HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Jaan puolisoni kanssa menot 50-50. Yhteiset kulut maksetaan puoliksi ja omat kulumme itse. En suostuisi muuhun. 

Mikä tämä juttu on, että heti aletaan miettiä jotain sairautta ja työttömyyttä. Lähtökohtaisesti nyt suurin osa kansasta on tervettä ja käyvät töissä. Omilla elintavoilla voi vaikuttaa terveyteen ja opiskelulla ja reippaalla asenteella työllistymiseen. 

50-50 on ihan ok jos kyseessä on lapseton pariskunta jolla kutakuinkin saman suuruiset tulot.

Itsestään selvää ettei tuollainen malli toimi jos tuloerot on isot ja jos perheessä on lapsia. Kuka täysijärkinen tuollaiseen edes suostuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei vastaavasti kysytä, onko oikeudenmukaista, että kotityöt jaetaan puoliksi. Syntyykö nyt systeemi, jossa miehen tulee maksaa perheen kulut ja tehdä perheen kotityöt, koska naisen mielestä ei ole reilua, että hän joutuu menemään töihin tai hoitamaan lapsia, hänellä kun on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei voi maksaa omia kulujaan, miksi siihen tarvitaan puoliso maksajaksi. Parisuhteessakaan ei pidä päätyä tilanteeseen, jossa toinen elää yli varojensa. Jos rahat ei riitä kuin kolmioon Keravalla, niin ei osteta kämppää Ullanlinnasta.

Suo siellä vetelä täällä. Yleensä nainen tekee niitä kotitöitä ja mies asuntoon ja autoihin liittyviä hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ajatus tasajaosta olisi meidän tapauksessa täysin absurdi ja järjetön. Koska vaimollani ei yksinkertaisesti rahat riittäisi, tasajakohan tarkoittaisi sitä, että meillä ei olisi ollut varaa ainakaan nykyisenkaltaiseen omakotitaloon. Minä voisin kyllä ajella hienolla autolla, ja vaimo sitten bussilla. Reissata saisin yksin, vaimon kanssa ehkä Tallinnaan. Miksi haluaisin lähteä jonnekin maailman ääriin yksin, kun rakkaani kärvistelisi kotona? Eihän tuossa tasajaossa nyt olisi järjen hiventäkään."

Totta ja lisäksi se olisi laiton. Avioliitossa molemmilla pitää lain mukaan olla sama elintaso. 

Eikä tässä ole mitään naisten suosimista, vaan laki pätee myös siinä tapauksessa, että miehellä on pienemmät tulot. 

Kaikkea se sinäkin uskot. Ei tuollaista lakia ole olemassakaan, naurettava väite. Voit

Minilex on kaupallinen palvelu, finlex kertoo lait ajantasaisina. Laissa ei ole sanaakaan elintasosta, ainoastaan elatuksesta ja lain mukaan kumpikin osallistuu elatukseen kykynsö mukaan. Tätä on tulkittu niin, että jos mies maksaa laskut, niin nainen tekee kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa"

Ei se arvo muutu mutta niiden eurojen määrä muuttuu. 2000 eurossa on aika paljon vähemmän niitä euroja kulutettavaksi kuin 8000 eurossa.

Silloin sovitetaan kulut sen mukaisesti, että molemmilla on varaa. Jos paremmin tienaava osapuoli haluaa maksaa enemmän, niin totta kai asia on ok, mutta sen ei pitäisi olla mielestäni itseisarvo, että mennään kalliimman mahdollisen mukaan ja toinen osapuoli maksaa näistä sitten lähestulkoon kaikki kulut. 

Mihin se varakkaamman säästämä raha sitten menee, jos ei omaan perheeseen?

 

Jaa a, toisill menee perheeseen toisill ei. Mut silloin kun menee perheeseen, silloinhan tämä osapuoli on panostanut enemmän perheeseen. Silloin se ei ole 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei vastaavasti kysytä, onko oikeudenmukaista, että kotityöt jaetaan puoliksi. Syntyykö nyt systeemi, jossa miehen tulee maksaa perheen kulut ja tehdä perheen kotityöt, koska naisen mielestä ei ole reilua, että hän joutuu menemään töihin tai hoitamaan lapsia, hänellä kun on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei voi maksaa omia kulujaan, miksi siihen tarvitaan puoliso maksajaksi. Parisuhteessakaan ei pidä päätyä tilanteeseen, jossa toinen elää yli varojensa. Jos rahat ei riitä kuin kolmioon Keravalla, niin ei osteta kämppää Ullanlinnasta.

Suo siellä vetelä täällä. Yleensä nainen tekee niitä kotitöitä ja mies asuntoon ja autoihin liittyviä hommia. 

Tai nainen kokee tekevänsä kotitöitä, koska miehelle riittäisi lattioiden moppaus kerran viikossa, naisen mielestä lattiat mopataan kahdesti päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä juttu on, että heti aletaan miettiä jotain sairautta ja työttömyyttä. Lähtökohtaisesti nyt suurin osa kansasta on tervettä ja käyvät töissä. Omilla elintavoilla voi vaikuttaa terveyteen ja opiskelulla ja reippaalla asenteella työllistymiseen. 

Koska se nyt vaan on realiteetti, että nykyään melkein kuka vaan voi joutua työttömäksi ja vakava sairaus voi tulla nuorellekin ihmiselle vaikka kuinka eläisi terveellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei vastaavasti kysytä, onko oikeudenmukaista, että kotityöt jaetaan puoliksi. Syntyykö nyt systeemi, jossa miehen tulee maksaa perheen kulut ja tehdä perheen kotityöt, koska naisen mielestä ei ole reilua, että hän joutuu menemään töihin tai hoitamaan lapsia, hänellä kun on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

En ymmärrä, miksi aikuinen ihminen ei voi maksaa omia kulujaan, miksi siihen tarvitaan puoliso maksajaksi. Parisuhteessakaan ei pidä päätyä tilanteeseen, jossa toinen elää yli varojensa. Jos rahat ei riitä kuin kolmioon Keravalla, niin ei osteta kämppää Ullanlinnasta.

Niin, sitten se tarkoittaa sitä, että se parempituloinen, joka olisi halunnut asua Ullanlinnassa, asuu myös Keravalla. Tämähän ei usein ihmisille käy, koska he haluavat nauttia paremmasta elintasosta, kun heillä siihen on varaa. Siksi aika usein ne parempituloiset haluaisivat yhteisen kodin paremmalta alueelta eivätkä olisikaan valmiita laskemaan omaa elintasoaan ja tinkimään elämänsä mukavuudesta. Halutaan nauttia palkasta, eivätkä kaikki saa iloa ja nautintoa siitä, että asuvat huonosti ja sitten vain shoppailevat hirveästi kalliita vaatteita, tavaroita ja autoja itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

Sitäkö se mielestäsi tarkoittaa kun tasa-arvon nimissä estetään naisten tekemän miesten hyväksikäyttö?

Perheenhän ei pitäisi olla mikään hyväksikäyttöyksikkö. Vastikään seurasin lähipiirissäni perheen hajoamista taloudelliseen epätasa-arvoon. Mies tienasi paremmin, käytti kaiken aikansa työhön ja omaan vapaa-aikaan samalla kun vaimo piti yllä kotia, hoiti lapset väsyen yksinäiseen raatamiseen ja oman ajan puutteeseen. Vaimon työura kärsi kovasti kotivelvoitteiden takia ja hän ajautui vakavaan uupumukseen samalla kun mies eteni urallaan. Raskas työhän vaati vastapainoksi rentouttavia viikonloppuja kavereiden kanssa reissaten. 

Miehelle avioero oli tietysti järkytys ja lasten hoito vuoroviikoin yllätti vaativuudellaan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan toki lapseton pariskunta ja tulotasokin on molemmilla melko samaa luokkaa, joten erilliset rahat ja yhteiset kulut 50:50 -suhteella on tuntunut oikeudenmukaiselta. Toki jokainen pariskunta tekee omat päätöksensä näissä, mutta meillä on ollut alusta lähtien se ajatus, että isommista raha-asioista (talolainat ym) keskustellaan etukäteen ja sovitetaan siinä vaiheessa molempien tuloille sopiviksi. 

Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa. Siksi pidän oikeudenmukaisempana tasajakoa talousasioissa.

Jos tuloero on kauhean iso, niin tällä 50:50 jaolla on sitten pakko tehdä aika isoja kompromisseja ja elintaso on pariskunnalla siten ihan eri. Siis jos toinen tienaa vaikka bruttona 3000€ ja toinen 6000€, niin se isotuloinen ei voi vaatia että asutaan kauhean isosti ja kalliisti. Jos molemmat laittaa vaikka 15

Musta taas on outoa, että oletus on heti että eletään sen paremmin toimeentulevan rahan mukaan. Olen varmaan sen verran vinksahtanut, että jos mulla olisi paremmat tulot kuin miehellä niin sitten elettäisiin miehen tulojen mukaan. Ei meillä ole kummallakaan tarve alkaa elämään suurempien tulojen mukaan heti kun rahaa tulee. Meillä on edelleen kulut aikalailla samat kuin opiskeluaikana ja meidän opiskeluista on kuitenkin se 15-vuotta, lukuunottamatta muutamaa lyhyempää opintovapaata. Miksi nostaisin kulutustani vain sen takia, että rahaa on? Ei ole ollut tarvetta sille. Asutaan edelleen halvemmassa yksi huone + keittiö ratkaisussa, syödään suht samanlailla kuin opiskellessa (juureksia, lihaa vähän ja kasviksia paljon), ei ole autoa, harrastus on halpa kuntosali ja uinti. Ostetaan vain aitoon tarpeeseen eli vaatteita kerrostetaan ihan huolella ja niitäkään ei ole paljon. Huonekalut on uusittu kun on mennyt niin rikki, että ei voi enää kunnosta eli ei yhtään opintojen jälkeen.

ja on meillä palkat sellaiset, että itse tienaan euroiksi muutettuna bruttona 8000€/kk ja mies 9000€/kk. Ei ole silti tarvetta vaihtaa asuntoa tai alkaa kuluttamaan hullun kiilto silmissä tai nostamaan omaa tasoa muiden silmissä. 

Puoliksi jakaminen on luontevaa, jos jaetaan tulojen mukaan niin tulee kiistaa. Joka tapauksessa jos yhtään sympaattisempi paremmin tienaava niin makselee vapaaehtoisesti enemmän asioita, mutta älä ala pakottamaan tai vituiksi menee.

Vierailija kirjoitti:

50-50 on ihan ok jos kyseessä on lapseton pariskunta jolla kutakuinkin saman suuruiset tulot.

 

Itsestään selvää ettei tuollainen malli toimi jos tuloerot on isot ja jos perheessä on lapsia. Kuka täysijärkinen tuollaiseen edes suostuu?

Miksi ihmeessä tuohon ei suostuisi? Lapsia on just se määrä, joka on varaa elättää ja perheen kulut on just ne, joihin on varaa molemmilla. Kaikki muu on toisen taloudellista hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Samaa mieltä. Jos ei voi maksaa puolikasta yhteisistä  menoista, niin millä hitolla maksaa sinkkuna kaiken itse?

Sinkkuna asuu esimerkiksi yksiössä. No, sitten asutaan parisuhteessakin yksiössä. Mutta ei silloin toinen maksa yksin kuluja, eli  sinkkuna yksiössä asunut silloin voittaa. Mutta käsitän, että monesti ei pariutumisen ja perheen perustamisen jälkeen ei  haluta asua yksiössä. Silloin ei tietenkä se joka on ennen maksanut yksin sinkkuna asumisensa ei tietenkään enää pystyisi maksamaan asumistaan yksin. Ei tarvitsekaan. Jos paremmin tienaava haluaa silloin asua isossa omakotitalossa niin silloin tietenkin kulut jaetaan tulojen suhteessa. Tai sitten ei asuta isossa omakotitalossa vaan pienessä kaksiossa. Se parempituloinekin.

Jos on jo vakiintunut suhde niin oikeudenmukaista on jakaa yhteiset kulut tulojen suhteessa. Kun on menty yhteen niin pienempituloisen rahatilanne on luultavasti olut tiedossa. Eikö tarkoitus ole, että parisuhteessa kuitenkin ollaan pääsääntöisesti  onnellisia ja reiluja toisiaan kohtaan? En tietenkän hyväksi toisen hyväksikäyttöä mihinkään suuntaan. Jos joku nyt vetää kehiin, että kun naiset sitä ja tätä.. 

Oikeudenmuaisuus on minun mielestni eri kuin hyväksikäyttö. 

Jos naisilta (yleisemmin vähemman tienaava) kysytään niin ei ole reilua ja jos miehiltä (yleisemmin enemmän tienaava) kysytään niin on reilua.

Mutta eihän naiset muutenkaan miestä hyväksy/kelpuuta ennen kun nainen  pääsee hyötymään riittävästi miehestä.

Tämä on yksi niistä lukuisista asioita missä naiset ei tasa-arvoa hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yhteisiä rahoja, vaikka kummallakin on omat tilit. Ihan vieras ajatus, että pitäisi jotenkin neuvotella maksuosuuksista. Se maksaa, joka ostaa, ja tarpeen tullen siirretään rahaa tililtä toiselle, jos jommankumman käyttötili uhkaa mennä tyhjäksi.



No, käytännössä minä maksan jotakuinkin kaiken muun paitsi vaimon henkilökohtaiset menot. MInä olen suurituloinen ja vaimo siellä pienituloisessa päässä. Tienaan bruttona noin 5 kertaa vaimoni verran, nettona vajaat 3 kertaa. Olen maksanut omakotitalon, molempien autot ym. isot menot. Kaikkien lainojen hoitotili on aina ollut minun.

Vuosikymmeniä sitten yhteiselomme alkuaikoina tulot oli toisin päin. Minä opiskelin ja vaimo oli pienipalkkaisissa töissä. Rahaa oli vähän. Jo silloin totuttiin siihen, että me pärjätään vain, jos rahat on yhteisiä ja meille oli itsestään selvää että se maksaa jolla on varaa maksaa.

Tämä. Naisella harvemmin itsellään on varaa mihinkään, kun ei ole osaamista josta maksettaisiin. Kyllä korkeaan elintasoon ja ympäristön riistoon mies tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä juttu on, että heti aletaan miettiä jotain sairautta ja työttömyyttä. Lähtökohtaisesti nyt suurin osa kansasta on tervettä ja käyvät töissä. Omilla elintavoilla voi vaikuttaa terveyteen ja opiskelulla ja reippaalla asenteella työllistymiseen. 

No ehkä siksi, että nuo ovat simppeleitä ja kaikille helposti ymmärrettäviä tilanteita, joissa toisen tulot romahtavat ilman, että asialle voi juuri siinä hetkessä tehdä mitään. Voisihan niitä muitakin esimerkkejä ottaa, mutta niissä alkaa tulla sitten enemmän tulkinnanvaraa. Esim. jos toinen vihaa työtään ja kokee sen vuoksi mielialan laskeneen ja haluaisi lähteä opiskelemaan uutta uraa, hänenkin tulonsa romahtavat opiskeluaikana. Tässä tulee liikaa mielipiteiden hajontaa, koska osan mielestä pitää olla oikeus opiskelaa, toisten mielestä taas ainoastaan rahalla on merkitystä, viis siitä, vaikka ihminen olisi itsemurhan partaalla sen takia. Sen vuoksi työttömyys ja sairaus ovat simppeleitä esimerkkjeä. 



Jotain kertoo se, että mitään selkeitä vastauksia ei usein näihin kysymyksiin tule. Että miten hoidetaan 50-50, jos toisen tulot romahtavat paljon alle 1000 euron - edelleenkö se on 50-50 ja pitäisikö sairastuneen hoitaa asia pikavipeillä, elinkaupalla vai pitääkö pyytää ennakkoperintöä? Vai onko yhtälö niin vaikea, että sitten pitää erota ainakin sairauden ajaksi, jolloin yhteiskunta voi sitten ottaa koppia heikoille joutuneesta?

Me ollaan jaettu kulut ihan tilanteen mukaan. Mies maksoi enemmän kuluja kun minä opiskelin. Minä maksoin enemmän kun mies opiskeli. Nyt maksetaan noin 50/50. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-50 on ihan ok jos kyseessä on lapseton pariskunta jolla kutakuinkin saman suuruiset tulot.

 

Itsestään selvää ettei tuollainen malli toimi jos tuloerot on isot ja jos perheessä on lapsia. Kuka täysijärkinen tuollaiseen edes suostuu?

Miksi ihmeessä tuohon ei suostuisi? Lapsia on just se määrä, joka on varaa elättää ja perheen kulut on just ne, joihin on varaa molemmilla. Kaikki muu on toisen taloudellista hyväksikäyttöä.

Mitä ihmettä sinä selität? Naisen tulot tippuu väkisinkin jos lapsia hankkii. Vai oletko sinä näitä jotka olettaa naisen maksavan puolet kaikesta vanhempainvapaallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

Sitäkö se mielestäsi tarkoittaa kun tasa-arvon nimissä estetään naisten tekemän miesten hyväksikäyttö?

Perheenhän ei pitäisi olla mikään hyväksikäyttöyksikkö. Vastikään seurasin lähipiirissäni perheen hajoamista taloudelliseen epätasa-arvoon. Mies tienasi paremmin, käytti kaiken aikansa työhön ja omaan vapaa-aikaan samalla kun vaimo piti yllä kotia, hoiti lapset väsyen yksinäiseen raatamiseen ja oman ajan puutteeseen. Vaimon työura kärsi kovasti kotivelvoitteiden takia ja hän ajautui vakavaan uupumukseen samalla kun mies eteni urallaan. Raskas työhän vaati vastapainoksi rentouttavia viikonloppuja kavereiden kanssa reissaten.

Jälleen tämä sama tekosyy, olisitko sinä nyt sitten se nainen joka kertoo että miten on mahdollista miehelle tehdä töitä ylläpitääkseen perheen elintason minkä nainen yksin vaatii samaan aikaan kun pitää olla kotona tekemässä yksin naisen vaatimat kotityöt?