Onko muutto uudelle paikkakunnalle 9v lapselle liian paha?

Up

Ehkä on, ehkä ei. Itselleni olisi ollut täysi katastrofi, joku toinen ehkä sopeutuu paremmin.

Hyvät ystäväni (siskokset) joutuivat muuttamaan toiseen kaupunkiin vanhempien pitkän työttömyyden vuoksi, kun perheen isä sai lyömättömän työtarjouksen. Nuorempi (silloin 8 v) solahti uusiin sosiaalisiin kuvioihin ihan luonnostaan, sai paljon uusia kavereita ja aloitti uuden harrastuksen joka ei vanhassa asuinpaikassa ollut käytännössä mahdollista. Vanhempi (silloin 12 v) kärsii omalla tavallaan muutosta nyt 20 v jälkeen vieläkin, sillä hänen sosiaalinen elämänsä kuoli lähestulkoon täysin. Uusia kavereita ei tullutkaan, tosin hänellä oli vaikeuksia löytää ystäviä vanhassakin kaupungissa. Siellä niitä kuitenkin oli, uudessa paikassa hän oli yksin.

Ihan tuo esimerkkitapaus mielessäni en muuttaisi omien hypoteettisten lasteni kanssa pitkälle ellei olisi aivan ehdoton pakko. Kodin pihalla ja huonejärjestelyillä ei ole suurta merkitystä lasten elämässä, ystäväpiirillä on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos tarjoaisit kyläpaikan sen pienimmän kavereille? Joku vois olla kiitollinen mummolasta ja maaseutuelämyksestä. 

Jotkut nykynuoret ei ole ikinä nähneet lehmiä, lampaita tai possuja. Sitten ihmetellään kun burgeripaikassa myydään kanahampurilaisia.

Tietty sydämeenkäyvää ajatella että lapsi kauhistelee. Ajatus lähdöstä on silti hyvä. Onko alueellasi millainen asuntokanta/tarjonta?

Voiko nykyasunnosta päivittää paremman? Edes joksikin aikaa?

Tässä vaiheessa kantsii jo luopua turhista tavaroista. Sekin selkiyttää ajatuksia. 

9 v ei kaipaa elämäänsä lehmiä, lampaita ja possuja vaan ystäviä.

Minä vaihdoin koulua kun olin 11v. Entinen koulu siis lakkautettiin ja päädyin ihan eri kouluun kuin kaverit. Ja sitten yläkouluun mennessä luokka meni taas uusiksi. Olin ujo ja hiljainen lapsi, mutta ihan hyvin se meni, sain pian uusia kavereita. Entisiä näin kyllä satunnaisesti edelleen ja edelleen olen yhteydessä yhteen kaveriin molemmista kouluista. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin jäisikö liian revitty olo, rakkaat ystävät, entä jos ei saakaan uusia yhtä tärkeitä ja itkee pitkään perään. 

Toisaalta saisi turvallisemman asuinympäristön pienessä kaupungissa.

Lopella asuvat eivät varmaan allekirjoita tätä.

https://yle.fi/a/74-20061131

Ap, mistä paikkakunnista puhutaan?

Itse jouduin lapsena muuttamaan usein ja todellakin jäi traumat ja edelleen suurimpana suruna elämässäni oleva yksinäisyys, älä muuta ellei ole pakko.

Mietittiin korona-ajan etätöissä paljon muuttoa pienemmälle (koti)paikkakunnalle. Lopulta tuntui, etten voi repäistä pikkukoululaisia juuriltaan ja jäimme Pk-seudulle. Olen ihan tyytyväinen päätökseen, vaikka ei voi tietää, miten muuton jälkeen olisi mennyt. Toki meillä on ihan kiva oma talo jo nyt. Pienempien kanssa olisi voinut muuttaa, mutta isompien elämän laittaminen uusiksi olisi tuntunut väärältä. 

 

olen ollut ihan jäätävän pahasti kiusattu pienellä paikkakunnalla, että ei niilläkään asuminen aina mitään unelmaa ole. Viidennellä luokalla kaikki muut luokassa polttivat tupakkaa ja minä jäin ulkopuolelle. Ihan samalla tavalla pienillä paikoilla kokeillaan päihteitä ja ryhmäpaine voi olla suuri, kun toisin ajattelevia ei ole.

Olen hämmentynyt, että näin moni laittaisi pienen lapsen mielipiteen koko perheen yleisen edun edelle. 

Voitte jäädä nykyiselle paikkakunnalle, mutta yhtä hyvin voi käydä niin, että lapsen paras kaveri muuttaa joku päivä toiseen kaupunkiin. Tai niin kuin meillä, useampikin perhe muutti naapurustosta, eivät edes kauas vaan ihan kävelymatkan päähän. Silti lasten yhteydenpito hissuksiin jäi. Alkoivat enemmän viettää aikaa uusien naapurin lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt, että näin moni laittaisi pienen lapsen mielipiteen koko perheen yleisen edun edelle. 

Voitte jäädä nykyiselle paikkakunnalle, mutta yhtä hyvin voi käydä niin, että lapsen paras kaveri muuttaa joku päivä toiseen kaupunkiin. Tai niin kuin meillä, useampikin perhe muutti naapurustosta, eivät edes kauas vaan ihan kävelymatkan päähän. Silti lasten yhteydenpito hissuksiin jäi. Alkoivat enemmän viettää aikaa uusien naapurin lasten kanssa. 

Ehkä ymmärrät asian väärin. Minä esimerkiksi en ole lapseltani kysynyt edes mielipidettä vaan itse olen puntaroinut muuttoa lapsen näkökulmasta.

Se nyt vaan on niin, että aikuisena voisin lähteä ex tempore vaikka ulkomaille (kuten tein nuorempana) ilman pitkän tähtäimen suunnitelmia. Pystyin elämään sen mukaan, mikä milloinkin tuntui hyvältä. Lapsen kanssa on ihan erilaista.

Ja entäs jos ne omat kuviot ei toimikaan uudella paikkakunnalla. Siinä olisi vaikeaa tsempata lasta, että hyvä tästä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mahdollisuus muuttaa vuokralta isosta kaupungista pienelle paikkakunnalle ja ostaa omistusasunto omalla pihalla. 

Mutta pohdin vastako kun lapset koulunsa käyneet... isommat lapset kuitenkin toivovat muuttoa. Vaan entä jos katuu, pienin ikävöi eikä sopeudu jne?

Me muutettiin pääkaupunkiseudulta Pohjanmaalle kun lapsi oli 10. Paras päätös ikinä. Nyt kun katsoo mihin lapsen silloiset kaverit on päätyneet niin ei todellakaan kaduta. 

Up