Lue keskustelun säännöt.
HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009987821.html
Mitä mieltä? Entä kun tulee sairautta, työttömyyttä?
"RAIJAS pitää perhe-elämän kannalta haitallisena ajatusmallia, jossa rahojen ajatellaan kuuluvan vain ne tienanneelle ihmiselle ainakin jos parilla on yhteisiä lapsia."
Kommentit (1426)
Kieltämättä tosi vaikea asia. Riippuu niin monesta tekijästä
- molempien sitoutuminen parisuhteeseen,
- lapset/lapsettomuus
- keskinäinen tuloero
- huonomman tienaavan palkka suhteessa molempien näkemykseen sopivasta asumismuodosta ja elämäntyylistä (paremmin tienaava tuskin itsekään haluaa asua pienipalkkaisen puolison tulotasoa vastaavassa asunnossa/alueella, matkustaa nollabudjetilla yms.)
Keskeistä kuitenkin on, että
- järjestely on molempia osapuolia tyydyttävä
- molemmille jää omaa rahaa edes jonkun verran eikä kumpikaan joudu yhteisestä elämäntyylistä velkavankeuteen
- jos elämäntilanne muuttuu (toisen sairaus tai työttömyys), maksujärjestelyjä muutetaan muuttuneen elämäntilanteen mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jaamme kulut puoliksi olemmehan aviopari, tyhmä kysymys
Tasan voi olla 50-50% kuluista, tai 50-50% tuloista.
Suomessa valuuttana ei tietääkseni ole prosentit, vaan eurot.
Ainoa "tasan" on sama määrä euroja molemmilta yhteiselle taloustilille.
Palkkasuhdejako voi olla jonkun mielestä reilu, toisen mielestä epäreilu, mutta "tasan puoliksi" se ei kyllä ole missään tapauksessa.
Näiden jakoriitojen juurisyy on useimmiten nähdäkseni ihmisen alisuorittajamainen koulutusalan valinta ja/tai into vaihdella työpaikkaa paremman palkan ja position perässä.
Se oma palkkataso on ihan jokaisen oma valinta.
Normaalilla keskitason palkalla ei ole ongelmaa maksaa omaa puolikasta kuluista, ilman nihilististä kyttäämistä ja palkkaosuusprosenttileikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jaamme kulut puoliksi olemmehan aviopari, tyhmä kysymys
Tasan voi olla 50-50% kuluista, tai 50-50% tuloista.
Suomessa valuuttana ei tietääkseni ole prosentit, vaan eurot.
Ainoa "tasan" on sama määrä euroja molemmilta yhteiselle taloustilille.
Palkkasuhdejako voi olla jonkun mielestä reilu, toisen mielestä epäreilu, mutta "tasan puoliksi" se ei kyllä ole missään tapauksessa.
Tasan sama määrä euroja ei ole reilua, jos toinen saa vain kotihoidontukea, ja toinen monta tuhatta euroa kuussa.
50/50 kuluista ei ole myöskään reilua, jos toinen joutuu tinkimään välttämättömistä kuten kuukautissuojista, ja toinen saa elää käytännössä poikamieselämää tinkimättä mistään.
Näin se vaan useimmiten menee varsinkin lapsiperheissä, että nainen on se pienituloisempi.
Vierailija kirjoitti:
Näiden jakoriitojen juurisyy on useimmiten nähdäkseni ihmisen alisuorittajamainen koulutusalan valinta ja/tai into vaihdella työpaikkaa paremman palkan ja position perässä.
Se oma palkkataso on ihan jokaisen oma valinta.
Normaalilla keskitason palkalla ei ole ongelmaa maksaa omaa puolikasta kuluista, ilman nihilististä kyttäämistä ja palkkaosuusprosenttileikkejä.
Kuvitteletko takuueläkkeen nuorena olevan oma valinta? Ei todellakaan ole, vaan siihen on yleensä syynä joku sairaus, joka aiheuttaa kuluja. Kaikilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta keskitason palkkaan. Ei varsinkaan työttömänä eikä silloin kun on perhevapaalla.
Onko reilua, jos toinen syö tavallista edullista ruokaa eikä tarvitse mitään erikoisuuksia, toinen on suursyömäri ja vaatii erikoisruokavalion ja muutenkin kulutustottumukset ovat tuhlailevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jaamme kulut puoliksi olemmehan aviopari, tyhmä kysymys
Avioliittolain mukaan kummankin puolison on osallistuttava perheen (!) elatukseen kykyjensä mukaan. Avoliitoissa on useammin tasajako. Jos teidän perhe olette vain te kaksi ja kummallakin on riittävästi tuloja myös omiin menoihin, asia ok.
Oletko edelleen samaa mieltä, jos sinä joutuisit nyt jäämään jostakin syystä pienelle päivärahalle tai peräti eläkkeelle?
kun mennään naimisiin niin eikö kaikki ole silloin yhteistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kun mennään naimisiin niin eikö kaikki ole silloin yhteistä
Luulisi että silloin sairaudetkin, mutta täällä aina porukalla kehotetaan naista hylkäämään sairastunut miehensä.
Vierailija kirjoitti:
kun mennään naimisiin niin eikö kaikki ole silloin yhteistä
On elatusvelvollisuus puolisoa kohtaan, mutta erossa vasta on kaikki yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden jakoriitojen juurisyy on useimmiten nähdäkseni ihmisen alisuorittajamainen koulutusalan valinta ja/tai into vaihdella työpaikkaa paremman palkan ja position perässä.
Se oma palkkataso on ihan jokaisen oma valinta.
Normaalilla keskitason palkalla ei ole ongelmaa maksaa omaa puolikasta kuluista, ilman nihilististä kyttäämistä ja palkkaosuusprosenttileikkejä.
Kuvitteletko takuueläkkeen nuorena olevan oma valinta? Ei todellakaan ole, vaan siihen on yleensä syynä joku sairaus, joka aiheuttaa kuluja. Kaikilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta keskitason palkkaan. Ei varsinkaan työttömänä eikä silloin kun on perhevapaalla.
Onko reilua, jos toinen syö tavallista edullista ruokaa eikä tarvitse mitään erikoisuuksia, toinen on suursyömäri ja vaatii erikoisruokavalion ja muutenkin kulutustottumukset ovat tuhlailevat?
Nuori takuueläkeläinen tuskin päätyy parisuhteeseen tasajakoa edellyttävän tienaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa.
Samaa mieltä. Jos ei voi maksaa puolikasta yhteisistä menoista, niin millä hitolla maksaa sinkkuna kaiken itse?
Mietin että onko porukka näin tyhmää ettei yhtään tule mieleen että millähän ihmeellä?
Itse saisin asumistulkea vuokra-asuntoon jossa asuisin yksin, mieheni kanssa meidän yhteisessä talossa asuessa en saa asumistukea. Saattaisin saada yksin asuessani jopa tt-tukea, ainakin joinain kuukausina.
En siis ole työkykyinen.
Ennen kuin muutimme yhteen varmistin että mies ymmärtää mitä yhdessä asuminen tarkoittaa kannaltani, eli jään asumistuen verran miinukselle joka kuu hänen "takiaan", johon hän sanoi että ei haittaa, hänellä kyllä on varmaa maksaa enemmän, ja joka tapauksessa hän joutuu maksamaan vähemmän kuin silloin kun asuisi yksin tässä talossa. Ei win-win.
Ja tosiaan, me ollaan yhdessä rakkaudesta ja halusta jakaa elämä toisen kanssa, sillä molemmista tuntuu että näin on miljoona kertaa paremmin kuin että joutuisi elää ilman toista. Meillä parisuhde on yhteinen koti jota molemmat vaalii, ja molemmat tekee toisen ja yhteisen elämän eteen kaiken mahdollisen. Kun suhde on tällaisella pohjalla, ei siinä ole niin väliä kuka maksaa mitäkin, ja kumpi tekee enemmän kotihommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän mietityttää kun omat tulot 3000 luokkaa per kk ja miehellä 11000 per kk ja saman verran maksellaan kuluja. . .
Alkuun oltiin köyhiä mutta miehen tulot nousseet huimasti. Hän ostelee kaikenlaista ja minä olen säästeliäs enkä törsäile. Ollaan nykyään kovin erilaisia arvomaailmaltamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.
Mitä tapahtui perheelle?
Sitäkö se mielestäsi tarkoittaa kun tasa-arvon nimissä estetään naisten tekemän miesten hyväksikäyttö?
Mutta miehet saavat hyväksikäyttää naisia ihan surutta- parisuhteessa. Naisten terveys, elämänlaatu ja talous ja onnellisuus huononevat parisuhteessa, miesten paranee.
En minä ole parisuhteessa, ei ole mikään pakko, kun tienaan itse elintasoni.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa.
Samaa mieltä. Jos ei voi maksaa puolikasta yhteisistä menoista, niin millä hitolla maksaa sinkkuna kaiken itse?
Mietin että onko porukka näin tyhmää ettei yhtään tule mieleen että millähän ihmeellä?
Itse saisin asumistulkea vuokra-asuntoon jossa asuisin yksin, mieheni kanssa meidän yhteisessä talossa asuessa en saa asumistukea. Saattaisin saada yksin asuessani jopa tt-tukea, ainakin joinain kuukausina.
En siis ole työkykyinen.
Ennen kuin muutimme yhteen varmistin että mies ymmärtää mitä yhdessä asuminen tarkoittaa kannaltani, eli
Eli jos miestä olisi haitannut maksaa enemmän, sinä et olisi parisuhteeseen päätynyt, ainakaan hänen kanssaan. Tuo on ollut valinta teille molemmille, ihan hyvä niin.
Minä lähdin parisuteeseen sillä mielellä että en ota huollettavaa vaan tasavertaisen kumppanin. Asumismenot mitoitettiin sen mukaan että pärjätään pienentyvilläkin tuloilla. Ja jos ne tulot oikeasti pienenee niin sitten katsotaan onko syytä tinkiä jostakin. Mulla on pienituloisempi ja vähävaraisempi avopuoliso. Hän tekee omasta halustaan paljon oikeasti rahanarvoisia juttuja perheessä: remonttia, autohuoltoa ja polttopuita. Toki tykkään tehdä itsekin remonttihommia työn vastapainona, mutta esimerkiksi tuon autohuollon korvaan ostamalla öljyt ja suodattimet myös hänen autoonsa.
Olen ehkä silleen tylsä, etten oikein keksi mitään sellaista tarvetta keräillä rahaa sukanvarteen, mikä ei liittyisi perheeseen. Jos haluan turvata varallisuuteni mahdollisen eron varalta, voin tehdä sen sopimuksilla, jotka eivät mitenkään näy perhearjessa.
Vai siis millaista irtainta tai palveluja sitä parisuhteen aikana hankitaan vain itselle, jotka merkittävästi vaikuttavat taloudelliseen asemaan? Onko teillä kaikilla kymmenien tuhansien eurojen laukkuja tai kelloja kaapit väärällään ja vaaterekit täynnä haute couture vermeitä? Jotenkin ei ainakaan suuremmin suomalaisessa katukuvassa näy moinen.
Jos rahankäyttö on ongelma, se on sitä paljon enemmän pienillä tuloilla, jolloin välttämättömien menojen yli jäävä osuus on pieni. Jos taas keskituloisena tai sitä varakkaampana toinen tuhlaa kaiken heti, niin eikös se silloin ole ihan toisenlainen parisuhteen ongelma ja kerro kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta ymmärtää sitä toista ja hänen tarpeitaan. Tuolloin ainakin itse lähtisin parisuhteesta jo ihan sen takia, ettei toinen välittäisi minusta. Se on ainakin minulle keskeisempi juttu suhteessa kuin tulojen ja varojen aritmetiikka.
Luen sekä tätä että tuota perhepalaveriketjua ihan suu auki. Nämä ketjut oikein alleviivaa sitä kuinka onnellinen mä olen mun rakkaussuhteesta. Meidän suhde ei ole sellainen jossa laskettaisiin sentilleen kaikki rahat tai pidettäisiin kirjaa siitä kuka kuskaa kenenkin vuorolla ketä. Me molemmat halutaan että kaikilla on hyvä olla. Me tehdään asioita toistemme hyväksi. Meillä rakastetaan isosti ja aidosti.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ne on aina miehen lompakolla.
Miehet loisii naisten ajalla.
Laskut ja asunnon lyhennys puokkiin. Autosta en maksa kun en käytä tai ole hankkinut. Jos puolison auton kyydissä pidempiä matkoja niin saatan osallistua bensakuluihin
Eli jos miestä olisi haitannut maksaa enemmän, sinä et olisi parisuhteeseen päätynyt, ainakaan hänen kanssaan. Tuo on ollut valinta teille molemmille, ihan hyvä niin.
Minä lähdin parisuteeseen sillä mielellä että en ota huollettavaa vaan tasavertaisen kumppanin. Asumismenot mitoitettiin sen mukaan että pärjätään pienentyvilläkin tuloilla. Ja jos ne tulot oikeasti pienenee niin sitten katsotaan onko syytä tinkiä jostakin. Mulla on pienituloisempi ja vähävaraisempi avopuoliso. Hän tekee omasta halustaan paljon oikeasti rahanarvoisia juttuja perheessä: remonttia, autohuoltoa ja polttopuita. Toki tykkään tehdä itsekin remonttihommia työn vastapainona, mutta esimerkiksi tuon autohuollon korvaan ostamalla öljyt ja suodattimet myös hänen autoonsa.
Juu, en ole kenenkään huollettava vaan ihan täysivaltainen yhteiskunnan ja perheenjäsen. Se että joku on sairas ei tee hänestä huollettavaa, vaan pärjäisin aivan hyvin taloudellisesti ilman miestäni, kuten jo kerroinkin. Pärjäämme hyvin vaikka tulot pienentyisivätkin, ja ovat tässä vuosien varrella välillä pienentyneetkin, ja väillä taas suurentuneet.
En tosiaan olisi päätynyt yhteen miehen kanssa jolle sairauteni olisi ollut hylkäävä virhe, koska minulle taas se ajatusmaailma olisi ollut hylkäävä virhe miehessä.
Se on nimenomaan ja just reilua sekä tasa-arvoista.