Lue keskustelun säännöt.
Te jotka saatte kuukausien sairaslomia mielenterveyssyistä, mitä sanotte lääkärissä?
19.11.2023 |
Mun kokemus on, että ei saa sairaslomaa oikein mistään syystä kuin korkeintaan pari päivää. Valtio työnantaja. Ovat kiristäneet tosi paljon siitä mitä oli 10 vuotta sitten.
Kun ei fyysisten sairauksien takia pääse edes kunnon sairaslomalle, sairaseläkkeestä puhumattakaan. Pitää alkaa korostaa mielenterveydellistä puolta. Masennus ja ahdistus on jo diagnosoitu, mutta sairaslomaa ei siitä tipu.
Kommentit (35)
Minä sanoin, että on ollut paha mieli jo monta viikkoa, heti napsahti 3 vkoa saikkua. Lääkäri sanoin, että jos paha mieli jatkuu vielä 3vkon jälkeen niin katsotaan sairasloman tarvetta sitten uudestaan. Näin tulee tänä vuona noin 6kk tehtyä töitä työnantajalle (kaupunki) mutta onhan terveys tosi tärkeää ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerroin miten on asiat. Mulla oli keskivaikea masennus.
Mulla on niin paljon mielenterveysdiagnooseja, että lääkäri kyllä oma-aloitteisesti keksii syitä, miksi en voi mennä töihin. Enää koskaan, jos heiltä kysytään.
Ole varovainen äläkä sorru liioitteluun, koska asiat voivat myös pahentua suunnattomasti, jos toinen osapuoli on halukas väärinymmärryksiin.
Sain kuukauden saikkua kun koira kuoli. Vähän helpoittaa kun saa surra rauhassa.
Olen sanonut oireet sekä sen miten vaikuttaa työssä käymiseen ja yleisesti jaksamiseen. Pari kertaa kävin suosiolla yksityisellä lääkärillä hakemassa lausunnot koska en useammastakaan syystä olisi jaksanut sitä jatkuvaa terkassa ramppaamista. Molemmilla kerroilla tuli kuukausi per käynti. Ei ollut masennus kummallakaan kerralla syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin mielenterveysongelmastani, josta olin kärsinyt jo lähes puolet siihenastisesta elämästäni, ja joka tuolloin oli pahentunut niin paljon että olin lähes toimintakyvytön. Kuvailin konkreettisin esimerkein millaista senhetkinen elämäni oli. Sain kerralla kolme psykiatrista diagnoosia.
Pitkä sairasloma, lääkitys, terapia, kuntoutustuki, työkokeiluja ja nyt olen taas ollut muutaman vuoden kokoaikaisesti töissä ilman ongelmia.
Ongelmistani johtuen moni muille ehkä jopa itsestään selvä asia on jäänyt saavuttamatta ja elämä tuntuu merkityksettömältä. Tuskin jatkan elämääni enää sitten kun olen menettänyt ne pari itselleni tärkeää ihmistä.
Miten edes olet päässyt työelämään?
Minä sain kaksi viikkoa, kun työstressi ja kierrokset oli menneet niin koviksi, että luulin pystyväni lukemaan toisten ajatuksia. Kontrolli oli kahden viikon päästä ja taisin saada silloin vielä toiset kaksi viikkoa. Tämä tapahtui 15 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanonut mitään, purskahdin itkuun, kun terveydenhoitaja mittasi verenpaineeksi 190/125 ja kysyi, olenko juonut kahvia litratolkulla.Siitä se sitten lähti, kerroin vain kokemustani siitä, miten valtiolla esihenkilö ilmoittaa, että sairasta lasta hoitaessa ehtii ihan hyvin tekemään töitä ja tietenkin viikonloput ovat palkatonta aikaa, jolloin tehdään ne työt, jotka jäivät viikolla kehittämispäivien takia tekemättä. Kerroin, miten koulutustilaisuuksissa täytyy koko ajan olla samaan aikaan toisessa teams-palaverissa ja miten esihenkilön mielestä jokaisella tulee olla vähintää 100 saldotuntia marraskuun lopussa, mutta niitä ei saa pitää kokopäivävapaina joulukuussa.
Ensin tuli 2 vko sairauslomaa, sitten 2 kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin mielenterveysongelmastani, josta olin kärsinyt jo lähes puolet siihenastisesta elämästäni, ja joka tuolloin oli pahentunut niin paljon että olin lähes toimintakyvytön. Kuvailin konkreettisin esimerkein millaista senhetkinen elämäni oli. Sain kerralla kolme psykiatrista diagnoosia.
Pitkä sairasloma, lääkitys, terapia, kuntoutustuki, työkokeiluja ja nyt olen taas ollut muutaman vuoden kokoaikaisesti töissä ilman ongelmia.
Ongelmistani johtuen moni muille ehkä jopa itsestään selvä asia on jäänyt saavuttamatta ja elämä tuntuu merkityksettömältä. Tuskin jatkan elämääni enää sitten kun olen menettänyt ne pari itselleni tärkeää ihmistä.
Miten edes olet päässyt työelämään?
Ehkä siksi että elämänhallinta on aina ollut kunnossa ja olen tunnollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano mitään , aina lähtenyt "vähän sairauslomaa" eli muutama kuukausi.
Kyllähän nyt jokainen nainen osaa purskahtaa itkuun tarpeen vaatiessa lääkärin vastaanotolla, osaahan sitä teeskennellä orgasminkin. Näin tulet saamaan sairauslomaa vaikka kuukausia kerrallaan - tai sitten teeskentelet olevasi juoppo tai narkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoin, että on ollut paha mieli jo monta viikkoa, heti napsahti 3 vkoa saikkua. Lääkäri sanoin, että jos paha mieli jatkuu vielä 3vkon jälkeen niin katsotaan sairasloman tarvetta sitten uudestaan. Näin tulee tänä vuona noin 6kk tehtyä töitä työnantajalle (kaupunki) mutta onhan terveys tosi tärkeää ihmiselle.
Uskomatonta!
Masennuksella haettu työkyvyttömyyseläkettä eos, joka myönnetty useamman kerran kuntoutustukena. Tänä vuonna tk sh:n mielipide on ilman kokonais terveydentilan minkäänlaista hahmottamista, että on jo liian pitkään maksettu kuntoutustukea. Työkkärikään ei sieltä mitään rahoja anna. Jo edellisen hallituksen aikana, tänä vuonna alkoi jopa monisairaiden työelämään ohjaus, mitä ei eos edes alettu tukemaan vuosi takaperin mitenkään.
Työssä olevat saisi stressioireista sairaslomaa. Kuntoutustuella oleville on alettu toteamaan tk:sta, että mukavuusalue on ylitettävä reilusti stressioireisenakin, joka voi tarkoittaa sitäkin, ettei kaikki voi enää fyysiseen terveyden tilaansa varjella ettei pahemmin sairastu ja näkyyhän heikentynyt vointi luonnollisesti jossain vaiheessa mielenterveydessäkin.
Eli löytyykö nykyään riittävästi esim. oppisopimuspaikkoja, missä kyetään huomioimaan monisairaiden terveydentilat ja perhetilanne kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerroin miten on asiat. Mulla oli keskivaikea masennus.
Ei täällä millään keskivaikeamma masennuksella saa kuin lääkereseptin. Työterveydessä ohjataan kallonkutistajallekin. Ei lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Sain kuukauden saikkua kun koira kuoli. Vähän helpoittaa kun saa surra rauhassa.
En usko. Ei täällä saa vaikka oma äiti kuolee, kolme päivää on ihan max.
Vierailija kirjoitti:
En sano mitään , aina lähtenyt "vähän sairauslomaa" eli muutama kuukausi.
Siis menet lääkärin vastaanottohuoneeseen istumaan hiljaa?
Sanomalla psykiatrille topakasti käsimerkkien kera "Minä en ole sairas! Itse olette! Vedä ite nappis niin tiedät miten nämä toimii!" Näin minä olen saanut aina saikkua heti 6kk putkeen.
t:skitsofrenia
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt jokainen nainen osaa purskahtaa itkuun tarpeen vaatiessa lääkärin vastaanotolla, osaahan sitä teeskennellä orgasminkin. Näin tulet saamaan sairauslomaa vaikka kuukausia kerrallaan - tai sitten teeskentelet olevasi juoppo tai narkkari.
Mun mies on itkenyt masennusta ja ahdistusta, eikä saanut kuin kolme päivää, vaikka on vastuullisessa henkisestikin raskaassa työssä jossa on pitkät työvuorot 11 tai 13h.
Kai sitten pitäisi ryhtyä päihdeongelmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En sanonut mitään, purskahdin itkuun, kun terveydenhoitaja mittasi verenpaineeksi 190/125 ja kysyi, olenko juonut kahvia litratolkulla.Siitä se sitten lähti, kerroin vain kokemustani siitä, miten valtiolla esihenkilö ilmoittaa, että sairasta lasta hoitaessa ehtii ihan hyvin tekemään töitä ja tietenkin viikonloput ovat palkatonta aikaa, jolloin tehdään ne työt, jotka jäivät viikolla kehittämispäivien takia tekemättä. Kerroin, miten koulutustilaisuuksissa täytyy koko ajan olla samaan aikaan toisessa teams-palaverissa ja miten esihenkilön mielestä jokaisella tulee olla vähintää 100 saldotuntia marraskuun lopussa, mutta niitä ei saa pitää kokopäivävapaina joulukuussa.
Ensin tuli 2 vko sairauslomaa, sitten 2 kk.
Itse ottaisin työsuojeluun yhteyttä. Ei esimies voi toimia noin.
Minä kerroin mielenterveysongelmastani, josta olin kärsinyt jo lähes puolet siihenastisesta elämästäni, ja joka tuolloin oli pahentunut niin paljon että olin lähes toimintakyvytön. Kuvailin konkreettisin esimerkein millaista senhetkinen elämäni oli. Sain kerralla kolme psykiatrista diagnoosia.
Pitkä sairasloma, lääkitys, terapia, kuntoutustuki, työkokeiluja ja nyt olen taas ollut muutaman vuoden kokoaikaisesti töissä ilman ongelmia.
Ongelmistani johtuen moni muille ehkä jopa itsestään selvä asia on jäänyt saavuttamatta ja elämä tuntuu merkityksettömältä. Tuskin jatkan elämääni enää sitten kun olen menettänyt ne pari itselleni tärkeää ihmistä.