HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Itse en naisena suostuisi mihinkään tasan 50-50 jakoon. Jos aletaan yhdessä lapsia tekemään, niin silloin molemmat kantaa taloudellisen vastuun. Eli ei sillä perinteisellä kaavalla, että nainen elää jollain säästöillään äitiysloman tai hoitovapaan ja kaikki maksetaan edelleen tasan puoliksi.

Jos mies haluaa lapsia, niin pitää olla hoitovastuun lisäksi valmis jakamaan ne taloudelliset tappiot, mitä naiselle koituu. Siinä pitää huomioida myös vaikutus urakehitykseen ja eläkekertymään. Koska liitot ei nykyään kestä hautaan saakka, niin tuota jakoa pitää tehdä ajantasaisesti heti.

Ensin pitäisi olla joku ura joka voisi edes kehittyä.

Kovimpaan ääneen yhteisiä rahoja ja miesten tukea ovat hinkumassa ne matalapalkkaiset perustason suorittajat joiden ammatissa ei mitään etenemismahdollisuuksia ole, puhumattakaan että heillä olisi draiviakaan edetä minnekään.

Nainen joka on kouluttautunut kovalle alalle ja on urakehitykseen panostanut saa jo itsekin niin hyvää palkkaa että hänelle ei ole mikään ongelma hoitaa oma nettopuolikkaansa talouden kuluista.

Homma toimii kun molemmat vanhemmat ajattelee yhteistä etua. 👍 Ei tarttee kinastella pikkuasioista.

Onneksi olen totaaliyksinhuoltaja joka maksaa yksin asuntolainan. Niin ei tarvitse yhdeltäkään mieheltä kysellä mitään rahoja. 

Ainoa reilu tapa, molemmat asutaan ja eletään tässä ihan yhtä paljon.

Lapsen kotihoitoaika on lyhyt ja silloin työssäkäyvä maksaa sen lapsen parhaaksi. Itse sain vanhempainpäivärahaa enemmän kuin mies palkkaa.

Jos mies 100kg mutta nainen 70kg niin naisen kuuluu maksaa 70% ruokakuluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en naisena suostuisi mihinkään tasan 50-50 jakoon. Jos aletaan yhdessä lapsia tekemään, niin silloin molemmat kantaa taloudellisen vastuun. Eli ei sillä perinteisellä kaavalla, että nainen elää jollain säästöillään äitiysloman tai hoitovapaan ja kaikki maksetaan edelleen tasan puoliksi.

Jos mies haluaa lapsia, niin pitää olla hoitovastuun lisäksi valmis jakamaan ne taloudelliset tappiot, mitä naiselle koituu. Siinä pitää huomioida myös vaikutus urakehitykseen ja eläkekertymään. Koska liitot ei nykyään kestä hautaan saakka, niin tuota jakoa pitää tehdä ajantasaisesti heti.

Ensin pitäisi olla joku ura joka voisi edes kehittyä.

Kovimpaan ääneen yhteisiä rahoja ja miesten tukea ovat hinkumassa ne matalapalkkaiset perustason suorittajat joiden ammatissa ei mitään etenemismahdollisuuksia ole, puhumattakaan että heillä olisi draiviakaan edetä minnekään.

Olikos tietäjällä jotain dataa tämän väitteen tueksi vai veteletkö hihasta vaan asenteellista paskaa?

Olen samaa mieltä kuin "Homma toimii kun molemmat vanhemmat ajattelee yhteistä etua."

Kun menimme naimisiin, teimme pankkitilini yhteiseksi (olen siis se vähemmän kaunis puoli), jonne palkka meni kummaltakin. Molemmat käyttivät tiliä harkintansa mukaan, kumpikaan ei tuhlaillut. Isommista asioista tietty mietittiin yhdessä kuluja. Näen rakkauden ja avioliiton siltä kantilta, että eletään yhteistä elämää, jossa periaatteessa kaikki aineellinen on yhteistä - tietysti on harrastuksia tms. eroavaisuuksia. Enkä oikeastaan millään tasolla ymmärrä nykyistä kaverielämää, jossa kumpikin pitää oman tilin ja maksaa tietyn osan kuluista. Eli ei olla mitenkään situduttu toiseen, vaan alusta lähtien asennoidutaan, että ollaan yhdessä vain kavereina siihen asti, kunnes jompikumpi kyllästyy.

Toki mielipiteitä ja ajatustapoja on niin paljon kuin ihmisiäkin, samoin asenteita siihen kaverisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin "Homma toimii kun molemmat vanhemmat ajattelee yhteistä etua."

Kun menimme naimisiin, teimme pankkitilini yhteiseksi (olen siis se vähemmän kaunis puoli), jonne palkka meni kummaltakin. Molemmat käyttivät tiliä harkintansa mukaan, kumpikaan ei tuhlaillut. Isommista asioista tietty mietittiin yhdessä kuluja. Näen rakkauden ja avioliiton siltä kantilta, että eletään yhteistä elämää, jossa periaatteessa kaikki aineellinen on yhteistä - tietysti on harrastuksia tms. eroavaisuuksia. Enkä oikeastaan millään tasolla ymmärrä nykyistä kaverielämää, jossa kumpikin pitää oman tilin ja maksaa tietyn osan kuluista. Eli ei olla mitenkään situduttu toiseen, vaan alusta lähtien asennoidutaan, että ollaan yhdessä vain kavereina siihen asti, kunnes jompikumpi kyllästyy.

Toki mielipiteitä ja ajatustapoja on niin paljon kuin ihmisiäkin, samoin asenteita siihen kaverisuhteeseen.

Juurikin näin ajattelee tosimies. Itsekkäät kitisijäpellet voi sitten toimia miten huvittaa kun ei ole munaa sitoutua, perustaa perheitä ja satsata yhteiseen elämään. 

M47

35 v jo molempien liksat menneet samalle tilille. Sieltä maksetaan laskut ja molemmille siirretään ns. omille tileille 500 e/ kk joita voi käyttää mihin huvittaa tai olla käyttämättä. Ruoka, puhtaus sekä kaikki kotiin tarvittavat menee yhteiseltä tililtä. Kumpikaan ei kuuna päivänä ole tuhlannut koko oman tilin pottia, joten säästöä kertyy kivasti kummallekin. Oma tili on vain siksi jos jomman kumman maallinen taival päättyy jää jäljelle jäävälle kokonaisuudessaan omat säästöt. Testamentit kunnossa joten näillä jatkellaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selvää, että töissä aikuisten kanssa on aina helpompaa kuin kotona. Turha piiloutua vaativan asiantuntijatyön taakse, nämä tiedetään kun itselläkin on tuota yliopistokoulutusta ja samalla kokemusta pienten lasten kanssa kotona olemisesta. 

:D Tää riippuu täysin siitä minkälaisten kusipäiden kanssa joutuu töitä tekemään.

Yhteinen elämä ja yhteiset rahat. Olisin tuolla "kaikki puoliksi" laskuopilla näännyttänyt mieheni kuoliaaksi jo alkuvuosina. Hän oli pari vuosikymmentä työtön ja oli jaksoja ihan ilman tuloja. Nyt on jo paremmat ajat, mutta edelleen minun tuloistani menee kaikki asumisen kulut. Yhdessä mietitään mihin säästetään ja mitä hankitaan.

Tällaisessa ajattelussa kulminoituu oma navan tärkeyden ylikorostuminen ja arvojen kääntyminen erittäin jyrkästi oikealle. Oma olemassa tai perusteilla oleva perhe on vähempi arvoisempi kuin minun huvittelu- ja harrastelutarpeeni. Ei siis ihme, että perskokkareet jyräävät vaaleissa.

Mielestäni on reilua. Kumpikin osapuoli voi kouluttautua ja hankkia paremman ammatin ja tietnat a enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisessa ajattelussa kulminoituu oma navan tärkeyden ylikorostuminen ja arvojen kääntyminen erittäin jyrkästi oikealle. Oma olemassa tai perusteilla oleva perhe on vähempi arvoisempi kuin minun huvittelu- ja harrastelutarpeeni. Ei siis ihme, että perskokkareet jyräävät vaaleissa.

Nyt on kyllä kaukaa haettu? Itse poliittisesti oikealla mutta todellakin perheen taloudelliset tarpeet menee henkilökohtaisten tarpeiden ohi, aina.

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Näin on. Ja jos toinen jää työttömäksi, sohvalla ei tarvitse istua ja kaurapuuro riittää ruuaksi. Molemmille. Pienituloisemman mukaan mennään, tarvittaessa muutetaan soluhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on reilua. Kumpikin osapuoli voi kouluttautua ja hankkia paremman ammatin ja tietnat a enemmän.

Tavallaan kumpikin osapuoli voi sitten elää myös ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisessa ajattelussa kulminoituu oma navan tärkeyden ylikorostuminen ja arvojen kääntyminen erittäin jyrkästi oikealle. Oma olemassa tai perusteilla oleva perhe on vähempi arvoisempi kuin minun huvittelu- ja harrastelutarpeeni. Ei siis ihme, että perskokkareet jyräävät vaaleissa.

Nyt on kyllä kaukaa haettu? Itse poliittisesti oikealla mutta todellakin perheen taloudelliset tarpeet menee henkilökohtaisten tarpeiden ohi, aina.

Ei todellakaan ole kaukaa haettu. Punamulta-aikoina oli käytännössä aivan selvää, että puolisoiden tulot olivat yhteiset. Ja parisuhde luotiin sillä mentaliteetilla, että se kestää riippumatta siitä kestikö vai ei. Jotain perheyrityksiä toki suojattiin avioehdolla.

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Kuulostaa just sellaisen kommentilla jolla ei koskaan ole ollut perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Kuulostaa just sellaisen kommentilla jolla ei koskaan ole ollut perhettä.

Luonnollisesti myös hyvinvointiyhteiskunta on utopia tilanteessa, missä progressiivinen verotus koetaan epäreiluna. Kasvanut itsekkyys on aito syy, miksi se on romahtamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisessa ajattelussa kulminoituu oma navan tärkeyden ylikorostuminen ja arvojen kääntyminen erittäin jyrkästi oikealle. Oma olemassa tai perusteilla oleva perhe on vähempi arvoisempi kuin minun huvittelu- ja harrastelutarpeeni. Ei siis ihme, että perskokkareet jyräävät vaaleissa.

Nyt on kyllä kaukaa haettu? Itse poliittisesti oikealla mutta todellakin perheen taloudelliset tarpeet menee henkilökohtaisten tarpeiden ohi, aina.

Ei todellakaan ole kaukaa haettu. Punamulta-aikoina oli käytännössä aivan selvää, että puolisoiden tulot olivat yhteiset. Ja parisuhde luotiin sillä mentaliteetilla, että se kestää riippumatta siitä kestikö vai ei. Jotain perheyrityksiä toki suojattiin avioehdolla.

Noin se toki oli ennen mutta en kyllä näkisi oikeistolaisempaa poliittista maailmankuvaa syynä nykysuuntaukseen vaan pikemminkin poliittisesti riipuumatonta liberaalia individualismia.