Onko muutto uudelle paikkakunnalle 9v lapselle liian paha?
Lapsella on paljon ystäviä ja viihtyy koulussaan. Luonteeltaan hyvin sosiaalinen. Huolestuttaa olisiko muutto liian raju hänelle, käytännössä voisi ystäviään nähdä vaan viikonloppuisin välillä järjestettäessä? Meillä vanhemmat lapset toivovat muuttoa, saadaan sillä parempi koti pihoineen ja omine huoneineen ja kaupunki on ennestään tuttu. Pienin sanoo että ei halua puhua, ajatus itkettää, ei halua.
Kommentit (71)
On, varsinkin kun lapsella on paljon kavereita ja viihtyy koulussaan.
Aina on hyvä ikä muuttaa,
Sun lapsi on vielä pieni, niin sopeutuu helposti uuteen, koulua on vielä paljon jäljellä, ehtii tutustua sitä kautta uusiin lapsiin.
Harrastuksia voi heti alkaa etsiä uudelta paikkakunnalta.
Meidän nuorin oli joku 8 vee kun muutettiin. Hyvin meni kankean alun jälkeen.
Mulla oli paljo stressiä muutosta, itse lapsena jouduin miuttamaan pariikin otteeseen ruotsin ja suomen välillä.
Mutta kyllä sekin onnistu vaikka täysin eri kielet.
Me ollaan muutettu 5kertaa, aina on lapset itkenyt että ei halua muuttaa, vanhoja kavereita on nähty mahdollisuuksien mukaan, uusia kavereita on aina löytynyt helposti ja uuteen kotiin on ihan kuukauden aikana jo lapset sopeutuneet...
Riippuu miten alkaa menemään uudella paikkakunnalla.
Muutettiin kauan sitten siskon koulukiusaamisen takia uudelle paikkakunnalle.
Siskolla alkoi mennä hyvin ja sai kavereita, mutta minä en enkä ikinä tuntenut tuota paikkakuntaa kodikseni. Kavereita en saanut yrityksistä huolimatta, pikkuhiljaa vanhat kaveritkin alkoi tippumaan pois elämästä kun välimatkaa oli sen verran paljon että hyvin harvoin enää nähtiin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin jäisikö liian revitty olo, rakkaat ystävät, entä jos ei saakaan uusia yhtä tärkeitä ja itkee pitkään perään.
Toisaalta saisi turvallisemman asuinympäristön pienessä kaupungissa.
Ei lapsen itkua pidä pelätä . Sä aikuisena osaat tukea lasta, ajattele ja puhu asiasta positiivisesti.
Muutto on aina lapselle pieni tai iso trauma. Kokemusta on. Muuttoa ei kannata tehdä keyin perustein ja itsekkäästi.
Olisi mahdollisuus muuttaa vuokralta isosta kaupungista pienelle paikkakunnalle ja ostaa omistusasunto omalla pihalla.
Mutta pohdin vastako kun lapset koulunsa käyneet... isommat lapset kuitenkin toivovat muuttoa. Vaan entä jos katuu, pienin ikävöi eikä sopeudu jne?
Lapsen ehdoilla muutto? Tolkutonta.
Kyllä lapset lähes aina sopeutuu. Lapselle voi olla hyväksi pitää yhteyttä jo olemassa oleviin kavereihin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin jäisikö liian revitty olo, rakkaat ystävät, entä jos ei saakaan uusia yhtä tärkeitä ja itkee pitkään perään.
Toisaalta saisi turvallisemman asuinympäristön pienessä kaupungissa.
Pienissä kaupungeissako ei tapahdu mitään vaarallista koskaan? Eikä ketään lasta ikinä kiusata?
Muutossa on hyviä ja huonoja puolia, pohdin asiaa. Isossa kaupungissa on töitä ja tapahtumia enemmän ja lapset mahdollisesti voisivat opiskella samassa kaupungissa peruskoulun jälkeen jos tänne jää mutta haaveissa myös oman kodin osto luonnon ääreltä. Puntaroin.
Ap
Jos kyseessä suht ongelmaton paikka, luontoa, harrastusmahkui, positiivista yhteisöllisyyttä ja kiva asunto, olisin jo siellä.
Ole johtaja lapselle. Selitä hyvät puolet. Sanot että nyt tehdään näin.
Kerta on sosiaalinen niin helposti saa uusia kavereita uudesta paikasta. Enemmän olisin huolissani jos olisi hiljainen ja ujo, heillä on vaikea saada kavereita.
Jos on sosiaalinen, niin sopeutuu kyllä hyvin todennäköisesti. Kannattaa toki muuttaa sillä ajatuksella, että se olisi sitten loppulapsuuden kotipaikka. Sopeutumista voi helpottaa käymällä etukäteen leikkimässä tulevan kodin läheisissä leikkipuistoissa ja koulun pihalla. Voitte keksiä jonkin lohdukkeen eli, että lapsi saa vaikka haaveilemansa pelikoneen, uuden polkupyörän tai muun isomman jutun uuteen kotiin. Muutokset on aina vaikeita, mutta te voitte näyttää lapselle, että niistäkin selviytyy.
Muutos olisi isosta kaupungista pieneen kaupunkiin. Isommat lapset pitävät asiaa erinomaisena: sukua, luontoa, liikuntamahdollisuuksia, vähemmän narkkareita. Mutta tietysti pienen kaupungin ongelmatkin.
Ap
Me muutettiin toiselle paikkakunnalle kun olin 9v. Muistan vieläkin kuinka itkin kun auto kaartoi kotipihasta pois. En sopeutunut uuteen kaupunkiin koskaan enkä saanut ystäviä vaikka edellisellä paikkakunnalla niitä oli vaikka kuinka paljon. Muutettiin takaisin ollessani 14v enkä sen jälkeen ole edes käynyt siinä toisessa kaupungissa saatikka pitänyt yhteyttä keneenkään. Viisi vuotta pelkkää pskaa, ei tullut ikävä.
Ei sitä voi tietää ennalta. Mun veli oli nimenomaan 9 v kun muutimme, hän aloitti 3. luokan. Ei ikinä saanut kavereita uudesta koulusta, oli yksinäinen aina lukioikään asti. Mulle taas muutto oli hyvä juttu.
Mietin jäisikö liian revitty olo, rakkaat ystävät, entä jos ei saakaan uusia yhtä tärkeitä ja itkee pitkään perään.
Toisaalta saisi turvallisemman asuinympäristön pienessä kaupungissa.