Miten suhtaudutte syrjäytyneisiin aikuisiin lapsiinne?

Minulla on poika, jolla on masennusta ja terveysongelmia. Myös tuollainen, joka opiskelee ja pelaa huoneessaan, ja pelkään kauanko jaksaa opiskella. Epäonnistumisia on jo takana. Vähän pelkään hänen menevän rikki, ehkä on ok asua kotona, niin hänellä on ainakin seuraa tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytynytkin voi viettää kelvollista elämää. Ulkopuolisten vinkkelistä se toki saattaa näyttää vaikka miltä, mutta itse henkilön kokemushan on se mikä ratkaisee. Joillekin esim peruskoulu ja oppivelvollisuuden suorittaminen vaikuttaa silleen, että kun niistä pääsee, niin omilla ehdoilla meneminen vaikuttaa paljon houkuttelevammalta kuin ihmeellinen jatkuva suorittaminen, miltä työelämä ja muut tämmöset voi vaikuttaa 

Totta tämäkin, mutta siinä tapauksessa olisi toivottavaa, että ottaa myös vastuun "omilla ehdoillaan elämisestään" eikä olisi jatkuvasti pummimassa rahaa vanhemmiltaan, kun valitsemansa elämä ei välttämättä elätä. 



Kaikki toki ei näin tee, mutta kun oma lapsi tuntuu jatkuvasti olevan ahdistunut ja stressaantunut rahojen riittävyydestä, ei se vanhemman silmissä kovin houkuttelevalta elämältä näytä. 

vähän aiheesta poikkeava mutta älkää jumalauta tehkö niitä lapsia jos ette osaa/jaksa osallistua siihen kiitos, tämä nimittäin osa syy syrjäytymiseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä jännä, että monista kommenteista saa sellaisen kuvan, että ajatellaan lasten ihan vaan vanhempien kiusaksi syrjäytyvän. 

 

Ei kiusaksi, mutta esim. oma lapsi jätti avun ja "hoidon" saamisen kesken. Hän on täysi-ikäisenä täysin vapaa päättämään omista asioistaan. Ei siinä vanhempien hätä paljoa paina, joten ei ihme, jos vanhempi turhautuu ja kyynistyy. 

 

Monikaan ongelmainen ei kerrasta onnistu, varsinkaan jos ei itse koe sitä yhtä suureksi avuksi kuin ulkopuoliset sen helposti mieltää. 

Jokaisella tietysti on omat syynsä, mutta omalta kohdaltani nostaisin vielä häpeän. Se on sivusta helppoa sanoa, että siinä ei ole mitään hävettävää, mutta se ei ole ollenkaan niin helppoa myöntää epäonnistuneensa loppuviimein niinkin simppelissä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhemmilla on päihdeongelmia, miksi heitä ei saisi siitä syyllistää? Monen syrjäytyneen ihmisen taustalla on lasinen lapsuus.

Voi olla mutta päihteet ei ole ainoa syy. Niitä on monia muita syitä.

Täälläkin yksi syrjäytynyt sekä vanhempiensa, ynnä sukunsa täysin hylkäämä yksilö. Ja tämä on sisänsä erikoista, että syrjäytymiseni johtuu täysin puhtaasti vanhempieni tekemistä valinnoista, mutta myös yhteiskunnan syrjäyttävistä voimista. 



Mitä tuntemuksia tunnenkaan vanhempiani kohtaan, säälin ja pelon sekaista surua lähinnä, odottaakohan heitä yksinäinen vanhuus, kun ovat typeriä ja simppeleitä höppänöitä. 

Syrjäytyneitäkin valitettavasti tarvitaan, ja avullamme työllistyy iso liuta populaa. Että sikäli ovat äärimmäisen tärkeitä osasia yhkeiskunnassa. Ja tulevaisuudessa varmaan vielä enemmän, kunhan tekoäly vienyt työaloja. 

Mutta alatte sitten vanhemmillenne osoittaa mieltänne, menkää eduskuntatalon portaille esittämään vaatimuksianne, vois jotain tapahtuakin, positiivista ?

Olen tuo jonka kommenttiin laitoit tämän vastaukseksi, ja en nyt tiedä millä tavoin oletat minun osoittaneen mieltäni vanhemmilleni. Totta kai elämäntilanne yms valinnat tulee puheeksi, enkä valitse enää miellyttääkseni heitä, mutta ei siinä sen suuremmasta mielenosoituksesta ole kyse. 

Ja jotta eduskuntatalon portaille menis osoittaan mieltä, niin silloinhan mulla pitäis olla joku visio siitä mitä yhteiskunnalta haluan. Tätä ei kuitenkaan ole, en tiedä miten tästä saisi paremman paikan. Tiedän vain sen, että nykyinen on epäterve. Lisäksi, sinne portaille on useita satoja kilometrejä matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväksynyt vuosien myötä, että lapsemme, tytär 32 v ja poika 28 v, ovat vaan "erakoita". He eivät ole siinä mielessä syrjäytyneitä, ettei olisi töitä, molemmat on akateemisesti koulutettuja ja hyvissä töissä, taloudellisesti asiat hyvin. Mutta he ovat valinneet elää ilman mitään ihmissuhteita. Vielä taustalla toivon, että edes jompikumpi pariutuisi ja saisi lapsiakin, mutta voi olla että ei. He ovat sellaisia äärimmäisen introverttejä ihmisiä, joita kiinnostaa enemmän esim. tiede kuin ihmiset. Ja vaikuttavat ihan tyytyväisiltä omaan elämäänsä. Mikäpä minä tai kukaan muu on heille sanomaan, että heidän pitäisi elää toisella tapaa, jotta minun ei tarvitse "hävetä" kun muut ihmettelee. Eläkööt, kuten itse haluavat.

En tiedä määrittelisinkö tuota syrjäytyneeksi. Ovat kiinni yhteiskunnassa ja intohimoa löytyy ilmeisesti tieteiden harjoittamiseen. Se, että ei ole parisuhdetta tai lapsia, joita tuoda vanhemmille näytille, ei tarkoita välttämättä sitä, etteikö mitään sutinoita olisi, vaikka paljonkin. Ei aikuinen ihminen kaikkea vanhemmilleen jaa. Monet jättävät ison osan elämästään kertomatta. 

Vierailija kirjoitti:

vähän aiheesta poikkeava mutta älkää jumalauta tehkö niitä lapsia jos ette osaa/jaksa osallistua siihen kiitos, tämä nimittäin osa syy syrjäytymiseeni.

Esim. keskivaikea masennus ei katso aikaa tai paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

vähän aiheesta poikkeava mutta älkää jumalauta tehkö niitä lapsia jos ette osaa/jaksa osallistua siihen kiitos, tämä nimittäin osa syy syrjäytymiseeni.

Ei kaikilla syrjäytyneillä ole huonot vanhemmat. Syitä on paljon muitakin. 

Vierailija kirjoitti:

vähän aiheesta poikkeava mutta älkää jumalauta tehkö niitä lapsia jos ette osaa/jaksa osallistua siihen kiitos, tämä nimittäin osa syy syrjäytymiseeni.

Vanhempana sanon kyllä, että tämä on totta. Itse asuin töideni takia osittain ulkomailla, kun lapsi oli 14 - 18v. Se oli kohtalokasta aikaa lapselle; varmaan tunsi itsensä hyljätyksi.  Seuraukset näkyy pitkään, mutta toivottavasti vuodet parantaa, kun nyt olen kotona pääsääntöisesti pois lukien kuitenkin suht' paljon työreissuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole riittävän "hyvä tyyppi" tai jotenkin "outo, epänormaali", niin voi olla yhdentekevää montako tutkintoa opiskelee, ja miten kovasti harrastaa. Tällöin olet syrjäytetty, mutta yhteiskunta haluaa nostaa esille syrjäytynyt, niin muut ihmiset hyljeksii.

Uhriutuminen se onkin paras lähtökohta. Ei tarvitse ottaa itse vastuuta käytöksestään ja tekemisistään kun syyttelee yhteiskuntaa.

Ja onhan se kai loogista, että tilanteesi johtuu 8 miljardin ihmisen salaliitosta sinua vastaan, kun olet universumin keskipiste.

Vähän ehkä rajoittunut näkökulma. Itse en tulkinnut tuota uhriutumisena, koska oikeastikin on sellaisia ihmisiä, jotka vaan on muiden silmiin epäilyttäviä/outoja. Ja ihminen on sellainen kuin on, vaikka siitä kuinka ottais vastuun. Voi olla, että jotkut aiheellisestikin kokevat tulevansa enemmänkin syrjäytetyksi kuin syrjäytyneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytyneitäkin valitettavasti tarvitaan, ja avullamme työllistyy iso liuta populaa. Että sikäli ovat äärimmäisen tärkeitä osasia yhkeiskunnassa. Ja tulevaisuudessa varmaan vielä enemmän, kunhan tekoäly vienyt työaloja. 

 

Syrjäytymisen ehkäisy on iso elinkeinonala. Valtio ja kunnat laittavat siihen miljardeja kiinni joka vuosi ja ala työllistää kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vanhemmat myös oma vastuunne. Ette ole osanneet antaa lapsillenne elämässä tarvittavia taitoja. Se on vanhempien tehtävä. Se ei riitä, että latoo faktoja pöytään, vaan pitää oikeasti opettaa käsittelemään tunteita, pärjäämään porukassa jne. pitää opettaa kouluaineita, jos on puutoksia, pitää valmistaa työelämään, pitää opettaa oikeasti soveltamaan näitä taitoja.

(en syyllistä vanhempia esim. päihdeongelmista).

Tämä oli hauska 😁 Minua ei ole kukaan opettanut eikä valmistanut mitenkään, ja olen pärjännyt ihan normaalisti. Lastani taas on valmennettu niin hyvin kuin on mahdollista, mutta hän taasen ei pärjää. 

Vaikka kuinka toivoisit ja kuvittelisit, asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin itse olet😉

Minusta olis tosi outoa, jos järjestelmä olis kehitetty niin loistavasti kaikkia erilaisia ihmisiä huomioiden, että ei olis syrjäytyneitä. Jotenkin ymmärrettävää ja normaalia, että joku asia ei ole kaikille sopiva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vähän aiheesta poikkeava mutta älkää jumalauta tehkö niitä lapsia jos ette osaa/jaksa osallistua siihen kiitos, tämä nimittäin osa syy syrjäytymiseeni.

Ei kaikilla syrjäytyneillä ole huonot vanhemmat. Syitä on paljon muitakin. 

sen takia sanoinkin osa syy, ei se minun kaa kohdalla 100% vaikuttanut siihen

Minulla oli täydellinen lapsuus, pelattiin kokonaapuruston kanssa jalkapalloa, korista, yms., talvisin käytiin laskemassa mäkeä, laskettelu reissuilla. Kun valmistuin koulusta kaverit kaikkosivat, oli lama-aikaa enkä päässyt työelämään kiinni, paikat joissa oli jalkaoven välissä potkivat vain väkeä ulos. Noh opiskelin lisää alaa, mutta työttömyys aikaa sivussa kertyi enkä työllistynyt enään alalle. Opiskelin toisen alan, vaihdoin paikkakuntaa, opiskelin taas uuden alan eikä mihinkään pääse oikeaan työhön. Ollaanko tässä tilanteessa syrjäytynyt vai syrjäytetty uusilla sukupolvilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän sen elämisen ja huumeet maksat ja huostassa elävät lapset. Hyvä että intoa löytyy.

Miksi oletat että käyttää huumeita? Tai lapset olisi huostassa? Tuet rittää pakollisiin menoihin. (Vuokra, sähkö, puhelin, hygienia ja ruoka.)

Voitko kertoa mitä tavoittelet tällä kommentilla?

Voisiko olla, että hän muistuttaa, että vaikka (aikuinen lapsi) elää työelämän ja opiskelun ulkopuolella, niin elää kuitenkin ihmisarvoista elämää, niin ettei loukkaa tai satuta sen paremmin itseään kuin lketään toista.

Toinen juttu on se, että moraalisesti voimme paheksua hänen elämäänsä, koska jos on perusterve ja täysi-ikänen, niin yleinen lähtökohta kaiketi on, että pyrkii elättämään itsensä, niin että tarvitsee mahdollisimman vähän kenenkään (läheisen tai yhteiskunnan..) tutukea selvitäkseen ja hoitaakseen päivittäisistä menonsa; huolehtimaan itsestään kuin ympäristöstään jossa asuu ja elää.

Tukien saamisessa ja avun vastaanottamsiessa ei sinänsä ole mitään hävettävää mutta pelksätään niiden varassa eläminen ilman erityistä syytä on jollei syrjäytyneisyyttä, niin vastuutonta. 

Jotta voi saada olsi useimmiten, ainakin yritettävä antaa mys välillä takaisinkin

Eri

 

Vierailija kirjoitti:

Minusta olis tosi outoa, jos järjestelmä olis kehitetty niin loistavasti kaikkia erilaisia ihmisiä huomioiden, että ei olis syrjäytyneitä. Jotenkin ymmärrettävää ja normaalia, että joku asia ei ole kaikille sopiva

Järjestelmä on rakennettu siten, että työstä on varaa kieltäytyä. Esimerkiksi lähihoitajille olisi töitä, mutta osaa ihmisistä eivät lähihoitajaopinnot miellytä ja siksi istuvat työttöminä kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olis tosi outoa, jos järjestelmä olis kehitetty niin loistavasti kaikkia erilaisia ihmisiä huomioiden, että ei olis syrjäytyneitä. Jotenkin ymmärrettävää ja normaalia, että joku asia ei ole kaikille sopiva

Järjestelmä on rakennettu siten, että työstä on varaa kieltäytyä. Esimerkiksi lähihoitajille olisi töitä, mutta osaa ihmisistä eivät lähihoitajaopinnot miellytä ja siksi istuvat työttöminä kotona.

Työstä ei ole varaa kieltäytyä, silloinhan menettää yhteiskunnan tuet?