Lue keskustelun säännöt.
Voiko uskovaisesta tulla täysin ateisti tai ateistista täysin uskovainen?
23.11.2023 |
Voiko jollain muuttua ajatusmaailma noin radikaalisti? Ääripäästä ääripäähän.
Itse taidan olla ns. keskitien kulkija uskonasioissa. En sinänsä kiellä Jumalan olemassaoloa, vaikken toisaalta ole mikään kiihkouskovainenkaan, joka kuvittelee esim. sotien loppuvan pelkän rukoilun voimalla.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Voi. Kasvoin uskovaisessa perheessä ja olin uskovainen, kunnes aikuisena ja omilleen muutettuani pikkuhiljaa aloin muuttumaan ateistiksi ja sellaisena olen pysynyt.
Minä olin aikaisemmin kirjaimellisesti raamattuum uskova eli nk. fundamentalistikristitty mutta ajauduin ja kasvoin ulos tästä liberaalimpaan mutta myös kyynisempään kristilliseen ajatteluun. Jouduin eroamaan tästä fundamendamistisesta oikeiden kristittyjen yhteisöstä. Minun on parempi kuulua epävarmojen tapakristittyjen ja agnostikkojen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
Olen seurannut muutamaa entistä pappia tiktokissa, jotka nykyisin ovat täysin ateisteja. Ei ole kyllä jäänyt edes heille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
En oikein usko. Jos ateistista tulee uskovainen, ei välttämättä ole niin kovin ateisti koskaan ollutkaan. Koska ateisti on yleensä älykäs ja fiksu, tuskin ne huuhaahan pärähtävät ilman todisteita.'
Uskovaiset nyt uskovat mihin tahansa ilman todisteita.
Kaikki ovat johonkin uskovaisia, mutta ei se näytä auttavan sotien loppumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Monesti ateistille tapahtuu jotain yliluonnollista, joka saa heidät uskomaan tosissaan. Jumalalla on keinonsa kutsua ihmisiä luokseen. Se tapahtuu yleensä vain pari kertaa elämän aikana. Viisainta on ottaa kutsu vastaan, koska silloin elämä oikeastaan vasta alkaa ja moni asia saa selityksen. Vaikka maailmalla kiehuu ja kuohuu, voi aidosti uskova hymyillä turvallisin mielin ja sekös uskonnottomia pännii. Siksi he haukkuvat ja solvaavat kaikin mahdollisin keinoin uskovia, koska he ovat onnellisia ja ateisti epätoivoinen maailman ikävistä tapahtumista.
Surullista, että informaatioperusta on näillä silloin todella heikko. Jokin henkinen kokemus laitetaan jumaluuksien piikkiin, koska eivät tiedä muita vaihtoehtoja. Se muu vaihtoehto on henkisyys, "hereillä olo", Michael Newtonin kirjojen kuvaama asianlaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lapsi syntyy ateistina. Kukaan ei usko jumalaan ennenkuin joku kertoo ja opettaa hänelle uskonnosta.
Jos ihminen syntyisi ja eläisi eristettynä uskonollisista vaikutteista hän pysyisi ateistina. Tuskin kukaan omasta päästä ainakaan samanlaista kristinuskon jumalaa keksisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
En oikein usko. Jos ateistista tulee uskovainen, ei välttämättä ole niin kovin ateisti koskaan ollutkaan. Koska ateisti on yleensä älykäs ja fiksu, tuskin ne huuhaahan pärähtävät ilman todisteita.'
Uskovaiset nyt uskovat mihin tahansa ilman todisteita.
Usko on tunne ja kokemus. En pysty todistamaan esimerkiksi mitä kuulen ja näen. En pysty todistamaan rakkautta tai vihaa. Ainakin minulle usko on samanlainen asia, subjektiivinen kokemus. En myöskään koe tarvetta todistaa sitä kenellekään.
Tämä vain tiedoksi, että kaikille usko ei merkitse mitään todisteltavaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Mä olin ennen uskoontuloani ateisti. Aika kiihkeä sellainen siinä mielessä etten edes olisi osannut edes ajatella olevani joskus uskova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
En oikein usko. Jos ateistista tulee uskovainen, ei välttämättä ole niin kovin ateisti koskaan ollutkaan. Koska ateisti on yleensä älykäs ja fiksu, tuskin ne huuhaahan pärähtävät ilman todisteita.'
Uskovaiset nyt uskovat mihin tahansa ilman todisteita.
Usko on tunne ja kokemus. En pysty todistamaan esimerkiksi mitä kuulen ja näen. En pysty todistamaan rakkautta tai vihaa. Ainakin minulle usko on samanlainen asia, subjektiivinen kokemus. En myöskään koe tarvetta todistaa sitä kenellekään.
Tämä vain tiedoksi, että kaikille usko ei merkitse mitään todisteltavaa asiaa.
Rakkaus ja viha on ihan konkreettisesti havaittavissa olevia ilmiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi syntyy ateistina. Kukaan ei usko jumalaan ennenkuin joku kertoo ja opettaa hänelle uskonnosta.
Jos ihminen syntyisi ja eläisi eristettynä uskonollisista vaikutteista hän pysyisi ateistina. Tuskin kukaan omasta päästä ainakaan samanlaista kristinuskon jumalaa keksisi.
Mulla ainakin oli ateistiperheen lapsena paljonkin hengellisiä kokemuksia, ajatuksia että mistä me ollaan tänne tultu, pohdin paljon eksistentiaalisia asioita. Lapsella ei ole sanoja niille kokemuksille, jotka aikuinen sanoittaisi hengellisenä tai spirituaalisena kokemuksena.
Voi, ikävä kyllä. Veljeni oli ennen ateisti. Nykyisin on uskovainen, ja vielä hyvin ääriuskonnollinen. Ei hyväksy samaasukupuolta olevien suhteita, eikä sitä, että nainen voi olla korkeassa asemassa kirkossa. Hyvin raskas ihminen nykyisin, koska pitää omaa mielipidettä ainoana oikeana mielipiteenä, ja minusta taas kaikki kukat saa kukkia. En ole enää tekemisissä, kun se ihminen "vie vaan energian".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
En oikein usko. Jos ateistista tulee uskovainen, ei välttämättä ole niin kovin ateisti koskaan ollutkaan. Koska ateisti on yleensä älykäs ja fiksu, tuskin ne huuhaahan pärähtävät ilman todisteita.'
Uskovaiset nyt uskovat mihin tahansa ilman todisteita.
Usko on tunne ja kokemus. En pysty todistamaan esimerkiksi mitä kuulen ja näen. En pysty todistamaan rakkautta tai vihaa. Ainakin minulle usko on samanlainen asia, subjektiivinen kokemus. En myöskään koe tarvetta todistaa sitä kenellekään.
Tämä vain tiedoksi, että kaikille usko ei merkitse mitään todisteltavaa asiaa.Rakkaus
Kukaan muu ei voi tuntea mun kokemaa rakkautta, vihaa tai uskoa, eikä muutakaan omaa kokemustani. Sitä voi katsoa vain ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mä olin ennen uskoontuloani ateisti. Aika kiihkeä sellainen siinä mielessä etten edes olisi osannut edes ajatella olevani joskus uskova.
Lähes 100 % ateisteista on valmiita uskomaan jumalaan riittävien todisteiden perusteella. Ongelma on siinä, ettei ole hyvää syytä miksi väitteet jumalan olemassaolosta pitäisi paikkaansa. Todisteet puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi. Yleensä kriiseissä vanhemmiten ihminen palaa "juurilleen". Useimmilla ne juuret vaan tuppaa oleen tapaluterilaista ateismia.
Mä olin ennen ateisti ja alkoin uskoa Jumalaan, koska elämästäni tuli kaikin verroin parempaa, kun aloin rukoilla. Paranin sairaudesta, sain uuden työpaikan, sain uusia ystäviä. Koko elämä kääntyi paremmaksi. Koin monia asioita ns. johdatuksena.
Mitä sitten, jos Jumalaa ei ole olemassa? Myös olemassa-olematon Jumala näyttää saavan hyviä asioita aikaan elämässäni, joten jatkaisin silti samalla linjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mä olin ennen uskoontuloani ateisti. Aika kiihkeä sellainen siinä mielessä etten edes olisi osannut edes ajatella olevani joskus uskova.
Lähes 100 % ateisteista on valmiita uskomaan jumalaan riittävien todisteiden perusteella. Ongelma on siinä, ettei ole hyvää syytä miksi väitteet jumalan olemassaolosta pitäisi paikkaansa. Todisteet puuttuu.
Minua kiinnostaa, mikä tällainen riittävä todiste olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen lapsi syntyy ateistina. Kukaan ei usko jumalaan ennenkuin joku kertoo ja opettaa hänelle uskonnosta.
Jos ihminen syntyisi ja eläisi eristettynä uskonollisista vaikutteista hän pysyisi ateistina. Tuskin kukaan omasta päästä ainakaan samanlaista kristinuskon jumalaa keksisi.
Mulla ainakin oli ateistiperheen lapsena paljonkin hengellisiä kokemuksia, ajatuksia että mistä me ollaan tänne tultu, pohdin paljon eksistentiaalisia asioita. Lapsella ei ole sanoja niille kokemuksille, jotka aikuinen sanoittaisi hengellisenä tai spirituaalisena kokemuksena.
Minullakin oli tapakristityn perheen lapsena. Esimerkiksi jälleensyntyminen oli minulle luonnollinen asia jo lapsena. Sepä ei kuulunut kristinuskoon. Eipä oikein mikään kristinuskossa tuntunut enää järkevältä teini-iässä. Hiljalleen minusta kasvoi henkisesti herännyt aikuinen, joka kutsuu itseään spiritualistiseksi ateistiksi. Alkulähde on kyllä, mutta se ei täytä jumaluuden määritelmää.
Vierailija kirjoitti:
Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.
Täyttä puppua, uskovainen voi hyvinkin jättää uskomatta enää mihinkään satuolemtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Mä olin ennen uskoontuloani ateisti. Aika kiihkeä sellainen siinä mielessä etten edes olisi osannut edes ajatella olevani joskus uskova.
Lähes 100 % ateisteista on valmiita uskomaan jumalaan riittävien todisteiden perusteella. Ongelma on siinä, ettei ole hyvää syytä miksi väitteet jumalan olemassaolosta pitäisi paikkaansa. Todisteet puuttuu.
Minua kiinnostaa, mikä tällainen riittävä todiste olisi?
Kaikkitietävä Jumala tietäisi mikä se on.
Mun vanhemmat ovat ateisteja, mutta aikuisena aloin vain yhtäkkiä uskoa Jumalaan. Ilman mitään aivopesua tai muutakaan selitystä. Onko usko sitten sattumaa, aivokemiaa vai jotain muuta, niin olkoon mitä on. Eipä mun uskominen ole keneltäkään pois.