Lue keskustelun säännöt.
Oletko katkera vanhempiesi sukupolvelle?
22.11.2023 |
Minä olen. He ovat saaneet elää ilman sotien uhkaa. Pahin murhe on ollut onko tarpeeksi muodikas sisutus vai pitäisikö se päivittää. Etelänmatkoja, kulutusjuhlaa, Anttilan kuvastoja. Lapset kasvatettu optimismin keskellä, suuret luulot kuinka globalismi luo vain hyvää. Nyt vanhana eläkejärjestelmä toimii vielä just heidän elinikänsä ajan kunnes romahtaa.
Itse 80-luvun lopulla syntyneenä kärsin 90-luvun laman säästöistä joka puolella vaikkei se kotona näkynytkään. Silti koulussa iskostettiin tyhmä usko huomiseen. Kouluttaudu niin tulevaisuus on pedattu. Hah. Nyt omien lasten ollessa pieniä kriisiä toisensa perään ja jo aivan todellinen pelko kolmannesta maailmans..piip ja naapurivaltion hyök..piip Suomeen. Inflaatio jyllää, palkat ei nouse, usko tulevaisuuteen on nolla. Kasvata sitten lapset tässä pelon ilmapiirissä.
Kommentit (205)
Omilla vanhemmilla ei ollut mitään kulutusjuhlaa vaan kaikesta kiristettiin ja meidät lapsetkin opetettiin tekemään töitä pienestä pitäen. Nyt on paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä nyt sellaisista syistä. Ei ollut etelänmatkoja ja kulutusjuhlaa. Työttömäksi joutuivat vanhemmatkin.
En. Olen sitä viimeistä sukupolvea joka vielä kunnioittaa vanhempiaan. Vanhempani ovat eläneet sota-ajan lapsina. Mutta aikuiselämänsä elivät 70 ja 80 luvun "kulta-ajat". Tosin ei se 70-luku kyllä mitään yltäkylläistä ollut, muistan jo sen.
Olen itse tuota halveksumaasi sukupolvea hieman nuorempi, lapseni ovat syntyneet 90-luvulla (ja 2000-luvulla). Itse menetin 2008 lamassa työni jonka sain 90-luvun lopun "kultaaikana.
Ja kaikki me 90-luvun lama ollaan koettu eri-ikäisinä vain. Myös sun vanhemmat.
Kyllä oon. Ei ollu kuuskytluvulla kovin montaa pulskaa likkaa.
Nyt on 🙄
En todellakaan ole. Molemmat elivät sota-ajan, isä menetti perheenjäsenen. He ovatbtehneet elämänsä raskasta työtä että lapsilla olisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en. Vanhempani syntyivät vain hetki sodan jälkeen ja esim. isääni pilkattiin ryssäksi, koska hänen äitinsä oli Kurkijoelta Karjalasta sotaa pakoon tullut. Isäni siis syntyi pohjanmaan tienoilla.
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla ei ollut mitään kulutusjuhlaa vaan kaikesta kiristettiin ja meidät lapsetkin opetettiin tekemään töitä pienestä pitäen. Nyt on paljon helpompaa.
Sama meillä. Ja on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en. Vanhempani syntyivät vain hetki sodan jälkeen ja esim. isääni pilkattiin ryssäksi, koska hänen äitinsä oli Kurkijoelta Karjalasta sotaa pakoon tullut. Isäni siis syntyi pohjanmaan tienoilla.
Itse synnyin joitan vuosia ap.ta aiemmin
Ja oma isoäitini esim. talutti lehmiä pari sataa kilometriä luovutetun Suomen alueen alueelta pois
En
äitini on köyhästä perheestä ja taatusti ei ole ilmaiseksi. Saanut mitään
isä taas sai perintöä - lahon mökin syrjäseudulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera, ovat mitä ovat, sen ajan kasvatteja hekin. Mutta rehellisesti sanottuna onhan tuo hieman itsekäs sukupolvi. Monet pisti omat vanhemmat vanhainkoteihin, lapset kulki avaimet kaulassa omillaan, lapsenlapsista halutaan vain parhaat palat. Itse sitten nautitaan hyvää eläkettä ihan inhimillisestä iästä lähtien ja läheisiltä vaaditaan hoitoa ja turvaa omilla vanhuuden päivillä eikä taatusti olla menossa minnekään "vaivaistaloon". Seuraavaksi sitten nämä millenium ihmeet kertovat mitä omassa sukupolvessa on vialla 😁
En todellakaan. Sodan kokeneiden vanhempien lapsia ovat vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat ovat duunareita. Ei ollut varaa mihinkään. Palkka meni elämiseen. Nyt heillä on huono työeläke.
En todellakaan. Vanhempani ovat syntyneet keskelle sotaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi olla katkera siitä, että uskotaan tulevaisuuteen eikä vellota siinä miten paskaa kaikki on? Vaikka taatusti oli paskaa, kun firma meni alta ja oli neljä alle kouluikäistä elätettävänä. Noin esimerkiksi.
"Silti koulussa iskostettiin tyhmä usko huomiseen."
Mitä luulet sen uskon huomiseen olleen sodan aikana ja sen jälkeen, mitä iskostettiin lapsiin ja nuoriin?
Onneksi vanhempieni lapsuudessa itänaapurin pelko oli ihan vain leikkiä. #eikun
t. 40-luvulla syntyneiden lapsi
En todellakaan ole. Kumpikin kotoisin maalaistalosta, jossa aherrettiin aamusta iltaan. Ei varmasti ollut sellaista normaali lapsuutta, kun töitä piti tehdä navetassa heti kun kykeni. Mutta koskaan eivät valittaneet mistään, olivat silti tyytyväisiä elämäänsä. Yhteisen perheen perustivat maatilalle ja syntyi kahdeksan lasta sinne.
Ihan samanlaisia yöunia vieviä huolia oli 60-80 luvun aikuisillakin. Ihan oikea ydinsodan pelko, inflaatio ja korkeat korot, konkurssit, lamat ja työttömyyden pelko (eikä työttömänä millään työttömyyskorvauksilla elänyt kuin peräkylillä lahonneessa talossa.
Ainoa ero on se, että puhelimen akun loppuminen on nyky nuorelle suurempi shokki kuin aiemmille sukupolville työttömyys.
En. Isä taisteli talvi- ja jatkosodassa. Äiti asui sinä aikana anopin kanssa kaksiossa, jossa myös kaksi miehen siskoa. Pula-aika, äiti ompeli isän vanhasta takista veljelle takin. Ehkäisyä ei ollut, siksi minäkin, neljäs lapsi, synnyin. Minulla oli kiva lapsuus, ei ollut kännyköitä eikä kiusaamista. Talvella leikittiin lumessa ja kirjastosta haettiin luettavaa. Maailma oli mukava paikka! :)
En. Mutta en halua ilkeyttä ym. enää miltään sukupolvelta. Osa tuntui olevan töissä koko ajan, ehkä oli sitten ne matkat takavuosina.