Miksi jätit lapsettomat ystävät pois, kun perustit perheen?

Kyllä siinä tippuu ystävät vähäksi aikaa pois, koska lapset vievät alussa 95% vapaa-ajasta.

En jättänyt vaan he jättivät minut.

Up

Koska he toistuvasti paheksuivat lastenhankintaani. En todellakaan jaksanut kuunnella sitä "miksi teit lapsia maailmaan, joka hyvää vauhtia tuhoutuu, olet todella itsekäs". Parempi siirtää hyvinvoinnille haitalliset ihmissuhteet sivuun ja keskittyä niihin, joissa on hyvä olla.

En jättänyt. Sanoisin mieluummin, että osan kanssa ystävyys vain hiipui ja lakastui. Joidenkin kanssa se saattaa palatakin vielä vahvemmksi. Tai sitten ei, mistä tuota tietää. Sama se on kokemukseni mukaan myös joidenkin kohdalla silloin kum ovat edenneet tosien kanssa parisuhteeseen. - Itse kun en ole saanut mahdollisuutta vielä kumpaakaan vaan oma kohtaloni on ollut elää aina sinkkuna.

Osa varmasti saattaa käyttää lapsiaan tai kumppaniaan tahallaan teoksyynä; e sen sijaan, että suoraan sainosivat niin sanovat, että kuinka kumppani vaati tai kuinka muija nalkuttaa, jos sunnuntyai iltapäivästä pelaan tennstä sun kans. - Sen sijaan,että sanoisi vain, että ei käy. Tai että sunnuntai iltapäiväki olen päättänyt olla perheeni kanssa (ihan itse en siksi, että kumppani tai joku muu vaatii tai nalkuttaa).

Toisinaan tahattomasti. Ja saahan sitä toki perheensä ja kumppaninsa mainita kertoessaan mitä mahd aikoo tehdä mutta joskus harmittaa kun osa kuvittelee, että kun on sinkku, niin ei joutuisi ikinä tekemään kompromisseja tai ikäänkuin olisi aina valmis ymmärtämään, että kyllä, kyllä perheellisten ja kumppanin omaavien tulee ensin voida vaikuttaa vaikka siihen, miten lomat töissä jaetaan ja sitten jos vielä jää jotain valittavaa, niin me sinkut saamme sanoa lomatoiveista jotain.

Koska ystäväni ei halunnut tavata lastani edes yhtä kertaa. Tuntui, että hän halusi täydellisesti ohittaa minulle maailman tärkeimmän asian. Olisin ollut valmis jatkamaan ystävyyttä niin, ettei lapsi olisi mitenkään korosteisesti muuttanut asioita välillämme - olisimme voineet tavata edelleen kahden kesken ilman lasta jne. - mutta loukkaannuin kyllä siitä, ettei edes 15 min kohteliaisuuskäynti vauvan läsnäollessa onnistunut. Ei ystävyys onnistu niin, että toinen joutuu piilottamaan jonkin osan itsestään ja ikään kuin leikkimään, ettei sitä (lasta ja äitiyttä) ole edes olemassa.

Up

Siksi, että elämäntilanteemme olivat tosi erilaiset. Ymmärrän, ettei lapsetonta kiinnosta lapseni. Minua ei puolestaan kiinnosta hänen työnsä, eivätkä muutkaan ongelmansa. En siis jaksa kuunnella tuntitolkulla jonkun työstä, ruoansulatusongelmista, enkä muistakaan ongelmista. Raskasta.

Lapsettomat eivät myöskään ymmärrä, että minua ei kiinnosta biletys yhtään. Olen mieluummin lasteni ja mieheni kanssa. Heille ravintolassa käynti voi olla rentouttavaa, itse mietin koko ajan kotona itkevää vauvaa.

Äläppä huoli, kyllä sitten kun niille tulee ero niin sinä lapseton ystävä kelpaat taas oikein hyvin.

En osaa nyt just tuohon vastata, kun itse olen lapseton (omasta tahdosta) mutta minä olen jättänyt pääsääntöisesti kaikki kaverit diinä vaiheessa kun he purkivat 1.lapsen maailmaan. Toki ollaan muutamien kanssa sitten muuten pidetty yhteyttä viestein ha joskus soiteltu, mutta minua ei kiinnosta yhtään ne lapsijutut enkä kestä sitä parkumista ja meteliä, eiköhän ne äidit voi keskittyä yhtään seurusteluun ja ystävän asioihin kun lapset vaatii kokoajan huomiota. 

Nyt kun ystävillä lapset jo aikuisia, niin ollaan taas tapailtu samojen kavereiden kanssa kuin nuorenakin. Ihanaa kun voi keskittyä sikuisten asioihin ja tehdä yhdessä omia juttuja ilman kiirettä. 

Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.



Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.

Koska he hylkäsivät minut. Miksi pitäisi väkisin roikkua?

En ole jättänyt. Minua ei enää kutsuttu mihinkään, kun tulin raskaaksi. Ilmeisesti joillekin oli ongelma, etten käytä alkoholia? Esimerkiksi yhdestä mökkiviikonlopusta jätettiin pois... En tietenkään olisi voinut tulla sinne saunomaan, syömään, seurustelemaan... Kun lapsi syntyi, niin sama meno jatkui, vaikka todellakin olisin päässyt yhden "kaverin" synttäreille, kun mies olisi ollut 9 kk ikäisen vauvan kanssa vallan hyvin, niin ei kutsuttu. Ja nimenomaan tämä alkoi heti raskauduttua. 

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.



Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.

Minä olisin lapsen synnyttyä päässyt bileisiin, reissuihin ja vaikka minne ilman lasta, kun oli toinen osallistuva vanhempi, mutta ei juuri kutsuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Äläppä huoli, kyllä sitten kun niille tulee ero niin sinä lapseton ystävä kelpaat taas oikein hyvin.

Joo pari vanhaa kaveria on ottanut yhteyttä taas eronsa jälkeen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.



Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.

Minä olisin lapsen synnyttyä päässyt bileisiin, reissuihin ja vaikka minne ilman lasta, kun oli toinen osallistuva vanhempi, mutta ei juuri kutsuttu. 

Kutsuitko itse mihinkään? 

Vierailija kirjoitti:

En jättänyt vaan he jättivät minut.

 

Meillä kävi myös näin. En sitten itse alkanut enää lämmittää välejä, kun he muutaman vuoden päästä alkoivat olla samassa tilanteessa ja olisi pitänyt alkaa viettää lapsi-iltoja- ja lapsettomia tyttöjen iltoja. Ei enää kiinnostanut heidän seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.



Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.

Miksei voi tavata ilman lasta? Minulla on koira ja koirallisten kavereiden kanssa sovitaan koiratreffejä ja koirattomia kavereitani osaan nähdä ilman koiraani. Ei ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

En osaa nyt just tuohon vastata, kun itse olen lapseton (omasta tahdosta) mutta minä olen jättänyt pääsääntöisesti kaikki kaverit diinä vaiheessa kun he purkivat 1.lapsen maailmaan. Toki ollaan muutamien kanssa sitten muuten pidetty yhteyttä viestein ha joskus soiteltu, mutta minua ei kiinnosta yhtään ne lapsijutut enkä kestä sitä parkumista ja meteliä, eiköhän ne äidit voi keskittyä yhtään seurusteluun ja ystävän asioihin kun lapset vaatii kokoajan huomiota. 

Nyt kun ystävillä lapset jo aikuisia, niin ollaan taas tapailtu samojen kavereiden kanssa kuin nuorenakin. Ihanaa kun voi keskittyä sikuisten asioihin ja tehdä yhdessä omia juttuja ilman kiirettä. 

Erikoisia kavereita sitten sattunut kohdalle. Itsellä taas itseni mukaan lukien on ollut erityisen tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa voin olla muuta kuin äiti ja nähdä heitä ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Äläppä huoli, kyllä sitten kun niille tulee ero niin sinä lapseton ystävä kelpaat taas oikein hyvin.

Tämä! Kunhan kotileikkiä on leikitty tarpeeksi, niin muuttuu prioriteetit :D