Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susta tuntuu, mutta kyse ei ole sinun tunteista tai "ajatuksista" vaan aivokemiasta. Asiaa on ihan tutkittu, joten ei tarvitse mutuilla.
jos se on vain kemiaa, niin jokaiselle pitäisi löytyä kemiallinen lääke, joka auttaa. Jokaiselle ei kuitenkasn löydy.Se aivokemia on muutenkin siitä erikoinen mittari, että, ainakin itselläni, sitä mitataan vain puheilla, ei millään konkreettisilla testeillä.
Kyllä sille joitain testejäkin löytyy. Jos maksaa itse. En ole viitsinyt maksaa vaan luotan siihen, että oma olo kertoo riittävästi.
Masennusta ei voi edelleenkään mitata millään laboratoriokokeilla. Se että saat jotain pisteitä vaikka Beckin masennustestistä (joka on käyttäytymistieteissä paljon käytetty tutkimusmenetelmä, eli kyselylomake), ei kerro yhtään mitään sinun kehostasi tai sen epätasapainotiloista. Tässä on muutama tutkimuskatsaus ja meta-analyysi, jotka eivät anna mitään arvailun varaa hoidon vaikutusmekanismeista:
1. Moncrieff, J., Cooper, R.E., Stockmann, T. et al. The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence. Mol Psychiatry 28, 32433256 (2023). https://doi.org/10.1038/s41380-022-01661-0. Meta-analyysien mukaan ei ole mitään näyttöä siitä, että masennus olisi yhteydessä serotoniinin epätasapainoon.
2. Leichsenring F, Steinert C, Rabung S, Ioannidis JPA. The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta-analytic evaluation of recent meta-analyses. World Psychiatry. 2022 Feb;21(1):133-145. doi: 10.1002/wps.20941. PMID: 35015359; PMCID: PMC8751557. Meta-analyysien mukaan masennuslääkkeiden vaste on keksimäärin kliinisesti merkityksetön, efektikooltaan heikko.
3. Turner E. H., Matthews A. M., Linardatos E., Tell R. A., & Rosenthal R. (2008). Selective publication of antidepressant trials and its influence on apparent efficacy. New England Journal of Medicine, 358, 252260. Vain 43 % masennuslääkkeitä käsittelevistä kokeista tuotti tilastollisesti merkitsevän eron suhteessa plaseboon. Tilastollinen merkitsevyys ei vielä tarkoita, että lääke olisi tehokas.
Scoboria A., Moore T. J., & Johnson B. T. (2008). Initial severity and antidepressant benefits: A meta-analysis of data submitted to the Food and Drug Administration. PLoS Medicine, 5, e45 doi: 10.1371/journal.pmed.0050045. Masennuslääkkeiden tehosta 82 % selittyi plasebolla.
5. Kirsch I., & Sapirstein G. (1998). Listening to Prozac but hearing placebo: A meta-analysis of antidepressant medication. Prevention and Treatment, 1, 2a doi: 10.1037/1522-3736.1.1.12. Plasebo selitti julkaistujen kokeiden lääkkeiden vasteesta 74 % riippumatta lääkkeen vaikutusmekanismista, ja sama vaste saatiin myös lääkkeillä joita ei ole tarkoitettu masennuksen hoitoon. Tutkijat pohtivat eron plasebon ja lääkkeen välillä johtuvan todennäköisesti sokkoutuksen purkautumisesta.
Tuo lääkevastainen propaganda on sama kuin menisi anoreksiasivuille huutelemaan, että syöminen ei kannata.
En itsekään usko, että SSRI:t ovat autuuden lähde, eivätkä toimi itselle (kokeiltu on), mutta joillekin ne toimivat. Ja itselleni toimii toiset lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
https://www.storytel.com/fi/fi/books/elä-enemmän-mieti-vähemmän-irti-ma…
Olen samaa ja eri mieltä. Omassa tilassani on masennuksen lisäksi traumatisoituminen.
Olen todella pitänyt hoitomuodoista, joissa ei puhuta ja käsitellä traumoja lainkaan vaan niitä ainoastaan hoidetaan. Toisaalta olen tarvinnut myös hetkiä, jolloin niitä puretaan. Itse masennukseen on auttanut hyvin kemiallinenkin hoito, koska se muuttaa tunnemaailman ja ajatukset kohdalleen.
Kuuntelin tuota kirjaa, kunnes lopetin kesken. En suosittele sitä kenellekään muulle kuin sellaiselle, jolla on ei ole treaumataustaa, vakaa elämä ja tukiverkot ja sitten ilmestyy mielenterveyttä uhkaava tapahtuma esim. irtisanominen, vanhemman kuolema, lapsen sairaus, taloudellisia ongelmia ja pohja ja ihmisIä elämässä edelleen olemassa.
Kirjassa kehotettiin lopettamaan pettämisen pohtiminen ja keskittymään positiivisempiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lääkevastainen propaganda on sama kuin menisi anoreksiasivuille huutelemaan, että syöminen ei kannata.
En itsekään usko, että SSRI:t ovat autuuden lähde, eivätkä toimi itselle (kokeiltu on), mutta joillekin ne toimivat. Ja itselleni toimii toiset lääkkeet.
Uskon tuon heti, kun anorektikot voivat viitata laajoihin meta-analyyseihin ja niistä tehtyihin meta-analyyseihin ja tutkimuskatsauksiin jatkuvan nälänhädän suotuisasta vaikutuksesta ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn. Toinen vaihtoehto on, että olet itse vain ymmärryskyvyltäsi niin rajoittunut, ettet ymmärrä edes alkeellisella tasolla mitä nuo tutkimukset käsittelevät. Se mitä ne eivät tutki, on sinun kokemuksesi tai kenenkään muun kokemus lääkkeiden tehosta. Plasebokontrollia ei käytetä kokemuksen todentamiseen, vaan kokemuksen eristämiseen lääkkeen todellisesta vasteesta. Ilman toimivaa plasebokontrollia hoito on pelkkää uskomushoitoa. Kyllä Jeesuskin on pelastanut monen ihmisen hengen, mutta ei se ole todistus jumalan olemassaolosta.
Oliko noissa tutkimuksissa kaikki erityyppiset masennuslääkkeet? Oliko mitään kvalitatiivista eroa potilaissa, joihin lääke vaikutti ja joihin ei?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/5b38f17c-0fb5-4d6d-99ed-a7ba87168d53
Näkeekö kukaan, mistä lääkkeestä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Oliko noissa tutkimuksissa kaikki erityyppiset masennuslääkkeet? Oliko mitään kvalitatiivista eroa potilaissa, joihin lääke vaikutti ja joihin ei?
No esimerkiksi Kirsch I., Deacon B. J., Huedo-Medina T. B., Scoboria A., Moore T. J., & Johnson B. T. (2008) tutkivat nimenomaan depression vakavuusasteen yhteyttä masennuslääkkeiden keskimääräiseen tehoon. Meta-analyysin mukaan vain eritttäin vakavasti masentuneet, joiden pistemäärä oli kyselylomakkeella nimeltä HAM-D -skaala eli Hamiltonin skaala yli 28 pistettä ja jotka edustavat 11 % masennuspotilaista, saatiin eroksi 4,36 pistettä, kun keskimääräinen ero on 1,8 pistettä plasebon ja lääkkeen välillä. Kliinisen merkitsevyyden raja-arvosta on eri näkemyksiä, joidenkin mukaan eron tulisi olla 7 pistettä ja joidenkin mukaan 3 pistettä.
Ero plaseboon on siis äärimmäisen masentuneilla potilaillakin äärettömän pieni. Kirch kumppaneineen (Stone et al 2022) on tutkinut myöhemminkin asiaa ja havainnut, että pieni joukko potilaista kyllä hyötyy merkittävästi masennuslääkkeistä, mutta tätä joukkoa ei laadullisten piirteiden perusteella tunnistaa. Tutkituista koehenkilöistä maksimissaan noin 15 % hyötyy lääkkeistä, tosin kokeiden tuloksia ei voi yleistää moniongelmaiseen kliiniseen populaatioon, koska koehenkilöt ovat äärimmäisen valikoituja laadullisten piirteidensä perusteella kokeisiin. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun lääkärit kylvävät antidepressantteja väestöön, niin sadasta henkilöstä 15 saa siitä selkeää hyötyä. Tässäkään tutkimuksessa ei voitu tutkia plasebovasteen purkautumisen vaikutusta tuloksiin.
Sapirstein ja Kirsch (1998) nimenomaisesti olivat osin kiinnostuneita juuri siitä, oliko lääkkeen oletetulla vaikutusmekanismeilla yhteyttä lääkkeen tehoon. He vertasivat eri lääkeryhmiä keskenään, toisaalta SSRI-lääkkeitä ja toisaalta tri- ja tetrasyklisiä ja toisaalta masennuslääkkeitä sekä toisaalta lääkkeitä, joita ei ole tarkoitettu masennuksen hoitoon (bentsot, kilpirauhaslääkkeet yms.). Plasebovaste oli kaikissa sama, noin 76 % ja että ei-masennuslääkeiden teho oli vähintään yhtä suuri masennuksen hoidossa, kuin masennuslääkkeiden. Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että sokkoutus purkautuu noissa kokeissa, minkä vuoksi tutkijat tekivät johtopäätöksen, että ero ei johdu lääkkeiden aktiivisesta vaikutuksesta vaan plasebokontrollin purkautumisesta.
https://youtube.com/shorts/ldlwZX5A8Hk?si=gP0ZPU5OhrNgUTVd
Mieleen tunkevat pahat ajatukset
Kannabis on hyvä kipulääke muttei Suomessa lääkärit uskalla määrätä kun Valvira ottaa oikeudet pois.
Sairas maa.
Lähipiirissä löytyy muutama masentunut ja heitä on selkeästi kahta eri tyyppiä: ne, joilla on elämässä niin paljon asioita ja kiinnostuksen kohteita, että se uuvuttaa ja niitä, jotka jaksaa vain työn ja säästävät itseään muilta kokemuksilta, että jaksavat. Mielestäni kultainen keskitie on tässäkin paras- tekemistä ja ajateltavaa pitää olla, mutta ei liikaa. Persoonallisuus vaikuttanee siihen minkä verran ihmisiä, harrastuksia,tekemistä ym. haalii ympärilleen.
Jos masennus johtuu siitä, että on kokenut ison menetyksen, niin ei siinä välttämättä kävelemiset auta. Silloin pitäisi vähintään saada tilalle jotain yhtä tärkeää kuin se menetetty asia oli, eikä se ole aina mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus johtuu siitä, että on kokenut ison menetyksen, niin ei siinä välttämättä kävelemiset auta. Silloin pitäisi vähintään saada tilalle jotain yhtä tärkeää kuin se menetetty asia oli, eikä se ole aina mahdollista.
Lopeta valehtelu
Onhan siinä perää. Masennuksen kanssa voi yrittää muuttaa ajatusmaailmaa, vaikka fake it till you make it pohjalla. Ajattelee ja juttelee hyviä ajatuksia, vaikka alkuun ei usko niihin. Mutta se ei oo mikään sormia napsauttamalla tapahtuva parannus ja masennukseen liittyy niin paljon muutakin. Jos masennuksesta parantuminen olisi kaikille niin yksinkertaista, ei meillä masentuneita olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet elää siellä omassa kuplassa, oman mielen vankeina ja odottavat jotain ihmepilleriä parantumiseen, mutta mikään muu ehdotus ei yleensä kelpaa. Eikä itse jakseta tehdä mitään sen tilanteen parantamiseksi. Minäminäminä. Kun vaan tajuaisitte olevanne enemmän kuin mielenne!
Olet joko todella myrkyllinen ihminen tai olet tyhmä ymmärtääksesi mitä masennus on. Mielestäni hyvin selväksi ollaan sanottu tässä ketjussa, että masennus on sairaus.
Koen varsin loukkaavaksi sen väitteen, että masennus on sairaus. Mielestäni olisin sairas, jos en olisi masentunut kaiken sen jälkeen mitä minulle on tapahtunut.
Kai se nyt riippuu masennuksen syystä. On ihan eri asia olla masentunut vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuen, kuin olla masentunut siksi että on menettänyt lapsensa. Oireet voivat olla samanlaiset, mutta toiseen on olemassa yksinkertainen parannuskeino ja toiseen ei.
Masentuneen pitäisi alkaa muokkaamaan itselleen pikkuhiljaa mielekkäämpää elämää.
Tehdä asioita joista pitää.
Jättää asiat jotka masentavat .
Ruokkia mieltään itselleen hyviltä tuntuvilla asioilla.
Opiskella/ lukea positiivisuuden ja optimismin voimasta, päivittäin .Eihän se ota, jos ei annakaan.
Elämäniloaan on hyvä pitää yllä, keinolla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Mitä eroa on tunteilla ja ajatuksilla?
Se, että ihmistä kohdellaan väärin tai loukataan on väärin eikä todellakaan mitään omissa ajatuksissa pyörimistä.
Annetaanhan migreenilääkkeetkin ilman tutkimuksia. Samoin relaksantit ja kipulääkkeet selkää kuvaamatta. Allergialääkkeet ja astmalääkkeetkin saa ilman allergiatestejä. Nämä ovat ihan yhtälailla uskomuksia, jos on oire, joka helpottuu lääkkeellä.