Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suihkussa käynti on kyllä rasittavaa.

Itse taas ihmettelen suuresti miksi jotkut pitävät suihkussa käyntiä rasittavana? Itse olen masentunut ja omasta mielestäni on päivän paras hetki kun pääsee lämpöiseen suihkuun ja tulee puhdas ja raikas olo. Vaatteiden riisuminen kestää kymmenen sekunttia ja hana vaan päälle, ei omasta mielestäni kyllä vaadi mitän erityistä ponnistelua. Hiusten pesu itseäkin välillä ärsyttää kun on pitkät ja paksut hiukset, mutta ei niitä nyt joka kerta tarvitse pestä, suihkumyssy päähän vaan.

Kastuminen on epämiellyttävää ja suihkusta poistuminen hirveää

Miksi suihkusta poistuminen on hirveää? Onko sulla huone lämpötila liian kylmä, että paleltaa suihkun jälkeen? Hanki paksu lämmin kylpytakki, jonka laitat vaikka patterille lämpiämään ennen suihkua.

Mielimusa soimaan ja tanssimaan! Liikunnan hyöty on kiistaton.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on masennukseen ja lamaantumiseen auttanut se, että tekee asioita, jotka tuovat mielihyvää. Tuossa jo aiemmin joku kirjoitti, että tekemisen ei tarvitse olla "yleishyödyllistä", vaan pääasia on se, että pääset harrastusten avulla pois ahdistavista ajatuksista. Minulle soittaminen (piano, kitara) ja kielet ja lukeminen ovat keinoja paeta lamaantumista. Ja sitten pelailen tietokonepelejä, ihan yksinkertaisia strategiapelejä, ja myös shakkia.

Minä en saanut mielihyvää mistään pahimman masennuksen aikana. Kaikista lamaannuttavinta oli siis se, että edes ennen kiinnostavat asiat eivät voineet silloin vähempää kiinnostaa. 

Vasta lääkitys auttoi.

Masentuneena on kyllä tärkeä pitää kiinni kaikista rutiineista, vaikka se onkin raskasta. Jokainen oljenkorsi tulisi kääntää läpi ja etsiä keinoja joilla voittaa masennus. Muiden vinkit ei ehkä auta, mutta itse on etsittävä keinoja vaikka sängyn pohjalla meditoimalla.

Sekä itse masennusta sairastaneena että masentuneita hoitaneita tiedän, että pahin asia on jäädä sängyn/sohvan pohjalle. Mitä vähemmän tekee, sitä pahemmaksi uupumus lisääntyy. Asioita on pakko tehdä, vaikka lääkityksen avulla, tai muuten ei ole muutosta odotettavissa. Samoin kuin ahdistuksen kanssa on pakko aina puskea hieman ahdistusta vastaan, koska jos alkaa vältellä asioit ahdistuksen takia niin elämänpiiri kapenee koko ajan enemmän ja enemmän.

Sä missaat sen pointin kokonaan kun joku puhuu esim leipomisesta, ei se pulla siinä ole se mikä sua auttaa, vaan se konkreettinen tekeminen että sä teet jotain mistä sä tunnet jälkeenpäin mielihyvää. Liikunta sama asia. 

Kaikki tekeminen kohentaa omaa itseluottamusta, sitä kautta se parantuminen tulee. 

Jos asenne on "en jaksa nousta sängystä", niin turha valittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on masennukseen ja lamaantumiseen auttanut se, että tekee asioita, jotka tuovat mielihyvää. Tuossa jo aiemmin joku kirjoitti, että tekemisen ei tarvitse olla "yleishyödyllistä", vaan pääasia on se, että pääset harrastusten avulla pois ahdistavista ajatuksista. Minulle soittaminen (piano, kitara) ja kielet ja lukeminen ovat keinoja paeta lamaantumista. Ja sitten pelailen tietokonepelejä, ihan yksinkertaisia strategiapelejä, ja myös shakkia.

Minä en saanut mielihyvää mistään pahimman masennuksen aikana. Kaikista lamaannuttavinta oli siis se, että edes ennen kiinnostavat asiat eivät voineet silloin vähempää kiinnostaa. 

Vasta lääkitys auttoi.

Sama juttu. Kamalinta oli, kun huomasin etten saa edes lapsien onnistumisesta ja ilosta enää voimaa ja lapset on minulle kaikki kaikissa. Onneksi minullekin löytyi sitten oikea lääkitys joka toi tunteet takaisin. Nyt olen jo terve.

Ja jotkut: B12-vitamiinilla! On tutkimuksia, jotka osoittavat, että ko vitamiini  "nostaa mielialaa" masennuksesta kärsivillä. B12-metyylikobalamiinia sisältävä valmiste näyttää auttavan masentuneita nousemaan sieltä petistä. Vitamiinia saa ainakin s-ryhmän marketeista, varmaan muualtakin.(violetti purkki)

Tarkistakaa, että se sisältää metyylikobalamiinia, ei esim cyanokobalamiinia. (Älkää lopettako oikeita lääkkeitä heti)

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ihmiset vaikuta tietävän masennuksesta mitään, mut silti on vaan pakko kommentoida.

Olen sairastanut vakavaa diagnosoitua masennusta ja ahdistusta, tietämättäni oireillut jo vuosikymmeniä. Mun masennukseni ei tosin ole mt-tauti vaan johtuu kovista kivuista joita en kestä fyysisesti enkä henkisesti. 

En ole koskaan uskaltanut jäädä makaamaan sänkyyn vaikka mieli olisi tehnyt. Pelkäsin etten pääsisi enää ylös. Sensijaan olen kasvattanut 4 lasta,  tehnyt lähes 40v töitä, rakentanut ja rempannut muutaman talon, harrastanut avantouintia ja altistanut itseäni mukavuusalueeni ulkopuolella jatkuvasti. Kärsinyt unettomuudesta 40v kun kroppa ja mieli on ylikierroksilla.

Silti tämä nykyisin tunnettu korkean toimintatason masennus on kuitenkin parempi vaihtoehto, olen sentään saanut rlää ja kokea. Mutta tämä vaatii joka päivä niska-perseotetta itsestä ettei luovuta. Se olidi liian helppoa

Kiitos näistä olennaisista muistutuksista, sitä vapaata tahtoa on kuitenkin meille kaikille annettu. Taidan viedä itseni ulkoilulle nyt vielä kun on valoisaa, vaikkei lähteminen vois vähempää houkutella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ihmiset vaikuta tietävän masennuksesta mitään, mut silti on vaan pakko kommentoida.

Olen sairastanut vakavaa diagnosoitua masennusta ja ahdistusta, tietämättäni oireillut jo vuosikymmeniä. Mun masennukseni ei tosin ole mt-tauti vaan johtuu kovista kivuista joita en kestä fyysisesti enkä henkisesti. 

En ole koskaan uskaltanut jäädä makaamaan sänkyyn vaikka mieli olisi tehnyt. Pelkäsin etten pääsisi enää ylös. Sensijaan olen kasvattanut 4 lasta,  tehnyt lähes 40v töitä, rakentanut ja rempannut muutaman talon, harrastanut avantouintia ja altistanut itseäni mukavuusalueeni ulkopuolella jatkuvasti. Kärsinyt unettomuudesta 40v kun kroppa ja mieli on ylikierroksilla.

Silti tämä nykyisin tunnettu korkean toimintatason masennus on kuitenkin parempi vaihtoehto, olen sentään saanut rlää ja kokea. Mutta tämä vaatii joka päivä niska-perseotett

Arvostan!

Ei kannata varmaan tehdä liian suuria odotuksia että asian "x" pitää tuottaa mielihyvää heti. Ei tarvitse. En oo ollut masentunut mut kun aloitin yksin lenkkeilyn niin ekat lenkit oli hirveitä. Mut silti vaan pakotin itseni lenkille ja nyt se on about parasta mitä voi tehdä (okei, no top 10 ainakin) 😊

Onhan sitten ns. high functioning masennusta, mutta sillo tekee kaiken vähä robottina.

Vierailija kirjoitti:

Onhan sitten ns. high functioning masennusta, mutta sillo tekee kaiken vähä robottina.

Niinpä, minä en edes tajunnut olevani masentunut. Olin vain vältellyt koko asiaa suorittamalla elämää kuin hullu; silloin ei ollut aikaa ajatella. 

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä olennaisista muistutuksista, sitä vapaata tahtoa on kuitenkin meille kaikille annettu. Taidan viedä itseni ulkoilulle nyt vielä kun on valoisaa, vaikkei lähteminen vois vähempää houkutella.

Se on usein se ajatus siitä tekemisistä mikä on rankempaa kuin se tekeminen itse. Sitten kun olet ulkona huomaat, että jaksat kyllä. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin, että kunhan vaan alkuun pääsee niin huomaa kyllä usein, että jaksaa jatkaa pidempäänkin. 

Kyllä voi ottaa itseään niskasta kiinni ja leipoa ja lenkkeillä. Pikkuhiljaa vaan, jos jossain vaiheessa on vähän vähemmän väsynyt olo. En itsekään mielialani takia jaksaisi käydä suihkussa, mutta välillä leivon, laitan ruokaa ja lenkkeilen.

Oikeasti?

Jos joku sanoo että hän EI JAKSA nousta sängystä niin ei se tarkoita että on laiska?!? Kun minä olin masentunut, heräsin aamulla ja makasin vain tuntikausia sängyssä, yrittäen päästä ylös. Ei se ole laiskuutta, tein kovaa työtä ja vessahätä oli lopulta se että pääsin vessaan. Ei minulla ollut älypuhelinta tai telkkua tai muutakaan viihdykettä, makasin vain ja yritin päästä ylös. En edes itkenyt, koska en tuntenut mitään.

Saatoin pukea vaatteet päälle ja istua oven edessä kun yritin lähtä kauppaan ostamaan itselleni ruokaa. Ei ollut kotiinkuljetuksia silloin. Sinä päivänä jäi syömättä, seuraavana päivänä oli parempi päivä niin kaupassakäynti onnistui.

Mutta minähän olin vain laiska?

Synnytyksessä menetin paljon verta ja minulla oli anemia jolloin väsymys oli valtava ja liikkuminen sattui, mutta ei se mitään ollut verrattuna masennukseen.

Mutta olen samaa mieltä että ulos kannattaa mennä ja kannattaa tehdä mahdollisimman paljon mieleisiä asioita. Ihan mitä vain mikä piristäisi mieltä. Jos leipominen piristää niin yritä leipoa. Jos tänään ei onnistu, niin ehkä huomenna?

Olen onnellinen että olen elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä olennaisista muistutuksista, sitä vapaata tahtoa on kuitenkin meille kaikille annettu. Taidan viedä itseni ulkoilulle nyt vielä kun on valoisaa, vaikkei lähteminen vois vähempää houkutella.

Se on usein se ajatus siitä tekemisistä mikä on rankempaa kuin se tekeminen itse. Sitten kun olet ulkona huomaat, että jaksat kyllä. Tämä pätee oikeastaan kaikkeen muuhunkin, että kunhan vaan alkuun pääsee niin huomaa kyllä usein, että jaksaa jatkaa pidempäänkin. 

Jep! Ajatus voi olla vaikka miten suuri, mutta se itse tekeminen harvemmin onkaan niin suurta ja raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on ihan sama ilmiö kuin monessa muussakin sairaudessa ja vaivassa, maataan sängyssä ja odotetaan, että lääkäri/hieroja/fysioterapeutti/lääke/hoito parantaa ongelman vaikka suurin työ olisi itsellä tehtävänä. 

 

Masennuksessa se vain usein on ettei jaksa. Ei jaksa vaikka olisi jotain mukavaa.