Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää tuntemiasi pariskuntia, joilla on hyvä parisuhde?
Itselle nousee pari selvää piirrettä mieleen. Molemmat arvostavat ja kunnioittavat toista osapuolta ja huomioivat toista pienin asioihin. Molemmat tekevät kotitöitä ja osallistuvat lasten hoitoon ja kasvatukseen. Kommunikoivat asioista suoraan.
Ihan pienillä asioilla moni suhde voisi paremmin.
Kommentit (218)
Harvoinpa sitä hyviäkään tuttuja niin perinpohjin tuntee, että tietäisi, mikä heidät pitää yhdessä. Monilla on ulos päin kulissit kunnossa, mutta tiilitalossa ei asukaan onnellinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nykyään hyvä parisuhde.
En osaa oikein sanoa miten se eroaa edellisistä. Kaikki vaan on jotenkin helppoa. Jos nyt jotain pitäisi sanoa, niin, kummatkin arvostaa toista ihmisenä, toisen tarpeita, pyrkimyksiä ja kiinnostuksen kohteita ja haluaa toiselle vain hyvää.
Hyvät kommunikaatiokyvyt (osaa kommunikoida ja ottaa vastaan kommunikaatiota)
Arvostus ja luottamus toista kohtaan
Kaikki jotka sanovat, että tulemme eroamaan kumppanini kanssa, tytöttelevät ja sanovat että elämä tulee vielä opettamaan minua, kertokaa toki 1. Miksi eroaisimme? ja 2. Mitä sellaista elämä voisi opettaa minulle, joka johtaisi eroon kumppanistani? Kuulostatte vain katkerilta ettei teillä ole samaa.
viesti nro 112
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jotka sanovat, että tulemme eroamaan kumppanini kanssa, tytöttelevät ja sanovat että elämä tulee vielä opettamaan minua, kertokaa toki 1. Miksi eroaisimme? ja 2. Mitä sellaista elämä voisi opettaa minulle, joka johtaisi eroon kumppanistani? Kuulostatte vain katkerilta ettei teillä ole samaa.
viesti nro 112
Parisuhteenne kuulostaa terveeltä, ja olen iloinen että teillä on toisenne! Ei ikä katso sitä kestääkö suhde. Ne jotka kommentoivat muuta, kuulostavat surullisilta yksinhuoltajilta joilla on lapsia 3 eri miehen kanssa jotka olivat "se oikea" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jotka sanovat, että tulemme eroamaan kumppanini kanssa, tytöttelevät ja sanovat että elämä tulee vielä opettamaan minua, kertokaa toki 1. Miksi eroaisimme? ja 2. Mitä sellaista elämä voisi opettaa minulle, joka johtaisi eroon kumppanistani? Kuulostatte vain katkerilta ettei teillä ole samaa.
viesti nro 112
Parisuhteenne kuulostaa terveeltä, ja olen iloinen että teillä on toisenne! Ei ikä katso sitä kestääkö suhde. Ne jotka kommentoivat muuta, kuulostavat surullisilta yksinhuoltajilta joilla on lapsia 3 eri miehen kanssa jotka olivat "se oikea" :D
Et kuulosta itse kovinkaan onnelliselta ihmiseltä, jos on pakko muita ihmisiä mollata.
Tunnen useita ja näissä korostuu se, että molemmilla on keskustelutaitoa ja halu puhaltaa yhteiseen hiileen. Halutaan oikeasti olla yhdessä ja viettää aikaa puolison ja perheen kanssa, eikä "saada vapaata perheestä". Lisäksi ei ole päihdeongelmaa.
Osa on löytänyt toisensa nuorena, osa myöhemmin erilaisten vaiheiden jälkeen. Enemmän kuin ikä, tässä merkitsee se, onko samat toiveet ja arvomaailma. Arvostetaan parisuhdetta ja yhdessäoloa ja silloin sujuu myös kammarin puolella hyvin. Se on myös yksi tärkeä asia, joka on se parisuhteen koossapitävä "liima".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovat olleet yhdessä varsin nuoresta saakka.
Mies ei ole ollut pelimies eikä nainen ole juossut juoksuja.
Henkinen yhteys ja yhteinen kiinnostus muuhunkin kuin pragmaattiseen arjen pyörittämiseen.
Eivät ole pullahtaneet, alkoholisoituneet, tms.
Uskoakseni seksielämä kunnossa.
Siinä myös 5 syytä miksi hyvän kumppanin löytäminen on vaikeaa. Aika moni saa näistä 0/5. Ja sitten kuvio on nykymallin mukainen: yhteen pikapikaa +-30v tienoilla koska halutaan perhe, käytännöllistä arkea kunnes lapset on kasvatettu, ja ero.
Itse olen kyllä täysin eri mieltä. Toki tunnen pari nuoresta asti yhdessä olleita pareja, jotka ovat onnellisia yhdessä pitkän liiton jälkeen.
Mutta paljon enemmän tunnen niitä, joille se oikea on osunut kohdalle vasta selkeästi aikuisina. Uusperheitä ei ole ollut, vaan liitot on solmittu vasta kun lapset on jo pois kotoa. Esimerkiksi omat vanhempani löysivät itselleen paljon sopivammat puolisot vasta 50+ iässä, ja nyt ovat olleet sen 20-30 vuotta yhdessä onnellisina uusien puolisoidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdistävä tekijä leppoisissa parisuhteissa on se, ettei kumpikaan nipota pienestä. Hyväksyy erilaisuuden. Katsoo tilanteita win-win-näkökulmista, eikä voittaja-häviävä-näkökulmista.
sitten on parisuhteita, joissa nipotetaan tai ollaan tarkkoja, mikä on oikea tapa elää. Heillä on ongelmia, vaikka ei mitään alkoholismia tai muita addiktioita.
jatkan: siis molemmat ovat samanlaisia. Jos vain toinen on, niin suhde on helposti alistussuhde.
Vain toinen on samanlainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä on se sana, jota nuoremmat käyttää pitkistä suhteista, mutta ne eivät, jotka ovat pitkän suhteen eläneet, puhu koskaan mistään hyvästä suhteesta. He sanovat mm., että he ovat tottuneet toisen huonoihin puoliin.
Pitää olla samanlaiset elämänarvot ja huumori. Pitää arvostaa toisen mielipiteitä ja myös osata antaa periksi tietyissä asioissa. Myös ystävyyden arvostus vaikuttaa, koko 35-vuotinen suhde harvoin on ollut koko ajan ensirakkaushuuman täytteistä. Ja tietysti yhteinen koko elämä, perhe, lapset ym. on liima.
Kotitaustalla, koulutuksella, ammatilla tai muilla ulkoisilla asioilla ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kyyninen, mutta keski-ikäiseksi eläneenä olen kyllä sitä mieltä, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, onko jokin parisuhde onnellinen vai ei. Vaikka kuinka monta kertaa olen nähnyt tähän ikään mennessä, kuinka jokin unelmapariskunnalta vaikuttavat pari päättää erota vuosia kestäneen väkivallan, pettämisen tms vuoksi. Tai sitten vain vähemmän dramaattisesti toteavat, että mitään parisuhdetta ei ole enää edes ollut vuosiin ja nyt voidaan erota, kun lapset ovat kasvaneet vähän. Ihmiset ovat käsittämättömän hyviä näyttelemään ja pitämään tiukoissakin paikoissa kulissit pystyssä.
Samaa olisin sanonut. Luulin, että ystäväpari suunnitteli häitä, olivatkin jo käytännössä eronneet. Toinen osti juuri talon ja vaikuttivat olevansa onnensa kukkuloilla, toisella olikin toinen. Ei ikinä tiedä mitä toisten suhteissa on meneillään. Molemmat siis pitkiä, onnellisen oloisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä on se sana, jota nuoremmat käyttää pitkistä suhteista, mutta ne eivät, jotka ovat pitkän suhteen eläneet, puhu koskaan mistään hyvästä suhteesta. He sanovat mm., että he ovat tottuneet toisen huonoihin puoliin.
Vai niin. Minun vanhempani, jotka ovat olleet yhdessä lähes 60 vuotta puhuvat toisistaan todella kauniisti, mm. viimeksi kun olin siellä niin isäni sanoi, että kovin monessa asiassa en ole hyvä, mutta siinä olen onnistunut loistavasti, kun valitsin noin hyvän vaimon.
En ole koskaan kuullut kummankaan puhuvan toiselle ilkeästi, vaikka välillä onkin ollut pientä suukopua. Ja tällaisen mallin hyvästä parisuhteesta olen itselleni saanut. En ole tottunut kohteluun, missä huonoja puoliani pidetään esillä, vaan positiiviseen palautteeseen, jota itsekin annan miehelleni. Yhdessä 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoinpa sitä hyviäkään tuttuja niin perinpohjin tuntee, että tietäisi, mikä heidät pitää yhdessä. Monilla on ulos päin kulissit kunnossa, mutta tiilitalossa ei asukaan onnellinen perhe.
Tämä juuri! Sitten näistä kuvitelmista tietää kenellä on onnellinen suhde kumpuaa tuomitsemisia, kun ihmiset eroavat liian helposti. Kun nehän oli niin hel etin onnellinen pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua olla kyyninen, mutta keski-ikäiseksi eläneenä olen kyllä sitä mieltä, että kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, onko jokin parisuhde onnellinen vai ei. Vaikka kuinka monta kertaa olen nähnyt tähän ikään mennessä, kuinka jokin unelmapariskunnalta vaikuttavat pari päättää erota vuosia kestäneen väkivallan, pettämisen tms vuoksi. Tai sitten vain vähemmän dramaattisesti toteavat, että mitään parisuhdetta ei ole enää edes ollut vuosiin ja nyt voidaan erota, kun lapset ovat kasvaneet vähän. Ihmiset ovat käsittämättömän hyviä näyttelemään ja pitämään tiukoissakin paikoissa kulissit pystyssä.
Oletko jopa niinkin kyyninen, ettet usko sitäkään, jos joku väittää itse elävänsä onnellisessa parisuhteessa?
Täällä nimittäin on paljon sellaisia, jotka rientävät heti kiistämään tuonkin eli tietävät jopa tuntemattomien asiat paremmin kuin
Missäs kirjoittaja niin sanoi? Mistä keksit tuollaisen? Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää miten ihmisillä menee parisuhteessaan, se oli lainaamasi viestin pointti.
Vierailija kirjoitti:
Asiat tehdään yhdessä, lapset hoidetaan, koti samoin, talous on yhteinen ja kumpikaan ei juokse yksin kapakoissa viettämässä tyttöjen/poikien iltoja. Lomat yhdessä. Ymmärrys molemmilla, että kun lapset ovat pieni, se vaatii oamlaisensa suhtautumisen mutta se on vain muutama vuosi.
Kummallakin on myös oma ystäväpiiri, eikä tukehduteta toista liialla yhdessäolemisella. Pariskuntana toki myös tehdään asioita. Eiköhän se ole rakkaus mikä yhdistää
Heillä on yhteisiä harrastuksia, mielenkiinnon kohteita ja tekemistä. Samankaltainen huumorintaju. Asettavat puolison elämänsä ykköseksi, ohi kavereiden, harrastusten jne. Samanlainen arvomaailma, puhuvat asioista, tukevat toisiaan, tekevät rakkauden tekoja. Heillä on henkistä ja fyysistä läheisyyttä, yhteisiä unelmia ja sellainen "me vastaan muu maailma"-henki, jos siis pitäisi puoli valita. He kilpailevat toistensa kunnioittamisessa ja osoittavat ihailua vain omaa puolisoaan kohtaan ja tekevät sitä julkisesti. Näyttävät muille, että me kuulumme yhteen.
Nämä olen todennut, kun olen seurannut todella kauan yhdessä olleita pariskuntia (eli yli 30 v), jotka vaikuttavat hyvin onnellisilta.
Toki paljon on tullut hyviä pointteja mutta haluaisin itse lisätä paria asiaa: sopiva joustavuus ja suurpiirteisyys. Eli ei takerruta pikkuasioihin eikä tehdä ongelmista isompia kuin ne ovat. Tämä tekee arjesta sujuvan ja mukavan joka on iso osa onnellista parisuhdetta.