Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Tämä. Kuvitteleeko masentunut että terveiden elämä on ruusuilla tanssimista? Elinikäinen rakkaus, ystäviä, kaikki terveitä, hyvä työ jossa ylennyksiä satelee, lottovoittoja, upeita matkoja ympäri maailmaa, hienoja ravintolaillallisia ja elämyksiä loputtomasti...? Mitä ne on ne hyvät asiat, mitä tälläinen masentunut itselleen sitten haluaisi, jotta voisi kokea elämänsä hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä meidän nykyinen yhteiskunta, tai paremminkin täällä vallitseva ilmapiiri ei moniakaan suuremmin auta tässä asiassa.
On paljon ihmisiä joilla ei ilman jotain lottovoiton kaltaista onnenpotkua ole enää realistisesti elämässään mahdollisuutta sellaiseen yltäkylläisyyteen, mitä kaikki mediat tuuttaa esimerkkinä onnesta.
No ei onneen mitään erityistä yltäkylläisyyttä tarvita, mutta sitten kun alat hyväksymään sen, että okei, musta ei koskaan tule varakasta, mutta on mahdollista olla onnellinen ilmankin, niin sulla on edessä loppuelämän todistelu muille, että sä oikeasti olet ihan onnellinen näinkin.
Ja puhutaan jatkuvasta kehittymisestä yms, mutta se on käytännössä aina jonkun muun eduksi, sitten kun sanot vaikka joogaavasi tai mitä tahansa vastaavaa, minkä koet itsellesi hyödylliseksi, niin sama todistelu taas, kun se ei suoraan kasvata verokertymää tai firman tulosta.
Aina puhutaan länsimaiden yksilökeskeisyydestä, mikä on toki totta, mutta mitä alemmas tuloluokkia mennään, niin sitä kauemmaksi itsestä se keskeinen yksilökin menee, jonka etua tulisi muiden mielestä tavoitella.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap on oikeilla jäljillä. Ihmisen tosin voi olla vaikea muuttaa ajattelutapojaan, jos hän ei itse tiedosta, millä tavoin ne on vinksallaan. Toipumisen ensiaskel on ehkä siinä, että alkaa tiedostaa omia ajatusvääristymiään ja pyrkii muuttamaan niitä. Usein masentunut ei pysty tai edes halua tiedostaa näitä asioita, ja niistä keskusteleminenkin on välillä todella vaikeaa masentuneen kanssa.
Olen itsekin kokenut masennusta tietyissä jaksoissa ja muistan niin täysin selvästi sen, miten elämästä ikään kuin katosi kaikki värit, mikään ei tuntunut miltään ja elämä tuntui menevän jossain usvassa. Oikeastaan sen tajuaa paremmin vasta jälkeenpäin, ei ehkä niinkään siinä tilanteessa, koska kaikki kapasiteetti menee vain siinä olotilassa selviytymiseen.
Niinpä. Ja masennuksesta nouseminen ei ole helppoa. Se vaatii tietoista työtä, johon on vaikea löytää halukkuutta kun on masentunut. Minusta yhteiskuntamme myös tavallaan mahdollistaa masennuksen, koska meillä on mahdollista jäädä yksin kotiin makaamaan tukien avulla. Monessa muussa yhteiskunnassa se ei ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...
Tuon suhtautumistavan voi ajatuksillaan muuttaa. Mutta ei välttämättä halua tehdä niin.
Minä huomaan, että sinä et oikein ymmärrä masennuksen tai ylipäänsä psykiatristen sairauksien olemusta.
Minä huomaan että sinulla ei ole ymmärrystä siitä mitä tapahtuu terapiassa, jos sinne menee masennuksen takia.
Ainakaan minun terapiassani ei tapahdu tuollaista. En tosin ole hän, jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Tämä. Kuvitteleeko masentunut että terveiden elämä on ruusuilla tanssimista? Elinikäinen rakkaus, ystäviä, kaikki terveitä, hyvä työ jossa ylennyksiä satelee, lottovoittoja, upeita matkoja ympäri maailmaa, hienoja ravintolaillallisia ja elämyksiä loputtomasti...? Mitä ne on ne hyvät asiat, mitä tälläinen masentunut itselleen sitten haluaisi, jotta voisi kokea elämänsä hyväksi?
Kuvitteletko, etten ollut terve 35 vuotta ennen masentumistani? Kuvitttelinko silloin elämäni olevan ruusuilla tanssimista? Olinko silti sairas? Minulta vaan lähti pois liikaa niitä tavallisia hyviä asioita ja tuli tilalle liikaa pahoja asioita eikä jäänyt mitään turvaavaa rakennetta jäljelle.
Jotenkin kuulostaa katkeralta tuollainen, että masentuneen pitäisi nyt sitten vaan osata alistua ja tyytyä johonkin sairastuttaviin elinoloihin, koska kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Mitä sitten,että saat turpiin joka perjantai, kun joku muu saa myös lauantaisin ja jotain taas lyödään astalolla? Niinkö se menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vähemmän varakas, riittävän varakas (ei tarvinnut katsella hinalappuja eikä miettiä ostoksia ja pystyi täyttämään tarpeensa) ja taas vähemmän varakas (raha riittää perustarpeisiin).
Kyllä se, että oli varakas, oli yksi suojaava tekijä. Ei se onnelliseksi tee, mutta helpottaa elämää todella paljon. Silloin voi myös hankkia itselleen parhaita hoitoja jne. Varattomana taas on yksi kuormitustekijä lisää, kun on mietittävä olemattomilla voimavaroilla myös, miten taloudellisesti tulee toimeen ja ovi moniin hoitoihin on kiinni.
Niinpä. Ja masennuksesta nouseminen ei ole helppoa. Se vaatii tietoista työtä, johon on vaikea löytää halukkuutta kun on masentunut. Minusta yhteiskuntamme myös tavallaan mahdollistaa masennuksen, koska meillä on mahdollista jäädä yksin kotiin makaamaan tukien avulla. Monessa muussa yhteiskunnassa se ei ole vaihtoehto.
Taas esitetään suurella itsevarmuudella luuloja tietoina. Kyllä se vaan on ongelma muissakin yhteiskunnissa, niissäkin, joissa se "ei ole vaihtoehto".
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1119689/
Depression is one of the most important causes of morbidity and disability in developing countries.
Summary points
Depression is common in developing countries, especially in women, with a vicious cycle of poverty, depression, and disability
Depression typically presents with multiple physical symptoms of chronic duration, though simple questions can often elicit psychological symptoms
Anxiety often coexists with depression, and multiple diagnostic categories for common mental disorders have limited validity
Low recognition and treatment of symptoms rather than cause are the hallmarks of current practice in general health care
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Tämä. Kuvitteleeko masentunut että terveiden elämä on ruusuilla tanssimista? Elinikäinen rakkaus, ystäviä, kaikki terveitä, hyvä työ jossa ylennyksiä satelee, lottovoittoja, upeita matkoja ympäri maailmaa, hienoja ravintolaillallisia ja elämyksiä loputtomasti...? Mitä ne on ne hyvät asiat, mitä tälläinen masentunut itselleen sitten haluaisi, jotta voisi kokea elämänsä hyväksi?
Edes yhden ihmisen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on aivokemiaa, aivojen kemiallisen tasapainon häiriötila. Liittyy tiettyjen aineiden, esimerkiksi serotoniinin, puutteeseen aivoissa. Ei siitä voi parantua niin että vain päättää. Ihan kuten ei migreenistä tai syövästäkään. Terveisin erikoistuva psykiatri
Arvon erikoistuva psykiatri on hyvä ja ottaa selvää siitä mistä se serotoniininpuutos ja muut epätasapainotilat johtuvat. Vinkki: suoliston mikrobikannasta.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja häntä pitäisi hoitaa sellaisena. Valitettavasti lääketiede on tälle sokea. Elintavat vaikuttavat esim. juurikin välittäjäaineisiin. Siksi pitää päättää tehdä valintoja, jotka edesauttavat parantumista. Tässä potilasta pitäisi lääkärienkin tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on aivokemiaa, aivojen kemiallisen tasapainon häiriötila. Liittyy tiettyjen aineiden, esimerkiksi serotoniinin, puutteeseen aivoissa. Ei siitä voi parantua niin että vain päättää. Ihan kuten ei migreenistä tai syövästäkään. Terveisin erikoistuva psykiatri
Arvon erikoistuva psykiatri on hyvä ja ottaa selvää siitä mistä se serotoniininpuutos ja muut epätasapainotilat johtuvat. Vinkki: suoliston mikrobikannasta.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja häntä pitäisi hoitaa sellaisena. Valitettavasti lääketiede on tälle sokea. Elintavat vaikuttavat esim. juurikin välittäjäaineisiin. Siksi pitää päättää tehdä valintoja, jotka edesauttavat parantumista. Tässä potilasta pitäisi lääkärienkin tukea.
Omalta osaltani voin todeta, että nuo tuollaiset elintapasysteemit ovat kyllä hyviä TUKItoimia, mutta ne eivät ole riittäviä yksinään parantamaan jo tapahtunutta tuhoa, siihen tarvitaan lääkkeitä. Olen vuosia yrittänyt kaikella muulla, mutta vasta lääke auttoi. Olisinpa tajunnut sen jo aiemmin.
Masennusta on erilaista. Kaikki masennuksesta puhuvat eivät puhu samasta asiasta.
Minun nähdäkseni eräs masennuksen muoto on ns. henkinen uupumus tai burnout kovan pitkäaikaisen stressin ja/tai ahdistuksen seurauksena. Työuupumus tästä hyvä esimerkki. Elimistö ei vaan pysty ylläpitämään kovaa stressitilaa yllä loputtomiin, vaan lyö jarrut päälle. Uskon, että silloin ei huvita mikään, koska silloin pitää vaan levätä. Ajatukset ovat seurausta elimistön fyysisestä tilasta, eikä niitä tuossa akuutissa tilassa pysty muuttamaan.
Kun elimistö ja mieli saavat tarpeeksi lepoa, niin asiat alkavat taas kiinnostamaan ihan luonnostaan - ei siihen siinä vaiheessa tarvitse pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on erilaista. Kaikki masennuksesta puhuvat eivät puhu samasta asiasta.
Minun nähdäkseni eräs masennuksen muoto on ns. henkinen uupumus tai burnout kovan pitkäaikaisen stressin ja/tai ahdistuksen seurauksena. Työuupumus tästä hyvä esimerkki. Elimistö ei vaan pysty ylläpitämään kovaa stressitilaa yllä loputtomiin, vaan lyö jarrut päälle. Uskon, että silloin ei huvita mikään, koska silloin pitää vaan levätä. Ajatukset ovat seurausta elimistön fyysisestä tilasta, eikä niitä tuossa akuutissa tilassa pysty muuttamaan.
Kun elimistö ja mieli saavat tarpeeksi lepoa, niin asiat alkavat taas kiinnostamaan ihan luonnostaan - ei siihen siinä vaiheessa tarvitse pakottaa.
Tuon tyyppiseen masennukseen on myös monelle avuksi Voxra, mistä jostain syystä ei monelle tarjota lainkaan, ehkä jotkut lääkärit eivät kirjoita sitä ikinä. Sitten sellaiseen matalamieliseen melankoliaan auttanee serotoniinityyppiset lääkkeet paremmin.
Meidän ajatukset on pitkälti seurausta elimistön fyysisistä ja kemiallisista tapahtumista. Esimerkkinä hormonit, jotka vaikuttaa radikaalilla tavalla olotilaan ja ajatuksiin. Uskoisin, että esim. e-pillereiden käytöllä ja masennuksella on yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olet väärässä. Masennus on kierre, jossa ajatukset alkavat kiertää tiettyä kehää ja siitä on vaikea päästä irti. Syvimmässä masennuksessani ajattelin jatkuvasti itsemurhaa, vaikka tiesin etten oikeasti halunnut kuolla, mutta en voinut vaikuttaa siihen, että aivoni toivat sen jatkuvasti mieleeni.
Juuri näin. Olet ikään kuin jonkinlaisessa humalassa ilman, että olet juonut.
Itselläni auttoi paranemiseen muutto ja ahdistavista elämäntilanteista irti pääseminen. Vaikka ulkoilin ja harrastin juoksuakin, niin ei se liikunta ole mikään maaginen lääke masennukseen sellaiselle, joka on jo aktiivinen.
Aloititko ihan nollasta? Oliko helppoa löytää uusi asuinpaikka elämän resetoimiselle? Mietin itse samaa
Tavallaan. Asuin hetken vanhempieni luona, kunnes löysin uuden työn ja muutin uuteen kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Tämä. Kuvitteleeko masentunut että terveiden elämä on ruusuilla tanssimista? Elinikäinen rakkaus, ystäviä, kaikki terveitä, hyvä työ jossa ylennyksiä satelee, lottovoittoja, upeita matkoja ympäri maailmaa, hienoja ravintolaillallisia ja elämyksiä loputtomasti...? Mitä ne on ne hyvät asiat, mitä tälläinen masentunut itselleen sitten haluaisi, jotta voisi kokea elämänsä hyväksi?
No ei todellakaan kuvittele. Ainakaan sellainen masentunut, jolla on ollut ns. normaali elämä ennen masennuskautta.
Itse elin n. 50 vuotiaaksi tavallista elämää, iloineen ja suruineen, olin myös työelämässä. Sitten tuli todella monelta suunnalta samaan aikaan isoja ja erilaisia vastoinkäymisiä ja masennuin. Toivuin siitä pikkuhiljaa ja nyt elän eläkkeellä jälleen ns. tavallista elämää. Tosin pienemmillä tuloilla ja vanhempana, myös elän yksin mutta osaan nähdä ihan selkeästi sen ajan ennen masennusta, masennusajan ja nyt tämän masennuksen jälkeiseen ajan. En missään vaiheessa kun olin masentunut tai sen jälkeen ajatellut niin, että normaalielämä on ruusuilla tanssimista vailla huolia ja murheita. Kun minulla ei ennenkään ollut jotain upeita matkoja tai vastaavia.
Ei minun masennuksen ollut ainakaan siitä johtuvaa, että olisin haikaillut sellaista elämää, mihin minulla ei ollut ennen masennustakaan mahdollista elää. Aika outo näkökulma, ei masentunut edes jaksa tuollaisia miettiä. Joskus jaksaa minuutin kerrallaan, sitten tunnin jne. Ulkomaailma ei edes usein jaksa kiinnostaa yhtään ja kuinka ihmiset siellä elävät. Pikemminkin nyt, kun olen taas terve, mietin, että kuinka erilaisissa olosuhteissa ihmiset elävät ja ovat eri arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Se on eri asia "muuttaa väkisin", kuin se että miettii asioita eri näkökantilta, oppii tunnistamaan haitallisia ajatustapoja ja omia tunnetilojaan, vaikuttaa ajatuksiinsa omilla teoillaan, ympöristöllään jne.
Omalla kohdallani ne muutettavat ajatusmallit ovat niitä, jotka johtivat masennukseen. Masennuksen oireita sen sijaan ei ole pyritty ajatuksen voimalla poistamaan ja minulle on sanottu, ettei niin voi edes tehdä.
Muutettavat ajatusmallit johti masennukseen? No tuskin oli samanlaisia muutoksia kuin mitä esim. masennuksen terapiassa?
Et mieti kurjuuksia etkä ole onneton? Kuitenkin et vaan jaksa elämää, elämä on vaativaa ja raskasta, edes perustarpeet ei tule tyydytetyksi, olisit tyytyväinen jos eläisit toisessa todellisuudessa, olet hidas tai toisessa ulottuvuudessa. Mitä tuo on jos ei kurjuudessa ja vankeudessa vellomista? Minusta on pelottavaa jos on noin sokea omille ajatuksilleen.
No nyt ymmärrät masentunutta. Se ON pelottavaa, kun mielen on vallanut jokin eikä se ole enää omasi eikä hallinnassasi.
Mietin, että ehkä ottaisin mielummin vuoden kestävän työkyvyttömäksi ja kotiin sitovaksi tekevän fyysisen vamman, jos saisin samalla olla normaalissa mielentilassani kuin että olisin vuoden kotona masentuneena ilman kipuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Tämä. Kuvitteleeko masentunut että terveiden elämä on ruusuilla tanssimista? Elinikäinen rakkaus, ystäviä, kaikki terveitä, hyvä työ jossa ylennyksiä satelee, lottovoittoja, upeita matkoja ympäri maailmaa, hienoja ravintolaillallisia ja elämyksiä loputtomasti...? Mitä ne on ne hyvät asiat, mitä tälläinen masentunut itselleen sitten haluaisi, jotta voisi kokea elämänsä hyväksi?
Ei kuvittele. Sinä kuvittelet, että masentunut kuvittelee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä 😳 Kirjoittaja myös toteaa *kulissin* olevan pystyssä ihan hyvin! Kulissin! Kuinka aivopesty/pihalla ihminen on, että kuvittelee olevansa kunnossa silloin, kun ulospäin näyttää kaikki yhteiskuntakelpoiselta, mutta sisäisesti haluaisi teleporttausta elämästään 24/7?
Se, jonka ympärillä olevat ihmiset eivät ole lainkaan huolissaan (tai jos ovatkin niin eivät toimi mitenkään eivätkä osoita sitä, että nyt on hätä). Se, joka on lapsesta asti laiminlyömällä ja henkisellä passiivisella väkivallalla kasvatettu siihen, ettei hänen tarpeillaan ja sisuksellaan ole mitään väliä vaan se merkitsee, että suoriutuu arjesta: koulu, opinnot, työ, elättää itsensä, maksaa veronsa, ei ole vaivaksi kenellekään.
Miten ympärillä olevat osaisi olla huolissaan jos "kulissi on pystyssä"? Jälleen yritetään siirtää vastuu pois itseltä, vaikka itse on ainut joka tietää missä mennään.
No toki oot ihan jäljillä, mutta sä nyt yksinkertaistat tuossa ratkaisussa aika raakasti. Mikä tahansa riippuuvuuskin, tai paremminkin sen tuottamat ongelmat toki katoaa vaikka nyt juomisen lopettamisella, mutta se lopettaminenhan siinä on se vaikea osuus muutenkin. Niin se ei varsinaisesti ole mikään ratkaisu kertoa vaan, että lopetat juomisen ja siinä se.
Mä en muista tiedä, mutta itse en ainakaan pysty itselleni uskottelemaan jotain mitä en millään muotoa koe olevani, siis niin että se vaikuttaisi johonkin. Omassa pienessä kuplassa se jotenkin toimii, mutta kun lähtee tuonne oikeaan maailmaan, niin se karisee kyllä nopeasti, kun ne positiiviset tms ajatukset olikin vain sitä, pelkkiä toiveita.