perustele,miksi 6-vuotiaasi käy harrastamassa >2 krt /vko. teitä on monta

pelaa tennistä, käy tanssissa ja soittaa pianoa. Haluaisi vielä lisää harrastuksia, mutta tuo saa riittää.

minäkin muistan kuinka 6 vuotiaana vuonna 1976 ihailin Nadia Comnecia ja halusin ehdottomasti jumppaan...

Ei minusta koskaan tullut telinevoimistelijaa, mutta jonkilainen on jumppaharrastus on sitten kuulunut elämään viimeset 32 vuotta....

Oma tyttö (6v) on kysellyt koko kesän milloin taas pääsee jumppaan ja uimakouluun, joten tuskin ne ovat liikaa stressaanneet .

Meillä käy kuukauden päästä 7v täyttävä tyttö 2 kertaa viikossa harrastamassa liikuntaa. Tämäkö on liikaa? Tyttö tahtoisi enemmänkin, mutta itse en jaksa useammin kuskailla kun on muitakin lapsia.

joissa on treenejä yli 10 tuntia viikossa. Esimerkiksi rytmisessä voimistelussa voi olla neljät kolmen tunnin treenit viikossa. Myös muut ns. taitolajit ovat tällaisia. Olisin mielelläni kuullut vastauksia näin paljon treenaavien lasten vanhemmilta.

eikä treenejä todellakaan noin paljon tuon ikäisillä ole ;) Kaksi kertaa viikossa oli treenit jotka kesti 1,5 tuntia kerrallaan muistaakseni, siihen päälle joitain satunnaisia juttuja sitten lisäksi... mutta ei nyt sentään mitään 10 tuntia viikossa noin pienillä ;) Meilläkin tyttö kilpaili jo ympäri Suomen, mutta kyllä joka viikko alta 5 tunnin treeneillä selvittiin!

käy kerran viikossa muskarissa (arkipäivä)

ja kerran viikossa (viikonloppuna) tanssitunnilla.



Tyttö haluaisi itse ehdottomasti myös kuviskerhoon

ja jumppaan (koska näissä käy myös kavereita)

mutta me vanhemmat olemme rajanneet

harrastukset kahteen/viikko.

Tanssi ja muskari ovat siis tytön omat valinnat ja

käy niissä todella mielellään.

jos joku kaveri harrastaa jotain, niin sit hänkin haluaa. Mun mielestä on tärkeää että saa kokeilla eri harrastuksia, osasta tykkää ja osasta ei. Nyt on 3 harrastusta viikossa, 7v. Kaksi harrastusta on sellaista, joita harrastanut jo pari vuotta, pianon soiton aloitti nyt syksyllä, kun yksi vähemmän mieluinen harrastus tippui pois.

Uimataito esimerkiksi on välttämätöntä hankkia. Lapsemme on siis käynyt uimakoulua, ja menee myöhemmin jälleen sellaiseen. En silti sanoisi, että hän "harrastaa" uintia. Joidenkin muiden taitojen opettelu ei ole yhtä välttämätöntä kuin uinnin, mutta ihan omasta mielestäni aika tärkeää silti. Tällainen on esim. luistelu. Koska en ole osannut itse opettaa lastani luistelemaan (hän vain sitkeästi kävelee luistimilla), katson parhaaksi, että hän oppii ennen kouluikää tuon taidon luistelukoulussa. Tämäkään ei ole mielestäni luistelun "harrastamista", vaan tarpeellisen perustaidon opettelua. Äidin kunnianhimostakaan ei liene kyse, kun en haaveile hänestä sen kummemmin uimaria kuin luistelunharrastajaakaan.



Eihän sitä ole edes aikaa "harrastaa" mitään, kun perustaitojen opettelu jo vie ne "sallitut" pari kertaa viikossa.

tosin kerta kiukutteluihin, kun ei huvita mennä ei ihan heti suostuta.

Itse minulla oli ala-asteella ainakin 7 harrastusta viikossa (jumppa. kuoro, partio, piano ja muutama koulun kerho) kaikkiin olin itse halunnut mennä ja koulu hoitui omalla painolla siinä sivussa ysin keskiarvolla...

Meillä on siskokset, toinen 7 vuotta, toinen täyttää lokakuussa 6 vuotta.



Molemmilla alkaa nyt kolmas kausi taitoluistelussa. Lajissa homma menee niin, että ekana vuonna ollaan luistelukoulussa, harjoitukset kerran viikossa. Seuraavana vuonna siirrytään kehitysryhmään, jolloin harjoituksia on 2 kertaa viikossa. Nyt tytöt aloittavat esikilparyhmässä, jossa harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa (toinen kerta on ns. 1½ tunnin harjoitus, jossa ollaan ensin jäällä ja sitten jumppasalissa tanssia, liikuntaleikkejä jne.). Jos ei halua harjoitella noin montaa kertaa, voisi tietenkin aina "tuplata" luistelukouluvuoden jne. mutta kun taidot kehittyvät, ei sellainen oikein innosta. Luistelukoulussa harjoitellaan perustaitoja, kolmatta vuotta luistelevat jo hyppivät, sirklaavat ja tekevät piruetteja.



Olen miettinyt kovasti onko kolme kertaa viikossa liikaa ja minusta se ajatuksen tasolla on. Kuitenkin kaksi kertaa viikossa ei ollut paha, päinvastoin ja olin kyllä aika tarkkana, että jos näytti olevan väsynyttä porukkaa jätettiin sitten väliin. Näin aion toimia tänäkin vuonna. Pitkän harkinnan jälkeen siis suostuin tähän.



Uskon että tämä on meidän kohdallamme viimeinen luisteluvuosi, koska laji vaatii sen, että siihen pitää alkaa sitten keskittymään tosissaan. Tosin voin olla eri mieltä keväällä ja kaikki riippuu tietenkin myös lasten innostuksesta. Toivoisin heille kuitenkin jotain hiukan vähemmän tuki- ja liikuntaelimistöä rasittavaa ja vähemmän ulkonäkökeskeistä lajia. Olen kuitenkin tyttöjen puolesta siitä iloinen, että heillä on jo kouluun mennessään aivan loistavat luistelutaidot ja heidän kanssaan on myös kiva käydä talvisin "retkiluistelemassa", koska luistelevat niin kovaa ja hyvin, että aikuinenkin saa pistellä ihan tosissaan siinä rinnalla. Tästä on tullut meidän yhteinen mukava harrastus.