Lue keskustelun säännöt.
Miehen vauvakuume
17.11.2023 |
Onko täällä ketään joka on ollut/on samassa tilanteessa juuri nyt ?
Miehellä on voimakas vauvakuume joka alkoi selkeästi pian sen jälkeen kun kuulimme että hänen parhaan ystävänsä vaimo odottaa heidän esikoistaan.
Olemme kaikki samaa ikäluokkaa (30v)
Nyt mies jankuttaa jatkuvasti vauvoista, miten olisi kiva kun meilläkin olisi vauva ja miten olisi kiva kun siitä voisi tulla sitten yhtä hyvät ystävät miehen parhaan ystävän vauvan kanssa kuin mitä hän itse on ollut oman parhaan ystävänsä kanssa aina.
Hän ei ota huomioon että tällä toisella pariskunnalla on talous kunnossa, molemmat ovat vakituisissa työpaikoissa ja meistä taas toinen opiskelee.
Olen yrittänyt selittää että en ole vielä henkisesti valmis äidiksi, ja pelkään synnytystä todella paljon. Jos otan synnytyspelot esille, hän tuhisee turhautuneesti ja alkaa mököttää.
Ymmärrän että hänellä on vauvakuume, mutta tuntuu todella ahdistavalta että hän yrittää painostaa minua johonkin johon en ole vielä valmis. Eikä hänen jatkuva jankkaamisensa ainakaan auta yhtään asiaa..
Mietityttää myös sekin että onko tämä vain sellaista hetkellistä "pakko saada kun kaverikin saa" - tyyppistä lapsellista ajattelua ja että voisiko tämä loppua itsestään kunhan mies alkaa kuulla ystävältään ns todellisia asioita univajeesta, mahdollisesta koliikista, parisuhde ongelmista tms..
Kommentit (28)
Eräs nelikymppinen lapseton mies sanoi minulle, että kun hän oli 3-kymppinen, alkoi moni hänen kaveripiirissään saamaan lapsia, alkoi hän silloin itsekin ajatella, että hän haluaa myös vauvan. Sitten hän ei kuitenkaan jostain syystä hankkinut lasta vaimonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, kauan sitten. Suostuin yhteen. Eipä se lapsi sitten käytännössä kiinnostanutkaan, arki kaatui minun niskaani ja ero tuli muutamaa vuotta myöhemmin. Mies ei yhtään ymmärtänyt miksi, hänen mielestään oltaisiin voitu hankkia vielä kolme lasta lisääkin. Niin kai, kun toinen hoiti.
Lapsen kasvatti kanssani aikuisuuteen toinen aviomieheni.
miehen on niin helppo haluta lapsia kun aivan kaikki fyysiset riskit kaatuvat naisen niskaan, tarina voisi olla täysin toinen jos riski repeämisistä jne olisi heillä itsellään
Mitä nuorempi nainen on, sitä helpompi on myös kaikista fyysistä "oireista" parantua.
Vierailija kirjoitti:
Oli, kauan sitten. Suostuin yhteen. Eipä se lapsi sitten käytännössä kiinnostanutkaan, arki kaatui minun niskaani ja ero tuli muutamaa vuotta myöhemmin. Mies ei yhtään ymmärtänyt miksi, hänen mielestään oltaisiin voitu hankkia vielä kolme lasta lisääkin. Niin kai, kun toinen hoiti.
Lapsen kasvatti kanssani aikuisuuteen toinen aviomieheni.
Tämä on yksi huolenaiheeni että noin saattaisi käydä, etenkin jos ajatukseni siitä että mies haluaa lasta koska ystävänsäkin saa- osoittautuu oikeaksi, voi olla että mielenkiinto lopahtaakin sitten kun tajuaa ettei se oikeasti ollutkaan se mitä halusi.
Tuntuu että mies näkee muutenkin lapsielämän juuri nyt ruusunpunaisten lasien läpi ja minä taas realistisesti kaikkine haasteineen
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset nuorena (20-25v) ja olen nyt 35 vuotias. Enää en lähtisi vauvarumbaan. En usko, että oma kehoni enää jaksaisi raskauksia samanlailla. Tämä on tottakai yksilöllistä, mutta näin omalla kohdallani. Jatkuvat yövalvomiset, päiväkotirumba, sairastamiset... enää en yksinkertaisesti jaksaisi sitä.
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen ja hieman outo mutta tuore provoasetelma. 2/5, pientä muttei massiivista potentiaalia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Mielenkiintoinen sanavalinta "on osallistunut". Varmaan myös auttoi äitiä hoitamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Mielenkiintoinen sanavalinta "on osallistunut". Varmaan myös auttoi äitiä hoitamisessa.
Tottakai auttoi. Auttoi kovasti vauva-aikana ja on auttanut koko ajan. Nyt lapsi jo 15v ja ovat isänsä kanssa hyvä "tiimi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Mielenkiintoinen sanavalinta "on osallistunut". Varmaan myös auttoi äitiä hoitamisessa.
Tottakai auttoi. Auttoi kovasti vauva-aikana ja on auttanut koko ajan. Nyt lapsi jo 15v ja ovat isänsä kanssa hyvä "tiimi".
Voi kun mukavaa kun isi aina välillä pikkuisen autteli äitiä (äidin) lasten hoidossa! Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ei todellakaan kannata lähteä yrittämään ajatuksella että siitä tulisi automaattisesti leikkikaveri kaverin lapselle, kukaan ei tiedä tulisivatko he edes toimeen keskenään. Mies ei nyt ajattele järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Mielenkiintoinen sanavalinta "on osallistunut". Varmaan myös auttoi äitiä hoitamisessa.
Tottakai auttoi. Auttoi kovasti vauva-aikana ja on auttanut koko ajan. Nyt lapsi jo 15v ja ovat isänsä kanssa hyvä "tiimi".
Voi kun mukavaa kun isi aina välillä pikkuisen autteli äitiä (äidin) lasten hoidossa! Jep.
Ei hän mitenkään vähän autellut, vaan paljon. Ihan olen tyytyväinen, että tehtiin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei pidä hankkia lapsia kenenkään painostuksesta. Täytyy haluta itse. Lapsia ei myöskään ole järkevää hankkia hetken mielijohteesta, on ajateltava sitä lastakin ja hänen tulevaa elämäänsä.
Puolisosi perustelut ovat haihattelutasolla ja mököttäminen huolenaiheistasi huolestuttavaa. Et ole mikään lapsentekoautomaatti, jona puolisosi sinut tuntuu nyt näkevän. Eikä se lapsi ole mikään kiva kapistus, joka hankitaan koska kaverillakin on.
Älä vaan lisäänny. Itse joudut kakaran hoitamaan kun äijä vaan sikailee sohvalla. Nauti elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta, mutta jos olette jo yli 30v niin ei edes ole varmaa, että lapsen saaminen on automaattista.
Lapsen saaminen ei kylläkään ole automaattista kenellekään. Hedelmällisyys alkaa laskea merkittävämmin vasta noin 35-vuotiaasta ja hyvin moni onnistuu saamaan lapsia tämän jälkeenkin. 30-vuotiaan ei todellakaan kannata päättömästi kiirehtiä. Jos ei onnistu saamaan lasta 35-vuotiaana, hyvin todennäköisesti se ei olisi onnistunut myöskään 30-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä oli kova vauvakuume. Saatiin lapsi ja hienosti on osallistunut lapsen elämään.
Mielenkiintoinen sanavalinta "on osallistunut". Varmaan myös auttoi äitiä hoitamisessa.
Tottakai auttoi. Auttoi kovasti vauva-aikana ja on auttanut koko ajan. Nyt lapsi jo 15v ja ovat isänsä kanssa hyvä "tiimi".
Voi kun mukavaa kun isi aina välillä pikkuisen autteli äitiä (äidin) lasten hoidossa! Jep.
Kyllä nyt kovasti koitat kääntää tätä asiaa ylösalaisin vaikka alkuperäisen kommentin mukaan oli varmaan ihan ymmärrettävissä että mies voi tosiaan tasavertaisena kasvattajana ja vanhempana tehdä oman osansa arjessa. Siinä molemmat vanhemmat toimivat toistensa apuna ja yhdessä tiiminä ja osallistuvat molemmat lapsen elämään j kasvattamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei pidä hankkia lapsia kenenkään painostuksesta. Täytyy haluta itse. Lapsia ei myöskään ole järkevää hankkia hetken mielijohteesta, on ajateltava sitä lastakin ja hänen tulevaa elämäänsä.
Puolisosi perustelut ovat haihattelutasolla ja mököttäminen huolenaiheistasi huolestuttavaa. Et ole mikään lapsentekoautomaatti, jona puolisosi sinut tuntuu nyt näkevän. Eikä se lapsi ole mikään kiva kapistus, joka hankitaan koska kaverillakin on.
Tuo minua huolestuttaakin kun mies ei ota kuuleviin korviinsa mitään huolenaiheitani, lähinnä kuittaa ne juurikin mököttämällä tai olkiakohauttamalla. Tulee mielikuva lapsesta joka näkee hiekkalaatikolla jollaintoisella uuden hienon ämpärin ja se olisi nyt pakko saada kun sellaisen näki..
Pelottaa taloudellinen tilanne koska entä jos en työllistykään kuten toiveissa on, mieheni ei ole suurituloinen ja hallitus leikkaa pian lapsikorotuksen pois työttömyystuesta, entä sitten? Päästään riitelemään rahasta? Olen itse kasvanut tällaisessa tilanteessa enkä halua siirtää sitä omalle lapselleni.
Kieltämättä niin surullista kuin se onkin, välillä tunnen itseni lapsentekoautomaatiksi kun aivan kaikesta miehelle tulee mieleen kommentoida että olisi kiva kun meilläkin olisi..
Ehkä hän koettaa näin innostaa minua ajatukseen? En tiedä, tuntuu että tällä jankkaamisella on pikemminkin päinvastainen vaikutus.
-Ap
Mulla on ollut mieletön vauvakuume tässä jo muutaman vuoden. Mies on myös puhunut lapsesta ja kuinka sitä ja tätä kun lapsi tulee. Ei olla ehkäisyä käytetty pariin vuoteen ja nyt kun tulin raskaaksi, mies painostaa aborttiin. Itse tiedän tasan tarkkaan, että en kykene lapsesta yksin huolehtimaan (ADHD) ja kun asiasta keskustelimme niin mies sanoi, että haluaa aikaa järjestellä asiat niin että voisi olla kotona auttamassa pari vuotta. Kun kysyin, että mitä sen jälkeen tapahtuu? Miten voi lapsen isä olla muka auttamassa kun hän on ihan yhtä tasa-arvoinen vanhempi kuin minä ja hän kun aina huutelee sen tasa-arvon nimiin suhteessa niin nyt olisi oikein hyvä mahdollisuus siihen. Laitetaanko lapsi johonkin tuon kahden vuoden jälkeen vai mitä ihmettä, niin ei osannut sanoa.
Olen alusta alkaen sanonut, että minä en voi lapsesta vastuussa yksin 247, mulla ei ole voimavaroja siihen. Mulle ei myöskään mitkään hormonaaliset ehkäisyt käy ja jostain syystä ei muuta tarjota neuvolasta/lääkärillä. miehelle sanoin, että hän hoitaa ehkäisyn. Olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että vaikka kuinka itselläni on vauvakuumetta niin teen abortin ja laitan piuhat kiinni. Miehistä ei ole ottamaan vastuuta perhe-elämästä ja minusta ei todellakaan ole yksinhuoltajaksi, vaikka kuinka lässyttäisivät jostain tukemisesta.
Ei muuta, mutta jos olette jo yli 30v niin ei edes ole varmaa, että lapsen saaminen on automaattista.