Voiko uskovaisesta tulla täysin ateisti tai ateistista täysin uskovainen?

Vierailija kirjoitti:

Maailman ehkä tunnetuin ateisti Rickhard Dawkins on sanonut olevansa agnostikko. Hän on 99,99% varma, ettei ole jumalaa, mutta jättää tuon 0,01% mahdollisuuden, koska tiede ei koskaan voi sanoa 100% varmuudella totuutta. Tämä jättää kyllä jumalan mahdollisuuden varsin pieneksi.

Ei se mitään, kun Jumala kuitenkin on SUURIN.  Sen tulevat vielä kaikki näkemään.  Sille tuskalle, mitä elämänsä loppuun asti Jeesuksen kieltänyt ihminen silloin tuntee, ei ole sanaa kuvaamaan.  Eikä voi edes puolustautua, että minulle ei kerrottu.  Tässä se on sinulle kerrottu:  Jeesus Kristus on tosi Jumala tosi Jumalasta ja ainoa tie iankaikkiseen elämään.  Viisas ottaa tämän vastaan ja uskoo, että Jeesus sovitti verellään kaikkien niiden synnit, jotka tunnustavat Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen.

-Hentunen-

Vierailija kirjoitti:

Mistähän uskovaisille on syntynyt sellainen harha, ota tässäkin keskustelussa on toisteltu, että ateistit "usein" kääntyvät uskoon? Kerrotaanko tuollaisia tarinoita valtionuskonnon tapahtumissa vai marginaaliryhmissä? Kuulostaa siltä, että yksittäisistä käännynnäisistä tehdään kokoaan isompi esimerkki. 

 

Yritin kovasti nimittäin muistella, tunnenko yhtäkään ateistia, joka olisi "löytänyt uskon", minkä tahansa, eikä ainakaan vielä tullut mieleen. Tunnen aika monta lapsuudessa ateistisessa kodissa kasvanutta, joista ehkä joku on raskaassa elämäntilanteessa hetkellisesti käynyt jonkinlaisen uskonnolisen vaiheen läpi, mutta myöhemmin sitten taas palannut ateistiseen maailmankatsomukseen. 

Et ole hengaillut uskovien piireissä.  Siellä niitä on, entisiä ateistejakin.  Ja moni entinen ateisti on todistanut somessakin.  Juuri katsoin videon jostain suomalaisesta lääkäristä, joka kuulemma oli ollut ateisti koko nuoruutensa ja sitten - yllätys, yllätys - tieteestä löytänyt vastauksen, että kaikella täytyy olla Luoja, koska tiedemies näkee heti, että mistään alkulimasta ei voi itsestään syntyä mitään, ei ensimmäistäkään solua.  On oltava olemassa LUOJA.

Kävin tässä välissä YouTubessa lunttaamassa unohtamani nimen:  Pekka Reinikainen on mainitsemani lääkärin nimi.  Kuulkaa ja uskokaa!

-Hentunen-

Kyllä, molempia tiedosss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Kaikki ovat syntyessään ateisteja kunnes vanhemmat alkavat iskostaa uskomuksiaan lapsen herkkään mieleen.

Kaikki luulevaiset ovat siis entisiä ateisteja. Heidän uskontonsa riippuu siitä missä ovat sattuneet syntymään. Kristityillä alueiilla heistä tulee kristittyja, muslimialueella muslimeja, hindualueella hinduja ja niin edelleen.

Tätä on nettihurskastelijoiden vaikea kiistää ja edes ajatella saamatta epämukavaa oloa. Että se heidän syvä uskonsa onkin vain sattumaa.

Tiedän tapauksia, joissa muslimeiksi kasvatetut ihmiset ovat henkilökohtaisesti kohdanneet tosi Jumalan, josta heillä ei ole ollut minkäänlaista inhimillistä tietoa.  Kun he ovat kysyneet, kuka heille on ilmestynyt, he ovat kuulleet vastaukseksi Jeesus.

Tämän jälkeen he ovat vapautuneet kaikista niistä peloista, joita he muslimeina ovat kantaneet mukanaan ja aloittanee

Ethän tiedä. Ei saa narrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän uskovaisille on syntynyt sellainen harha, ota tässäkin keskustelussa on toisteltu, että ateistit "usein" kääntyvät uskoon? Kerrotaanko tuollaisia tarinoita valtionuskonnon tapahtumissa vai marginaaliryhmissä? Kuulostaa siltä, että yksittäisistä käännynnäisistä tehdään kokoaan isompi esimerkki. 

 

Yritin kovasti nimittäin muistella, tunnenko yhtäkään ateistia, joka olisi "löytänyt uskon", minkä tahansa, eikä ainakaan vielä tullut mieleen. Tunnen aika monta lapsuudessa ateistisessa kodissa kasvanutta, joista ehkä joku on raskaassa elämäntilanteessa hetkellisesti käynyt jonkinlaisen uskonnolisen vaiheen läpi, mutta myöhemmin sitten taas palannut ateistiseen maailmankatsomukseen. 

Et ole hengaillut uskovien piireissä.  Siellä niitä on, entisiä ateistejakin.  Ja moni entinen ateisti on todistanut somessakin.  Juuri k

Kaikki uskovaiset ovat entisiä ateisteja. Uskovaisia heistä tuli vanhempien iskostamisen seurauksena.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ateistille tapahtuu jotain yliluonnollista, joka saa heidät uskomaan tosissaan. Jumalalla on keinonsa kutsua ihmisiä luokseen. Se tapahtuu yleensä vain pari kertaa elämän aikana. Viisainta on ottaa kutsu vastaan, koska silloin elämä oikeastaan vasta alkaa ja moni asia saa selityksen. Vaikka maailmalla kiehuu ja kuohuu, voi aidosti uskova hymyillä turvallisin mielin ja sekös uskonnottomia pännii. Siksi he haukkuvat ja solvaavat kaikin mahdollisin keinoin uskovia, koska he ovat onnellisia ja ateisti epätoivoinen maailman ikävistä tapahtumista.

Olen kyllä Raamattuni lukenut läpi varmaan 15 kertaa ja päivittäin muutenkin eri jakeita, mutta missään ei sanota että Jumala kutsuu ihmistä vain kerran pari elämänsä aikana. Tätä oppia olen kuullut etenkin helluntailaisilta ja se on vääräoppi.

Ateistista voi tulla Jumalaan uskova ja Raamatun oppien mukaan elävä, jos saa perusteet uskolleen. Esim todisteet Jumalan olemassaoloon ja siihen että Jumala on Rakkaus. 

Tosin päin voi myös käydä, uskonsa voi menettää jos usko on pinnallista,vaikka vaan  kotoa perittyä, eikä ole itselleen todistanut uskoa  Jumalan olemassa oloon. Tapakristit, tapaluterilaiset on usein näitä. Tyyliin kuulutaan kirkkoon / uskontoon  vain kun vanhemmatkin kuuluivat. 

Johanna Tukiainen ja tap.paja Late

Kumpikin uskoo.

Ateistista voi tulla uskovainen. Uskovaisesta ei voi tulla ateisti, jos oli oikeasti uskossa siis.

Uskossa oleva on Raamatun mukaan uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kerran tapahtuva asia,  Pyhä Henki ohjaa tämän jälkeen uskovaista.

Tapakristitty tai johonkin korkeampaan uskominen, ei ole uskova kristitty. 

Kristinuskossa eli Kristuksen seuraamisessa ei ole ns. keskitietä. Jeesus itse sanoi, että ihminen joko on hänen kanssaan tai ei ole hänen kanssaan.

Jokainen ihminen on joko pelastetussa tai kadotetussa tilassa.

Ihmisestä voi näennäisesti yhtäkkiä tulla pelastettu eli uskova ja sen ovatkin monet kokeneet, myös ateistit. Tosiasiassa Jumala on kuitenkin jo vuosia tai kymmeniä vuosia aiemmin aloittanut ihmisessä muutostyön niiin, että ihminen sitten eräänä päivänä vain "tulee uskoon".

Ihminen voi myös luopua uskostaan, mutta sekin ottaa yleensä paljon aikaa, että niin lopulta käy.

-

Kyllä voi. Kaikki luulevaiset olivat ateisteja syntyessään.

Valtaosa ns. uskoon tulleista joutuu havaitsemaan, että uskonnollinen maailmakuva ei kestä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman ehkä tunnetuin ateisti Rickhard Dawkins on sanonut olevansa agnostikko. Hän on 99,99% varma, ettei ole jumalaa, mutta jättää tuon 0,01% mahdollisuuden, koska tiede ei koskaan voi sanoa 100% varmuudella totuutta. Tämä jättää kyllä jumalan mahdollisuuden varsin pieneksi.

 

Tuohan on vain yhden ihmisen antama mahdollisuusprosentti. Ei se tarkoita että tuo numero olisi totta.

 

Lisäksi Dawkins ei ole tuollaista koskaan sanonut.

Näin juuri kyseisen videon, missä hän näin sanoi. Tosin en muista ihan varmaan oliko tuo prosenttiosuus vieläkin pienempi.

 

Tässä jää helposti uskovaiselta ymmärtämättä Richard Dawkinsin pointti. Se, että hän arvoi jumalle mahdollisuudeksi esim. tuon 0,01% kertoo sen, että hän ei luule julistavansa ainoaa ja oikeaa totuutta. Jos luette Dawkinsin kirjoja tai katsotte hänen Youtube-videoita, niin ymmärrätte hän kyseenalaistaa kaikenlaisen tuputtamisen ja kaiken sen pahan mitä sokea usko tuo mukanaan. 

Ottakaa vielä huomioon sekin, että jos Dawkins on 0,01% agnostikko, ei tarkoita että hänen mielestään kristinuskon jumala voi olla olemassa. 

Ihan lukuvinkkinä kenelle tahansa, tutustukaa esim Richard Dawkinsin, Sam Harrisin ja Christopher Hitchensin teoksiin. Niistä saa mukavasti uutta näkökulmaa omiin pohdintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ateistille tapahtuu jotain yliluonnollista, joka saa heidät uskomaan tosissaan. Jumalalla on keinonsa kutsua ihmisiä luokseen. Se tapahtuu yleensä vain pari kertaa elämän aikana. Viisainta on ottaa kutsu vastaan, koska silloin elämä oikeastaan vasta alkaa ja moni asia saa selityksen. Vaikka maailmalla kiehuu ja kuohuu, voi aidosti uskova hymyillä turvallisin mielin ja sekös uskonnottomia pännii. Siksi he haukkuvat ja solvaavat kaikin mahdollisin keinoin uskovia, koska he ovat onnellisia ja ateisti epätoivoinen maailman ikävistä tapahtumista.

Olen kyllä Raamattuni lukenut läpi varmaan 15 kertaa ja päivittäin muutenkin eri jakeita, mutta missään ei sanota että Jumala kutsuu ihmistä vain kerran pari elämänsä aikana. Tätä oppia olen kuullut etenkin helluntailaisilta ja se on vääräoppi.

Ateistista voi tulla Jumalaan uskova ja Raamatun oppien mukaan elävä, jos saa

Siinpä oikein klassinen "not a true scottsman" -esimerkki. Pystyt kyllä parempaa jos oikein yrität. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi. Kaikki luulevaiset olivat ateisteja syntyessään.

Tavallaan pitää paikkansa, koska kaikki geenit eivät vielä ole aktivoituneet syntyessä. Mutta uskonnollisuus on kyllä ihmisellä evoluution tuoma ominaisuus, siis myös geneettinen. Evoluution tuoma tieto ei suinkaan aina ole TOSI, mutta se on HYÖDYLLINEN. Toinen esimerkki: Nopeus on hyödyllinen, koska se usein estää joutumasta suden suuhun, mutta harvoin tällaista nopeutta tarvitaan.

Olin uskovainen, koska kasvoin vahvasti uskonnollisessa suvussa, jotkut edesmenneet setäni olivat pastoreita ja yksi oli jopa lähetyssaarnaaja viime vuosituhannella.

Kun muutin omaan asuntoon, koin uskonnosta heräämisen, kun ymmärsin uskoni olevan vain monien sukupolvien perintöä ja Raamattu sisältää vain vuosituhansia vanhoja näkemyksiä maailman synnystä ja sääntöjä, jotka oli tarkoitettu oman aikansa uskoville.

Nykyisin olen ateisti ja näen kristinuskon, vain yhtenä tasa-arvoisena uskontona, monien muiden uskontojen joukossa, jolla ei ole mitään erityistä asemaa tai jumalallista tietoa.

Olen lukenut kaikki isojen uskontojen "pyhät" kirjat: Raamattu, Koraani ja Mormonien kirjan.

Uskonnot edelleen kiinnostaa, mutta ateistin näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti ateistille tapahtuu jotain yliluonnollista, joka saa heidät uskomaan tosissaan. Jumalalla on keinonsa kutsua ihmisiä luokseen. Se tapahtuu yleensä vain pari kertaa elämän aikana. Viisainta on ottaa kutsu vastaan, koska silloin elämä oikeastaan vasta alkaa ja moni asia saa selityksen. Vaikka maailmalla kiehuu ja kuohuu, voi aidosti uskova hymyillä turvallisin mielin ja sekös uskonnottomia pännii. Siksi he haukkuvat ja solvaavat kaikin mahdollisin keinoin uskovia, koska he ovat onnellisia ja ateisti epätoivoinen maailman ikävistä tapahtumista.

Olen kyllä Raamattuni lukenut läpi varmaan 15 kertaa ja päivittäin muutenkin eri jakeita, mutta missään ei sanota että Jumala kutsuu ihmistä vain kerran pari elämänsä aikana. Tätä oppia olen kuullut etenkin helluntailaisilta ja se on vääräoppi.

Ateistista voi tulla Jumalaan uskova ja Raamatun oppien mukaan elävä, jos saa

Jos saisin todisteen jumalan olemassaolosta, niin uskoisin toki siihen, mutta pitäisin häntä sadistisena mulkkuna.

Mutta usko riittäisi taivaaseen pääsyyn, vai mitä?

Olin lapsuuden aivopesun jälkeen "uskovainen" kun en muusta tiennyt, ja ne sadut opetettiin minulle totena. Myöhemmin kiinnostuin laajasti tieteestä, ja uskonto kutistui mielessäni tiedon lisääntyessä niin mitättömäksi ja primitiiviseksi menneisyyden jäänteeksi, ettei niihin asioihin uskominen ollut enää perusteltua. Helppo selitys kaikelle tyyliin "jumala loi" ei ollut enää tarpeen, kun oikeitakin vastauksia löytyi.

Suorastaan suututtaa miten lapsia aivopestään, enkä puhu vain kristinuskosta, vaan sama taktiikka kaikilla uskonlahkoilla, lapsi on helppo uhri. Aika harva niihin naurettavuuksiin hurahtaisi, jos uskontoa tuputettaisiin vasta aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaisesta ei voi tulla täysin ateistia, jotain aina uskosta jää sisimpään. Mutta ateisteista tulee usein palavia uskovaisia.

No olipa höperöitä väitteitä.

Mä olen uskoontullut ateisti, mutta itse koen niin, että Jumala oli elämässäni aina mukana, mutta en vain jotenkin tunnistanut sitä ennen. Toisin sanoen, luulin Jumalan olevan jotain muuta kuin mitä se on. En siis oikeastaan ns alkanut uskoa Jumalaan vaan ymmärsin mikä on Jumala.