Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Kyllä. Ajatuksilla ja teoilla todellakin on väliä. Minullakin on ollut elämässä vaikeuksia, jotka pyrkivät masentamaan mielen, mutta taistelen jatkuvasti ja tietoisesti masennusta vastaan. Ja voin sanoa, että se auttaa. Liikunta, ravinto, ja ehkä tärkeimpänä juuri asenne ja ajatukset. Elämään pitää lisätä hyviä ainesosia pikku hiljaa ja jatkuvalla syötöllä ja uhrimentaliteettia pitää välttää viimeiseen asti. Valitse olla selviytyjä uhrin sijaan!
Tuolla tavalla minäkin toimin ne vuodet, kun masennus vasta uhkasi/ oli lievää (ja diagnosoimatonta ja oli työkyky). Sitten sairastuin ihan tosissaan eikä tässä ole kyse mistään selvitymisestä tai uhriintumisesta. Sen tietää jokainen minut tunteva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Se on eri asia "muuttaa väkisin", kuin se että miettii asioita eri näkökantilta, oppii tunnistamaan haitallisia ajatustapoja ja omia tunnetilojaan, vaikuttaa ajatuksiinsa omilla teoillaan, ympöristöllään jne.
Omalla kohdallani ne muutettavat ajatusmallit ovat niitä, jotka johtivat masennukseen. Masennuksen oireita sen sijaan ei ole pyritty ajatuksen voimalla poistamaan ja minulle on sanottu, ettei niin voi edes tehdä.
Kirjoitan nyt lyhyesti, kun en onnistu jäsentelemään ajatuksiani juuri tällä hetkellä.
itse olen toipumismatkan alussa. Sairastanut on/off tyyppistä masennusta jo 20 vuotta. Pahimmillani olen ollut itsemurhan partaalla, parhaimmillaan masennun on ollut miltei poissa.
Nyt tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana päässyt ensimmäistä kertaa kiinni paranemiseen, kiitos 2022 saamani Voxra 150mg reseptin. Tämä on ensimmäinen lääke, joka ei ole turruttanut minua kokonaan. Toisena, suurena apua on ollut vihdoin ongelman(sairauden) myöntäminen muille. Tätä ennen koitin loppuun asti piilotella asiaa. Kolmantena on ollut psykologikäynnit, jotka jatkuvat toivottavasti terapiana jatkossa. Liikunta on ollut aina mukana elämässäni, oli masentumiseni alussa vielä SM-tason kilpaurheilija vaativassa lajissa, joten olen kyllä liikkunut koko elämäni, tuhansia ja tuhansia tunteja. Toki liikunnasta on apua, ettei jää sohvanpohjalle makaamaan, mutta ei se pahimmissa vaiheissa ole auttanut tippaakaan.
Tsemppiä kaikille masentuneille, yhtä h@lvettiähän se on. Mutta uskon, että on toivoa, niin minulla kuin muillakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen keskustellut lääkärini kanssa siitä, olenko masentunut vai en. Minä kun en tunnista itsessäni mitään tuollaista kurjuudessa ja ankeudessa vellomista.
Ulospäin kulissi on pystyssä ihan hyvin. En yksinkään mieti kurjuuksia tai ole onneton. En vaan jaksa tätä elämääni. Se on niin vaativaa ja raskasta ja siitä puuttuu niin monta ihmisen perustarvetta. Olisin ihan terve saman tien, jos minut teleportattaisiin johonkin toiseen elämään.
Olen päivästä suurimman osan hidas robotti tai jossain toisessa ulottuvuudessa, parikymmentä prosenttia tyytyväinen elämän minimaalisin iloihin = lunta puunoksilla, raikas sää, puhdas pusero, housut mahtuu päälle... Hetkittäin tunnen surua ja kaipausta, tyytymätömyyttä, vihaa, toivottomuutta. Jonain päivänä viisi prosenttia, joinain en lainkaan.
Et mieti kurjuuksia etkä ole onneton? Kuitenkin et vaan jaksa elämää, elämä on vaativaa ja raskasta, edes perustarpeet ei tule tyydytetyksi, olisit tyytyväinen jos eläisit toisessa todellisuudessa, olet hidas tai toisessa ulottuvuudessa. Mitä tuo on jos ei kurjuudessa ja vankeudessa vellomista? Minusta on pelottavaa jos on noin sokea omille ajatuksilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskustellut lääkärini kanssa siitä, olenko masentunut vai en. Minä kun en tunnista itsessäni mitään tuollaista kurjuudessa ja ankeudessa vellomista.
Ulospäin kulissi on pystyssä ihan hyvin. En yksinkään mieti kurjuuksia tai ole onneton. En vaan jaksa tätä elämääni. Se on niin vaativaa ja raskasta ja siitä puuttuu niin monta ihmisen perustarvetta. Olisin ihan terve saman tien, jos minut teleportattaisiin johonkin toiseen elämään.
Olen päivästä suurimman osan hidas robotti tai jossain toisessa ulottuvuudessa, parikymmentä prosenttia tyytyväinen elämän minimaalisin iloihin = lunta puunoksilla, raikas sää, puhdas pusero, housut mahtuu päälle... Hetkittäin tunnen surua ja kaipausta, tyytymätömyyttä, vihaa, toivottomuutta. Jonain päivänä viisi prosenttia, joinain en lainkaan.
Et mieti kurjuuksia etkä ole onneton? Kuitenkin et vaan jaksa eläm
Tämä 😳 Kirjoittaja myös toteaa *kulissin* olevan pystyssä ihan hyvin! Kulissin! Kuinka aivopesty/pihalla ihminen on, että kuvittelee olevansa kunnossa silloin, kun ulospäin näyttää kaikki yhteiskuntakelpoiselta, mutta sisäisesti haluaisi teleporttausta elämästään 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vakavat muut sairaudet ja pahat taloudelliset vaikeudet ovat johtaneet minulla masennukseen. Ei ne lääkkeet ja terapia voi poistaa näitä. Masennus vain ja jatkuu ja jatkuu. Tosi raskasta on.
Kyllä se vaan terapia voi auttaa. Vai miksi kaikki sairaat ja köyhät ei ole masentuneita? Siksi, että käsittelevät asioita eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut mitään ajatuksia. Ei mitään, pelkää tyhjyyttä. Sekä fyysisesti ja pään sisällä. Ei ollut edes ulkomaailmaan tai omaa kehoa. Ajattele siinä sitten positiivisesti, kun olet tyhjiössä. Ainoa ajatus oli päästä pois keinolla millä hyvänsä. Mutta ei ollut fyysistä kykyä toimia.
Ei ollut ajatuksia, mutta oli ajatus päästä pois? Eli oli ajatuksia. Jonkin syyn takia halusit päästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen keskustellut lääkärini kanssa siitä, olenko masentunut vai en. Minä kun en tunnista itsessäni mitään tuollaista kurjuudessa ja ankeudessa vellomista.
Ulospäin kulissi on pystyssä ihan hyvin. En yksinkään mieti kurjuuksia tai ole onneton. En vaan jaksa tätä elämääni. Se on niin vaativaa ja raskasta ja siitä puuttuu niin monta ihmisen perustarvetta. Olisin ihan terve saman tien, jos minut teleportattaisiin johonkin toiseen elämään.
Olen päivästä suurimman osan hidas robotti tai jossain toisessa ulottuvuudessa, parikymmentä prosenttia tyytyväinen elämän minimaalisin iloihin = lunta puunoksilla, raikas sää, puhdas pusero, housut mahtuu päälle... Hetkittäin tunnen surua ja kaipausta, tyytymätömyyttä, vihaa, toivottomuutta. Jonain päivänä viisi prosenttia, joinain en lainkaan.
Et mieti kurjuuksia etkä ole onneton? Kuitenkin et vaan jaksa eläm
Vellominen ja oleminen on kaksi eri asiaa. Jos olet panttivankina Jolon saarella, vellotko vankeudessa vai oletko vankeudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ei pysty muuttamaan, mutta entä jos yritätte olla ajattelematta mitään. Olla läsnä tässä hetkessä. Tarkkailla vaan mitä juuri nyt tapahtuu. Periaatteessa elämä tapahtuu tässä hetkessä, mutta ajatustenne kautta elätte (murehditte) mennyttä tai tulevaa, mutta ette osaa olla läsnä nykyhetkessä. Jos vaan voisitte lopettaa sen omissa ajatuksissa vellomisen. Se olisi hyvä alku.
Joo, oma mieli lopetti sen nykyhetken ajattelemisen, koska se on täysin kestämätön paikka. Mutta kun tapana ei ole velloa menneessä eikä ahdistua tulevasta niin sitten tapahtui virtapiirien oikosulku -> siirtyminen dissosiaatioon eli pois menneestä, nykyisestä ja tulevasta.
Millainen oli se nykyhetkesi jos se oli täysin kestämätön paikka? Hetkessä eläminen voi olla niinkin yksinkertaisiin asioihin keskittymistä, kuin veden juominen, syöminen, kävely, musiikki, siihen täysillä keskittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus voi olla pelkkää tuskaa päivästä ja yöstä toiseen. Tekisi mitä vain että pääsisi siitä pois. Mikään ei auta, koska ne syyt jotka sen aiheuttaa ei poistu koskaan.
Jos syyt ei poistu koskaan niin niiden kanssa on opittava elämään
Tämä 😳 Kirjoittaja myös toteaa *kulissin* olevan pystyssä ihan hyvin! Kulissin! Kuinka aivopesty/pihalla ihminen on, että kuvittelee olevansa kunnossa silloin, kun ulospäin näyttää kaikki yhteiskuntakelpoiselta, mutta sisäisesti haluaisi teleporttausta elämästään 24/7?
Se, jonka ympärillä olevat ihmiset eivät ole lainkaan huolissaan (tai jos ovatkin niin eivät toimi mitenkään eivätkä osoita sitä, että nyt on hätä). Se, joka on lapsesta asti laiminlyömällä ja henkisellä passiivisella väkivallalla kasvatettu siihen, ettei hänen tarpeillaan ja sisuksellaan ole mitään väliä vaan se merkitsee, että suoriutuu arjesta: koulu, opinnot, työ, elättää itsensä, maksaa veronsa, ei ole vaivaksi kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan nyt lyhyesti, kun en onnistu jäsentelemään ajatuksiani juuri tällä hetkellä.
itse olen toipumismatkan alussa. Sairastanut on/off tyyppistä masennusta jo 20 vuotta. Pahimmillani olen ollut itsemurhan partaalla, parhaimmillaan masennun on ollut miltei poissa.
Nyt tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana päässyt ensimmäistä kertaa kiinni paranemiseen, kiitos 2022 saamani Voxra 150mg reseptin. Tämä on ensimmäinen lääke, joka ei ole turruttanut minua kokonaan. Toisena, suurena apua on ollut vihdoin ongelman(sairauden) myöntäminen muille. Tätä ennen koitin loppuun asti piilotella asiaa. Kolmantena on ollut psykologikäynnit, jotka jatkuvat toivottavasti terapiana jatkossa. Liikunta on ollut aina mukana elämässäni, oli masentumiseni alussa vielä SM-tason kilpaurheilija vaativassa lajissa, joten olen kyllä liikkunut koko elämäni, tuhansia ja tuhansia tunteja. Toki liikunnasta on apua, ettei jää
Voxra on nostanut minutkin pahenemisesta paranemiseen.
"sen jälkeen saisi alkaa miettiä niitä, joihin ei voi vaikuttaa, mutta jotka olisivat kivoja - työkyky, läheisiä ihmisiä, sosiaalisia suhteita arkipäivään."
Miten nämä muka on asioita mihin ei voi vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ajatuksista mutta kävely tuskin autta paljon vakavaan masennukseen, jos ei muuta ajatteluaan. Itselläni ei ainakaan toiminut edes keskivaikeaan masennukseen.
Parhaiten minulla on toiminut asioiden ja tunteiden hyväksyminen. Tervetulleeksi toivottaminen. Tunteet katoavat pikku hiljaa, jos ne toivottaa tervetulleeksi ja tunteisiin liittyvät muistot myös katoavat. On myös opeteltava tulemaan tietoiseksi ajatuksistaan, ja ymmärtää, että ne ovat vain ajatuksia pään sisällä, ei sen kummempaa.
Trauman aiheuttama masennus ei poistu asioiden hyväksymisellä. Vaatii paljon ymmärrystä ja terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
Ei tartte lisensiaattia, jotta tuon tietää. Ihan maallikkokin tietää, kun ottaa selvää. 😂
Millainen oli se nykyhetkesi jos se oli täysin kestämätön paikka? Hetkessä eläminen voi olla niinkin yksinkertaisiin asioihin keskittymistä, kuin veden juominen, syöminen, kävely, musiikki, siihen täysillä keskittyen.
Tuohan on juuri sitä, mutä nyt masentuneena teen. Elän keskittyen noihin asioihin. Mutta eihän ihminen voi jatkuvasti elää noin. Tai siis voi, jos on pakko, mutta se on vain elossa pysymistä. Elämässäsi ei tapahdu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse aloin parantumaan ensimmäisenä palasi unet. Sekin on mielestäni kuvaansa, että masennuksessa unet katoaa. Aivot eivät siis toimi normaalisti, eikä ne ala toimimaan vaikka jollain olisi mikä mielipide masennuksesta.
Itse tarvitsin aikaa ja tavallaan aloin parantumaan itsekseni. Aikaa vuosia.
Usein masentuneita katoavat värit. Itse koin, että elin ikäänkuin usvassa. Vaikka aurinko paistoi se ei tuntunut miltään, luonnon vihreyttä ei havainnut, mikään ulkoinen ei tuntunut miltään. En pystynyt keskittymään lukemiseen, jota ennen rakastin, olin kauhuissani. Pystyisinkö koskaan enää nauttimaan lukemisen ilosta. Tv-ohjelmiin ei keskittynyt, mieli ikää kuin oli samaan aikaan levoton ja todella lamautunut. On tosiaan niinkuin kuplassa.
Sikäli tuo ulos kävelemään ja luontoa ihailemaan ei toiminut kun ei mikään tuntunut milt
Vaikka mikään ei tunnu miltään (esim. luonnon kaunis vihreys), on tärkeää jatkaa niiden asioiden tekemistä mitkä ennen on tuottanut iloa (esim. luonnossa liikkuminen). Jos siinä hetkessä kun mikään ei tunnu miltään, jää vain kotiinsa makaamaan, niin sinne jymähtää helposti. Vaikka se ei juuri silloin tunnu miltään, jossain vaiheessa se voi taas alkaa tuntua joltain, kuten sinunkin tapauksessa palautui tuo. Jos olisit jäänyt kotiin makaamaan, etkä olisi vihreää luontoa taas nähnyt, et tietäisi että se taas ilahduttaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Negatiiviset ajatukset ovat oire, ei syy masennukselle.
Voi mennä toisinkin päin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen elämä rullaa väkiselläkin oman navan ympärillä. Masentuneiden kämpät on syystä kaatopaikkoja. Elinympäristö= mieli
Ei, vaan mieli vaikuttaa elinympäristöön.. Mitä luulet jaksaako silloin siivota, kun on täysi työ edes syödä jotakin? Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja masentuneella voi olla ihan siisti kämppä, mutta jotkut muut asiat solmussa. Empatiakyvytöntä porukkaa täällä, kaikki kuvittelevat olevansa jotain asiantuntijoita. Toivottavasti kukaan läheisenne ei masennu ja joudu sietämään teidän kommentteja.
Sinun mielestä elinympäristö ei vaikuta mieleen?
Se on eri asia "muuttaa väkisin", kuin se että miettii asioita eri näkökantilta, oppii tunnistamaan haitallisia ajatustapoja ja omia tunnetilojaan, vaikuttaa ajatuksiinsa omilla teoillaan, ympöristöllään jne.