Lue keskustelun säännöt.
En saa tätä alakuloani ja itkuisuuttani poikki! Vasta 58-vuotiaalla äidilläni on diagnosoitu Alzheimer!
24.11.2023 |
En halua menettää häntä tälle hirvittävälle sairaudelle!
Kommentit (102)
Taudin eteneminen voi olla todella hidastakin. Mieheni kummisetä sai diagnoosin jo alle viiskymppisenä, kun osasi itse epäillä sukurasitteen takia. On saanut siitä asti lääkitystä ja kai jotain muutakin hoitoa/seurantaa, ja nyt 75-vuotiaana on ihan toimintakykyinen. Mä en huomaa hänessä mitään oireita, kun näen häntä jossain sukujuhlissa tms. Puolisonsa kyllä sanoo, että sairaus näkyy arkipäivässä jonkin verran. Hän viettää ihan aktiivista elämää, mutta autoa ei tosin enää itse aja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää oikeisiin töihi. Kuntouttava työtoiminta ei ole oikea tapa
Miten tämä sun asiaton kommentti liittyy yhtään mitenkään tähän aloitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Siihen on nykyisin varsin hyvä hoito.
Ei se lohduta. Lopputulos tiedetään.
Lopettakaa pizzat, hampurilaiset ym ja tehkää kotiruokaa. ei limukkaa eikä muita purkkituotteita.
Ap, älä välitä noiden joidenkin empatiakyvyttömien kusipäiden viesteistä, niillä ei ole mitään arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko rokotukset voimassa
Minkä rokotuksen Alzheimerin tautia vastaan sinä kus ipää tiedät?
Tässä varmaan haettiin takaa sitä, että jokainen vuosittainen influenssarokote sisältää alumiinia adjuvanttina. Injektoituna kerääntyy elimistöön vuosien saatossa tehokkaammin kuin vaikkapa aterimen kautta saatuna ruuansulatuskanavaan. Yksittäisessä rokotteessa sitä on pieni määrä, mutta jos alat jo parikymppisenä työterveydestä hakemaan sen vuosittain niin kertyyhän sitä kohtalaiseksi 50v synttäreihin mennessä...
Koska koronan (ja muidenkin virusairausten) sairastaminen selvästi aikaistaa muistisairauksien alkamisikää, niin rokote olisi paras sitä estämään, koska silloin ei todennäköisemmin saa vakavaa tautimuotoa.
Tosin meillä ne ovat olleet kortilla, niin luultavasti pääsemme kärikitiloille verrokkimaihin verrattuna, niinkuin koronakuolemissakin.
Kolesterolilääkkeestä ei ole paljoakaan hyvin vanhoille hyötyä, kyllä ne suonet on jo kalkkeutuneet siihen ikään mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Altzheimer ja lukuisat muut neurologiset sairaudet ovat lisääntyneet keväästä 2020 alkaen. Suomessa enemmän kuin muualla kun täällä ei edes yritetä välttää tartuntoja. Olen todella pahoillani sinun ja äitisi tilanteesta.
Ei tule äkkiä mieleen yhtään tarttuvaa muistisairautta.
Muistisairaudet etenevät eri tavoin ja ei voi sanoa samaa kaavaa kaikkien kohdalla. Tutussa piirissä on ollut tapauksia laidasta laitaan. Mutta kaikilla elinikä lyhenee paljon ja loppu voi olla se, ettei tunnista edes lähimpiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taudin eteneminen voi olla todella hidastakin. Mieheni kummisetä sai diagnoosin jo alle viiskymppisenä, kun osasi itse epäillä sukurasitteen takia. On saanut siitä asti lääkitystä ja kai jotain muutakin hoitoa/seurantaa, ja nyt 75-vuotiaana on ihan toimintakykyinen. Mä en huomaa hänessä mitään oireita, kun näen häntä jossain sukujuhlissa tms. Puolisonsa kyllä sanoo, että sairaus näkyy arkipäivässä jonkin verran. Hän viettää ihan aktiivista elämää, mutta autoa ei tosin enää itse aja
Muistisairaus alkaa kehittymään jopa vuoskymmeniä sitten ennen kuin diagnoosi tehdään ja oireilu on selvää. Lukekaa tuo lääketietellinen julkaisu niin opitte.
Äidinäitini sairasti pitkään. Lopulta joutui hoitokotiin. Oli kuitenkin kävelevä, itse syövä ja viihtyi toisten seurassa. Ei tuntenut minua, tyttärentytärtään, luuli minua pojakseen, joka tuli intistä lomille, vaikka minulla oli pitkät hiukset ja mekko päällä.Tytärtäni luuli koiraksi.😂 No, Hän oli aina hyväntuulinen, ihastui erääseen pappaan. Esitteli meille aina hänet aviomiehekseen. Istuivat käsi kädessä sohvalla. Hän oli loppuun asti tällainen, ei kipuja, ei tuskaisia harhoja, riisui ja pukeutui ohjattuna. Hän kuoli nukkuessaan.
Nyt äitini on sairastanut tätä samaa, jo vuosia. On hoitokodissa. Hyväntuulinen, iloinen, nauravainen. Ei tunne minua enää, kuin vain hetkittäin katsoessaan, saattaa sanoa nimeni, ja sitten se hetki meni jo pois. Ei enää kävele, istuu päivittäin geristrisessa tuolissa, syötettävä, pehmeät ateriat. Mutta kivuton, eikä tuskainen.
Tarkoitan tällä, ettei kaikille tule kipuja, tuskaa, eikä murhetta. Kumpikin unohtivat lapsensa ja puolisonsa, mutta muistivat lapsuuden perheensä. Äidit, isät siskot ja veljet. Me emme korjanneet näitä juttuja, jossa olimme milloin ketäkin, koska se olisi ollut ja on aivan turhaa.
Toivon vain, että äitini kuolee ennenkuin tulee kipuja.
Tämä sairaus on niin monivivahteinen, ettei kukaan tiedä, kelle mitäkin oireita tulee.
Ne on vain otettava vastaan, kun muutakaan ei voi. Itse ajattelen aina, että: ' Se on mitä on". Ja sanon sen myös ääneen.
Omille lapsilleni olen sanonut, että jos minulle perity,y, niin ehdottomasti hoitokotiin.Ja heidän ei tarvitse käydä katsomassa kuutamolla olevaa äitiään, vaan pitää elää onnellista, iloista ja oman näköistä elämäänsä.
Ja turha minua surra, koska en siinä vaiheessa enää mitään mistään ymmärrä.Ja aika hyvin ovat näihin toiveisiin suhtautuneet.Tottakai surisivat, mutta en halua että missään tapauksessa ramppaisivat minua katsomassa joka päivä/vk/vkl vaan elävät sitä omaa elämäänsä.
Se on kurja, ikävä ja julma sairaus, mutta kun me emme sille voi mitään, niin kannattaa vain suhtautua rauhallisesti ja tyynesti, alkushokin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni sai noin 10v sitten diagnoosin alkava Alzheimer ja hänelle aloitettiin lääkitys. Nyt 78-vuotiaana on edelleen suhtkoht normaali; ajaa autoa, asuu kotona jne. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa mitään.
Tottakai sairaus vaikuttaa persoonaan ja käyttäytymiseen mutta hänellä sairasu on edennyt hitaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä-minä-minä.
Tunnut olevan. Mitä meinaar asialle tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun menee vielä ruokahalu niin todella surullista. Äiti syö niin vähäsen , että on aivan kuihtuneen näköinen.
Välttämättä kysymys ei ole ruokahalusta, useimmat hoitokotiin tulevat dementikot lihovat kun syövät toisten kanssa, ruokailusta muistutetaan ja sitä on tarjolla usein, nälkä voi olla mutta ei tunnista sitä näläksi ja joku muu asia vie ajatukset pois syömisestä, ruoka pitäisi hakea kaapista jne.
Vierailija kirjoitti:
Taudin eteneminen voi olla todella hidastakin. Mieheni kummisetä sai diagnoosin jo alle viiskymppisenä, kun osasi itse epäillä sukurasitteen takia. On saanut siitä asti lääkitystä ja kai jotain muutakin hoitoa/seurantaa, ja nyt 75-vuotiaana on ihan toimintakykyinen. Mä en huomaa hänessä mitään oireita, kun näen häntä jossain sukujuhlissa tms. Puolisonsa kyllä sanoo, että sairaus näkyy arkipäivässä jonkin verran. Hän viettää ihan aktiivista elämää, mutta autoa ei tosin enää itse aja
Tuossa on ollut onni että itse on osannut epäillä sairautta ja saanut ajoissa lääkityksen, useimmat yrittävät peittää muistamattomuutensa ja toiminta kykynsä heikkenemisen ja kieltävät sairauden. Lääkitys ei paranna vaan pitää toimintakykyä yllä, usein jossain vaiheessa lääkitys lopetetaan kun toiminta kyky on tyyliin oman ulosteen syömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taudin eteneminen voi olla todella hidastakin. Mieheni kummisetä sai diagnoosin jo alle viiskymppisenä, kun osasi itse epäillä sukurasitteen takia. On saanut siitä asti lääkitystä ja kai jotain muutakin hoitoa/seurantaa, ja nyt 75-vuotiaana on ihan toimintakykyinen. Mä en huomaa hänessä mitään oireita, kun näen häntä jossain sukujuhlissa tms. Puolisonsa kyllä sanoo, että sairaus näkyy arkipäivässä jonkin verran. Hän viettää ihan aktiivista elämää, mutta autoa ei tosin enää itse aja
Muistisairaus alkaa kehittymään jopa vuoskymmeniä sitten ennen kuin diagnoosi tehdään ja oireilu on selvää. Lukekaa tuo lääketietellinen julkaisu niin opitte.
Eipä tarvi syyttää koronaa , jos älyä riittää tajuamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko rokotukset voimassa
Minkä rokotuksen Alzheimerin tautia vastaan sinä kus ipää tiedät?
Tässä varmaan haettiin takaa sitä, että jokainen vuosittainen influenssarokote sisältää alumiinia adjuvanttina. Injektoituna kerääntyy elimistöön vuosien saatossa tehokkaammin kuin vaikkapa aterimen kautta saatuna ruuansulatuskanavaan. Yksittäisessä rokotteessa sitä on pieni määrä, mutta jos alat jo parikymppisenä työterveydestä hakemaan sen vuosittain niin kertyyhän sitä kohtalaiseksi 50v synttäreihin mennessä...
Jos se alumiini on aiheuttaja, niin suurten ikäluokkien pahin alumiinin lähde on kyllä alumiinisessa mehumaijassa keitetyt mehut ja muut hieman happamat keitokset alumiinikattiloissa.
Ja vielä suurten ikäluokkien jälkeenkin. Olen syntynyt v. 1965 ja äiti keitti mehumaijalla mehua pihansa viinimarjoista ihan 1990-luvun lopulle saakka ja sitä mehua tuli minunkin juotua vuosikymmenet. Ja iso alumiinikasari meillä oli ruoantekovälineenä 80-luvun lopulle ennen kuin isä osti teräskasarin siihen puuhaan. Täytin 58 kaksi viikkoa sitten...
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaudet etenevät eri tavoin ja ei voi sanoa samaa kaavaa kaikkien kohdalla. Tutussa piirissä on ollut tapauksia laidasta laitaan. Mutta kaikilla elinikä lyhenee paljon ja loppu voi olla se, ettei tunnista edes lähimpiä.
Nuorin tätini alkoi näyttää merkkejä muistin huononemisesta reilusti alle kuusikymppisenä. Sitten muuttui luonne. Lopuksi makasi hoitokodin sängyssä selällään silmät kohti kattoa eikä aivotoimintaa enää juuri ollut. Ensioireista kuolemaan meni noin neljätoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taudin eteneminen voi olla todella hidastakin. Mieheni kummisetä sai diagnoosin jo alle viiskymppisenä, kun osasi itse epäillä sukurasitteen takia. On saanut siitä asti lääkitystä ja kai jotain muutakin hoitoa/seurantaa, ja nyt 75-vuotiaana on ihan toimintakykyinen. Mä en huomaa hänessä mitään oireita, kun näen häntä jossain sukujuhlissa tms. Puolisonsa kyllä sanoo, että sairaus näkyy arkipäivässä jonkin verran. Hän viettää ihan aktiivista elämää, mutta autoa ei tosin enää itse aja
Muistisairaus alkaa kehittymään jopa vuoskymmeniä sitten ennen kuin diagnoosi tehdään ja oireilu on selvää. Lukekaa tuo lääketietellinen julkaisu niin opitte.
Mä valitettavasti huomaan merkkejä muistisairaudesta mun vielä alle 50-vuotiaassa puolisossa. Esim. kodinkoneiden käyttö muuttuu aiemmin aika teknokraattiselle henkilölle koko ajan vaikeammaksi. Hänellä on terveet elintavat - ja esim. eilen urheili kotonamme jos vuosia olleella cross trainerilla. Yhtäkkiä hän ei osannutkaan nollata edellistä harjoitusta laitteen näytöltä (siinä on siis selkeä "reset" - nappula). Tällaisia vastaavia juttuja tapahtuu jatkuvasti pesukoneen, lieden, kaukosäätimien, puhelimen jne kanssa.
Joskus kauan sitten, jo seurusteluaikoina, ihmettelin miten hänellä voi olla niin käsittämättömän huono suuntavaisto. Eksyminen on tavallista, auton hukkaaminen parkkihalliin, tavaroiden etsiminen jne.
Suurin ongelma arjessa on se, että puoliso uppoutuu omiin ajatuksiinsa jatkuvasti. Niin pahasti, että lapsetkin tietävät, että hänet pitää "herättää" kuulemaan ja näkemään mitä ympärillä tapahtuu. Ja tämä toistuu melkein heti uudelleen, eli ei pysty myöskään tämän jälkeen ylläpitämään läsnäoloa.
Puolisoni on edelleen työelämässä ja esim. ajaa autoa. Olen koittanut painostaa häntä tutkimuksiin nyt jo reilun vuoden ajan.
Puolison kunto ei ehkä ole vielä diagnosoitava sairaus, mutta silti ongelmia on joka päivä. Ihmisellä on oikeus itse päättää asioistaan ja aika voimakkaasti silloin astun toisen varpaille, jos alan häntä väkisin viemään tutkimuksiin.
Voi kunpa olisi enemmän jotain määräaikaisia terveystarkastuksia! Mutta pelkään, ettei puolisoni kerro minulle niistä, koska olen niin paljon puhunut että hänen pitäisi mennä tutkimuksiin muisti yms. kognitiivisten oireiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko rokotukset voimassa
Minkä rokotuksen Alzheimerin tautia vastaan sinä kus ipää tiedät?
Tässä varmaan haettiin takaa sitä, että jokainen vuosittainen influenssarokote sisältää alumiinia adjuvanttina. Injektoituna kerääntyy elimistöön vuosien saatossa tehokkaammin kuin vaikkapa aterimen kautta saatuna ruuansulatuskanavaan. Yksittäisessä rokotteessa sitä on pieni määrä, mutta jos alat jo parikymppisenä työterveydestä hakemaan sen vuosittain niin kertyyhän sitä kohtalaiseksi 50v synttäreihin mennessä...
Jos se alumiini on aiheuttaja, niin suurten ikäluokkien pahin alumiinin lähde on kyllä alumiinisessa mehumaijassa keitetyt mehut ja muut hieman happamat keitokset alumiinikattiloissa.
Meillä oli kyllä lapsuuden kodissa lähes kaikki keittoastiat emaloituja ja valurautaisia. Mehumaija ostettiin vasta sitten, kun niitä sai teräksisenä. Meillä ei ole ko tautia, mutta esim anopilla oli kaikki mahd. tavarat alumiinia ja itsellään on Alzheimer. Korjasin onneksi poikansa pois myrkkyjen keskeltä alle 20 v. Minulla ei ole mitään alumiinisia astioita.
Karttelen myös ravintolassa syöntiä, kun monissa paikoissa on valmistusastiat vieläkin alimiinia.
Olen työskennellyt työurani kemian parissa ja tunnen eri materiaalit aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun menee vielä ruokahalu niin todella surullista. Äiti syö niin vähäsen , että on aivan kuihtuneen näköinen.
Moni myös unohtaa syödä, jos joku muu ei ole tarjoamassa joka välissä ruokaa.
Edesmenneen äitini hoivakodissa oli monia eri muistisairautta sairastavia. Jotkut menivät vuodessa siis olivat isoja ikäluokkia. Yhtään nuorempaa siellä ei ollut. Toiset olivat hyvin rauhallisia ja kuin lapsia. Toiset hyvinkin agressiivisia. Eräs nainen jäi mieleen, kun hän erittäin ahdistuneena juoksi pitkin käytäviä etsien erästä tavaraa. Loppuaikana hän ei osannut istua ja oli pehmustetulla liivillä kiinni pyörätuolissa eikä enää muistanut, miten syödään. Hoitaja istui vieressä ja yritti syöttää, mutta ei vaan osannut niellä. Itketti katsoa.
Olin vanhustenhoidossta 80-luvun alussa töissä ja silloinkin nuorin potilaista oli 50 v, joten ei ole mikään uusi juttu.
Menkää oikeisiin töihi. Kuntouttava työtoiminta ei ole oikea tapa