HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

kun mennään naimisiin niin eikö kaikki ole silloin yhteistä

Niinhän naiset kuvittelevat että saa miehen omaisuuden itselleen käytettäväksi pelkällä naimisiin menolla. Ja sen takia naiset sitä avioliittoa vaatii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Samaa mieltä. Jos ei voi maksaa puolikasta yhteisistä  menoista, niin millä hitolla maksaa sinkkuna kaiken itse?

 

Mietin että onko porukka näin tyhmää ettei yhtään tule mieleen että millähän ihmeellä? 

Itse saisin asumistulkea vuokra-asuntoon jossa asuisin yksin, mieheni kanssa meidän yhteisessä talossa asuessa en saa asumistukea. Saattaisin saada yksin asuessani jopa tt-tukea, ainakin joinain kuukausina. 

En siis ole työkykyinen.

Ennen kuin muutimme yhteen varmistin että mies ymmärtää mitä yhdessä asuminen tarkoittaa kannaltani, eli

Lokkeilee joko veronmaksajien lompakolla tai miehen lompakolla kunhan ei itse tarvi hankkia tuloja

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Totta hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Jos kulut laitetaan puoliksi, laitetaan myös kotityöt. Pitkät työpäivät eivät oikeuta Mattia velttoilemaan, sinne vaan kauppaan työpäivän jälkeen ja sitten kotiin pesemään vessaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Tot hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Entäs jos Petra tekee raskasta paskaduunia huonolla palkalla ja Matti kevyttä mukavaa työtä keskinkertaisella palkalla? 

Oma valinta sekin.

Myös se pienituloisempi Petra ollut Matin valinta. Olisi valinnut varakkaamman tai ollut ilman niin saisi rauhassa kieriskellä rahoissaan. 

Me jaettiin pitkään puoliksi asumis- ja ruokakulut ja ne hoidettiin yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat siirsivät saman summan. Omalle tilille jäävät rahat olivat omia, ja ne kumpikin käytti miten huvitti. 

Kun tuli lapsi, siirrettiin taloustilille rahaa siinä suhteessa mitä saatiin, eli minä laitoin vanhempainvapaalla vähemmän.

Ratkaisu oli oikein toimiva, emmekä riidelleet rahasta koskaan.

Kun mies vaurastui, hän vapaaehtoisesti alkoi maksaa talousmenot kokonaan itse. Lomamatkat maksamme puoliksi ja omat harrastukseni maksan itse.

Molemmilla on omaa rahaa ja niiden käyttöön ei toinen voi puuttua. Tämä on mielestäni tärkeää. Ei tule riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Totta hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Jos kulut laitetaan puoliksi, laitetaan myös kotityöt. Pitkät työpäivät eivät oikeuta Mattia velttoilemaan, sinne vaan kauppaan työpäivän jälkeen ja sitten kotiin pesemään vessaa.

Noissa kotitöissä helpoksi on osoittautunut se että molemmilla on omat vastuualueet joihin toinen ei puutu. Meillä mies tekee kaikki ruuat ja tämä on toiminut oikein hyvin.

Ruoka ei yleensä jää miehiltäkään tekemättä. Minulle jää muut kotityöt mutta selviän niistä ja käytetään myös siivousapua.

Minulle on hyvin tärkeää että puolisollani on varallisuutta jonka vuoksi hänen ei tarvitse pysyä kanssani suhteessa kuin omasta vapaasta tahdostaan. Tästä syystä maksan mielelläni enemmän yhteisessä taloudessa, jotta hän  ei ole koko ajan puilla paljailla, vaan säästöjäkin kertyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Totta hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Jos kulut laitetaan puoliksi, laitetaan myös kotityöt. Pitkät työpäivät eivät oikeuta Mattia velttoilemaan, sinne vaan kauppaan työpäivän jälkeen ja sitten kotiin pesemään vessaa.

Jos kotityöt laitetaan puoliksi niin vaadittava siisteystaso määritellään yhdessä eikä niin että nainen yksin päättää vaadittavan siisteystason

Naiset haluaa hyvätulosia miehiä sekä tasa-arvoa, mutta kun lasku tulee niin uli uli 



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Totta hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Jos kulut laitetaan puoliksi, laitetaan myös kotityöt. Pitkät työpäivät eivät oikeuta Mattia velttoilemaan, sinne vaan kauppaan työpäivän jälkeen ja sitten kotiin pesemään vessaa.

Jos kotityöt laitetaan puoliksi niin vaadittava siisteystaso määritellään yhdessä eikä niin että nainen yksin päättää vaadittavan siisteystason

Normaali siisteystaso on helppo määritellä. Siinä lika ei pinty, asunnon arvo ei alene eikä koti ole pölyn ja roskien vallassa. Jos mies haluaa asua tunkiolla, nainen voi siivota enemmän, mutta mies sitten opettelee tekemään ruokaa. 

Pariskunnan kulut pitää jakaa tasan muuten se parisuhde muuttuu toisen osalta hyväksikäyttösuhteeksi.

Jokainen on vastuussa omista tuloista ja se ei ole suurempituloisen vika jos toinen haluaa päästä mahdollisimman helpolla eikä hanki kunnon tuloja

Meillä on ollut naimisiinmenosta saakka yhteiset rahat ja hyvin on mennyt. Asuntolaina on maksettu, harrastusmenot on maksettu ja kaksi lasta kasvatettu aikuisikään saakka. Jossain vaiheessa miehen tulot olivat varmaan nelin-viisinkertaiset omaan, kun olin pienipalkkaisella alalla osa-aikatyöntekijänä, nykypäivänä ollaan melko samassa tuloluokassa. Jos silloin, kun omat tienestini olivat ihan järkyttävän pienet, olisi pitänyt vielä sillä kitkuttaa ja yrittää maksaa samassa suhteessa lainaa, laskuja ja ruokia, ei olisi tullut mitään. 

Tämä on meidän tapa ollut nyt jo lähes 30 vuotta ja on meillä toiminut, jollain toisella välttämättä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos Petra on valinnut itselleen helpon paskatyön ja saa liksaa verojen jälkeen 1500e ja Matti tekee pitkää päivää rakennusalalla ja tienaa 3000e verojen jälkeen niin Petran mielestä Matin pitäisi maksaa isompi siivu elämisestä?

Totta hemmetissä Petra hommaa itselleen kunnon työn tai käyttää niitä rahoja mitä työllään ansaitsee, eikä oleta Matin elättävän.

Jos kulut laitetaan puoliksi, laitetaan myös kotityöt. Pitkät työpäivät eivät oikeuta Mattia velttoilemaan, sinne vaan kauppaan työpäivän jälkeen ja sitten kotiin pesemään vessaa.

Jos kotityöt laitetaan puoliksi niin vaadittava siisteystaso määritellään yhdessä eikä niin että nainen yksin päättää vaadittavan siisteystason

Normaali siisteysta

Eli nainen yksin määrittelee vaadittavan siisteystason eikä miehellä ole siihen sananvaltaa

Meillä on ollut siitä asti täysin yhteiset rahat, kun saman katon alle muutettiin. Välillä toinen on opiskellut, ja välillä taas toinen. Tulot eivät ole koskaan olleet lähellekään samat. Ja täysin yhteiset tarkoittaa just sitä mitä siinä sanotaan. Tietenkin kummallakin sen verran järki päässä, ettei mene vetämään tilejä tyhjäksi ostaakseen jotain itselleen, kun nyt vain sattuisi tekemään mieli. Isoista hankinnoista on aina keskusteltu. 

Juuri jätin naisen joka halusi muuttaa tasa-arvoisen parisuhteemme provider suhteeksi missä minun olisi pitänyt maksaa meidän molempien kaikki kulut. Kyllä se kehtasi väittää sitä vielä tasa-arvoiseksi että minä miehenä maksan kaiken ja nainen ei maksa mitään, ei edes omaa puhelinlaskuaan.

Meillä mies maksaa nykyään käytössä kaiken. Vuosia sitten kun oli aloitteleva yrittäjä ja tuloja ei ollut, olin minä se joka maksoi. Talonkin myimme jotta saimme parille työntekijälle maksettua palkat.

Firma lähti myöhemmin rullaamaan oikein hyvin, minä vähensin työntekoa reilusti. 

Rahat ovat yhteisiä, tulevat enimmäkseen mieheltä mutta olen myös itse tarvittaessa taloudellisesti riippumaton.

Meille sopii tämä järjestely enemmän kuin hyvin, molemmat voittaa. 

Ihan omasta halustani olen suhteessa, jossa on vain osittainen yhteistalous. Yhteiset menot puoliksi ja muuten omat rahat. 

Minulla tämä liittyy haluun pärjätä aina ja kaikissa tilanteissa. Elämässä ei ole mikään niin varmaa kuin muutos. Mitä jos puoliso on maksanut kaikesta suuren osan ja hän kokeekin äkkikuoleman? Tai jättää?

Toisekseen minulle tässä on tärkeää ajatus vapaudesta. Haluan olla vapaa esim. lähtemään syyslomalle tai harrastaa, mitä haluan. En ikinä halua asettaa itseäni alttiiksi taloudelliselle väkivallalle. Kyllähän se väkisinkin luo valta-asetelmia ja katkeruutta, jos toinen aina maksaa kaiken, vaikkei se toinen osapuoli olisi edes luonnevikainen.

Yhteinen elintaso sen mukaan, mikä on kummankin maksukyky. Asuminen on elämisen kuluista suurin ja tarvittaessa omistussuhteita voi vaikka viilata eli 50-50 omistussuhteen sijaan esim. 70-30.

Myönnän, että omassa tilanteessani helpottaa se, että tienaamme mieheni kanssa suunnilleen saman verran. Tilapäiset sairastumiset ja kriisit ovat asia erikseen ja niissä toki tuettaisiin.

Jos taas esim. joskus vammautuisin sellaisella tavalla, etten enää itsenäiseen elämään ja töihin kykene, niin olen sanonut miehelleni ihan suoraan, että siinä kohtaa ei ole enää tasavertaiseen suhteeseen edellytyksiä ja ymmärrän täysin, että suhteen pitäisi muuttua esim. ystävyydeksi. Tämä on parisuhde, ei hoivasuhde.

 

Yhteinen elintaso sen mukaan, mikä on kummankin maksukyky. 

Näin on helppo ajatella, jos tulot ja varallisuus ovat suunnilleen samat. Sitten kun toisella on paljon omaisuutta jo valmiiksi ja hyvät tulot ja toinen vain tavallinen palkansaaja, tuskin se varakkaampi haluaa suhteuttaa elämäänsä pienempien tulojen mukaan kun on jo tottunut paremmalle.

Meillä muija ostaa brenkut ja mä blandikset.

 

Vierailija kirjoitti:

"Siis mitä väliä on sillä että toinen syö enemmän kuin toinen, tai että on joku kympin maksukanava jota toinen katsoo enemmän kuin toinen? Miksi olla yhdessä jos joka hlvetin pilkkua täytyy viilata? En kestäisi hetkeäkään."

"On sillä silloin väliä jos se ei ole mies joka maksaa enemmän."

 

 

Miksi ylipäätään pitäisi laskea maksaako jompikumpi "enemmän"? Ei ole kyllä mua varten nämä keskustelut. En kestäisi tällaista suhdetta jossa lasketaan rahoja.

"Miksi ylipäätään pitäisi laskea maksaako jompikumpi "enemmän"? Ei ole kyllä mua varten nämä keskustelut. En kestäisi tällaista suhdetta jossa lasketaan rahoja."

Miksi ei pitäisi laskea? Jos mieheni tekee vuoallisen jotain ruokaa jonka aineksista minä maksan puolet, ja hän syö siitä 4 viidesosaa, niin eihän se tasan mene. Minä syön usein muualla tai skippaan päiväruoan kokonaan. Tienaan puolet vähemmän kuin mieheni. Minusta olisi ihan fiksua että maksaisin ruoasta reilusti vähemmän. Miksi minä maksan hyvätuloisen mieheni syömisiä?

Meillä vastaus piilee siinä, että maksan siitä että mies tekee ruoan joka päivä valmiiksi. Tykkään siitä että ruokaa on saatavilla jos vaikka tekee mieli syödä, ja itse inhoan ruoanlaittoa. Mutta ymmärrän hyvin että joku tuossa kohtaa ei maksa ruokatarvikkeita puoliksi kovin mielellään.