Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää tuntemiasi pariskuntia, joilla on hyvä parisuhde?
Itselle nousee pari selvää piirrettä mieleen. Molemmat arvostavat ja kunnioittavat toista osapuolta ja huomioivat toista pienin asioihin. Molemmat tekevät kotitöitä ja osallistuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kommunikoivat asioista suoraan.
Ihan pienillä asioilla moni suhde voisi paremmin.
Kommentit (218)
Perheestä puuttuu se telaketjufemakko, myös miestä arvostetaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me kitistä. Sinähän tuossa kitiset.
PS. Lesbojen keskinäiset tappelut ovat tarkoin varjeltuja salaisuus. Syynä on tärkeä julkisuuskuva.
Lesbot ei aja systemaattisesti perheväkivaltaa ja ilku rai*kauksen uhreille, te heterot teette sitä. Vaikka jauhatte maailman ääriin, on naiselle pahin uhka ihan tilastollisesti mies. Mikä tässä on akalle vaikeaa sulattaa? Valtaosa miehistä sallii naisen ha**aamisen ihan EU-maissakin, monissa maissa teitä saa ihan vapaasti ha*ata eikä ketään kiinnosta. Lesbot ei ole tällaisia hir*iöitä. Ei ole olemassa yhtäkään sateenkaarijärjestöä joka ajamalla ajaisi perheväkivaltaa, teille heteroille se on normi. Joka kolmas heteroakka saa pa*aan, sen huipuksi miehet ei tuomitse vaan KIUSAA UHRIA.
Teidän heteroiden perheet on kuin sotatanner tai vankile
Sulla ei taida olla kaikki ihan kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on minusta hieno aloitus. Ongelmana vain se, etten koskaan ole livenä nähnyt tuollaista pariskuntaa...
Sehän tässä kummallista onkin: olisi niin helppoa tavallaan onnellistuttaa avioliitto, olisi vain reilu ja kiva, tasa-arvoinen kumppani - miksi ei onnistu? Tälläkin palstalla joka toinen viikko uusi aloitus siitä, että mies ei osallistu kotitöihin ja arjesta tulee naiselle liian raskas. Miksi ei osallistu? Sitä on vaikea käsittää. Samasta syystä en itse ole koskaan pariutunut, minulle tasa-arvo on ihan must.
Mutta että joku on jossain nähnyt tällaisen pariskunnan! Hienoa!
Palstan perusteella ei kannata tehdä johtopäätöksiä ihmissuhteista, eivät ne onnelliset parit täällä neuvoa kysy. Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan parisuhteissa elävistä suomalaisista yli puolet on joko melko tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä parisuhteeseensa. Siis enemmistö.
Kotityötä ei myöskään tarvitse jakaa tasan, jos pari itse ei halua. En oikeastaan ymmärrä minkä vuoksi juuri kotitöistä tehdään niin iso numero, koska ei niitä kuitenkaan niin hirveästi ole ainakaan kerrostalossa. Pikkulapsilla on vaipanvaihtoa ja pyykkiä enemmän, jos lapsia on useampi, mutta kahden lapsen perheessä? Kai siinä on kyse enemmän epäreiluuden tunteesta kuin siitä, että itse työtä niin paljon olisi. Itse en tunne yhtäkään perhettä, missä mies ei osallistu kotitöihin. Jopa ne eronneet pariskunnat, joita tunsin, olivat tuossa mielessä tasa-arvoisia tai oikeastaan mies yhdessäkin perheessä teki valtaosan kotitöistä, ruuan myös.
Vierailija kirjoitti:
Kun molemmat ovat elämäntyyliltään aktiivisia. En siis tarkoita välttämättä sosiaalisia, mutta kummallakin puolisolla on sellainen aktiivinen ote omaan ja yhteiseen elämään. Jaksetaan tehdä kotitöitä, töitä, ehkä harrastaa ja vielä sen jälkeen on voimia niin paljon, että jaksaa olla aktiivinen parisuhteessakin.
Itse olen vähän sellainen lusmu. En vain handlaa sitä kolmiyhteyttä: perhe, työ ja parisuhde. Minun voimat ei riitä, ja siksi olen vähän huono vaimo usein. Meillä tulee kinaa ihan perusjutuista eli kotitöistä ja ruoan laittamisesta yms., koska olen liian väsynyt hoitaakseni oman osuuteni. Varmaan taas sitten olen parempi vaimo, kun lapset muuttavat pois kotoa ja yksi tekijä poistuu yhtälöstä.
Me olemme miehen kanssa myös tosi erilaisia, mikä kuormittaa suhtedetta, kun joutuu jatkuvasti tasapainoilemaan kahden eri tempperamentin kanssa. Molemmat olemme myös itsepäisiä, eikä anneta periksi kovin helposti.
Onkohan sinulla huono omatunto siitä, ettet ole ns. reipas? Olet aivan kuin ystäväni, joka ei myöskään jaksanut tehdä kotitöitä ja koki siitä huonoa omatuntoa. Kannattaisi varmaan miettiä terapiaa, kun tuossa on monta asiaa, joissa ehkä voisitte saada paremmin toimivan terapialla. Po. ystäväni on eronnut tuolloisesta miehestään, mutta syynä eivät olleet kotityöt, vaan se, että liian monista asioista olivat erilaisia eivätkä osanneet kääntää sitä eduksi. Hienoa, että näet mahdollisuuden rennompaan elämään kun lapset lähtevät, mutta riskinä on, että pettymyksiä kertyy liian paljon ennen sitä ja rakkaus loppuu.
Ehkä yksi onnellisen avioliiton salaisuuksista on, ettei eletä sitku-elämää, vaan pettymykset käsitellään tuoreeltaan eivätkä ne jää hiertämään ja kerääntymään isoksi keoksi, jonka painosta rakkaus loppuu. Sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
osa on tottumuksista yhdessä, ei uskalleta erota ja arki rullaa kuitenkin suht sopuisasti mutta tylsästi
Eikö arki nyt ole tylsää? Ei sen kuulu olla mitään glitteriä sateenkaaria ja yksisarvisia jatkuvasti. Parisuhdetta kantaa keskinäinen luottamus, rakkaus, yhdessä viihtyminen, yhteiset arvot ja unelmat sekä se, että toisen kanssa on turvallinen olla.
Kuulostaa sarjaeroajan logiikalta, että pitäisi uskaltaa erota, jos arki on tylsää.
Oikean henkilön kanssa ei arkikaan ole tylsää. Me ainakin miehen kanssa tehdään tosi paljon kaikkia pieniä, juttuja miten arjesta tulee kiinnostava. Kokkaillaan eri maiden ruokia, järjestetään toisillemme pieniä yllätyksiä, tanssitaan keittiössä, järjestetään illalliskutsuja, käydään keskellä viikkoa taidenäyt
Hyvä pointti, olen täsmälleen samaa mieltä. Olen ollut 34 vuotta mieheni kanssa, eikä meillä ole arki ollut koskaan tylsää. Olemme hyvin perhekeskeisiä ja osaamme järkätä kivaa vaihtelua ja nauttia arjesta, koska se toisen seura on aina kivaa. Lasten ollessa pieniä teimme tosi paljon asioita yhdessä heidän kanssaan, joka toinen viikko tai tarvittaessa oli perhekokous, missä esitettiin ideoita mitä kukakin haluaa tehdä, mitä laitetaan ruuaksi, mihin tehdään lomamatka ja mitä siellä kukakin haluaa tehdä.
Nyt lapset ovat jo itse perheellisiä ja olemme kahden. Ikävöimme toisiamme jopa työpäivän aikana. Odotan kovasti eläkepäiviä, että saamme olla aina yhdessä. Näkisin, että onnellisen avioliiton isoin tekijä on yksinkertaisesti suuri rakkaus ja halu elää yhdessä. Että pitää toista kiinnostavana, haluttavana ja intohimon kohteena. Se ei ole muuttunut mihinkään koko aikana. En siis myöskään allekirjoita sitä mitä monet väittävät eli että rakkaus jotenkin laimentuisi. Niin ei ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itse en koskaan lähtisi kieltämään puolisoltani hänen intohimon kohteita, koska ne pitävät hänet juuri sellaisena kuin hän on. Virkeänä ja tyytyväisenä. Sellaista ihmistä ei lakkaa koskaan rakastamasta. "
Minusta suhde missä toiselta kielletään jotain ei mitenkään voi olla onnellinen. Rakkaus perustuu aina vapaaehtoisuuteen, ei velvollisuudentunteeseen eikä pakkoon tai kontrollointiin.
Voi kipu ja katkeruus tätä kommentoijaa :D
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että itseään onnellisiksi sanovat ovat vähän yksinkertaisia ja ainakin toinen myös vahvasti alistuva luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kuvittelee se joka ei pitkää, kestävää, rakastavaa parisuhdetta ole saanut elää.
Vierailija kirjoitti:
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.Oma näkemykseni on aivan päinvastainen. Ne, jotka on olleet nuoresta asti yhdessä, ovat usein yhdessä pitkään vain tottumuksesta ja koska ei tiedetä paremmasta eikä uskalleta lähteä kokeilemaan muuta. Perhe perustetaan, koska niin kuuluu tehdä, eikä mietitä, ollaanko siinä oikeasti onnellisia. Sitten kun lapset on vähän k
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissäni pätee 100% se sääntö, että ne liitot, joissa mies on tyytynyt, kestävät, kun taas ne liitot, joissa nainen on tyytynyt, hajoavat.
Miten te kehtaatte kirjoittaa tällaista pa*aa? :D AInoa kestävä suhde on lesbosuhde, sillä lesbojen suhde perustuu haluun olla yhdessä eikä siihen että miehen hirmuvallalla kiedotaan kaikki ääriajatteluun. Heterothan sallii rai*kaamisen, lyömisen, naisvihan ja haluavat poistaa tytöt väestöstä. Ja turha väittää muuta, te heterot ajatte ihan systemaattisesti väkivaltaa eikä miehenne ole missään tuomitsemassa asiaa. En tiedä yhtäkään lesbovaikuttajaa joilla olisi miljoonayleisö ja joka haluaisi ajaa tur*aanvetoa liitossa.
Se ainut lesbosuhde, jonka osapuolet tunnen, on ollut ainakin koko ajan hyvin riitaisa; mustasukkaisuutta, pettämistä, ihan fyysisiksikin äityneitä riitoja, eroamista ja yhteen palaamista useampia kertoja, mutta toki myös yhteisten ja yksityisten ongelmien selättämistä yhdessä, mm. terveysongelmat. Mutta ei tämä näiden kahden naisen suhde ole kyllä mistään näkökulmasta mikään mallisuhde, ja sen he ovat itsekin myöntäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla kyyninen, mutta keski-ikäiseksi eläneenä olen kyllä sitä mieltä, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, onko jokin parisuhde onnellinen vai ei. Vaikka kuinka monta kertaa olen nähnyt tähän ikään mennessä, kuinka jokin unelmapariskunnalta vaikuttavat pari päättää erota vuosia kestäneen väkivallan, pettämisen tms vuoksi. Tai sitten vain vähemmän dramaattisesti toteavat, että mitään parisuhdetta ei ole enää edes ollut vuosiin ja nyt voidaan erota, kun lapset ovat kasvaneet vähän. Ihmiset ovat käsittämättömän hyviä näyttelemään ja pitämään tiukoissakin paikoissa kulissit pystyssä.
-Älkää kilpailko toistenne paremmuudesta vaan toistenne kunnioittamisesta, sanoi vihkipappimme. Häämme v. 85. Nämä sanat päteneet jo 40 vuotta. Arvot ja kunnioitus sekä yhteiseen hyvään pyrkiminen kakkissa perheen asioissa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ole itse havainnut myös. Siis pariskunnista jotka vaikuttavat olevan onnellisia ja samiksia on osa näitä. On tietysti myös oikeita samanhenkisiä. Selviää tuttstumalla.
Kun mietin parhaiten tuntemiani (uskoakseni) onnellisia ja pitkäaikaisia pariskuntia (otos noin 10 taloutta), niin seuraavat seikat tuntuvat niissä toistuvan jatkuvasti. Tietenkään mikään näistä asioista ei ole sellainen, etteikö sellaisia voisi löytyä myös niiltä joilla menee huonosti ja päinvastoin, eikä lista muutenkaan ole kovin kattava. Voidaan myös joissain kohdissa kysyä, onko se syy vai seuraus hyvästä parisuhteesta.
Yhteinen talous ja omaisuus, oli sitä paljon tai vähän.
Runsas yhdessäolo kotona ja kodin ulkopuolella, ei jatkuvasti "omia menoja" tyyliin "omien kavereiden" kanssa radalle, reissuun, viikonlopuksi jonnekin jne. Annetaan toiselle kuitenkin tarpeeksi tilaa sen mukaan mikä on milloinkin sopivaa, eikä kielletä tekemästä sitä tai tätä normaalia.
Lapsiluku 0-2.
Rehellisyys ulospäin, ei esim. valheellista someposeerausta eikä muutenkaan tarvetta esittää muuta kuin mitä on.
Kohtuus ja maltillisuus, ei öyhötyksen tarvetta mielipideasioista yms.
Kunnioitus muita kohtaan, tilaa ja aikaa myös muiden sanoille ja tunteille esimerkiksi sukulaisia tavatessa.
Ei juonitella tai kampiteta niitä jotka ajattelevat eri tavalla, eikä harjoiteta muutakaan selkeää ilkeämielisyyttä.
Huomioidaan toinen/toiset ja tunnustetaan oma rajallisuus ja toisaalta toisen tasavertaisuus, me-henki parisuhteessa.
Avuliaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mietin parhaiten tuntemiani (uskoakseni) onnellisia ja pitkäaikaisia pariskuntia (otos noin 10 taloutta), niin seuraavat seikat tuntuvat niissä toistuvan jatkuvasti. Tietenkään mikään näistä asioista ei ole sellainen, etteikö sellaisia voisi löytyä myös niiltä joilla menee huonosti ja päinvastoin, eikä lista muutenkaan ole kovin kattava. Voidaan myös joissain kohdissa kysyä, onko se syy vai seuraus hyvästä parisuhteesta.
Yhteinen talous ja omaisuus, oli sitä paljon tai vähän.
Runsas yhdessäolo kotona ja kodin ulkopuolella, ei jatkuvasti "omia menoja" tyyliin "omien kavereiden" kanssa radalle, reissuun, viikonlopuksi jonnekin jne. Annetaan toiselle kuitenkin tarpeeksi tilaa sen mukaan mikä on milloinkin sopivaa, eikä kielletä tekemästä sitä tai tätä normaalia.
Lapsiluku 0-2.
Rehellisyys ulospäin, ei esim. valheellista someposeerausta eikä muutenkaan tarvetta esittää muuta kuin mitä on.
Kohtuus ja maltillisu
Allekirjoitan tuon täysin. Kotitöistä vielä sanoisin, että kykyjensä mukaan jaetaan hommia. Esim minä en kiipeä puuhun moottorisahan kanssa katkomaan vaarallisia oksia, eikä miehen tarvitse silittää vaatteita, koska en anna hänen tehdä sitä. Ruoka, siivous lapset yms. kumpikin tekee ja osaa.
Yhdessä oltu 53 v.
Alkoholi ei ole ongelma kummallakaan
Tuntemani parisuhteet ovat alkaneet ihan kakarana, noin 16 vuoden iässä ja kestäneet. Nyt he kaikki ovat 60-70 vuoden iässä.
Sen tajuaminen jossain vaiheessa liittoa, että hyvä, lämmin ystävyyssuhde on hyvä suhde ja parempi kun ei mitään. Molemminpuolinen luottamus.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kyyninen, mutta keski-ikäiseksi eläneenä olen kyllä sitä mieltä, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, onko jokin parisuhde onnellinen vai ei. Vaikka kuinka monta kertaa olen nähnyt tähän ikään mennessä, kuinka jokin unelmapariskunnalta vaikuttavat pari päättää erota vuosia kestäneen väkivallan, pettämisen tms vuoksi. Tai sitten vain vähemmän dramaattisesti toteavat, että mitään parisuhdetta ei ole enää edes ollut vuosiin ja nyt voidaan erota, kun lapset ovat kasvaneet vähän. Ihmiset ovat käsittämättömän hyviä näyttelemään ja pitämään tiukoissakin paikoissa kulissit pystyssä.
Oletko jopa niinkin kyyninen, ettet usko sitäkään, jos joku väittää itse elävänsä onnellisessa parisuhteessa?
Täällä nimittäin on paljon sellaisia, jotka rientävät heti kiistämään tuonkin eli tietävät jopa tuntemattomien asiat paremmin kuin nämä itse. Se on hieman huvittavaa kyllä.
Toisen ihmisen huomioiminen ja kunnioittaminen. Yhteinen aika ja yhdessätekeminen, mutta myös mahdollisuus viettää aikaa yksin tai kavereiden kanssa. Avoimuus ja keskustelu, kyky tehdä kompromisseja/joustavuus ja vastavuoroisuus. Luottamus. Toisen tukeminen. Rakkauden- ja hellyydenosoitukset, kumppanuus. Yhteiset prioriteetit ja arvomaailma. Huumori.
Monet parisuhteet, joita olen seurannut, ovat kaatuneet arvostuksen ja kunnioituksen puutteeseen. Siihen, että monet muut asiat ovat menneet parisuhteen ohi kerta toisensa jälkeen, ongelmat seksielämässä, vähäinen keskustelu, haluttomuus selvittää ongelmia ja sulkeutuminen, itsensä nostaminen jalustalle ja toisen alistuminen eli yhdenvertaisuuden puute, merkittävät keskinäiset erot niin maalaisjärjessä kuin älykkyydessä, toisen pitäminen ja kohteleminen itsestäänselvyytenä, toisen liiallinen kontrolloiminen, itsekeskeisyys.