HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Ruoan ostaminenko pienensi tulojasi? :D

Pyhä yksinkertaisuus.

Näinhän se nykyään on, että suuri osa elää, "parisuhteissakin", odottaen vain sitä koska se "parempi" osuu kohdalle.

Koko ajatus perheestä on länsimaissa jo melko pitkälti kuollut, enää odotetaan että yhteiskunta seuraa perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistili ja kumpikin maksaa 60% käteenjäävistä tuloista. Ei olla koskaan rahasta riidelty

Tekee tunnin ylitöitä niin ensin valtio vie siitä puolet ja sen jälkeen puoliso vielä käteenjäävästä 60% :D ei käy kateeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

Kavereistani osa on etukäteen säästänyt rahaa äitiyslomaa ja vauvavuotta varten, jotta ovat voineet maksaa oman osuutensa yhteisistä menoista + vauvan aiheuttamat kulut.

Säästäminen tietenkin on ok, mutta miksi se kuuluu vain äidille ja miksi vauvan menot kuuluvat vain äidille. Itse nämä naiset perustelevat sitä tasa-arvolla. Mutta onko se todellista tasa-arvoa jos jokaisen on pärjättävä yksin tilanteesta riippumatta.

Miksi vauvan menot kuuluisivat vain isälle? Huomasitko, että jos äiti ei maksa puolta kuluista, niin maksajaksi päätyy isä. Miksi hän on maksuvelvollinen hankinnoista, joita nainen tekee, mutta naisen ei tarvitse m

Jos olet pihi paska niin älä lisäänny, lisääntyminen on ihan vapaaehtoista. Kukaan ei täällä ole sanonut että menot kuuluu ainoastaan isälle, sinä itse jankkaat tuota mantraa.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se nykyään on, että suuri osa elää, "parisuhteissakin", odottaen vain sitä koska se "parempi" osuu kohdalle.

 

Koko ajatus perheestä on länsimaissa jo melko pitkälti kuollut, enää odotetaan että yhteiskunta seuraa perässä. 

Onko täysin mahdoton ajatus, että parisuhteessa pidetään omat rahat ja maksetaan kaikki puoliksi, ja ollaan tosissaan yhdessä? Onko todellinen rakkaus mahdollista vain jos jompikumpi hyötyy toisesta taloudellisesti?

Edelleen 2000-luvulla länsimaissa vaikuttaa suurimmalla osalla olevan "parisuhde" joku taistelukenttöä ja xcel-taulukko. Tutkitusti järjestetyt avioliitot ovat onnellisempia, kuin  nämä "vapaat" ja "romanttiseen rakkauteen" perustuvat. Näistähän tosi moni "kestävä" vaikuttaakin juuri järjestetyltä: poltellaan emotionaalisesti jäitä, tehdään töitä että suhde kestää, suku/yhteiskunta painostaa. Ei erota, koska "suhteessa on paljon muutakin" = asunto, auto, kesämökki, velat, tottumus....

Aika kammottavaa. Olisi kiva jonkun tutkia, mikä näiden henkikläiden alkuperäinen motiivi olikaan hakeutua parisuhteeseen? Ainakaan pyyteetön rakkaus se ei ole ikinä ollutkaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

Kavereistani osa on etukäteen säästänyt rahaa äitiyslomaa ja vauvavuotta varten, jotta ovat voineet maksaa oman osuutensa yhteisistä menoista + vauvan aiheuttamat kulut.

Säästäminen tietenkin on ok, mutta miksi se kuuluu vain äidille ja miksi vauvan menot kuuluvat vain äidille. Itse nämä naiset perustelevat sitä tasa-arvolla. Mutta onko se todellista tasa-arvoa jos jokaisen on pärjättävä yksin tilanteesta riippumatta.

Ei tuo on taloudellista hyväksikäyttöä. Miksi miehelle ei tule oman lisääntymisen kustannuksia lainkaan. Nainen ottaa sekä tulojen alentuman äitiysvapailla ja vi

Kolmen kuukauden jälkeen tulot putoavat 60%:iin normaalista. Toki se isä voi jäädä sen kolmikuisenkin kanssa kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoan ostaminenko pienensi tulojasi? :D

 

Pyhä yksinkertaisuus.

Et oikein ymmärrä mistä on kyse. Siitä että naiset usein ajattelevat että kun ovat äitiyslomalla menettävät sinä aikana paljon ja että miehet kun ovat sen ajan töissä niin he vain tienaavat ja keräävät säästöjä. Ei se ei kyllä mene niin. Äidin äitiysloman aika on miehen tuloihin todella raskas kuormittaja, se syö kaikki säästöt ja ylimääräiset rahat siltä ajalta. Käytännössä yhtäkuin lapsettoman palkka tiputettais puoleen yhtäpitkäksi aikaa kuin äitiysloma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistili ja kumpikin maksaa 60% käteenjäävistä tuloista. Ei olla koskaan rahasta riidelty

Tekee tunnin ylitöitä niin ensin valtio vie siitä puolet ja sen jälkeen puoliso vielä käteenjäävästä 60% :D ei käy kateeksi.

Naisen kanssa se menee aina noin. Paljon paljon halvemmaksi tulisi käydä maksullisissa.

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Onkohan niin, että yleensä naista paremmalla palkalla/tuloilla olevat miehet haluavat jakaa menot puoliksi riippumatta naisen tuloista eli vaikka nainen tienaisi alle puolet miehen tuloista. Mielestäni kuvastaa vaan tiettyä itsekkyyttä. 

Pitäisi ajatella sitä mikä olisi tilanne jos kumpikin asuisi sinkkuna erillään ja miten paljon jäisi käteen kaikkien menojen jälkeen. Se parempituloinen luultavasti häviäisi kun kaikki menot asuminen, ruoka, vakuutukset ym. jäisi omasta palkasta maksettavaksi. Nythän se pienempituloinen kantaa isompaa taakkaa maksamalla koko palkallaan menoja. Isompituloiselle jää säästöönkin vielä vaikka kuinka paljon.

Hyväksikäyttöä sanoisin. Kyllä molemmille täytyy laskujen jälkeen jäädä prosentuaalisesti yhtä suuri osuus palkastaan sitten olisi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoan ostaminenko pienensi tulojasi? :D

 

Pyhä yksinkertaisuus.

 

Et oikein ymmärrä mistä on kyse. Siitä että naiset usein ajattelevat että kun ovat äitiyslomalla menettävät sinä aikana paljon ja että miehet kun ovat sen ajan töissä niin he vain tienaavat ja keräävät säästöjä. Ei se ei kyllä mene niin. Äidin äitiysloman aika on miehen tuloihin todella raskas kuormittaja, se syö kaikki säästöt ja ylimääräiset rahat siltä ajalta. Käytännössä yhtäkuin lapsettoman palkka tiputettais puoleen yhtäpitkäksi aikaa kuin äitiysloma.

Niin, jos kuluja ei puoliteta. Siitä tässä juuri on kyse.

Meillä on yhteiset rahat, yhteiset tulot, yhteiset menot, yhteinen koti, yhteiset lapset jne.. kukaan ei laskeskele rahojen, kotitöiden tai lapsenhoidon perään kun ne on yhteisiä. Molemmilla ollut erilaisia elämäntilanteita, opintoja, parempaa palkkaa, huonompaa palkkaa, työttömyyttä jne. Onneksi ei ole tarvinnut niissä tilanteissa tehdä excel taulukoita, johan siinä menisi ikä ja terveys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa"

Ei se arvo muutu mutta niiden eurojen määrä muuttuu. 2000 eurossa on aika paljon vähemmän niitä euroja kulutettavaksi kuin 8000 eurossa.

Silloin sovitetaan kulut sen mukaisesti, että molemmilla on varaa. Jos paremmin tienaava osapuoli haluaa maksaa enemmän, niin totta kai asia on ok, mutta sen ei pitäisi olla mielestäni itseisarvo, että mennään kalliimman mahdollisen mukaan ja toinen osapuoli maksaa näistä sitten lähestulkoon kaikki kulut. 

Mihin se varakkaamman säästämä raha sitten menee, jos ei omaan perheeseen?

 

Sillä ostetaan vaikka uusi moottoripyörä tai käydään kavereiden kanssa golffaamassa Dubaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se nykyään on, että suuri osa elää, "parisuhteissakin", odottaen vain sitä koska se "parempi" osuu kohdalle.

 

Koko ajatus perheestä on länsimaissa jo melko pitkälti kuollut, enää odotetaan että yhteiskunta seuraa perässä. 

 

 

Onko täysin mahdoton ajatus, että parisuhteessa pidetään omat rahat ja maksetaan kaikki puoliksi, ja ollaan tosissaan yhdessä? Onko todellinen rakkaus mahdollista vain jos jompikumpi hyötyy toisesta taloudellisesti?

Koska kaikki kuitenkin joka tapauksessa menevät, niin miksi ihmeessä pitäisi miettiä ostanko minä lapselle 100€ luistimet vai vaimo, kun siitä perheen yhteisetä varasta se on kuitenkin pois, ihan sama vaikka kuinka on molemmilla omat tilit jne. Sittenhän olisi aivan eri jos pakollisten kulujen jälkeen rahaa vielä jäisi. Jos joku päivä toisen rahat loppuvat, niin pakkohan sen toisen jolla on rahaa on maksaa ne kulut, koska jos ei maksa niin sehän on koko perheeltä pois. Talolaina jää maksamatta, ei se ole vain itseltä pois vaan koko perheeltä, aivan samalla tavalla maksettuna koko perhe hyötyy.

Meidän viiden hengen talouden kk menot noin 15k€. Summa pitää sisällään myös lainan kulut. Vaimon hoitajan palkalla olisi mahdotonta maksaa kulut 50/50 suhteessa mikäli ei aleta kovasti kuluja karsimaan, mistä taas aiheutuisi huomattava varallisuuserojen kasvu ja hänen elintason lasku. Maksan aivan kaiken. Lainat, laskut, autot, mökin, lomat, kaikki hankinnat jne. Vaimo käy vuorollaan kaupassa, ostaa vaatteet itselleen ja lapsille, en seuraa asiaa. Vaimo hoiti lapset kotona kun minä tein pitkää päivää yrittäjänä, nyt osat hieman vaihtuneet. Minun tehtävä säästää ja pitää talouden kokonaisuus kunnossa. Vaimo on huolehtinut enemmän kodista. Lapset molemmille tärkeitä. Aika perinteinen malli siis meillä, mutta näin on mennyt sopimatta ja luontojaan. Keskusteltaessa molemmat kokeneet olevan tähän tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se nykyään on, että suuri osa elää, "parisuhteissakin", odottaen vain sitä koska se "parempi" osuu kohdalle.

 

Koko ajatus perheestä on länsimaissa jo melko pitkälti kuollut, enää odotetaan että yhteiskunta seuraa perässä. 

 

 

Onko täysin mahdoton ajatus, että parisuhteessa pidetään omat rahat ja maksetaan kaikki puoliksi, ja ollaan tosissaan yhdessä? Onko todellinen rakkaus mahdollista vain jos jompikumpi hyötyy toisesta taloudellisesti?

 

Jokainen tietenkin tavallaan, mutta omaan päähän kuulostaa hassulta ajatukselta puhua aidosta rakkaudesta, jos samalla tekee kirjanpitoa minkä verran se maksaa, eli mittaa tunteitaan rahalla. Itselleni tämä on vieras ajatus. 

Mitä taas tulee "maksetaan kaikki puoliksi", niin se tekee yhtään suuremmilla tuloeroilla parisuhteesta tarpeettoman monimutkaisen.

Vierailija kirjoitti:

"Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa"

Ei se arvo muutu mutta niiden eurojen määrä muuttuu. 2000 eurossa on aika paljon vähemmän niitä euroja kulutettavaksi kuin 8000 eurossa.

Sulle on turhauttavaa selittää mitään, koska sun ajattelusi on noin yksisilmäistä- ja silmämunan tilalla kolikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

Kavereistani osa on etukäteen säästänyt rahaa äitiyslomaa ja vauvavuotta varten, jotta ovat voineet maksaa oman osuutensa yhteisistä menoista + vauvan aiheuttamat kulut.

Säästäminen tietenkin on ok, mutta miksi se kuuluu vain äidille ja miksi vauvan menot kuuluvat vain äidille. Itse nämä naiset perustelevat sitä tasa-arvolla. Mutta onko se todellista tasa-arvoa jos jokaisen on pärjättävä yksin tilanteesta riippumatta.

Ei tuo on taloudellista hyväksikäyttöä. Miksi miehelle ei tule oman lisääntymisen kustannuksia lainkaan. Nainen ottaa sekä tulojen alentuman äitiysvapailla ja vi

Miksi tehdä lapsia jos niitä ei viitsi itse hoitaa, vaan lykkää ne alle vuoden ikäisinä päivähoitoon?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta euro on euro, ei sen arvo muutu miksikään riippumatta siitä tienaanko 2 vai 8 tonnia kuukaudessa"

Ei se arvo muutu mutta niiden eurojen määrä muuttuu. 2000 eurossa on aika paljon vähemmän niitä euroja kulutettavaksi kuin 8000 eurossa.

Silloin sovitetaan kulut sen mukaisesti, että molemmilla on varaa. Jos paremmin tienaava osapuoli haluaa maksaa enemmän, niin totta kai asia on ok, mutta sen ei pitäisi olla mielestäni itseisarvo, että mennään kalliimman mahdollisen mukaan ja toinen osapuoli maksaa näistä sitten lähestulkoon kaikki kulut. 

Mihin se varakkaamman säästämä raha sitten menee, jos ei omaan perheeseen?

 

Sillä ostetaan vaikka uusi moottoripyörä tai käydään kavereiden kanssa golffaa

En alkaisi parisuhteeseen miehen kanssa, joka pit'isi omia lomia kavereittensa kanssa tai hassaisi asuntolainaan joutavan rahan johonkin moottoripy;r'n kaltaiseen turhakkeeseen. Minulle perhe on yksikkö, joka lomailee yhdessä ja päättää yhdessä isot hankinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hirvittää tämä nykyinen meno. Ollaan muka jonkinlaisessa liitossa, mutta eletään kuin vieraat tai korkeintaan kämppikset.

Mitä tapahtui perheelle?

 

Itse olen hyvin matalapalkkainen, ja tuntuisi hyvin vaikealta ajatukselta muuttaa yhteen miehen kanssa, jolla on paremmat tulot. Ja lähes joka miehellä on paremmat tulot kuin minulla, ehkä pitkäaikaistyötöntä/sairaspäivärahalla elävää lukuun ottamatta. Tuntuisi kiusalliselta kun ei pystyisi maksamaan puolta menoista. Entä jos mies alkaisi vaatia vaikka että "kun maksat vähemmän, teet enemmän kotitöitäkin sitten" tms.

 

Jos parisuhteen aloitat paremmin tienaavan miehen kanssa niin menee korkeintaan päiviä kun sinäkin alat naisena ajattelemaan että se on vain vaadittavaa sinun huomioimista kun mies maksaa sinun

Onkohan sinulla yhtään kokemusta parisuhteista? Kuulostaa nää jutut tiettyjen sivustojen hokemuksilta. Nää samat jutut näihin keskusteluihin ilmestyy. "Totuudet" tulee kostain amerikkalaisilta MGTOW- piiteistä.