Lue keskustelun säännöt.
Noin 55-vuotias, seurusteletko?
18.11.2023 |
Millaista seurustelu on verrattuna nuoruuden seurusteluun?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä enää kutsua seurusteluksi kun juuri muutettiin yhteen, ja naimisiinmenostakin ollaan puhuttu. Kolme vuotta olla kyllä ehditty ihan seurustella ensin. Elämäni rakkaus tämä mies.
Ap, miksi kysyt?
Onnittelut! 💖💖
Mietin vain, että onko se seurusteluaika kunnon seurustelua, kuten nuorenakin, vai onko se keski-iässä vaan sitä, että mies haluaa mahdollisimman nopeasti ruoanlaittajan ja petikaverin itselleen. Että saa jatkaa samanlaista elämää kuin edellisenkin kanssa oli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan ole ketään tuossa iässä seurustelevaa...?
Kysyin vain, koska minua kohtaan on aina välillä joku mies osoittanut mielnekiintoa, mutta olen aina antanut pakit.
Ap
Miten muiden ihmisten seurustelukokemukset siihen liittyvä? Olet kuitenkin uniikki. Jos olet antanut pakit, siihen on varmaan ollut hyvä syy, joko ulkoinen tai omaan psyykesi liittyvä.
Tottakai muitten kokemukset kertovat siitä, miten tässä iässä yleensä seurusteluasiat menee. Kyllä ikäryhmiä aina jotkut asiat yhdistää, on samantyyppisiä asioita ikätovereilla.
Olisi kiinnostanut tietää, onko se samanlaista kuin olisi oltu jo 20 vuotta naimisissa keskenään, jos alkaisi tämän ikäisenä seurustella? Että keski-ikäinen mies ikään kuin huokaisee, että siinäpä se ruoanlaittaja taas on
Ei minusta. Ikää enemmän vaikuttaa persoonallisuus ja tausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä enää kutsua seurusteluksi kun juuri muutettiin yhteen, ja naimisiinmenostakin ollaan puhuttu. Kolme vuotta olla kyllä ehditty ihan seurustella ensin. Elämäni rakkaus tämä mies.
Ap, miksi kysyt?
Onnittelut! 💖💖
Mietin vain, että onko se seurusteluaika kunnon seurustelua, kuten nuorenakin, vai onko se keski-iässä vaan sitä, että mies haluaa mahdollisimman nopeasti ruoanlaittajan ja petikaverin itselleen. Että saa jatkaa samanlaista elämää kuin edellisenkin kanssa oli.
Ap
Kyllä se ihan samaa paskalenkkiä on. Kärttyisä ukko, ja sama kuin veljensä kanssa asuisi. Ei kykyjä eikä haluja, ja eikös se ihan luonnollista ole tuossa iässä, turha muuta valehdella. Aika on ajanut ohitse.
En seurustele, en kelpaa parisuhteeseen. Olen yksin ollut pian 20 vuotta. Suuri salainen haaveeni olisi seurustelusuhde.
N53
Kai tuon jokainen tajuaa kyselemättäkin ettei samaa ole kuudenkymmenen korvilla kuin nuorena. Menee aloittaja ja kokeilee, kun kerran seurusteluun halukkaita on tarjolla. Harvempi enää viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen naimisissa elämäni rakkauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sain tarpeekseni miehistä. Kaksi pitkää avioliittoa takana. Nyt vaan paneskelen nuoria miehiä. Elämän parasta aikaa.
Oliko siinä joku syykin, että pitää monen kanssa ruveta paneskelemaan? Onko ne nuoret niin huonoja panijoita, ettei yksi riitä?
Suurimmaksi osaksi kyllä. Ruuan lisäaineet ja muut kemikaalit ovat tehneet niistä velttoja ja impotentteja broilereita. Osan dukupuoli ei selviä edes oppikirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut elämässä kaksi pitkää parisuhdetta. Nyt yksin ollut kymmenen vuotta lapseni kanssa. Hän on nyt teini-ikäinen. Olen hyvin itsenäinen ja tietysti nyt tottunut olemaan itsekseni. Eli en kaipaa ketään vain siksi että olisi joku. Voisin hyvin ajatella, että minulla voisi olla miesystävä, joka asuu omassa kodissa niinkuin minäkin. En halua enää muuttaa kenenkään kanssa yhteen, haluan omaa tilaa, tarvitsen suurta reviiriä. Raha-asiani ovat kunnossa ja elämä muutenkin.
En vain tiedä, mistä löytäisin sellaisen itselleni sopivan miesystävän, haluan samat kiinnostuksen kohteet, samat moraalit ja käytössäännöt. Olen myös seksuaalinen, vaikka yksin ollutkin näin pitkään. Ei se seksuaalisuus mihinkään katoa vaikka on yksin.
En halua käydä baareissa, koska en juo. Mistä löytäisin terve päisen oman ikäisen miehen itselleni. Haluan myös matkustella ja ehkä asuakin ulkomailla. Eli haluan seikkailuhenkisen kumppanin, jolla kuitenkin on jalat maassa ja raha-asiat kunnossa.
Vietän itse liikunnallista ja tervettä elämää, olen hoitanut aina itseäni, enkä ole paisunut pullataikina. Pukeudun kauniisti ja miehet ovat kauniiksi kehuneet niin kasvoja kuin vartaloa. Eli pakettini on ihan kunnossa, haluaisin samaa mieheltä.
Nainen 53
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä enää kutsua seurusteluksi kun juuri muutettiin yhteen, ja naimisiinmenostakin ollaan puhuttu. Kolme vuotta olla kyllä ehditty ihan seurustella ensin. Elämäni rakkaus tämä mies.
Ap, miksi kysyt?
Onnittelut! 💖💖
Mietin vain, että onko se seurusteluaika kunnon seurustelua, kuten nuorenakin, vai onko se keski-iässä vaan sitä, että mies haluaa mahdollisimman nopeasti ruoanlaittajan ja petikaverin itselleen. Että saa jatkaa samanlaista elämää kuin edellisenkin kanssa oli.
Ap
Kyllä se ihan samaa paskalenkkiä on. Kärttyisä ukko, ja sama kuin veljensä kanssa asuisi. Ei kykyjä eikä haluja, ja eikös se ihan luonnollista ole tuossa iässä, turha muuta valehdella. Aika on ajanut ohitse.
Edellinen ei siis ollut minä, joka on juuri muuttanut yhteen
Olin ollut vuosia yksinhuoltaja ennen kuin tavattiin ja oli ihanaa juuri se kun mies oli heti myös kuin tasavertainen kumppani. Kun tuli meille ja näki, että tiskit oli tiskaamatta, tarttui toimeen ja hoiti asian pois, tarjoutui tekemään mun kanssa isommat viikko-ostokset autollisena, otti nuorimmaiseni, joka asuu vielä kotona, heti todella hyvin huomioon ja rakensi hänen kanssaan ihan oman suhteen, hoiti minua kun olin kipeänä jne jne.
Mutta ensisijaisesti rakastuin häneen rakastajana. Meillä on aivan todella hyvää seksiä, jopa tajunnan räjäyttävää, ja tämä puoli vain syvenee entisestään.
Kerrankin minulla on sellainen olo, että minua oikeasti arvostetaan sellaisena kuin olen, minusta halutaan huolehtia ja hän oikeasti pystyy kannattelemaan minua (minä olen aina ollut se kannattelija ja tukija edellisissä suhteissani, enkä siis välttämättä mitään tukijaa tarvitse, mutta kyllä se tuo sellaisen lämpöisen turvallisuuden tunteen, jonka varassa on sitten helppo heittäytyä seikkailulliseksi) ja samalla hän vielä pitää minua jotenkin ihmeellisenä ja näen edelleenkin päivittäin kuinka hänen silmänsä tuikkivat kun hän katsoo minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Viihdyn jo vallan mainiosti itsekseni enkä halua enää toista ihmistä sekoittamaan omia ajankäytön rutiinejani.
Nainen, 57 v.
Seurustelen. Itse 53 ja naisystäväni hyväkroppainen 45 vuotias. Mukavaa yhdessäoloa, ruuanlaittoa, molemmat hyvässä fyysisesti kunnossa. Aika paljon sekstataan. Naiseni kastuu kuin teinityttö ja nauttii runsaista antimistani.
Omaikäisiä ulkonäöllisesti siedettäviä löytyy enää joku yksi tuhannesta. Pulla, suklaa ja vauvapalstalla oleilu on tehnyt tehtävänsä.
Ei meillä ainakaan mennyt noin. Oikeastaan päinvastoin, koimme molemmat että toimme toistemme parhaat puolet esiin. Meillä alkoi aivan uusi elämänvaihe molemmille. Tuntui, ja tuntuu edelleenkin seikkailulta.
Nuorempana oli koko elämä vielä edessä ja sitä oli ehkä hieman naivi. Nyt on molemmilla paljon elämänkokemusta ja on ollut kolhuja ja murheita, sitä tuntee itsensä paremmin ja tietää mitkä asiat tekee aidosti onnelliseksi. Ja silloin on ihan mahtavaa löytää juuri itselleen sopiva kumppani.
Kyllä minä koen ihan oikeasti saaneeni aivan uudenlaisen elämänvaiheen mieheni myötä, missä ei puutu realismia, syvällisyyttä, rakkautta ja toisen arvostamista juuri tuollaisena kuin hän on.
Se, joka on juuri muuttanut yhteen