Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Ihminen on oikeasti todella paljon biologiaa ja kemiaa. Ihmisen mielenliikkeisiin on hormoneilla ja välittäjäaineilla todella, todella suuri vaikutus. Ihme, ettei siitä puhuta enempää. 

Kun sinulla on päällä ihan järkyttävä PMS, on todella vaikea olla herkistymättä tai ärsyyntymättä. Tai testosteronivajeinen mies on apaattinen eikä seksi kiinnosta. 

Ne elämäntilanteet ajavat usein masennukseen, mutta se tapahtuu sitäkin kautta, että ne tapahtumat saattavat hormonit ja välittäjäaineet epätasapainoon. Kun ne epätasapainot olisi korjattu, olisi voimia ihan eri tavalla sietää ja käsitellä niitä tapahtuneita järkyttäviä ja elämää rikkoneita asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ajatuksen haastaminen on on kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT, CBT) kulmakiviä ja tätä tekniikkaa käyttävät terapeutit ympäri maailmaa.

Tuo ei tuntuisi itselleni parantavalta, kun ongelma on syntynyt juuri siitä, että kukaan ei koskaan ole lempeästi puolellani ja tukenut ja ohjannut vaan on koko tähänastisen elämänsä jo epäillyt itse kaikkia ajatuksiaan ja tunteitaan. 

 

 

Mitäpä jos aloittaisit siitä, että opettelesit olemaan itse itsellesi lempeä. Tuo KKT nimenomaan auttaa tunnistaan milloin niihin

Opettelet siellä KKTssä yhdessä terapeutin kanssa jos et itse pysty oppimaan. 

Joulupukki.online

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sängyssä makaamisesta. Kun ei pysty yöllä nukkumaan niin ei sitä päivällä jaksa mitään. Silloin pötköttelen, selaan nettiä, opiskelenkin netistä.  Olen jopa uuden ammatin opiskellut netin avulla sängyssä maaten. Kun olen nukkunut hyvin jaksan olla aktiivinen ja touhuta.

Koska en ole saanut missään vaiheessa levätä, toipuminen ei lähten

Mikä sinun nykytilanne on? Onko sinulla nyt mahdollisuus levätä ja parantua? 

Olen eläkkeellä. Minulla on parantumaton syöpä. Olen sitä mieltä että keho ei kestänyt sitä "itsestä niskasta kiinniottamista". Siksikin vastusta tätä neuvoa ottaa itseään niskasta kiinni.

Itse ajattelen niitä että masentuneelle se niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa ensi sijalla omasta terveydestään huolehtimista ja sitä että pyritään tekemään oman jaksamisen mukaan asioita, jotka edistävät omaa henkistä ja fyysistä terveyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä niskasta ottamista. Onko niin, että näillä niskasta ottajilla on itsellä jotain haaveita siitä, että he saisivat olla sängyssä tai sohvalla kaksi päivää, kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta? Ja siitä sitten syntyy se ajatus, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä nautiskella siellä sängyssä? Minusta tuntuu, että yksikään masentunut ei suoranaisesti nauti lamaantuneesta olostaan. 

Minulle sairauteni asettamat rajoitteet ovat ihan yhtä ei-toivottuja ja epämiellyttäviä kuin vaikka kuumetaudin. Mieluiten eläisin ihan tavallista ja aktiivista elämää, normaalia arkea stresseineen ja iloineen. 

Voit olla hyvinkin oikeassa. Niskaihmisten unelmaelämä on sängyssä makaamista. Itse nautin aikaisemmin energisestä, aktiivisesta elämästä ja antaisin mitä vaan että saisin sen takaisin. En nauti pötköttelystä eikä kehonikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sängyssä makaamisesta. Kun ei pysty yöllä nukkumaan niin ei sitä päivällä jaksa mitään. Silloin pötköttelen, selaan nettiä, opiskelenkin netistä.  Olen jopa uuden ammatin opiskellut netin avulla sängyssä maaten. Kun olen nukkunut hyvin jaksan olla aktiivinen ja touhuta.

Koska en ole saanut missään vaiheessa levätä, toipuminen ei lähten

Mikä sinun nykytilanne on? Onko sinulla nyt mahdollisuus levätä ja parantua? 

Olen eläkkeellä. Minulla on parantumaton syöpä. Olen sitä mieltä että keho ei kestänyt sitä "itsestä niskasta kiinniottamista". Siksikin vastusta tätä neuvoa ottaa itseään niskasta kiinni.

Itse ajattelen niitä että masentuneelle se niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa ensi sijalla omasta t

Minä ja tuo syöpään sairastunut pidämme tuota ihan normioletuksena. Ollaan tehty paljon rankempia asioita ilman niskaotetta. Niskasta ottaminen on meille ollut sitä, että kaikki omat tarpeet ja tuntemukset on ollut kiellettävä ja jaksettava vain painaa pakon edessä, silloinkin kun voimat ovat periaatteesa olleet jo loppu. Ilman tukea hoitanut muita, muiden asioita, yhteisiä asioita. Kukaan ei ole hoitanut meidän asioita, eikä meillä itsellämmekään ole ollut aikaa eikä tilaa niille.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä niskasta ottamista. Onko niin, että näillä niskasta ottajilla on itsellä jotain haaveita siitä, että he saisivat olla sängyssä tai sohvalla kaksi päivää, kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta? Ja siitä sitten syntyy se ajatus, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä nautiskella siellä sängyssä? Minusta tuntuu, että yksikään masentunut ei suoranaisesti nauti lamaantuneesta olostaan. 

Minulle sairauteni asettamat rajoitteet ovat ihan yhtä ei-toivottuja ja epämiellyttäviä kuin vaikka kuumetaudin. Mieluiten eläisin ihan tavallista ja aktiivista elämää, normaalia arkea stresseineen ja iloineen. 

En saa tähän nyt itkemälläkään tuota lainausta, mutta erittäin hyvä postaus.

Minustakin vaikuttaa, että jotkut ihan oikeasti kuvittelevat että masentuneena sängynpohjalla mätäneminen on sama asia kuin nautiskellen jäädä sunnnuntaiaamuna vällyihin köllöttelemään.

Samat ihmiset varmaan luulee myös että työttömyys on sama asia kuin loma.

 

 

 

 

Onko paraneminen lähtenyt käyntiin sen jälkeen kun jäit eläkkeelle ja sait levätä? 

Taisin jossain jo kertoakin että minulla oli joitakin vuosia sitten tauko huolista jolloin sain levätä, keskittyä itseeni ja hoitaa itseäni.En maannut täysin sängyssä, harrastin oman voinnin mukaan. Mutta en myöskään ottanut vastaan sätkynuketusta- Painotan omantahtisuutta.

Palasin hetkeksi työelämäänkin mutta sitten iski syöpä.

Itse ajattelen niitä että masentuneelle se niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa ensi sijalla omasta terveydestään huolehtimista ja sitä että pyritään tekemään oman jaksamisen mukaan asioita, jotka edistävät omaa henkistä ja fyysistä terveyttä. 

Monien niiden mielestä jotka neuvovat ottamaan itseään niskasta kiinni se tarkoittaa sitä että lopettaa etuuksilla laiskottelun ja menee töihin. Jos esim. kuntouttaa itseään meditaatiolla, terv. ruoalla tai liikunnalla tai taidenäyttelyssä käymällä, se nähdään sen merkiksi että ihminen on täysin terve mutta ei vain halua mennä töihin ja haluaa tehdä vain kivoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen niitä että masentuneelle se niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa ensi sijalla omasta terveydestään huolehtimista ja sitä että pyritään tekemään oman jaksamisen mukaan asioita, jotka edistävät omaa henkistä ja fyysistä terveyttä. 

 

Monien niiden mielestä jotka neuvovat ottamaan itseään niskasta kiinni se tarkoittaa sitä että lopettaa etuuksilla laiskottelun ja menee töihin. Jos esim. kuntouttaa itseään meditaatiolla, terv. ruoalla tai liikunnalla tai taidenäyttelyssä käymällä, se nähdään sen merkiksi että ihminen on täysin terve mutta ei vain halua mennä töihin ja haluaa tehdä vain kivoja asioita.

Itse masentuneena ainakin ajattelen sen jälkimmäisellä tavalla ja minulle se itseni niskasta kiinni ottaminen on juuri tuota, että vaikka välillä ei tekisi mieli meditoita tai liikkua minun on pakotettava itseni tekemään niin, koska se edesauttaa parantumistani ja auttaa minua jonain päivänä palaamaan minua normaalin elämään ja töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä niskasta ottamista. Onko niin, että näillä niskasta ottajilla on itsellä jotain haaveita siitä, että he saisivat olla sängyssä tai sohvalla kaksi päivää, kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta? Ja siitä sitten syntyy se ajatus, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä nautiskella siellä sängyssä? Minusta tuntuu, että yksikään masentunut ei suoranaisesti nauti lamaantuneesta olostaan. 

Minulle sairauteni asettamat rajoitteet ovat ihan yhtä ei-toivottuja ja epämiellyttäviä kuin vaikka kuumetaudin. Mieluiten eläisin ihan tavallista ja aktiivista elämää, normaalia arkea stresseineen ja iloineen. 

Ei minulla ainakaan ollut, vaikka tietysti sitäkin joskus haluaa tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä niskasta ottamista. Onko niin, että näillä niskasta ottajilla on itsellä jotain haaveita siitä, että he saisivat olla sängyssä tai sohvalla kaksi päivää, kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta? Ja siitä sitten syntyy se ajatus, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä nautiskella siellä sängyssä? Minusta tuntuu, että yksikään masentunut ei suoranaisesti nauti lamaantuneesta olostaan. 

Minulle sairauteni asettamat rajoitteet ovat ihan yhtä ei-toivottuja ja epämiellyttäviä kuin vaikka kuumetaudin. Mieluiten eläisin ihan tavallista ja aktiivista elämää, normaalia arkea stresseineen ja iloineen. 

En saa tähän nyt itkemälläkään tuota lainausta, mutta erittäin hyvä postaus.

Minustakin vaikuttaa, että jotkut ihan oikeasti kuvittelevat että masentuneena sängynpohjalla mätäneminen on sama asia kuin nautiskellen jääd

Minusta taas vaikuttaa siltä että ihmiset ajattelee että työttömyys ja sängyssä makaaminen on kaikkea muuta kuin nautinnollista ja se edesauttaa sitä että ajatukset alkavat pyörimään oman itsensä ympärillä ja negatiivisina. Sen takia ne varmaan sanookin että ottakaa itseänne niskasta kiinni älkääkä jääkö siihen olotilaan, vaan tehkää edes jotain pieniä, nautinnollisia asioita, mitkä edesauttaisi parantamista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko paraneminen lähtenyt käyntiin sen jälkeen kun jäit eläkkeelle ja sait levätä? 

 

Taisin jossain jo kertoakin että minulla oli joitakin vuosia sitten tauko huolista jolloin sain levätä, keskittyä itseeni ja hoitaa itseäni.En maannut täysin sängyssä, harrastin oman voinnin mukaan. Mutta en myöskään ottanut vastaan sätkynuketusta- Painotan omantahtisuutta.

Palasin hetkeksi työelämäänkin mutta sitten iski syöpä.

Mutta miten nykyään? Vai estääkö se syöpä sen lepäämisen? 

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen niitä että masentuneelle se niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa ensi sijalla omasta terveydestään huolehtimista ja sitä että pyritään tekemään oman jaksamisen mukaan asioita, jotka edistävät omaa henkistä ja fyysistä terveyttä. 

 

Monien niiden mielestä jotka neuvovat ottamaan itseään niskasta kiinni se tarkoittaa sitä että lopettaa etuuksilla laiskottelun ja menee töihin. Jos esim. kuntouttaa itseään meditaatiolla, terv. ruoalla tai liikunnalla tai taidenäyttelyssä käymällä, se nähdään sen merkiksi että ihminen on täysin terve mutta ei vain halua mennä töihin ja haluaa tehdä vain kivoja asioita.

 

Minä en ainakaan näe asiaa noin. Minusta on aina hyvä, jos vointi on parempi. Mielummin ei-masentunut ja työtön joka tekee itselleen mieluisia asioita, kuin masentunut työssäkäyvä. Hyvinvoivat ihmiset on kaikkien etu. Jos työttömyys ja vaikka mieluisat harrastukset mahdollistaa sen että voi hyvin, parempi niin kuin että on masentunut. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä niskasta ottamista. Onko niin, että näillä niskasta ottajilla on itsellä jotain haaveita siitä, että he saisivat olla sängyssä tai sohvalla kaksi päivää, kaksi viikkoa, kaksi kuukautta tai kaksi vuotta? Ja siitä sitten syntyy se ajatus, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni, eikä nautiskella siellä sängyssä? Minusta tuntuu, että yksikään masentunut ei suoranaisesti nauti lamaantuneesta olostaan. 

Minulle sairauteni asettamat rajoitteet ovat ihan yhtä ei-toivottuja ja epämiellyttäviä kuin vaikka kuumetaudin. Mieluiten eläisin ihan tavallista ja aktiivista elämää, normaalia arkea stresseineen ja iloineen. 

Varmaan ei sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiväkään nauti siitä, että ei ystävysty eikä saa kavereita vaan sulkeutuu neljän seinän sisään itsekseen. Missään hoitosuosituksessa ei kuitenkaan kehoteta, että sosiaalisten tilanteiden peloista kärsiviä pitäisi lukita neljän seinän sisälle ja suojella kaikelta stressiltä, ettei ahdistus muutu sietämättömäksi. Ei, vaan ainoa keino päästä eroon pelkotiloista on kohdata omat pelkonsa, altistua pelottaville asioille riittävän turvallisissa tilanteissa ja oppia kehotietoisuudella säätelemään omia kehollisia reaktioitaan paremmin. Lamaantuminen on fysiologinen reaktio, joka syntyy eläimillä silloin, kun ne eivät pääse pakoon tai pysty aggressiivisuudella kohtaamaan ylitsepääsemätöntä koettua uhkaa. Tällöin ylivireystila romahtaa alivireystilaksi, ja eläin jähmettyy ja alkaa "näytellä" kuollutta.

Masennus voi joskus liittyä tällaiseen alivireystilaan, mutta sitäkään ei voi hoitaa makaamalla sängyssä vuosikausia, koska se heikentää entisestään ihmisen kykyä käsitellä stressiä ns. stressin sietoikkunaa. Ihminen on nisäkäs, joka on tehty liittymään toisiin ihmisiin ja liikkumaan. Nämä kaksi tekijää ylläpitävät  olennaisilta osin ihmisen tervettä hormonitoimintaa ja vahvistavat ihmisen kykyä toimia kuormittavissa tilanteissa. Turvalliseksi koetut sosiaaliset tilanteet jarruttavat sympaattisen hermoston reaktioita vagushermon vatsanpuoleisen tumakkeen välityksellä, ja säännöllinen liikunta mm. vähentää kortisolin eritystä stressaavissa tilanteissa. Stressiä joutuu jokainen ihminen kokemaan elämässään jatkuvasti arjessa, eikä se ole mikään kuumetauti, joka tulee ehkä kerran vuodessa ja josta selviää buranalla ja lepäämällä.  Sen takia ihmisen kannattaa vähitellen vahvistaa kykyään sietää stressiä ja kohdata kuormittavia tilanteita, eikä heikentää sitä makaamalla kotona kuukausi- ja vuositolkulla ja sitten ihmetellä, kun ei kestä mitään eikä jaksa mitään. 

Kuka oikeesti alapeukuttaa noita faktapitoisia viestejä ja miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Auri Kanasen videoita katselee, niin niissä masentuneen henkilön suihkutilat ja melkolailla koko koti näyttää lähinnä likaiselta roskakasalta. Sano siinä sitten masentuneelle, että pinnistä vaan ja tsemppaa, kyllä riittävällä tahdonvoimalla suihkuun kykenee, ajatuksena isompi juttu kuin todellisuudessa on, hyvä fiilis ja ylpeys itsestä sen jälkeen jne. Ei se ole vakavasti masentuneelle pikkujuttu ylipäätään, saatika sitten jos on kova raivausurakkakin edessä ennen kuin ylipäätään saa itsensä suihkun alle sopimaan. Vakava masennus ei iske hetkessä ja monilla se näkyy myös elinympäristön kunnossa.

 

Osaako kukaan sanoa, miten helposti tämmöinen ihminen pääsisi osastohoitoon? Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu tarvitsevan sellaista. Onko kyse siitä, että henkilö itse ei hakeudu hoitoon t

Äärimmäisen helppoa se on. Sen kun menee ja pyytää vain. Ei ehkä sillä ekalla aina onnistu. Mutta jos 20 kertaa yrittää kolmen viikon aikana, voi jotakin tapahtua. Joka päivä vain uudelleen yrittämään. Tai joka toinen, jos jonotuksessa menee toista vuorokautta.

Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun Auri Kanasen videoita katselee, niin niissä masentuneen henkilön suihkutilat ja melkolailla koko koti näyttää lähinnä likaiselta roskakasalta. Sano siinä sitten masentuneelle, että pinnistä vaan ja tsemppaa, kyllä riittävällä tahdonvoimalla suihkuun kykenee, ajatuksena isompi juttu kuin todellisuudessa on, hyvä fiilis ja ylpeys itsestä sen jälkeen jne. Ei se ole vakavasti masentuneelle pikkujuttu ylipäätään, saatika sitten jos on kova raivausurakkakin edessä ennen kuin ylipäätään saa itsensä suihkun alle sopimaan. Vakava masennus ei iske hetkessä ja monilla se näkyy myös elinympäristön kunnossa.

 

Osaako kukaan sanoa, miten helposti tämmöinen ihminen pääsisi osastohoitoon? Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu tarvitsevan sellaista. Onko kyse siitä, että henkilö itse ei hakeudu hoitoon tai kieltäytyy siitä vai se että sinne hoitoon on

Helposti sinne pääsee. Pitää vain pyytää niin saa. Vaikka suoraan töistä soittaa että nyt pitäisi päästä, niin ovet aukeavat. 

Kun on liian kuormittunut, stressin lisääminen lisää stressiä. Haitallisesti. Ainakin itselleni annettiin sairaslomaa juuri siksi, että olisi mahdollista yrittää laventaa sietoikkunaa.

En ole maannut sängyssä enkä lukittautunut kotiini.

Te jotka sanotte että ärsyttää neuvoja antavat, niin minkälaisissa tilanteissa te noita pyytämättömät neuvoja saatte? Jos ei netin keskustelupalstoja lasketa, vaan oikeassa elämässä.