Mitä jos ei vaan yksinkertaisesti mahdu magneettikuvaukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja aina joskus näitä sattuu kun joku on niin läski ettei mahdu putkeen. Niin meillähän on protokolla näitä tilanteita varten, työpaikan Jarmo joka käy salilla tulee ja ottaa salin toiselta puolelta vauhtia juosten sitten täysiä potilasta päin niin että ihrakasa saadaan menemään sinne putkeen varmasti. Jarmo on vahva ja painaa 150kg, silkkaa lihasta.

 

Heitettiin ihrakasa-potilas helvetin kovaa magneettikuvalaitteeseen (Jarmo heitti ja se käy salilla) kuulu vaan slurps ja se hävis ei jääny mössöö eikä mtn

Kaikkia se leipä elättääkseen. Anna kun arvaan: olet 11 vee, sinulla ei ole kavereita ja äidin-kilen numerosi on 7?

joo, mulle kävi näin. En meinannut mahtua putkeen. Vähän kerroin huolistani siinä hoitajille, mutta olivat varmoja että hyvin se menee. No, koitettiin ja hyvänen aika sentään, meinasin jäädä jumiin siihen. Sain paniikkikohtauksen ja oksensin sinne putkeen. Onneksi saivat mut pois sieltä hyperventiloimasta. Sitten pidettiin tuumaustauko. Ja olin pari vuorokautta syömättä lääkärin ohjeen mukaan. Tämä auttoi ratkaisevasti sillä kuvaus sujui hyvin, kun olin ollut syömättä niin mahduin sinne hyvin. Toki kuvausta häiritsi kun mulla oli tosi kova nälkä ja se mahan murina kaikui ympäriinsä, se vähän vääristi tutkimustuloksiakin, mutta kuvaus saatiin tehtyä.

Jos joku on syönyt itsensä niin läskiksi ettei magneettikuvausputkeen mahdu, ei tarvitse myöskään käyttää julkista terveydenhuoltoa. Yksityiselle voi mennä pyytämään itselleen vaikka leikkimökin kokoisen magneettikuvaputken jos sellaisen tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on syönyt itsensä niin läskiksi ettei magneettikuvausputkeen mahdu, ei tarvitse myöskään käyttää julkista terveydenhuoltoa. Yksityiselle voi mennä pyytämään itselleen vaikka leikkimökin kokoisen magneettikuvaputken jos sellaisen tarvitsee.

Mene hoitoon läskivihastasi.

Vierailija kirjoitti:

Itse myös työskentelen hoitajana, meillä on käytössä laite jossa on valmistajan toimesta vakiona fat -moodi. Tuon moodin ohjelmoiminen vaatii aina sairaalainsinöörin käynnin, eli laite pitää nollata ja asettaa fat-moodiin. Tämä käy yleensä noin puolessatoista tunnissa, eli asetetaan laajennusosa ja ohjelmointi kalibroidaan lihavalle kuvattavalle. Meillä on sairaalassa vain yksi insinööri töissä joka kiireinen joten se on se ongelma, ja lisäksi sille mokomalla on myös konsultin kahvitauot sekä työskentelytahti. 

Niin varmaan on fat moodi siinä laitteessa erikseen. Miksei se voi olla siinä moodissa jatkuvasti. Saisi ingenjööri keskittyä rauhassa ihan muihin hommiin.

tässä konkretisoituu yhteiskunnalle lihavuudesta aiheutuvat kustannukset. Mikä siinä on ettei jengi saa olluksi syötyä niinkuin possu?

Vinkkinä kaikille, älkää syökö kuten jokin likainen karju ja mättäkö ahnetta naamaanne täyteen herkkuja vaan syökää ihan oikeaa ruokaa ja liikkukaa! Kyllä, juuri sinä, kukaan muu ei ole puolestasi ahtanut suustani sisään niitä geishakarkkeja ja kinkkua jota kohta tänäkin jouluna vedät napaasi niin että suolet lonksuu!

Vierailija kirjoitti:

Oon kevyesti mahtunu siihen 130-kilosenakin niin täytyy olla jo aika iso jos ei muka siihen mahdu

Hui kamala! Olen puolta pienempi ja tuntuu että ne seinämät on ihan senttien päässä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on syönyt itsensä niin läskiksi ettei magneettikuvausputkeen mahdu, ei tarvitse myöskään käyttää julkista terveydenhuoltoa. Yksityiselle voi mennä pyytämään itselleen vaikka leikkimökin kokoisen magneettikuvaputken jos sellaisen tarvitsee.

Mene hoitoon läskivihastasi.

Juutuitko kuvaputkeen etkä pääse irti?

Vierailija kirjoitti:

Olen sairaanhoitaja ja aina joskus näitä sattuu kun joku on niin läski ettei mahdu putkeen. Niin meillähän on protokolla näitä tilanteita varten, työpaikan Jarmo joka käy salilla tulee ja ottaa salin toiselta puolelta vauhtia juosten sitten täysiä potilasta päin niin että ihrakasa saadaan menemään sinne putkeen varmasti. Jarmo on vahva ja painaa 150kg, silkkaa lihasta.

Onhan siinä laitteessa omakin moottori apuna jotta Jarmon ei tarvitse ihan yksinään survoa kuvattavaa putkeen. Jotkut näistä putkeen väkisin ahdetuista inisee että on muka jotenkin ahdistavaa kun joka puolelta puristaa. Putkesta ulosottaminen on vielä hankalampaa kuin sinne tunkeminen, mutta kaikki on vielä saatu ulos, ja melkein ehjinä.

Meillä oli ennen tuollainen Jarmo -ratkaisu myös, mutta henkilö vaihtoi työpaikkaa ja sen jälkeen on vain öljytty nakkeläski ja survottu se putkeen. Alku on kuin parrua ryppyrusinaan kuiviltaan sovittelisi, mutta oikea asento auttaa ja läski kiitää putkeen kuin mannertenvälinen ohjus. Joskus vähän liiankin rivakasti ja osuu päätyseinän ylämummoon, no meneepä tajuttomaksi eikä kitise siellä putkessa tympeästi koko operaation ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse myös työskentelen hoitajana, meillä on käytössä laite jossa on valmistajan toimesta vakiona fat -moodi. Tuon moodin ohjelmoiminen vaatii aina sairaalainsinöörin käynnin, eli laite pitää nollata ja asettaa fat-moodiin. Tämä käy yleensä noin puolessatoista tunnissa, eli asetetaan laajennusosa ja ohjelmointi kalibroidaan lihavalle kuvattavalle. Meillä on sairaalassa vain yksi insinööri töissä joka kiireinen joten se on se ongelma, ja lisäksi sille mokomalla on myös konsultin kahvitauot sekä työskentelytahti. 

 

 

Niin varmaan on fat moodi siinä laitteessa erikseen. Miksei se voi olla siinä moodissa jatkuvasti. Saisi ingenjööri keskittyä rauhassa ihan muihin hommiin.

Jos kyse on julkisesta hoidosta niin ihan ymmärrettävää, että asiat tehdään vaikeimman kautta eikä läskimoodia pidetä piruuttaankaan koko ajan päällä. Ja jos läskimoodi vaikuttaa kuvauksen laatuun, pitäisi kaikki läskit ottaa peräkkäin kuvaukseen ja sen varmaan joku poloinen kokisi kiusimiseksi.

Amerikassa ongelma taitaa olla yleisempi ja siellä on jossain paikoissa joko suurempiputkisia laitteita tai sitten avoimia laitteita jossa kuvattavan ei tarvitse mahtua putkeen vaan eri lailla asetettujen kuvausvärkkien väliin. Nuo on tietty kalliimpia joten tuskin suomen sairaaloihin sellaisia ostetaan ihan äkkiä. 

Muistaakseni joku oli lähetetty Helsinkiin eläinsairaalan magneettiin. Ja Pariisissa on sellainen johon mahtuu elefantitkin. 

Silloin viedään norsuille tarkoitettuun magneettikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten sädehoito onnistuu? Aika kapea se taso missä piti maata. 

Matkustaa Tsernobyliin

Taas läskifoobikot ilmestyneet palstalle. Huokaus. Läskistä voi sentään päästä eroon mutta fobioista ei ikinä. 

ihrakasaa on turha kuvata ja hoitaa

Tää ei oo nyt mikään naurun asia. Meillä oikeasti kerran juuttui kerran yksi potilas putkeen, oli valehdellut painonsa esitietolomakkeessa ainakin 30kg alakanttiin. Piti pyytää ylilääkärin lupa käyttää voimakeinoja irrottaa sieltä putkesta, samalla kun läski hyperventiloi suljetussa tilassa. Lopulta päättyi siihen että vartija tuli jeesaamaan, oli muutenkin työvuorossa hoitajavajausta ja sitten pitää soittaa hyvä ettei pelastuslaitokselle yhden magneettikuvauksen takia

Vierailija kirjoitti:

Amerikassa ongelma taitaa olla yleisempi ja siellä on jossain paikoissa joko suurempiputkisia laitteita tai sitten avoimia laitteita jossa kuvattavan ei tarvitse mahtua putkeen vaan eri lailla asetettujen kuvausvärkkien väliin. Nuo on tietty kalliimpia joten tuskin suomen sairaaloihin sellaisia ostetaan ihan äkkiä. 

Nämä ovat tosi kalliita laitteita kun niissä tarvitaan erityisosaamista fat people engineering -osa-alueelta. Nämä insinöörit ovat harvassa ja on osattava hallita laajoja kokonaisuuksia sekä vihaisia kookkaita ihmisiä jotka loukkaantuvat kun heistä puhutaan.

Meillä on sairaalassa yksi joka teki tekniikan tohtorityönsä ihran sähkönjohtavuudesta ja vaikuttavuusarvioinnista suhteessa loukkaantuneisuuteen. Juuri nämä erityistä, rautaista osaamista vaativat henkilöt kehittävät näitä laitteita.

Mitä mä just luin? Sehän on tosi iso se aukko.