Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jätit lapsettomat ystävät pois, kun perustit perheen?
Kommentit (46)
Joo kyllä lapselliset kaverit hävisivät kuin pieru saharaan, mutta nyt kaivautuvat sieltä hiekasta, kun lapset ovat muuttamassa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.
Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.Minä olisin lapsen synnyttyä päässyt bileisiin, reissuihin ja vaikka minne ilman lasta, kun oli toinen osallistuva vanhempi, mutta ei juuri kutsuttu.
Kutsuitko itse mihinkään?
Kyllä myös minä kysyin seuraa vaikka terassille, leffaan, syömään tms. ja ei sitten sopinut tietyille "kavereille". Mutta oli kurjaa nähdä kuvia näistä riennoista vaikka somesta. Minä olin ennen niissä mukana, mutta enää en. Onneksi on vielä niitä oikeita ystäviä, mutta muutama ystävänä pitämäni ihminen jäi täysin pois elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
En jättänyt vaan he jättivät minut.
Sama juttu.
Itsellä kävi myös niin, että yritimme lasta pitkään. Tiesin tuttavapariskunnankin yrittävän, tosin aloittivat pari vuotta meidän jälkeen. No, heillä tärppäsi, heti jättivät meidät ulkopuolelle elämästään ja yrittivät kovasti taas kaveerata, kun meille syntyi esikoinen. Sattuneesta syystä meitä ei kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.
Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.Miksei voi tavata ilman lasta? Minulla on koira ja koirallisten kavereiden kanssa sovitaan koiratreffejä ja koirattomia kavereitani osaan nähdä ilman koiraani. Ei ole vaikeaa.
No itselläni on pieniä lapsia ja olen yksin huoltaja, eikä tukiverkkoa. Vaikea olisi tässä tilanteessa nähdä ilman lapsia. Toisenlaisessa elämäntilanteessa se olisi mahdollista. Onneksi omat kaverit (lapselliset ja lapsettomat) ymmärtävät tämän eikä tämä ole ongelma. Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä, jotka osaavat ajatella muutakin kuin itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.
Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.Miksei voi tavata ilman lasta? Minulla on koira ja koirallisten kavereiden kanssa sovitaan koiratreffejä ja koirattomia kavereitani osaan nähdä ilman koiraani. Ei ole vaikeaa.
7 kk ikäistä lasta ei voi jättää illaksi yksin kotiin, koiran voi. Eli pitää olla sellainen ilta, jolloin mies ei ole töissä ja niitä on aika vähän.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että elämäntilanteemme olivat tosi erilaiset. Ymmärrän, ettei lapsetonta kiinnosta lapseni. Minua ei puolestaan kiinnosta hänen työnsä, eivätkä muutkaan ongelmansa. En siis jaksa kuunnella tuntitolkulla jonkun työstä, ruoansulatusongelmista, enkä muistakaan ongelmista. Raskasta.
Lapsettomat eivät myöskään ymmärrä, että minua ei kiinnosta biletys yhtään. Olen mieluummin lasteni ja mieheni kanssa. Heille ravintolassa käynti voi olla rentouttavaa, itse mietin koko ajan kotona itkevää vauvaa.
Mikä sinua sitten kiinnostaa? Pelkät lapset ja mies? Hohhoi, itsekin kahden lapsen äitinä voisin olla sitä mieltä, että meillä ei ole mitään juteltavaa. Miksi se vauva huutaisi kotona isänsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa lapsettomista kavereista teki selväksi että heitä ei lapsiasiat kiinnosta, osa taas piti outona ajatusta, että tavata voisi niin että lapsi on mukana tai edes lounailla (kun lapsi hoidossa). Olisi pitänyt tavata bileissä tai reissuissa kuten ennenkin, tai iltaisin jossain ilman lasta.
Ehkä osa heistä kokee että heidät hylättiin? Että hehän jatkoivat kuten ennen, minä menin muuttumaan.Miksei voi tavata ilman lasta? Minulla on koira ja koirallisten kavereiden kanssa sovitaan koiratreffejä ja koirattomia kavereitani osaan nähdä ilman koiraani. Ei ole vaikeaa.
Vauvaa / lasta ei voi jättää yksin. Onko koiraihminen todella noin ääliö?
On se sitten uskottava kun monesta paikkaa lukee ja kuulee. Menetin aikoinaan muutaman erittäin läheisen ystäväni. Olen VELA (=vapaaehtoisesti lapseton). Tietävät yhteisiltä ajoilta vastenmielisyyteni perhearkea kohtaan. Tosin .Kun yhdessä mentiin ajateltiin kaikki samalla tavalla .Kun sitten minä jäin pitämään hauskaa ja nauttimaan opintojen ja sittemmin työn ohella uusista opinnoista ja mielenkiintoisista harrastuksista ja vapaudesta, meidän tiet erosivat. Ne erosivat lopullisesti. Tämä välillä saa kyyneleen silmään, mutta en suostu antamaan tunteille valtaa. Minulla on valtavan ihania uusia ystäviä (joilla myös lapsia, mutta eivät ole niin neuroottisia sen arkensa kanssa).
Nostan kädet pystyyn. Oli ja meni. Samalla mietin sitä että jos tosi pian kuolisin mahtaisivatko edes ajatusta kääntää minun suuntaan, joka yritin tehdä sovintoa ja luoda uudelleen jotain yhteistä. En tarvitse heitä mihinkään. Ja totta on sekin, etteivät he tarvitse minua . Joku haikeus silti valtaa mielen, ehkä ne on ne hyvät hetket joita kuitenkin oli. Näillä mennään. Hyvästi.
Ja muistakaa ylpeät arkenne suorittaja äitylit.
Sen eestään löytää minkä taakseen jättää.
En varmaan ole läsnä enkä rinnalla sitten kun ollaan vanhoja tai silloin jos lapsellesi sattuu jotakin. Näitte aina vain itsenne ja omat tarpeenne ja omat sairautenne ja vaivanne.
Hoivaa hoivaa hoivaa, sitä piti saada koko opiskeluajan. Sitä saitte. Mutta sitten olikin hyvä jättää vanha ystävyys taakse kun tuli se ihana perhe arki, jota nyt hoette.
Ei muuta kun hyvää perhearkea ja tavataan taivaassa. Tai helvetissä. Ehkä tavataan helvetissä koska mihinkään suuntaan ei ole kukaan toiminut oikein. Ei perhe arki teistäkään pyhiä ja enkeleitä tee vaikka näytätte niin luulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sitten uskottava kun monesta paikkaa lukee ja kuulee. Menetin aikoinaan muutaman erittäin läheisen ystäväni. Olen VELA (=vapaaehtoisesti lapseton). Tietävät yhteisiltä ajoilta vastenmielisyyteni perhearkea kohtaan. Tosin .Kun yhdessä mentiin ajateltiin kaikki samalla tavalla .Kun sitten minä jäin pitämään hauskaa ja nauttimaan opintojen ja sittemmin työn ohella uusista opinnoista ja mielenkiintoisista harrastuksista ja vapaudesta, meidän tiet erosivat. Ne erosivat lopullisesti. Tämä välillä saa kyyneleen silmään, mutta en suostu antamaan tunteille valtaa. Minulla on valtavan ihania uusia ystäviä (joilla myös lapsia, mutta eivät ole niin neuroottisia sen arkensa kanssa).
Nostan kädet pystyyn. Oli ja meni. Samalla mietin sitä että jos tosi pian kuolisin mahtaisivatko edes ajatusta kääntää minun suuntaan, joka yritin tehdä sovintoa ja luoda uudelleen jotain yhteistä. En tarvitse heitä mihinkään. Ja totta on sekin, etteivät he tarvitse minua . Joku haikeus silti valtaa mielen, ehkä ne on ne hyvät hetket joita kuitenkin oli. Näillä mennään. Hyvästi.
Ja muistakaa ylpeät arkenne suorittaja äitylit.
Sen eestään löytää minkä taakseen jättää.
En varmaan ole läsnä enkä rinnalla sitten kun ollaan vanhoja tai silloin jos lapsellesi sattuu jotakin. Näitte aina vain itsenne ja omat tarpeenne ja omat sairautenne ja vaivanne.
Hoivaa hoivaa hoivaa, sitä piti saada koko opiskeluajan. Sitä saitte. Mutta sitten olikin hyvä jättää vanha ystävyys taakse kun tuli se ihana perhe arki, jota nyt hoette.
Ei muuta kun hyvää perhearkea ja tavataan taivaassa. Tai helvetissä. Ehkä tavataan helvetissä koska mihinkään suuntaan ei ole kukaan toiminut oikein. Ei perhe arki teistäkään pyhiä ja enkeleitä tee vaikka näytätte niin luulevan.
On se sitten uskottava kun monesta paikkaa lukee ja kuulee. Menetin aikoinaan muutaman erittäin läheisen ystäväni. Olen VELA (=vapaaehtoisesti lapseton). Tietävät yhteisiltä ajoilta vastenmielisyyteni perhearkea kohtaan. Tosin .Kun yhdessä mentiin ajateltiin kaikki samalla tavalla .Kun sitten minä jäin pitämään hauskaa ja nauttimaan opintojen ja sittemmin työn ohella uusista opinnoista ja mielenkiintoisista harrastuksista ja vapaudesta, meidän tiet erosivat. Ne erosivat lopullisesti. Tämä välillä saa kyyneleen silmään, mutta en suostu antamaan tunteille valtaa. Minulla on valtavan ihania uusia ystäviä (joilla myös lapsia, mutta eivät ole niin neuroottisia sen arkensa kanssa).
Nostan kädet pystyyn. Oli ja meni. Samalla mietin sitä että jos tosi pian kuolisin mahtaisivatko edes ajatusta kääntää minun suuntaan, joka yritin tehdä sovintoa ja luoda uudelleen jotain yhteistä. En tarvitse heitä mihinkään. Ja totta on sekin, etteivät he tarvitse minua . Joku haikeus silti valtaa mielen, ehkä ne on ne hyvät hetket joita kuitenkin oli. Näillä mennään. Hyvästi.
Ja muistakaa ylpeät arkenne suorittaja äitylit.
Sen eestään löytää minkä taakseen jättää.
En varmaan ole läsnä enkä rinnalla sitten kun ollaan vanhoja tai silloin jos lapsellesi sattuu jotakin. Näitte aina vain itsenne ja omat tarpeenne ja omat sairautenne ja vaivanne.
Hoivaa hoivaa hoivaa, sitä piti saada koko opiskeluajan. Sitä saitte. Mutta sitten olikin hyvä jättää vanha ystävyys taakse kun tuli se ihana perhe arki, jota nyt hoette.
Ei muuta kun hyvää perhearkea ja tavataan taivaassa. Tai helvetissä. Ehkä tavataan helvetissä koska mihinkään suuntaan ei ole kukaan toiminut oikein. Ei perhe arki teistäkään pyhiä ja enkeleitä tee vaikka näytätte niin luulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jätin lapsen saaneen kaverin. Kysyi mua kummiksi, vaikka ei oltu nähty edes 8kk, ei oltu läheisiä. Enkä edes tuntenut hänen miestä lainkaan. Myös ystävyys oli ollut hänen miesjuttujen spekulointia. Eipä olisi hänen maksunsa edes kiinnostanut.
Raskaana oleva preggo- nainenhan on miesporukan saunaillan lauteilla oikea vetonaula. Me miehet emme ylenkatso ketään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te jotenkin hirveen nuoria ja/tai alkoholi näyttelee suurta roolia elämässä? Näin neljänkympin korvilla lapsia saavien vauvat solahtavat arkeen, myös lapsettomien ystävien osalta. Hyvänpäiväntutut voi tietty olla asia erikseen.
Kun en pystynyt enää olemaan 24/7 heidän käytettävissään, he tulkitsivat sen niin, että en halua olla enää tekemisissä.
Vapaa-aikaa ei enää perheellisenä ole samalla tavalla kuin nuorena.
Meillä on puolison kanssa vuorotyöt ja yritetään jakaa lasten harrastuksia miten kumpikin ehtii. Töiden jälkeen lasten hakua päiväkodista, kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, toisen lapsen harrastusta.. pyykkivuori odottaa kotona.. ei siinä yksinkertasesti oo aikaa edes itselle :D
Vierailija kirjoitti:
Äläppä huoli, kyllä sitten kun niille tulee ero niin sinä lapseton ystävä kelpaat taas oikein hyvin.
Mutta siinä vaiheessa ei tarvitse olla mikään varaystävä kellekään joka kaivetaan esille vain kun on paha olla.
Olin 22-vuotias tullessani äidiksi. Jos raskausaikana menetin täysin kiinnostukseni parikymppisten naisten tavanomaisiin juttuihin. En jaksanut pysyä perässä yliopiston draamoissa, miesjutuissa, ulkonäköpaineissa, reppureissuissa enkä identiteettikriiseissä. Olin varmasti umpisurkeaa seuraa, kun en halunnut lähteä baareihin (kyllä se olisi ollut mahdollista lapsen puolesta, mutta ei ollut mielenkiintoa ja rahatkin piti käyttää hyvin harkiten ja lapsen tarpeisiin) ja kyllä varmaan puolin ja toisin huomattiin, että nyt ei vain yhteiset asiat riitä ystävyyteen. Joten ystävyydet hiipui ystävällisissä merkeissä ja jäivät etäiseksi ja satunnaiseksi yhteydenpidoksi.
Nykyään mun lapset on jo isoja teinejä. Nyt mulla on uusi nuoruus ja kiinnostaa kaikki itsekeskeinen hömppä ja identiteettikriisiäkin pukkaa! Menottaa reissuille ja mun jututkin on varmaan taas aika omahyväisiä, kun on kaikki aika maailmassa keskittyä vain itseensä. Yliopiston aikaiset ystävät elää lapsiarkea ja mulle se näyttäytyy tosi tylsältä ja mun jutut heille päin takuulla lapsellisilta ja pinnallisilta. Näin ne osat vaihtuu! :D
Vierailija kirjoitti:
On se sitten uskottava kun monesta paikkaa lukee ja kuulee. Menetin aikoinaan muutaman erittäin läheisen ystäväni. Olen VELA (=vapaaehtoisesti lapseton). Tietävät yhteisiltä ajoilta vastenmielisyyteni perhearkea kohtaan. Tosin .Kun yhdessä mentiin ajateltiin kaikki samalla tavalla .Kun sitten minä jäin pitämään hauskaa ja nauttimaan opintojen ja sittemmin työn ohella uusista opinnoista ja mielenkiintoisista harrastuksista ja vapaudesta, meidän tiet erosivat. Ne erosivat lopullisesti. Tämä välillä saa kyyneleen silmään, mutta en suostu antamaan tunteille valtaa. Minulla on valtavan ihania uusia ystäviä (joilla myös lapsia, mutta eivät ole niin neuroottisia sen arkensa kanssa).
Nostan kädet pystyyn. Oli ja meni. Samalla mietin sitä että jos tosi pian kuolisin mahtaisivatko edes ajatusta kääntää minun suuntaan, joka yritin tehdä sovintoa ja luoda uudelleen jotain yhteistä. En tarvitse heitä mihinkään. Ja totta on sekin, etteivät he tar
No johan oli katkera pläjäys! Huhuh..
Alue: Aihe vapaa
En jättänyt, mutta se itsestään väheni. Lapsellisten kavereiden kanssa on luonnollista, että lapset on mukana, heillekin on seuraa, leikkivät keskenään kun aikuiset juttelevat keskenään. Lapselliset kaverit myös ymmärtävät paremmin, ettei lasten kanssa voi keskittyä 100% ajasta siihen kaveriin vaan täytyy huomioida myös omia lapsia. Monet lapsettomat kaverit eivät jaksa lasten seuraa.