katkaisseet välit, vaikkei kyseessä ollutkaan mikään psykoottinen potilas. Taakka tuli vain liian raskaaksi kantaa sen takia, että hänellä oli kateutta ja kaunaa minua kohtaan. Isompi syy oli päihdeongelma, jonka takia mielenterveysongelmat pahenivat tai sitten hoiti alun perin ahdistusta ja masennusta alkoholilla.
Ehkä tuota olisi joku muu jaksanut, mutta itse en jaksanut, koska minulla itselläni oli ja on vakava sairaus. Sairas ei ajattele kuin itseään mikä näkyy toiminnassa. Ja koska hänen lapsensakin olivat jo aikuisia ja pystyvät huolehtimaan asioistaan, niin ei ollut siinäkään syytä pitää yhteyksiä ja pelastaa lapsia erilaisista tilanteista.
Syvä pettymys siihen ihmiseen, ettei pystynyt kunnioittamaan häntä enää erityisesti lasten takia (millainen lapsuus heille tuli). Miksi ihminen ei mene hoitoon ja lopeta juomista? No, ehkäpä nyt on mennyt, en tiedä.
Aika monella tuntuu olevan anonyymia avautumisen tarvetta näistä asioista.