Lue keskustelun säännöt.
Miehen vauvakuume
17.11.2023 |
Onko täällä ketään joka on ollut/on samassa tilanteessa juuri nyt ?
Miehellä on voimakas vauvakuume joka alkoi selkeästi pian sen jälkeen kun kuulimme että hänen parhaan ystävänsä vaimo odottaa heidän esikoistaan.
Olemme kaikki samaa ikäluokkaa (30v)
Nyt mies jankuttaa jatkuvasti vauvoista, miten olisi kiva kun meilläkin olisi vauva ja miten olisi kiva kun siitä voisi tulla sitten yhtä hyvät ystävät miehen parhaan ystävän vauvan kanssa kuin mitä hän itse on ollut oman parhaan ystävänsä kanssa aina.
Hän ei ota huomioon että tällä toisella pariskunnalla on talous kunnossa, molemmat ovat vakituisissa työpaikoissa ja meistä taas toinen opiskelee.
Olen yrittänyt selittää että en ole vielä henkisesti valmis äidiksi, ja pelkään synnytystä todella paljon. Jos otan synnytyspelot esille, hän tuhisee turhautuneesti ja alkaa mököttää.
Ymmärrän että hänellä on vauvakuume, mutta tuntuu todella ahdistavalta että hän yrittää painostaa minua johonkin johon en ole vielä valmis. Eikä hänen jatkuva jankkaamisensa ainakaan auta yhtään asiaa..
Mietityttää myös sekin että onko tämä vain sellaista hetkellistä "pakko saada kun kaverikin saa" - tyyppistä lapsellista ajattelua ja että voisiko tämä loppua itsestään kunhan mies alkaa kuulla ystävältään ns todellisia asioita univajeesta, mahdollisesta koliikista, parisuhde ongelmista tms..
Kommentit (28)
Halaus sinulle ja jaksamista vaikeassa tilanteessa. Olisiko mitenkään mahdollista että miehellesi iski jonkinlainen paniikki kun kuuli sinun olevan raskaana ja siksi reagoi noin? Olisiko mitään mahdollisuutta puhua vielä asiasta?
Sinulla on kuitenkin vahva vauvakuume ollut jo kauan, joten sillä ajattelen että ehkä kannattaa vielä yrittää jutella ettei sitten myöhemmin iske suuri suru siitä mitä meni tekemään.
En tiedä toimiiko lainaustoiminto taaskaan normaalisti mutta tämä vastaus on suunnattu kirjoittajalle joka kertoi ettei hänestä ole yksinhuoltajaksi ja miehensä painostaa aborttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi käsittää ketään joka painostaa kumppaniaan näin vakavalla asialla suostumatta kuuntelemaan toisen kantaa asiaan
Vierailija kirjoitti:
Halaus sinulle ja jaksamista vaikeassa tilanteessa. Olisiko mitenkään mahdollista että miehellesi iski jonkinlainen paniikki kun kuuli sinun olevan raskaana ja siksi reagoi noin? Olisiko mitään mahdollisuutta puhua vielä asiasta?
Sinulla on kuitenkin vahva vauvakuume ollut jo kauan, joten sillä ajattelen että ehkä kannattaa vielä yrittää jutella ettei sitten myöhemmin iske suuri suru siitä mitä meni tekemään.
En tiedä toimiiko lainaustoiminto taaskaan normaalisti mutta tämä vastaus on suunnattu kirjoittajalle joka kertoi ettei hänestä ole yksinhuoltajaksi ja miehensä painostaa aborttiin.
Lainaus ei toiminut. Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi. Tiedän, että minulle iskee katkeruus ja suren jo nyt tätä päätöstäni. Tämä saattaa johtaa eroon, koska tämä on niin iso asia ja miehen käsitys tasa-arvosta on niin erilainen kuin minun. Itse en näe sitä tasa-arvoisena, että kun pyydän toiselta tukea ja vastuuta näinkin isosta asiasta niin edes puoliväliin ei tulla. Mulle se lapsi eläisi seuraavat 18-21 vuotta mun kanssa samassa taloudessa, siinä pari ensimmäistä vuotta on niin lyhyt ja suhteellisen helppo aika miehelle, että en koe tuota tasa-arvoisena. Tulen luultavasti olemaan vanhempana se kiukkuinen täti ja en voi siitä syyttää ketään muuta kuin itseäni. Itse olen tässä jo muutaman vuoden odottanut ja nyt yli 30-vuotiaana tekemässä aborttia kun tulikin valittua väärä mies mahdollisen lapsen hankintaan. Sanoin miehelle, että mä en luultavasti saa lapsia myöhemmin kun 33-vuotiaana on muutaman vuoden yrityksen jälkeen ensimmäinen pieni mahdollisuus saada. Mies totesi, että hän ei lasta halua nyt ja hän ymmärtää kyllä, että mä en pysty ottamaan lapsesta yksin vastuuta. Mulla on kuulemma kaikki oikeus olla katkera kun abortin teen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nuorempi nainen on, sitä helpompi on myös kaikista fyysistä "oireista" parantua.
Toista lasta odottaessani olin 28-vuotias. Raskauden aikana saamani "oireet" ovat sellaisia, että ne eivät ikinä parantuneet eikä parane, ellen laita kymmeniä tuhansia euroja niiden korjaamiseen yksityisellä. Näistä "oireista" on liki päivittäin haittaa koko loppuelämän.
Ja juu, varmaan tulet kertomaan, että minun olisi pitänyt tehdä lapset nuorempana. Tämä lapsiasia on sellainen, että en olisj voinut yksin sitä päättää.
Voi kun mukavaa kun isi aina välillä pikkuisen autteli äitiä (äidin) lasten hoidossa! Jep.
Ei hän mitenkään vähän autellut, vaan paljon. Ihan olen tyytyväinen, että tehtiin lapsi.
Sinä et ole ymmärtänyt! Tässä on kyseessä sananvalitasi! Tuota toista kirjoittajaa häiritsee se, että puhut auttamisesta, vaikka hoidettava lapsi on yhteinen!
Auttaminen nimittäin on aina sitä, että työ on yhden työ, siinä toinen sitten auttaa . Mutta eihän se parisuhteessa niin saisi olla, vaan yhdessä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapauta miehesi. Kyll monet muut naiset suostuu lapsiin
"Jos otan synnytyspelot esille, hän tuhisee turhautuneesti ja alkaa mököttää. "
Tuo nyt olisi se isoin ongelma itselleni. Olen saanut lapsen kesken opintojen, valmistuin kuitenkin vain vähän yli tavoiteajan, ja työllistyin alalleni. Että sen kannalta meni hyvin, vaikkei kaikkea ollut taloudellisesti ollutkaan vakaasti turvattu.
Synnytyspelkoon kuitenkin tarvitsee tukea ja ymmärrystä. Jos toinen vähättelee sitä, niin kyllä miettisin haluanko tähän lähteä. Synnytyksen jälkeenkin tarvitsee huolenpitoa, saako sitäkään jos toinen suhtautuu noin?
Joko miehet jankkaa tai sitten ne kuuntelee naisen jankkaamista eikä ymmärrä kuinka naisen aika on rajallinen.
Niin tai näin, olette v-lima roiskuen haukkumassa miehiä tällä palstalla.