Onko muutto uudelle paikkakunnalle 9v lapselle liian paha?

Ei pieni kaupunki takaa rauhallisuutta. Jos lapsi joutuu kisat yksi niin pakoon ei pääse ja kavereita ei ole valittavaksi. 

Jos vain voit jäädä lapsesi kanssa nykyiseen kotiin niin jää.. Itse toimin toisin  ja kadun. Lapsi on kärsinyt yksinäisyydestä ja harrastukset ovat hankalien yhteyksien takana. 

En ole ikinä käsittänyt vanhempieni logiikkaa muuttaa ensin satoja kilometrejä toisella puolelle maata ennen kouluni aloitusta ja sitten vielä naapuripaikkakunnalle ennen kuin menin kolmannelle. Varsinkaan kun ensimmäistä muuttoa perusteltiin juuri sillä, että saisin käydä koulut yhdessä paikassa toisen asteen loppuun saakka, ja vanhemmat jatkoivat työssäkäyntiä tuolla ensimmäisellä paikkakunnalla. Mitään parempaa tuolla toisella paikkakunnalla ei ollut kellekään meistä vaan olemme tänä päivänäkin ne, jotka tulivat muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte aloittajan asemassa?

No olen ollut samassa tilanteessa enkä muuttanut. Vaikka täällä on uutisten mukaan levotonta, niin lapsella on hyvä kaveripiiri, koulussa sujuu hyvin ja minä tunnen lapsen kavereiden perheet.

Puhetta on ollut, että jos meille koituu ongelmia (lasta alettaisiin kiusata tai hän ei uskaltaisi liikkua kaupungilla), niin sitten harkitsen uudelleen muuttoa.

Lapsen tulevat opiskelutkin saattavat vaikuttaa. Sen näkee sitten. Nyt nautitaan tasaisesta, muuttumattomasta elämästä. Ystävät on niin tärkeitä etten osaa ajatella, että heitä voisi noin vaan korvata.

Jännä että ne isommat haluavat muuttaa. Onko heillä kavereita? 

Me muutettiin kun olin yhdeksän. En sopeutunut ikinä uuteen paikkaan, oikein ystäviäkään ei tahtonut löytyä ja vanhoihin ei lapsi pystynyt omatoimisesti edes pitämään yhteyttä. Päätin, että omien lapsieni peruskouluaikana ei muuteta eikä olla muutettu. 

Mikäli kysessä on pakkomuutto, ainoa mahdollisnen työpaikka uudella paikkakunnalla tms, niin silloin voisin kuvitella muuttavani, muuten en edes miettisi tuollaista mahdollisuutta

Voi pientä, kurja tilanne hänen kannaltaan :(

Mutta jos koko muu perhe haluaa kovasti muuttaa, niin ei kai sitä voida yhden takia jäädä.

Kun koulu-ura on vielä noin alussa, muutto kannattaa tehdä nyt niin ehtii hyvin rakentaa sen uudelleen. Alussa varmasti on kurjaa ja vaikeaa, mutta kyllä se siitä. Varsinkin jos on mahdollisuus vielä nähdä vanhoja kavereita edes jotenkuten.

Tunnetko paikkakunnan ennestään? Tiedätkö koulut? Tuli vaan mieleen tuo 8000 asukkaan paikkakunnan koulupainajainen, joka on nyt mediassa esillä. Eli osataan sitä pukkupaikkakunnillakin. Kerran lueskelin täällä pitkää kymmenien sivujen viestiketjua, millä paikkakunnilla ihmisiä on kouluaikoina kiusattu, niin kyllä siellä oli pienet paikkakunnat hyvin edustettuina. En halua lannistaa tai pelotella, mutta muista, ettei paikkakunnan pienuus ole tae mistään kivasta elämästä, ei lapsille eikä aikuisille. 

Aloittajalla on sukua pitäjässä, joten ei sillä tavalla ulkopuolinen. 

Jos nyk seutu kannattelee sosiaalisia ongelmia ja maksaa vuokralaisena tavallaan tyhjästä, niin tulis varmaankin etsiskeltyä sopivaa asuntoa.

Joissain paikoissa on negatiivinen ja kyräilevä ilmapiiri, mikä on epämiellyttävää. 

Tekisin ratkaisun tämänhetkisen tilanteen mukaan, ja koska teinit on sanoneet haluavansa pois, se jo kertoo aika paljon. Myös yhteys sukuun voi olla hyvä juttu. 

Asuttuani useassa paikassa, jossa on paljon päihteitä ja moraalittomuutta, en itse jäisi ihmettelemään. Panostaisin omaan hyvinvointiin, eikä esim eksällä ole nokan koputtamista. 

Jos vastaan tulisi oikeesti järkevä asunto ja siittä voisi tehdä tarjouksen, niin mikä estää.

Pikkupaikkakunnalta voi irrota iloiseen hintaan joku löytö...

Minusta on aina hyvä kokeilla luovuuttaan. Voi muuten fakkiutua.

Mitä jos tarjoaisit kyläpaikan sen pienimmän kavereille? Joku vois olla kiitollinen mummolasta ja maaseutuelämyksestä. 

Jotkut nykynuoret ei ole ikinä nähneet lehmiä, lampaita tai possuja. Sitten ihmetellään kun burgeripaikassa myydään kanahampurilaisia.

Tietty sydämeenkäyvää ajatella että lapsi kauhistelee. Ajatus lähdöstä on silti hyvä. Onko alueellasi millainen asuntokanta/tarjonta?

Voiko nykyasunnosta päivittää paremman? Edes joksikin aikaa?

Tässä vaiheessa kantsii jo luopua turhista tavaroista. Sekin selkiyttää ajatuksia. 

En muuttaisi ikinä pienemmälle paikkakunnalle vain talon takia, kun ei tiedä yhtään miten itse viihtyy sen paremmin jotain metsää tuijotellen. Se on ennemminkin se alue jonka vuoksi jossain haluaa asua. Lähiöstäkö ei pääse muualle kuin pikkupaikakunnalle. Onko pitkät välimatkat? Lapsien eroavaisuus ja kuppikuntaisuus? 

Riippuu ihan kaupungista ja alueesta siellä. Ettekö voi vierailla siellä ensin useita kertoja ja köydä katselemassa ensin?

Mieluummin sitä lapsilleen tarjoaa enemmän mahdollisuuksia, kuin vähemmän.

Ota selvää asunnosta. Vaikutat kiltiltä ihmiseltä, ja niissä asioissa ei auta kiltteillä. Ettet joudu hometalon omistajaksi tmv. 

Jouduin muuttamaan pienenä monta kertaa ja vannoin että omat lapseni eivät sitä joudu kokemaan.

Onpa outoja mielipiteitä. Täällä on aina vaadittu että muuttaa täytyy halvempaan asuntoon vaikka toiselle paikkakunnalle vaikka lapsi ei haluaisi. Itselläni tämä tilanne ensi vuonna kun lastenhoitajan palkka ei riitä enää pk seudulla vuokraan ja asumistuki leikataan :/ kai se on niin että köyhän kakaroilla ei ole lupaa surra.

Ap, kuinka pitkä matka olisi vanhan ja uuden paikkakunnan välillä? Jos lapsesi on sosiaalinen ja esim harrastaa jotain, tod näk saa uusia kavereita ja kaikki menee hyvin. On kuitenkin virlä pieni, on vielä edessä yläkoulut ja muut kun kuitenkin monilla menee vielä kaveripiirit uusiksi.

mutta huonossa tapauksessa voi käydä huonomminkin, ei viihdy eikä löydä kavereita ja joutuu pahimmillaan kiusatuksi. Onko hänellä muuttopaikkakunnalla esim oman ikäisiä serkkuja?

Itsellä arka ja hiljainen 8v, omassa tilanteessa en muuttaisi mutta varmaan sosiaalisen lapsen kanssa kylllä. Ja jos siellä kaikki menee totaalisen päin persettä niin kyllä te varmaan takaisin pääsette??? Kokeilkaa. Eihän sen tarvitse lopullista olla.

Eikö vanhempia lapsia yhtään ahdista luopua kavereistaan?

 

Ja myös nykyisellä paikkakunnalla voi kaverisuhteet mennä vielä pieleen ja joutuu pois porukasta tms. Naapurin tyttöä alkoivat parhaat kaverit kiusaamaan seiskalla ja tytön yläaste meni surkeasti kun kaikki kääntyivät vastaan :(

Onpa kirjoituksia vahvasti puolesta ja vastaan -nousee ahdistus itsellä entisestään. Kumpi on meille parempi ratkaisua, kun osaisi tietää. Ap

Up

Lapsen tahto on vanhemman taskussa. 

Minä kasvatin lapset itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja muutin vasta sitten. Lapsuus on lyhyt, mutta aikuisuus ei. 

Tässä kun on se ristiriitainen tilanne, että osa lapsista erittäin paljon toivoo muuttoa rauhallisempiin maisemiin ja ollut heillä toiveena ja unelmana pitkään "ellei muuteta nyt niin ei koko lapsuudessa saada kokea elämää niin" ja pienin ei halua muuttoa. Itsellä puolesta ja puolesta, haave omistusasunnosta ja luonnonläheisyydestä, läheisiä, nykyisessä uuttumattomuus, tapahtumat ja laajemmat työmahdollisuudet.