Lue keskustelun säännöt.
Totta vai tarua? Suomalaisilla oli vielä reilut 20 vuotta sitten laajempi vieraiden kielten taito kuin nykyään.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nro 48: mutta juurihan kerroit, että lapsesi puhuivat suomenkielisessä koulussa englantia, eivätkä osanneet edes englanniksi kertoa opettajalle olevansa suomalaisia.
Se on pikkuisen eri asia kuin että puhuu kotona sisaruksien kanssa englantia.
Mä en nyt ymmärrä, mitä haet?
Lapset puhuvat siis keskenään englantia (ja sekä Suomessa asuvien ulkomaalaisten ustäviensä ja nettiystäviensä kanssa) ja he puhuivat englantia myös koulssa. Opettaja, joka ei tuntenut lapsiani, kuvitteli, että lapset ovat vähintään kaksikielisiä, ja kotikielenä olisi englanti. Hän ei kysynyt sitä keneltäkään, ei etenkään lapsilta, vaan automaattisesti oletti niin. Lapsillehan tuo väärinkäsitys sopi hyvin, koska saivat sitten puhua myös tunneilla englantia. Meillä oli ja on edelleen kotikielenä suomi, ja lasten kanssa on sovittu, että koulussa puhutaan nykyään suomea.
Olen eri, mutta lapsesi ovat vähintäänkin epätavallisia tyyppejä. Kotikieli on hyvin luonnollisesti vanhempien kieli (tai edes yhden vanhemman kieli, mikäli yksi vanhemmista on äidinkieleltään eri). Tämä ei liity mitenkään siihen, miten hyvin osaa englantia ja miten mielellään sitä käyttää. Suomalainen perhe voi asua ulkomailla niin, että lapset käyvät englanniksi koulua, kommunikoivat kavereiden kansa englanniksi ja lukevat kirjatkin englanniksi, mutta silti kotikielenä pysyy suomi. Perheen vaikutus on niin vahva. Sama tietysti päinvastoin englanninkielisellä perheellä Suomessa.
Jos kertomuksesti ylipäätään on totta, lapsesi kuulostavat aika naurettavilta, ja todennäköisesti heidän toilailuilleen pyöritellään koulussa silmiä. Kukaan ei heitä luule englanninkielisiksi, vaan on täysin läpinäkyvää, että he esittävät englanninkielisiä, koska se on heidän mielestään olevinaan hienoa. Lähde: minä ja paras ystäväni harrastimme 10-vuotiaina samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Kolmansien kielien opiskelu romahtanut, ruotsia opiskellaan vähemmän, englannin taito laskenut vaikka toisin yhä väitetään.
Viimeisin ei pidä paikkaansa. Tässä maassa ei ole ikinä ollut yhtä paljoa englantia sujuvasti puhuvia suomalaisia kuin nyt. Pelit, Youtube, matkailu ja ulkomailta tulleet ovat pitäneet tästä huolen.
Totta, näin vannon, kautta kiven ja kannon.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka monta prosenttia kävi yliopiston verrattuna nykyaikaan? Se että vähemmän ihmisiä osaa enemmän kieliä tarkoittaa että kielitaito on suppea. Ja latinan osaamisesta nyt ei ole mitään hyötyä kenellekään.
No niin siinä taas yksi viisastelee. Latina on aivan erinomainen pohja. Opin italiaa erittäin nopeasti kun koulussa oli vuosia latinaa. Asun Italiassa jo kauan. Saksaa taas opin muutamassa kuukaudessa kun osasin hyvin ruotsia sinne muuttaessani.
Se opetusministeri, joka päätti aikoinaan "suuressa" viisaudessaan lopettaa lyhyen matematiikan kolmannen vieraan kielen opiskelun pakollisuuden, joutaisi saada kunnolla tukkapöllyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se opetusministeri, joka päätti aikoinaan "suuressa" viisaudessaan lopettaa lyhyen matematiikan kolmannen vieraan kielen opiskelun pakollisuuden, joutaisi saada kunnolla tukkapöllyä.
Kun aloitin abiluokan, meidän lukiossamme tarjottiin aloittaville opiskelijoille muun muassa Mitä kuolema on? -nimistä kurssia. Että tällaisia höttökursseja! Nykyään voi muuten lukiossa opiskella myös esimerkiksi käsityötä ja kotitaloutta. En suinkaan pidä näitä pilipalioppiaineina, mutta ne kuuluvat kylläkin peruskouluun, ei enää lukioon.
Tämä menee hieman aiheen vierestä, mutta meidän vuosikurssillamme pärjäsivät D-saksan lukijat paremmin kyseisen aineen YO-kirjoituksissa kuin C-saksan oppilaat. Ensiksimainittua oppimäärää opetti todella tiukka miesopettaja, joka teki sittemmin opetustyönsä ohessa väitöskirjan saksan kielestä. Jälkimmäinen oli tusinaopettaja, jonka melkein jokaikinen oppitunti alkoi sanoilla "No niin, aletaanpa sitten kääntää yksin tai parin kanssa tekstikirjan sitä ja sitä kappaletta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee hieman aiheen vierestä, mutta meidän vuosikurssillamme pärjäsivät D-saksan lukijat paremmin kyseisen aineen YO-kirjoituksissa kuin C-saksan oppilaat. Ensiksimainittua oppimäärää opetti todella tiukka miesopettaja, joka teki sittemmin opetustyönsä ohessa väitöskirjan saksan kielestä. Jälkimmäinen oli tusinaopettaja, jonka melkein jokaikinen oppitunti alkoi sanoilla "No niin, aletaanpa sitten kääntää yksin tai parin kanssa tekstikirjan sitä ja sitä kappaletta".
Jatkan vielä: harjoituskirjan tehtäviä tehtiin yleensä oppitunneilla omaan tahtiin. Vastaukset sai käydä sitten katsomassa opettajan oppaasta, ja opettaja heitti aina väliin kommentin "Ai että, kun te osaatte niin hyvin näitä juttuja!" Näin siis ysäriluvulla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä menee hieman aiheen vierestä, mutta meidän vuosikurssillamme pärjäsivät D-saksan lukijat paremmin kyseisen aineen YO-kirjoituksissa kuin C-saksan oppilaat. Ensiksimainittua oppimäärää opetti todella tiukka miesopettaja, joka teki sittemmin opetustyönsä ohessa väitöskirjan saksan kielestä. Jälkimmäinen oli tusinaopettaja, jonka melkein jokaikinen oppitunti alkoi sanoilla "No niin, aletaanpa sitten kääntää yksin tai parin kanssa tekstikirjan sitä ja sitä kappaletta".
Kunnon nassemeininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ja jos ruotsi muutetaan valinnaisaineeksi, ei sen jälkeen jää enää jäljelle kuin englanti. Siis suurimmalle osalle.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten tähän on tultu?
Li Andersson: "Yhteiskunta on muuttunut."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MUTU-tuntumalla Suomessa ajatellaan, että meillä olisi kielitaitoa. Todellisuus lienee se, että lähinnä televisiosta tms. omaksuttua rallienglantia jenkkiläisittäin murtaen, luullaan kielitaidoksi. Aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Kieliä ei viitsitä opiskella kunnolla, kuten ei mitään muutakaan. Ruotsia ei osata, saksaa tms ei edes aloiteta.
Itse vuosia komennushommissa olleena, vaikka Saksalaisetkin osaavat englantia käsittämättömän hyvin. Monet lähes natiivisti.
Olen matkustanut useissa pienissä, ei-turistikaupungeissa, ja totuus on että eivät osaa.
Aloitin koulutien 70-l turkulaislähiössä ja kielen sai valita isosta joukosta. Mulle vanhemmat valitsi A-kieleksi muun kuin englannin ja siihen tuli riittävästi oppilaita. Kouluaikana opiskelin lisäksi kolmea muuta kieltä. Yliopistossa opiskelin itselleni uusia kieliä yhteensä kuutta, joista 3 oli kylläkin kuolleita eli ei niitä voi keskustelussa käyttää.
Erinomaisesti noista kymmenestä kielestä ( elävistä) osaan nykyään yhtä, hyvin kolmea ja yhtä välttävästi. Ranskaa en opiskellut kuin puoli vuotta, kaikkia muita minimissään alkeiskurssin tai kaksi.
Omien lasten koulussa ainoa vaihtoehto A-kieleksi oli englanti 2010-l. Lisäksi he opiskelivat ruotsia ja nuorempi lapsi myös kolmatta kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten tähän on tultu?
Tähän on varmasti useampi syy. Yksi syy on se, että englannin merkitys on korostunut. Enää ei esimerkiksi tarvitse osata ranskaa tai saksaa, jotta voisi toimia Euroopan markkinoilla. Nykyään englanti riittää työkielenä monella alalla vaikka työskentelisi kansainvälisesti.
Toinen syy on, että kieliryhmät eivät toteudu vaikka opettaja olisikin koulussa. Kurssin toteutumiseen vaadittiin omana aikana kuusi oppilasta ja aina sitä ei saatu kasaan. Omassa koulussa olisi ollut mahdollista opiskella saksaa, ranskaa ja venäjää lyhyinä kielinä mutta ainoastaan ranskan ryhmään tuli tarpeeksi opiskelijoita. Omassa lukiossa käytännössä luma-aineiden opiskelu esti ylimääräisten kielten opiskelun, koska tunnit olivat päällekkäin.
Kolmas syy on, että tällä hetkellä ylioppilaskirjoitusten tuloksista eniten pisteitä saa pitkästä matematiikasta vaikka hakisi opiskelemaan kieliä ja kulttuureita. Tämä vähentää entisestään kielten opiskelua, kun niistä ei ole hyötyä jatko-opintoihin hakeutumisessa.
Mutta miten tähän on tultu?