Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ayahuascaa enkä muitakaan huumeita en ole kokeillut. Niistä ei ole tarpeeksi tutkimustietoa ja ne voivat aiheuttaa vaarallisia tiloja aivan kuin harkitsemattomasti  harjoitetut ruumistairtaantumiset tai kundaliinin nostatukset. Varsinkin mielenterveysongelmaisilla. Muita kaikenlaisia yrttejä ja kukkatippoja ym. olen kokeillut 90-luvulta lähtien ja kuluttanut muutenkin masennukseni hoitoon monissa muodoissaan varmasti useita kymmeniä tuhansia rahaa, tuloksetta.

Liikunta on itsehoidoista paras itselleni.

Siinä vaiheessa kun mikään muu ei ole enää auttanut ja elämässä on ainoastaan synkkyyttä ja pimeyttä niin mielestäni on riskin arvoinen asia harkita asiaa. Tosiasia kuitenkin on, että todella moni on parantunut mm. vakavasta masennuksesta, ahdistuksesta tai addiktioista tuon avulla. Suomessa ei toki onnistu, mutta ulkomailla on aivan laillisesti mahdollista tehdä hoitoa

En itse uskaltaisi osallistua, mutta olen etsimässä tapaa ja keinoa purkaa traumat riittävän tehokkaasti kehollisesti ilman huumeita. 

Niin mutta miehelläsi on närästys? Ja ystäväsi jakoi omia kokemuksiaan närästyksestä.

Se ei tietysti kivaa ole jos joutuu tälle neuvojalle jatkuvasti olemaan se ilonpilaaja, joka sanoo että ei tarvitse neuvoa. Joskus ihmissuhteet on hankalia. Joskus joistain ihmisistä on parempi päästää irti, jos toisen keskustelutapa aiheuttaa jatkuvasti ärsytystä.

Minulla ei ole miestä, minulla on vatsassa syöpää. Nevojan miehellä on närästys joten hän katsoo olevansa neuvokas neuvomaan minulle syöpään samaa vinkkiä mitä hänen miehensä on käyttänyt närästykseen. Tämä on tyypillinen esimerkki mielestäni älyvapaasta neuvomisesta jossa vain neuvotaan pelkästä neuvomisen riemusta ilman mitään sen tähdellisempää tarkoitusta.

En ole lukenut kuin vasta muutaman ensimmäisen sivun, mutta halusinpa vain tulla hehkuttamaan, että olen jaksanut harjata hampaat joka päivä tällä viikolla! 🙏🏻🌱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse olisin mielummin töissä, kuten edelliset 28 vuotta. Mutta mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään" töitä?

Toisaalta, en voisi hoitaa itseäni kuntoon, jos olisin töissä. 

Mihin kaikkialle olet hakenut töihin? 

Miksi sinä heti oletat, ettei henkilöllä olisi työpaikkaa? Etenkin, kun hän sanoo työskennelleensä pitkään. Tämä asenteellisuus on se, mikä montaa ärsyttää ja saa sulkemaan korvat ihan kaikelta, mitä ko. henkilö sanoo. 

Tein myös niin rajun oletuksen, että henkilö olisi hakenut töitä, koska kysyi että mihin työpaikkaan voi mennä tekemään töitä. 

Kysyin, mihin työpaikkaan voi mennä "tekemään"

Luulin että tämä on niitä "joo kerro toki mihin voin mennä töihin, kun töihinhän vaan mennäänkin, entä jos en saa työpaikkaa?" - juttuja. 

Se muuten oikeasti auttaa, jos saa itsensä suihkuun raahattua. Kannattaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut kuin vasta muutaman ensimmäisen sivun, mutta halusinpa vain tulla hehkuttamaan, että olen jaksanut harjata hampaat joka päivä tällä viikolla! 🙏🏻🌱

Huippua!! Muistan sen tunteen kun aikoinani sain vietyä roskat. Ja kun ihan oikeasti sitten menin sinne kävelylle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herää kysymys, mikä saa sinut ajattelemaan että masentunut ei olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista jo aikapäivää sitten?

Yksinkertaisuus? Kuvittelet että ihminen ei osaa googlettaa tai lukea kirjoja tai hakeutua ryhmiin? Pidät itseäsi ja neuvokkuuttasi ylivertaisena? Voi kuvitella miten ylimielinen ja tärkeä ilmeesi oli kun suuressa viisaudessasi loihit kirjoittamaan älykkäät sanasi tänne vauvalle!

Itse olen miettinyt samaa, ja tullut siihen tulokseen, että se on se ihmisille hyvin tyypillinen psykologinen defenssimekanismi, mikä saa aikaan tuota alentuvuutta.

Ihmiset tykkäävät syyllistää, vähätellä ja pitää epäonnisia, sairaita ja huonoja asioita kohdanneita ihmisiä  tyhminä. Sillä tavalla ihminen etäännyttää ikävät asiat itsestään ja luo itselleen illuusion, e

TAI ehkä on omakohtaista kokemusta siitä että loppujen lopuksi on vain otettava itseään niskasta kiinni. 

Sellaisen ihmisen, joka on päätynyt tilaansa siksi, että on pitänyt itseään niskasta kiinni liian pitkään pitää vastaavasti opetella lempeyttä ja hyväksymään elämä ja asiat kontrolloimatta niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun sellaisen lääkärin paikkeille, joka on erikoistunut uniongelmiin.

Voi huokaus. Olet kyllä alentuva kun kuvittelet ettei ihmiset hae apua uniongelmiin lääkäriltä.

Lääkärit laittaa unitutkimuksiin ja sitten toteavat, ettei sieltä löytynyt mitään.

Lääkkeksi saat ketipinorin, ja sen että he nostaa kädet pystyyn asian kanssa.

-eri

Ei kannata kysyä mitä joku toinen itse tekisi, jos ei halua kuulla vastausta. Hänhän vastasi vain mitä itse tekisi, niin kuin kysyttiinkin.

Osallistun nyt täysin ulkopuolelta.

Ei kehoittanut yhtään mitään. Sanoi että itse menisi. 

Lamautunut voi liikkeelle halutessaan kokeilla, auttaako sama kuin itselleni. Workout musiikki soimaan (120-140 bpm) ja keho alkaa mukautua pikkuhiljaa sen rytmiin vastaavasti kuin ahdistunut kuuntelee rauhoitusmeditaatiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TAI ehkä on omakohtaista kokemusta siitä että loppujen lopuksi on vain otettava itseään niskasta kiinni.

Tuo termi on typerä. Itsekin sanot, että loppujen lopuksi loppujen lopuksi. Eli tiedät, ettei se niin kutsuttu niskasta kiinni ottaminen, ole hyvä neuvo masennuksen tietyissä vaiheissa. 

Minä olen itse ollut siellä peseytymättömänä myttynä sängynpohjalla, olen myös ollut itsetuhoinen ja osastolla. En ole enää. Olen tehnyt kaikkeni parantuakseni. En silti halua sanoa, että "minäpä se sitten otin itseäni niskasta kiinni". En ottanut, vaan hiivin ja konttasin eteen päin pienin askelin, ja koin paljon takapakkia ja vastusta.

En kuvittele, että muut masentuneet ovat minua laiskempia ja tyhmempiä, ja vaan ovat päättäneet jäädä makaamaan. Jos päsmäröin niskasta kiinni ottamis paskaani, niin implikoin siinä samalla, että masennus on joku valinta ja laiskuutta.

Ei se ole, ei niidenkään kohdalla, ketkä ovat siinä vaiheessa tautia, etteivät KYKENE mihinkään.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuun sellaisen lääkärin paikkeille, joka on erikoistunut uniongelmiin.

Voi huokaus. Olet kyllä alentuva kun kuvittelet ettei ihmiset hae apua uniongelmiin lääkäriltä.

Lääkärit laittaa unitutkimuksiin ja sitten toteavat, ettei sieltä löytynyt mitään.

Lääkkeksi saat ketipinorin, ja sen että he nostaa kädet pystyyn asian kanssa.

-eri

Ei kannata kysyä mitä joku toinen itse tekisi, jos ei halua kuulla vastausta. Hänhän vastasi vain mitä itse tekisi, niin kuin kysyttiinkin.

Hän on eri, ei hän ollut alkuperäinen kysyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TAI ehkä on omakohtaista kokemusta siitä että loppujen lopuksi on vain otettava itseään niskasta kiinni.

Tuo termi on typerä. Itsekin sanot, että loppujen lopuksi loppujen lopuksi. Eli tiedät, ettei se niin kutsuttu niskasta kiinni ottaminen, ole hyvä neuvo masennuksen tietyissä vaiheissa. 

Minä olen itse ollut siellä peseytymättömänä myttynä sängynpohjalla, olen myös ollut itsetuhoinen ja osastolla. En ole enää. Olen tehnyt kaikkeni parantuakseni. En silti halua sanoa, että "minäpä se sitten otin itseäni niskasta kiinni". En ottanut, vaan hiivin ja konttasin eteen päin pienin askelin, ja koin paljon takapakkia ja vastusta.

En kuvittele, että muut masentuneet ovat minua laiskempia ja t

Aika erikoisella tavalla ymmärrät tuon sanan "loppujen lopuksi". 

 

Luulin että tämä on niitä "joo kerro toki mihin voin mennä töihin, kun töihinhän vaan mennäänkin, entä jos en saa työpaikkaa?" - juttuja. 

Olisi työpaikka vajaan viiden tonnin kuukausipalkalla. Niin vaan olen täällä kotona työkyvyttömänä lainanlyhennykset keskeytettynä ja epäselvyys siitä, pääsenkö enää koskaan palaamaan työhöni.

Ihan varmasti, jos se olisi kiinni älystä tai tahdonvoimasta, olisin siellä töissä nauttimassa henkisesti antoisasta asiantuntijatyöstäni ja hyvästä palkastani.

Jos mietin itseäni niin monesti yritän tehdä asioita ja todellakin jos jään sänkyyn edes yhdeksi päiväksi niin riski jäädä sinne on suuri. Minulla toisaalta on aina ollut mielenkiintoa ulkoiluun yms. Näin joku joka ei edes hyvässä kunnossa ollessaan pidä siitä niin miksi sitten huonossa kunnossa ollessaan tekesi sitä mitä ei muutenkaan. Näin tämä kaikki vaikuttaa. Minulla teloin jalkani muutamia vuosia sitten sellaisena hetkenä, kun voin muutenkin huonosti. Näin en päässyt oikeastaan ulos moneen viikkoon ja oli pimeä talvi. Tämä kaikki vie mielialani täysin alas ja toi unettomuuden. Reagoin siihen, että tuttu rutiini ja ulkoilu jäi. Samoin olen toisaalta kokenut myös sen, että en saa ulkoilusta iloa. Voin todella huonosti vuosia sitten ja ahdisti hyvin paljon. Silloinkin yritin kävellä ulkona, mutta en saanut mitään iloa siitä. Onneksi olen jotenkin selvinnyt ja pärjännyt. Jos tuo olo olisi kestänyt pidempään niin tiedän sen, etten olisi jaksanut enää. Ymmärrän hyvin sen miten joku ei vaan kestä enää. Tuon ulkoilun otin nyt vaan esimerkiksi. Joku toinen voi miettiä jotain muuta itselleen tärkeää asiaa.

Yleensä masentunut ei varmasti jaksa mitään uutta ja vaativaa juttua. Näin joku rutiini mikä on itselle tärkeää ja tuttua voi silti jäädä elämään mukaan myös vaikeina aikoina. Minulle on sitä ollut tuo ulkoilu. Toisaalta elän itsekin elämääni niin etten oikein etene mihinkään. Jos pystyy pitämään rutiinit ja selviää päivistä niin se ei kuitenkaan vie pidemmältä määrin elämää eteenpäin. Itsekin olen kuin välitilassa. Jaksan jotain, mutta en tarpeeksi kestääkseni kaikkea hyvin. 

Minun on helppo nousta sängystä, koska kävely on tapani purkaa trauma-ahdistusta. Se ei kuitenkaan korreloi voinnin kanssa. Paitsi niin, että akuutissa traumatilanteessa kävelen monta kertaa päivässä ja sisälläkin on tarve pysyä mahdollisimman liikkeessä = siivoilla, tanssia tms.

Jos minulla olisi sama veto liikkumattomuuteen, taatusti olisin liikkumatta. Niin syvältä hermostosta ja alitajunnasta nuo impulssit tulevat. 

Terapia ja lääkitys ovat tarpeen.

"Lamautunut voi liikkeelle halutessaan kokeilla, auttaako sama kuin itselleni. Workout musiikki soimaan (120-140 bpm) ja keho alkaa mukautua pikkuhiljaa sen rytmiin vastaavasti kuin ahdistunut kuuntelee rauhoitusmeditaatiota." 

Musiikista tuli itselleni mieleen, että vaikeina aikoina yleensä musiikki on auttanut. Monina kertoina olen tavallaan saanut yhteyden tunteisiini sen kautta. Itselle ei vaan kelpaa siihen mikään rauhallinen musiikki vaan kaipaan voimakasta musiikkia ja minua ei haittaa esim laulajan huuto yms. Se voimallisuus on vaan hyväksi.

Toisaalta koin myös musiikin osalta ajan jolloin se vaan ahdisti. Olin ääniherkkä ja näin meni yli puoli vuotta ilman, etten voinut kuunnella mitään. Se on vuoksi tieden tavallaan pohjani. Se hetki jolloin en voi olla hetkeäkään rauhallinen. En voinut kuunnella musiikkia ja liikunta ei auttanut. En voinut oikeastaan syödä mitään. Tuli aina huono olo. En myöskään nukkunut oikeastaan yhtään yötä kunnolla. Vaan pari tuntia. Koin niin syvää ahdisusta, että mietin kuinka en enää halua jatkaa elämääni. Se oli hirveää aikaa. Sen jälkeen unettomuus ja lievempi ahdistus on välillä ollut mukana. Masennus myös. En myöskään ole oikeastaan enää ennallani. On aina ennen tuota voimakasta ahdistusta ja aika sen jälkeen. Olen ollut väsyneempi ja toivoni on heikentynyt vuosien aikana. 

Suurin osa varmasti tietää ja ymmärtää miten tökerö ja vähättelevä ilmaisu tuo "ota itseäsi niskasta kiinni" on.

Aina on muutama jälkijättöinen joka ei vaan tajua.

Ihan jokainen tietää, ettei tahallaan kannata olla yrittämättä parantua. Ihan jokainen yrittää parhaansa.

Siksi on sikamaista ja röyhkeää puhua "niskasta kiinni ottamisesta", se termi antaa ymmärtää että ihminen on laiska, tyhmä, tahallaan sairas ja täysin aivoton kasa pskaa.

Älkää käyttäkö sitä termiä enää, pystytte kyllä ilmaisemaan asiat ilman tuota typerää hokemaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun on helppo nousta sängystä, koska kävely on tapani purkaa trauma-ahdistusta. Se ei kuitenkaan korreloi voinnin kanssa. Paitsi niin, että akuutissa traumatilanteessa kävelen monta kertaa päivässä ja sisälläkin on tarve pysyä mahdollisimman liikkeessä = siivoilla, tanssia tms.

Jos minulla olisi sama veto liikkumattomuuteen, taatusti olisin liikkumatta. Niin syvältä hermostosta ja alitajunnasta nuo impulssit tulevat. 

Terapia ja lääkitys ovat tarpeen.

Hyvä että ymmärrät tuon. Kaikki eivät ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia. Jotkut kuvittelevat että se on ahkeruutta kun on vimma liikkua ja ei osaa vaan olla paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on helppo nousta sängystä, koska kävely on tapani purkaa trauma-ahdistusta. Se ei kuitenkaan korreloi voinnin kanssa. Paitsi niin, että akuutissa traumatilanteessa kävelen monta kertaa päivässä ja sisälläkin on tarve pysyä mahdollisimman liikkeessä = siivoilla, tanssia tms.

Jos minulla olisi sama veto liikkumattomuuteen, taatusti olisin liikkumatta. Niin syvältä hermostosta ja alitajunnasta nuo impulssit tulevat. 

Terapia ja lääkitys ovat tarpeen.

Hyvä että ymmärrät tuon. Kaikki eivät ymmärrä, että ihmisiä on erilaisia. Jotkut kuvittelevat että se on ahkeruutta kun on vimma liikkua ja ei osaa vaan olla paikallaan.

Näen oikein hyvin, ettei tämä nouse terveeltä pohjalta. Pidän kuitenkin terveenä sitä,että annan energian tulla ulos. Sen patoaminen johtaisi vielä pahempiin ongelmiin. Pitäisi vaan päästä johonkin henkiseen tilaan ja fyysiseen paikkaan, missä saisi työntää sen kaiken traumaenergian kerralla ulos turvallisesti.