Miten suhtaudutte syrjäytyneisiin aikuisiin lapsiinne?

Mikähän teissä aikuisissa on vialla kun lapsista tullut syrjäytyneitä? Ootteko koskaan miettineet.

onnejsi en ole lapsenne 

Äänestittehän te oikeistoa, joka pystyy kaivamaan kaikista syvimmät kuopat?

Vierailija kirjoitti:

Mikähän teissä aikuisissa on vialla kun lapsista tullut syrjäytyneitä? Ootteko koskaan miettineet.

 

onnejsi en ole lapsenne 

Newsflash: kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. 

 

Tämä ketju on taas av:n aatelia. Mammat omahyväisenä paukuttelevat henkseleitään ja lynkkaavat, jos vain voivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa lapseni on opiskellut kuvataiteen tohtoriksi apurahoilla. Olen ehkä kamala äiti, mutta pidän häntä syrjäytyneenä. Mitään oikeaa työtä hän ei ole koskaan tehnyt, nytkin toimeentulotuella. Hakenut vaan apurahoja apurahojen perään. Tuo väitöskirjatutkimus oli ainoa, johon hän noita hiluja sai. 

Itken usein itseni uneen ja mietin, mikä vaivasi kuuden ällän ylioppilasta, että valitsi tuollaisen nälkätaiteilijan polun.

Jos olisit itse taiteellisesti suuntautunut niin ymmärtäisit. Minäkin olen nyt ottamassa vajaan vuoden breikin työelämästä ja ajattelin keskittyä taiteen tekemiseen. Näen, että mikäli joskus haluan oikeasti menestyä, tämä on ainut mahdollinen tie. En halua elää mitään average-ihmisen elämää. Yliopistokoulutus löytyy ja lähitulevaisuudessa olen ajatellut suorittaa myös tohtorin tutkinnon, mutta en usko että tulen akateemisessa maai

Joo, en itsekään ymmärrä kaikkien näiden vanhempien valittamista. Minä olisin helvetin ylpeä jos lapseni saisi kuusi ällää ja olisi tohtori. Jotenkin tässä näkee joidenkin vanhempien liian korkeat vaatimukset. 

Minä olisin helvetin ylpeä, jos lapseni edes opiskelisi. Olisi vaikka taidetta.

 

Tai edes etsisi töitä. Ehdotin, että hän tulisi siivoamaan meille ja maksaisin siitä. Ei viitsi, kun liian pitkä matka. Yksi tunti - päivässä, jolloin ei ole muutakaan. 

ap

"Luulen että äiti on enemmän lun tyytyväinen siihen että oon elossa, vaikka oonkin nykypäivänä aika syrjäytynyt, enimmäkseen omasta tahdosta kylläkin. Viihdyn yksin ettei siinä." 

Poimin tuon kohdan eräästä viestistä missä lähes samanikäinen nainen kuin minä  mietti tilannettaan. Pahinta on varmasti se jos huomaa, kuinka on vanhemmilleen pettymys. Itsekin välillä olen suoraan kysynyt, että jos en saavuta mitään suurta tai menesty yms niin olenko pettymys heille. Äitini on antanut ymmärtää, että pettyy minuun jos en pääse eteenpäin. Tästä on tullut taakka minulle tietyllä tavoin. Olen sanonut heille, että toivon että minulla on arvoa heille  muutenkin kuin sen mukaan miten elämäni menee. Varsinkaan kun en käytä päihteitä tms ja kohtelen vanhempiani hyvin. Toivoisin, että he sanoisivat että se riittää jos minä löytäisin paikkani ja olisin onnellinen. Ei niin, että minun on esim pakko opiskella paljon ja saada hyvä ammatti yms toisaalta liian utopististakin kuvitelmaa tähän hetkeen liittyen. Toisaalta molemmat vanhempani peilaavat kaiken siihen, että kun minä en ole tyhmä niin pitäisi hyödyntää älliä yms. Silti se kaikki ei vaan auta jos muuten ei jaksa tai pysty opiskelemaan paljon ja kestä sitä kaikkea. 

Minä niin toivoisin lapsenlapsia. Olisi elämän ehtoopuolellakin jotain iloa ja elämällä merkitystä.

Ei taida onnistua. Hallitus leikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin helvetin ylpeä, jos lapseni edes opiskelisi. Olisi vaikka taidetta.

 

Tai edes etsisi töitä. Ehdotin, että hän tulisi siivoamaan meille ja maksaisin siitä. Ei viitsi, kun liian pitkä matka. Yksi tunti - päivässä, jolloin ei ole muutakaan. 

ap

Tiedäthän että kuudella ällällä lapsesi voi kulkea suoraan sisään esimerkiksi oikeustieteelliseen tai lääkikseen todistusvalinnan kautta? Vihjaisepas tuosta lapsellesi, erikoislääkärin tuloilla voi helposti rahoittaa omat taiteensa. vihjaapas tuosta lapsellesi ;)

Kaikilla on oma elämä, oma tie kuljettavana. Sinulla ja sinun lapsellasi. Elä omaa elämääsi. Auta ja neuvo pyydettäessä omien voimavarojesi sallimissa rajoissa. Hyväksy ja rakasta lastasi ehdoitta. 

Menisin peilin eteen ja häpeäisin itseäni. Miten te elätte itsenne kanssa, kun olette pilanneet ihmisen elämän? Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja se vaikuttaa miten lasta hoidetaan. Nykyään jo tiedetään, että äidit jotka eivät hoida kunnolla lapsiaan, aiheuttavat lapsilleen ikuisia ongelmia.

 Nyt varmaan saan niskaani lauman huonoja äitejä jotka selittävät etteivät ole vastuussa, mutta kuka sitten on jos ei äiti?

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on oma elämä, oma tie kuljettavana. Sinulla ja sinun lapsellasi. Elä omaa elämääsi. Auta ja neuvo pyydettäessä omien voimavarojesi sallimissa rajoissa. Hyväksy ja rakasta lastasi ehdoitta. 

niin. Näin olen tähän asti yrittänyt ajatella. Mutta mahdollistanko syrjäytymisen, kun autan ja annan rahaa? Onko rakkaus sitä, että edesauttaa syrjäytymistä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän teissä aikuisissa on vialla kun lapsista tullut syrjäytyneitä? Ootteko koskaan miettineet.

 

onnejsi en ole lapsenne 

Newsflash: kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. 

 

Tämä ketju on taas av:n aatelia. Mammat omahyväisenä paukuttelevat henkseleitään ja lynkkaavat, jos vain voivat.

No kyllä lapsen kasvatuksessa on. Moni lapsi selviää kyllä huonoista vanhemmista, mutta jäljet se jättää. Siitä miten äiti lastaan hoitaa vauva aikana, jää aivoihin ihan pysyviä jälkiä. Eli älä selitä, ettei vanhemmilla ole vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai heistä ei tullutkaan yhteiskunnan orjia, niin heitä ei voi hyväksyä? Mitä jos vaan hyväksytte ihmiset sellaisena kuin he ovat?

Sinähän sen elämisen ja huumeet maksat ja huostassa elävät lapset. Hyvä että intoa löytyy.

Sinunko mielestä kaikki syrjäytyneet käyttävät päihteitä? Itse olen syrjäytynyt, koska vaikeat mt-ongelmat lapsesta asti. En polta enkä käytä muitakaan päiheitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vanhemmat myös oma vastuunne. Ette ole osanneet antaa lapsillenne elämässä tarvittavia taitoja. Se on vanhempien tehtävä. Se ei riitä, että latoo faktoja pöytään, vaan pitää oikeasti opettaa käsittelemään tunteita, pärjäämään porukassa jne. pitää opettaa kouluaineita, jos on puutoksia, pitää valmistaa työelämään, pitää opettaa oikeasti soveltamaan näitä taitoja.

(en syyllistä vanhempia esim. päihdeongelmista).

 

Kuules, kaikkea on opetettu. Pienestä pitäen. Kummasti sisarus on pedantti ja huolellinen, mutta tämä on toista maata. 

Tämä on jo lapsuudestaan asti ollut hällä väliä - tyyppi. Tehnyt mitä itse huvittaa, säännöt eivät koske häntä. Ei hän sinänsä vaikea ole, nuorena hoiti hommat pyydetysti, mutta kun on omillaan, niin vastuu omasta elämästä e

Mistä tämmöinen kommenttikin on revitty? Ap sanoi että yksi lapsista kulki omia teitään jo pienenä, vaikka teki sen mitä pyydettiin. Mitä ap olisi voinut tehdä toisin?

Minusta tässä ketjussa vanhemmat voisivat ymmärtää paremmin syitä tälle modernille syrjäytymiselle. A) teknologia on nykyään hyvin koukuttavaa. Monessa vastauksessa kerrotaan, kuinka lapset pelaavat tai ovat puhelimella. Onko tämä lasten oma vika? B) töitä on vaikea saada edes ei-syrjäytyneiden. Onko tämä lapsen vika? C) Yhteisöllisyys on hävinnyt. Onko tämä lapsen vika? Olen itse lähäripolun käynyt akateeminen ja entinen ns. syrjäytynyt. Eivät vanhempani ole tyytyväisiä siltikään. Harmittelevat, kun en ole asiantuntijatöissä. Tuntuu että vanhemmat sukupolvet eivät ymmärrä nykyajan haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Menisin peilin eteen ja häpeäisin itseäni. Miten te elätte itsenne kanssa, kun olette pilanneet ihmisen elämän? Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja se vaikuttaa miten lasta hoidetaan. Nykyään jo tiedetään, että äidit jotka eivät hoida kunnolla lapsiaan, aiheuttavat lapsilleen ikuisia ongelmia.

 Nyt varmaan saan niskaani lauman huonoja äitejä jotka selittävät etteivät ole vastuussa, mutta kuka sitten on jos ei äiti?

Newsflash: kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. 

 

Tämä ketju on taas av:n aatelia. Mammat omahyväisenä paukuttelevat henkseleitään ja lynkkaavat, jos vain voivat.

Minullakin on huoli tyttärestäni. Hänellä on ADHD ja koulunkäynti on aina ollut tuskaista. Opiskeli lukion keskeyttämisen jälkeen itselleen ammatin kuitenkin ja tekee oman alan työtä, mutta työsopimus on osa-aikainen ja tunteja hyvin vähän. Hänellä on harrastuksia ja paljon ystäviä ja niin poispäin, mutta työnsaanti on todella vaikeaa ja hän itsekin stressaa jatkuvasti rahatilannettaan. Lainaan rahaa silloin tällöin hänelle ja käytän syömässä aina kun mahdollista. Nyt toivon että hän saisi uuden opiskelupaikan tai paremman työsopimuksen. Pääasia että jotain tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vanhemmat myös oma vastuunne. Ette ole osanneet antaa lapsillenne elämässä tarvittavia taitoja. Se on vanhempien tehtävä. Se ei riitä, että latoo faktoja pöytään, vaan pitää oikeasti opettaa käsittelemään tunteita, pärjäämään porukassa jne. pitää opettaa kouluaineita, jos on puutoksia, pitää valmistaa työelämään, pitää opettaa oikeasti soveltamaan näitä taitoja.

(en syyllistä vanhempia esim. päihdeongelmista).

 

Kuules, kaikkea on opetettu. Pienestä pitäen. Kummasti sisarus on pedantti ja huolellinen, mutta tämä on toista maata. 

Tämä on jo lapsuudestaan asti ollut hällä väliä - tyyppi. Tehnyt mitä itse huvittaa, säännöt eivät koske häntä. Ei hän sinänsä vaikea ole, nuorena hoiti hommat pyydetysti, mutta kun on omillaan, niin vastuu omasta elämästä e

Eli onko vain taidoista kiinni saada vaikkapa neliraajahalvaantunut, vaikeasti kehitysvammainen, kuuro, mykkä ja sokea elämään kiinni niin että käy töissä eikä ole syrjäytynyt, tai syrjäytetty?

Kuten huomaat, jossain menee aina raja, sinullakin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän teissä aikuisissa on vialla kun lapsista tullut syrjäytyneitä? Ootteko koskaan miettineet.

 

onnejsi en ole lapsenne 

Newsflash: kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. 

 

Tämä ketju on taas av:n aatelia. Mammat omahyväisenä paukuttelevat henkseleitään ja lynkkaavat, jos vain voivat.

No kyllä lapsen kasvatuksessa on. Moni lapsi selviää kyllä huonoista vanhemmista, mutta jäljet se jättää. Siitä miten äiti lastaan hoitaa vauva aikana, jää aivoihin ihan pysyviä jälkiä. Eli älä selitä, ettei vanhemmilla ole vastuuta.

Kyllä tuo on totta, tuo vaikuttaa vahingollisesti. Ja aivan yhtä totta on, että kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä se, että oma lapsesi on päästään terve, ole välttämättä sinun ansiotasi.

Vierailija kirjoitti:

Menisin peilin eteen ja häpeäisin itseäni. Miten te elätte itsenne kanssa, kun olette pilanneet ihmisen elämän? Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja se vaikuttaa miten lasta hoidetaan. Nykyään jo tiedetään, että äidit jotka eivät hoida kunnolla lapsiaan, aiheuttavat lapsilleen ikuisia ongelmia.

 Nyt varmaan saan niskaani lauman huonoja äitejä jotka selittävät etteivät ole vastuussa, mutta kuka sitten on jos ei äiti?

Ehkä isä?

Leikki sikseen, on sekä valheellista että naiivia kuvitella että lapsen elämä muovautuu vanhemmuuden mukaan. Totta kai se vaikuttaa, mutta se ei sitä määrää. Lapsi on oma erillinen ihmisensä, ja hänen elämänpolkuunsa vaikuttavat lukemattomat muutkin asiat kuin kasvatus.