Häpeän itseäni niin paljon, että se on ajanut minut itsemurhan partaalle.
Hävettää. Olen herkkä ja läheisriippuvainen. Elämässä suhteet ovat olleet epävakaita, aivan kuten lapsuudessa jo alkoholistivanhempien kanssa. Olen ollut impulsiivinen ja huono rahan käyttäjä. Huomaan itsessäni paljon epäviehättäviä piirteitä ja sellaisia asioita, joita kukaan ei jaksaisi, en jaksa itsekään.
Ihmisenä aidosti olen tunnollinen ja hyvä. Oikeudenmukainen ja olen ollut vahva ja rohkeakin. Useiden koettelenuksien ja masennuskausien jälkeen kuitenkin riippuvuudet ja ongelmat ovat paisuneet niin valtaviksi ettei tässä ole enää mitään itsekunnioitusta jäljellä. Toivoa ei ole eikä määränpäänä muuta kuin kuolema.
Olen jo kuukausia pohtinut ja harkinnut. Yrityskin on mutta ei onnistunut. Nyt on taas selvät suunnitelmat ja ajankohta. Lääkkeitä syön, että en sekoaisi ahdistukseen. En tätä elämää jaksa oikeasti enää, en sitten millään.
Kommentit (9)
Häpeä johtuu aina ylpeydestä. Mistä olet ylpeä?
Älä tee sitä. Hae oikeasti apua. Minullakin alkoholisti vanhemmat ja hyvin epävakaa lapsuus. Huonot kortit jaettiin mutta yritän käyttää ne mahdollisimman fiksusti. Elämässä täytyy olla tavoitteita. Onko mitään harrastuksia? Itsellä tällä hetkellä tavoitteena pudottaa 10 kiloa kesään mennessä ja sit palkitsen itseni jollain uudella hyvin istuvalla vaatteella. Elämästä täytyy tehdä elämisen arvoista. Tsemppiä
Kerrotteko Tommi ja Mikki, missä oon yrittänyt tuhota itseni? Onpa jännä kuinka Viagralla käyvät ukot jaksaa haaveilla naisen raivoitkevän itsensä uneen.
Minun mielestä normaalit ihmiset ovat herkkiä ja miksipä ei kaikki olla jostakin riippuvaisia. Rahankäytön saa suunniteltua paremmin, paitsi pienituloisilla riittämätön raha. Riippuvuuksista pääsee irti yksi kerrallaan, kun miettii mistä se tulee, mitä aukkoa sillä paikkaa. Onko lääkkeessä sivuvaiktuksia, jotka lisäävät itsetuhoisuutta tai annos väärä, tai tehoton. Onko sellaista ihmistä joka saisi sulle positiivisen heijastuksen itsestäsi, onko se terapeutti, shamaani, tavis, ystävä, joku tai koira. Onko äiti joskus apuna tai muu tuttu, jolle voi soitella, jutella niitä näitä. Onko mahdollista ettei muut tiedä sun eri puolista ja sä itse korostat vanhoja juttuja liikaa, häpeät? Aina on uusi päivä. Voiko tehdä irrotustyötä vanhasta ja ottaa uutta, uusi elämä. Parempia tunteita, positiivista. Onko ahdistushäiriö, onko jotain mikä ajatuksena helpottaa - kirjaa ylös kun keksit.
Tämä avaus tänne on selkeä avunhuuto ja merkki siitä ettet halua todellisuudessa tehdä sitä. Nyt haet oikeasti apua
Vierailija kirjoitti:
Häpeä johtuu aina ylpeydestä. Mistä olet ylpeä?
Itsensä pitäminen huonompana, kuin muut johtuu ylpeydestä, samoin itsensä pitäminen parempana, kuin muut. Ylpeys on vain itsensä häpeämistä, koska vertaa itseään muihin ja ajattelee, että pitäisi olla jotain muuta, kuin on. Ihminen, joka hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on, ei häpeä. Myötähäpeä johtuu siitä, että ei hyväksy toista sellaisena, kuin tämä on. Ylpeys on vain kunnian hakemista. Jos ei hae kunniaa, ei tarvitse myöskään hävetä, kuten Diogenes.
Laösuus alkoholismikodissa jättää jäljet. Hae vertaistukea
https://www.aal.fi/
tai
https://www.al-anon.fi/