Totta vai tarua? Suomalaisilla oli vielä reilut 20 vuotta sitten laajempi vieraiden kielten taito kuin nykyään.

Saluton!

Mi parolas esperanton kaj la anglan fluente.

Vierailija kirjoitti:

MUTU-tuntumalla Suomessa ajatellaan, että meillä olisi kielitaitoa. Todellisuus lienee se, että lähinnä televisiosta tms. omaksuttua rallienglantia jenkkiläisittäin murtaen, luullaan kielitaidoksi. Aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Kieliä ei viitsitä opiskella kunnolla, kuten ei mitään muutakaan. Ruotsia ei osata, saksaa tms ei edes aloiteta.

Itse vuosia komennushommissa olleena, vaikka Saksalaisetkin osaavat englantia käsittämättömän hyvin. Monet lähes natiivisti.

Siiis, niinq aivan uskomatonta,niinq, et saksalaiset, joiden kieli on käytännössä sama kieli, puhuu niinq niin hyvää englantia!

Ja ihn niinq outoo niinq et suomalaisten aksentti ei oo jenkki- tai britti-englantiii!

Eli: kommentti oli typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1995. Kävin ns. tavislukiota, jossa suurin osa oppilaista luki englannin ja ruotsin lisäksi vähintään toista vierasta kieltä, joka oli useimmiten C- (yläasteella alkanut) tai D-saksa (lukiossa alkanut). Aika moni lyhyen matematiikan valinnut oppilas opiskeli sekä C- että D-kieltä. (Minulla oli C-kielenä saksa ja D-kielenä ranska, joiden molempien ylioppilaskirjoituksiin osallistuin myös - ja vieläpä samana päivänä: tuolloin ei kirjoituksia voinut hajauttaa useammalle kirjoituskerralle). 

Mun muistikuvan mukaan (kirjoitin 1994) lyhyen matematiikan opiskelijoilla oli pakko olla joku kolmas kieli. Jos ei ollut aloittanut yläasteella C-kieltä, piti ottaa lukiossa D-kieli.

Mutta sitten oli myös heitä, joilla oli kerää koko sarja eli A, B, C ja D-kielet. Esim. exän sisko kirjoitti sekä C- että D-kielen, ne piti kirjotitaa samana päiv

Näin tosiaan oli. C- ja D-kielten ryhmät olivat aika isoja, siis ainakin saksassa. Meidän C-saksan ryhmässä oli viitisentoista opiskelijaa, D-saksassa vielä tätäkin enemmän, hieman yli 20 vielä abivuonnakin. Osa tietysti nurisi tästä 'lisäkielipakosta', mutta ei kukaan jättänyt sitä keskenkään, eikä niin olisi voinut tehdäkään, koska se olisi tarkoittanut sitä, että koko lukio olisi pitänyt lopettaa kesken. Tsekkasin entisen lukioni nykytilanteen: siellä ei tarjota enää kuin A-englantia ja B1-ruotsia: ei mitään, ylimääräisiä kieliä. Joissakin asioissa tulee väistämättä mieleen huudahdus "Give me the good, old days!".

Olen YO 1996 (vm. 1977) ja ainakin meidän lukiossamme se vieraiden kielten opiskelijamäärien romahdus alkoi jo 1978 syntyneiden kohdalla. He olivat ensimmäinen ikäluokka, jossa lyhyen matematiikan valinneiden ei enää tarvinnut opiskella kolmatta vierasta kieltä. Minulla oli pitkä matematiikka ja valinnainen lukion lyhyt saksa. Ryhmässämme oli 18 oppilasta. Vastaava oppilasluku oli vuotta myöhemmin syntyneiden ryhmässä 6. Kun aloitin abivuoden, toisen vuosikurssin C- ja D-saksan ryhmät yhdistettiin liian pienen oppilasmäärän takia.

Vierailija kirjoitti:

Olen YO 1996 (vm. 1977) ja ainakin meidän lukiossamme se vieraiden kielten opiskelijamäärien romahdus alkoi jo 1978 syntyneiden kohdalla. He olivat ensimmäinen ikäluokka, jossa lyhyen matematiikan valinneiden ei enää tarvinnut opiskella kolmatta vierasta kieltä. Minulla oli pitkä matematiikka ja valinnainen lukion lyhyt saksa. Ryhmässämme oli 18 oppilasta. Vastaava oppilasluku oli vuotta myöhemmin syntyneiden ryhmässä 6. Kun aloitin abivuoden, toisen vuosikurssin C- ja D-saksan ryhmät yhdistettiin liian pienen oppilasmäärän takia.

Taatusti joku kokkari oli noihin aikoihin opetusministerinä. Kun sekoomuslainen Sandy Graham-Lapsonen toimi opetusministerinä, lopetettiin peruskoulusta käsialakirjoittaminen. 

I can't give you anything but love.

Pian julkaistaan uusimmat PISA-tulokset. Mahtavat olla taas "todella" loistavat.

Koko setti oli, mutta vain lyhyt matematiikka. Ei sillä, että en olisi tykännyt puuhastella numeroiden parissa, mutta pidin (ja pidän) vieraista kielistä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen YO 1996 (vm. 1977) ja ainakin meidän lukiossamme se vieraiden kielten opiskelijamäärien romahdus alkoi jo 1978 syntyneiden kohdalla. He olivat ensimmäinen ikäluokka, jossa lyhyen matematiikan valinneiden ei enää tarvinnut opiskella kolmatta vierasta kieltä. Minulla oli pitkä matematiikka ja valinnainen lukion lyhyt saksa. Ryhmässämme oli 18 oppilasta. Vastaava oppilasluku oli vuotta myöhemmin syntyneiden ryhmässä 6. Kun aloitin abivuoden, toisen vuosikurssin C- ja D-saksan ryhmät yhdistettiin liian pienen oppilasmäärän takia.

Taatusti joku kokkari oli noihin aikoihin opetusministerinä. Kun sekoomuslainen Sandy Graham-Lapsonen toimi opetusministerinä, lopetettiin peruskoulusta käsialakirjoittaminen. 

Onko muuten joskus ollut niin että pitkän matikan valinneiden oli pakko kirjoittaa se ylppäreissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen YO 1996 (vm. 1977) ja ainakin meidän lukiossamme se vieraiden kielten opiskelijamäärien romahdus alkoi jo 1978 syntyneiden kohdalla. He olivat ensimmäinen ikäluokka, jossa lyhyen matematiikan valinneiden ei enää tarvinnut opiskella kolmatta vierasta kieltä. Minulla oli pitkä matematiikka ja valinnainen lukion lyhyt saksa. Ryhmässämme oli 18 oppilasta. Vastaava oppilasluku oli vuotta myöhemmin syntyneiden ryhmässä 6. Kun aloitin abivuoden, toisen vuosikurssin C- ja D-saksan ryhmät yhdistettiin liian pienen oppilasmäärän takia.

Taatusti joku kokkari oli noihin aikoihin opetusministerinä. Kun sekoomuslainen Sandy Graham-Lapsonen toimi opetusministerinä, lopetettiin peruskoulusta käsialakirjoittaminen. 

Onko muuten joskus ollut niin että pitkän matikan valinneiden oli pakko kirjoittaa se ylppäreissä?<

On ollut, päättyi 1996.

I demand quality!

Venäjän opiskelijamäärät lienevät sattuneesta syystä romahtaneet entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Venäjän opiskelijamäärät lienevät sattuneesta syystä romahtaneet entisestään.

Mutta Rymykkälä onkin kehitysmaa.

Vierailija kirjoitti:

MUTU-tuntumalla Suomessa ajatellaan, että meillä olisi kielitaitoa. Todellisuus lienee se, että lähinnä televisiosta tms. omaksuttua rallienglantia jenkkiläisittäin murtaen, luullaan kielitaidoksi. Aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Kieliä ei viitsitä opiskella kunnolla, kuten ei mitään muutakaan. Ruotsia ei osata, saksaa tms ei edes aloiteta.

Itse vuosia komennushommissa olleena, vaikka Saksalaisetkin osaavat englantia käsittämättömän hyvin. Monet lähes natiivisti.

Silti saksalaiser jäävät kauas suomalaisten jälkeen englannin taidoissa:

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5c0f7f62-3184-49d0-b0a4-2881812dcdf4

Olen itse kirjoittanut ylioppilaaksi v. -93 ja silloin oli ihan tavallista, että on joko C- tai D-kieli tai molemmat, minulla oli D-ranska. Minulla oli kirjekavereita ympäri Suomen ja selväksi tuli, että kielivalikoima oli ainakin lähes joka koulussa saksa, ranska ja venäjä. Nykyisin isossakin koulussa valikoima yläkoulussa voi olla turistiranska. Eli kyllä kielitaito on paljon suppeampaa. Ja mitä olen kansalaisopistossa opiskellut, ennen oli ihan tavallista, että monista kielistä oli hyvin monen tasoisia kursseja. Alkeet etenkin oli joka kielestä. Ei enää. 

Englannin kohdalla tuntuu, että nykynuoret ovat paljon rohkeampia puhujia. Netti on todellakin avannut maailman. Lukiolaiseni aina välillä sanoo, että "mun kaveri Filippiineiltä/Israelista/jenkeistä/? sanoi sitä ja tätä". Lukiossa arvosanat ovat ihan ok, mutta eivät kiitettäviä. Siellä edelleen tärkeintä on kielioppi, kun taas ihmisiä tavattaessa tärkeintä olisi riittävät taidot ja rohkeus saada vain sanoma perille. Käytännössä minusta opetuksessa olisi tärkeää yhdistää kumpikin puoli. Omina kouluaikoinani kommunikointiin ei panostettu. Olin ranskassa tosi hyvä, mutta kun vuosien jälkeen menin kansalaisopiston kurssille verestämään taitojani, olin ihan pihalla puhe- ja kuuntelutilanteissa. Sitten kun kysyttiin jotain kielioppijippoja, niin nehän tuli kuin apteekin hyllyltä.

Oma lukunsa ovat sitten tietenkin vielä vanhemmat ihmiset. Siinä missä minun ikäluokallani oli/on jotenkin hanskassa englanti, ruotsi ja usein vielä yksi vieras kieli, vanhemmistamme suuri osa oli käynyt vain kansakoulun. Esim. äitini luki koulussa saksaa oppimatta mitään ja asui muutaman vuoden Kanadassa töissä, missä oppi muutaman hassun sanan. On jotenkin kylmäävää, että ollaan menossa taas samaan suuntaan. Englantia opitaan käytännössä (ei koulussa) jos opitaan, muista kielistä ei hajuakaan. Mutta eihän tämä opiskelun kriisi valitettavasti edes koske vain kieliä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kirjoittanut ylioppilaaksi v. -93 ja silloin oli ihan tavallista, että on joko C- tai D-kieli tai molemmat, minulla oli D-ranska. Minulla oli kirjekavereita ympäri Suomen ja selväksi tuli, että kielivalikoima oli ainakin lähes joka koulussa saksa, ranska ja venäjä. Nykyisin isossakin koulussa valikoima yläkoulussa voi olla turistiranska. Eli kyllä kielitaito on paljon suppeampaa. Ja mitä olen kansalaisopistossa opiskellut, ennen oli ihan tavallista, että monista kielistä oli hyvin monen tasoisia kursseja. Alkeet etenkin oli joka kielestä. Ei enää. 

Englannin kohdalla tuntuu, että nykynuoret ovat paljon rohkeampia puhujia. Netti on todellakin avannut maailman. Lukiolaiseni aina välillä sanoo, että "mun kaveri Filippiineiltä/Israelista/jenkeistä/? sanoi sitä ja tätä". Lukiossa arvosanat ovat ihan ok, mutta eivät kiitettäviä. Siellä edelleen tärkeintä on kielioppi, kun taas ihmisiä tavattaessa tärkeintä olisi riittävät taidot

D-ranska oli minullakin aikoinaan lukiossa. 8 kurssia opiskeltiin. Opettaja oli aivan ihana. Paljon lämpimiä muistoja, ja ranskakin sujuu edelleen ihan mukavasti, vaikka en olekaan opiskellut sitä aktiivisesti lisää useampaan vuosikymmeneen.

Vierailija kirjoitti:

Nro 48: mutta juurihan kerroit, että lapsesi puhuivat suomenkielisessä koulussa englantia, eivätkä osanneet edes englanniksi kertoa opettajalle olevansa suomalaisia. 

Se on pikkuisen eri asia kuin että puhuu kotona sisaruksien kanssa englantia.

Mä en nyt ymmärrä, mitä haet?

Lapset puhuvat siis keskenään englantia (ja sekä Suomessa asuvien ulkomaalaisten ustäviensä ja nettiystäviensä kanssa) ja he puhuivat englantia myös koulssa. Opettaja, joka ei tuntenut lapsiani, kuvitteli, että lapset ovat vähintään kaksikielisiä, ja kotikielenä olisi englanti. Hän ei kysynyt sitä keneltäkään, ei etenkään lapsilta, vaan automaattisesti oletti niin. Lapsillehan tuo väärinkäsitys sopi hyvin, koska saivat sitten puhua myös tunneilla englantia. Meillä oli ja on edelleen kotikielenä suomi, ja lasten kanssa on sovittu, että koulussa puhutaan nykyään suomea.

Minä en lapsille englantia kotikieleksi tuonut, enkä sitä yrittänyt ylläpitää, vaan puhun heille edelleen suomea, joskus ruotsia tai saksaa.

Vierailija kirjoitti:

Venäjän opiskelijamäärät lienevät sattuneesta syystä romahtaneet entisestään.

Tämä on todella hankala asia, koska vanha viisaushan edelleen sanoo, että tunne vihollisesi. Vihollisten ja vastapuolten kieltä olisi hyvä osata, niin pystyisi kommunoikoimaan heidän kanssaan, mutta myös seuraamaan sitä, mitä siellä maan tiedotusvälineissä ja somessa kerrotaan ja keskustellaan. Ihan sama vaikkapa arabian kanssa, tai minkä tahansa kielen kanssa - pitäisi pystyä seuraamaan, mitä shaissea siellä tiktokissa kerrotaan.

Mun vanhat sukulaiset ja tutut osaa ruotsin lisäksi saksaa, venäjää, ranskaa tai italiaa, jotkut useampa noista. Käyttävät edelleen matkoillaan.

Nuoremmat osaa vain englantia joten kuten.

Oma kielipää on kehno.

Tietenkin totta. Saksaa tai ranskaa ei osata enää ollenkaan. Muista kielistä puhumattakaan. Englanti ei ole universaalikieli.