Te, jotka pudotatte painoa/ näette vaivaa sen ylläpitämiseksi. Mikä on kompastuskivenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, miten kaikki iloni elämässä tulee oikeastaan syömisestä ja juomisesta, ja laihdutus siis vie kaiken tai merkittävän osan ilosta pois. Kyllähän sellaista mieli vastustaa kovasti, ja lopulta repsahtaa takaisin nautinnollisempaan elämään.

Se on harhaluulo, että terveellisestä ruuasta ei voi nauttia. 

Mä en valitettavasti oikein nauti. Enkä edes normaalista ruoasta. Esim. huippukokkien ravintoloiden tuotokset ei ole se mistä saan suurta nautintoa. Se on vaikka 3 lihapiirakkaa sinapilla ja ketsupilla ja perään litra maitoa. Tai suklaa. Tai fetakolmiopasteijat ja cokis. Sellaiset einesmätöt, jotka ei teoriassa ole edes erityisen hyviä, mutta joihin minulla on himo ja joista sen takia saan valtavaa mielihyvää. Yleensäkin sen mielihyvän mulle tuottaa määrä ja rasvaisuus eikä maku.

Vierailija kirjoitti:

KEITTIÖPSYKOLOGIA KÄYTTÖÖN:

Suklaalakukuulat. "YÄKK, hyi miten pahaa, en halua!"

Työpaikan pullat, koska en siellä halua myöntää, että laihdutan. "Kiitos ei nyt maistu, jotenkin semmonen olo..." "Just söin, kiitos ei" "Alkanu vatsaa vääntää vehnäjauhot"

Vähän ajan päästä ei kukaan kiinnitä mitään huomiota asiaan!

nimim kokemusta on, olen ollut aina pulla/kakkuvastainen :D

Perjantai- ja lauantai-illat on itselle ollut haastavimpia. Nyt oon toki saanut siihen vähän ryhtiä kun ostan molemmille illoille jotain pientä herkkua! Esim. perjantaina syön pienen pussin sipsiä ja dippivihanneksia, ja lauantaina ostan itselleni 100g irtokarkkia, yhden pullan, leivoksen tms. Päälle vielä liikuntaa niin paino putoaa ja ei tee mieli syödä kaksinkäsin. :)

Vierailija kirjoitti:

4 lasta jättää täyden lautasellisen ruokaa syömättä, en halua sitä roskiin heittää niin menee omaan suuhun.

"EN OLE JÄTEMYLLY" ja eikun roskiin ja lapsille ...no, älä laita mitään, "kun ei kerran kelpaa, olkaa ilman" Oppivatphan syömään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 lasta jättää täyden lautasellisen ruokaa syömättä, en halua sitä roskiin heittää niin menee omaan suuhun.

"EN OLE JÄTEMYLLY" ja eikun roskiin ja lapsille ...no, älä laita mitään, "kun ei kerran kelpaa, olkaa ilman" Oppivatphan syömään!

Entä jos annostelis niille lapsille sen määrän mitä he yleensä syövät? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Niinpä! Kaksin käsin mätätetään pizzaa ja limua, miten sulla siihen on sitten voimavaroja, samoilla söis kunnon ruokaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Eri, mutta tässä ei ole mitään naurettavaa. On ihan tunnettua, että tapojen muutokset on vaativia ja energiaa vaativia projekteja, joihin ei välttämättä pysty, jos kaikki voimat menee sillä hetkellä arjesta selviämiseen.

Ruokavalio, liikunta ja lepo on juuri niitä asioita jotka tukee sitä arjessa jaksamista. Itsestään huolehtimen on sitä perusarkea eikä mikään vaativa projekti. 

Melkein toivon, että olet itse vielä joskus tilassa, jossa et jaksa laittaa ruokaa, harrastaa liikuntaa tai edes käydä suihkussa. Saarnaapa vasta sitten "asioista, jotka tukevat arjessa jaksamista", kiitos.

Pitkäjänteisyys täälläkin on se kompastuskivi. En myöskään jaksa syödä säännöllisesti enkä jaksa kiireessä miettiä syömisiä niin tuolla on sekä laihduttava että lihottava vaikutus. Välillä tippuu enempikin kiloja kun ei vaan ehdi syödä ja välillä tulee kiloja lisää kun äkkiä vaan syö jotakin epäterveellistä siirtymätilanteissa.

Tylsyys ja väsymys on myös sellaiset että tulee syötyä. Nyt taas paino on ollut nousussa. Oikein harmittaa kun oli jo niin hyvällä mallilla laihdutus ja lähes tavoitteessa. Vuosia laihduttanut eli ei mikään pikadieetti oo ollut mutta kuten sanottu niin ei sillä oo merkitystä miten ja missä ajassa. Ne kilot tulee takaisin kyllä jos kaloreita tulee liikaa.

Kunpa tietäisin. Viime vuonna tippui 16 kg. Tänä vuonna ei yhtään. Työtkin oli fyysisempiä. Ruokailu kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Perjantai- ja lauantai-illat on itselle ollut haastavimpia. Nyt oon toki saanut siihen vähän ryhtiä kun ostan molemmille illoille jotain pientä herkkua! Esim. perjantaina syön pienen pussin sipsiä ja dippivihanneksia, ja lauantaina ostan itselleni 100g irtokarkkia, yhden pullan, leivoksen tms. Päälle vielä liikuntaa niin paino putoaa ja ei tee mieli syödä kaksinkäsin. :)

80/20 on minusta ihan sitä perusarkea. Kun syö 80% terveellisesti voi sallia myös ajoittaisia herkkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäjänteisyys täälläkin on se kompastuskivi. En myöskään jaksa syödä säännöllisesti enkä jaksa kiireessä miettiä syömisiä niin tuolla on sekä laihduttava että lihottava vaikutus. Välillä tippuu enempikin kiloja kun ei vaan ehdi syödä ja välillä tulee kiloja lisää kun äkkiä vaan syö jotakin epäterveellistä siirtymätilanteissa.

Tylsyys ja väsymys on myös sellaiset että tulee syötyä. Nyt taas paino on ollut nousussa. Oikein harmittaa kun oli jo niin hyvällä mallilla laihdutus ja lähes tavoitteessa. Vuosia laihduttanut eli ei mikään pikadieetti oo ollut mutta kuten sanottu niin ei sillä oo merkitystä miten ja missä ajassa. Ne kilot tulee takaisin kyllä jos kaloreita tulee liikaa.

Seli seli, te ja teidän pirun huonot tekosyyt. 

Tämähän se on, että jos ei ole rutiinia se itsestään huolehtiminen, niin siihen opetteleminen on työlästä. Siinä pitää miettiä kaikki uusiksi. Nukkuminen, syöminen, liikkuminen jne. Minua aina oudoksuttaa, kuinka jonkun mielestä koko elämän muuttaminen on joku helppo projekti muun arjen ja stressin keskellä.

Tämä terve elämä on helpompaa niille, jotka ovat saaneet hyvän mallin kotoa. Minä en ole saanut. Olen joutunut kaikki opettelemaan itse siinä sivussa, kun olen yrittänyt toipua lapsuuden traumoista. Ei ole helppoa. Lisäksi olin hoitanut itseäni herkuilla, joten kun jätin ne yhtäkkiä pois, niin oireilin henkisesti tosi vahvasti. Kunpa Suomessa olisi helpompi saada apua ja terapiaa.

Uskon, että aika monella on traumatausta ylipainon syynä. Itse keikuin painavimmillaankin normaalipainon ylärajalla, mutta tunnen monta juuri traumataustaista, jolla on paino saattanut heitellä jopa 30 kg tai enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Perjantai- ja lauantai-illat on itselle ollut haastavimpia. Nyt oon toki saanut siihen vähän ryhtiä kun ostan molemmille illoille jotain pientä herkkua! Esim. perjantaina syön pienen pussin sipsiä ja dippivihanneksia, ja lauantaina ostan itselleni 100g irtokarkkia, yhden pullan, leivoksen tms. Päälle vielä liikuntaa niin paino putoaa ja ei tee mieli syödä kaksinkäsin. :)

Eilen instassa yks guru mittasi kuinka paljon rasvaa sipseissä on. Muutti ne rasvat näkyviksi. Toivoisin että törmäät siihen! Se oli tosi iso keko! Hyi. Söisitkö puoli pakettia voita? JA lappaisit 6-7 lusikallista suolaa perään. Hyi.

Ainakin osittain työttömyys mutta kuullostaaa paremmalta kun sanon, että ajan hallintya. - En ole oikein tottunut tähän työttömyyteen ja se toivon mukaan jääkin hetkelliseksi mutta huomaan työttömänä käyttäväni aikaa ihan liian paljon siihen, että pöllöilen tällä palstalla tai haen olooni hetkellisiä nautintoja kuten syömällä, jotain. välillä tiedostaen välillä huomatakseni, että jaa taas sitä olen keittiön kaapilla ja tai syöväni vain aikanikuluksi ja tai lohdutukseksi.

Vierailija kirjoitti:

4 lasta jättää täyden lautasellisen ruokaa syömättä, en halua sitä roskiin heittää niin menee omaan suuhun.

Miksi pidät itseäsi roskiksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perjantai- ja lauantai-illat on itselle ollut haastavimpia. Nyt oon toki saanut siihen vähän ryhtiä kun ostan molemmille illoille jotain pientä herkkua! Esim. perjantaina syön pienen pussin sipsiä ja dippivihanneksia, ja lauantaina ostan itselleni 100g irtokarkkia, yhden pullan, leivoksen tms. Päälle vielä liikuntaa niin paino putoaa ja ei tee mieli syödä kaksinkäsin. :)

80/20 on minusta ihan sitä perusarkea. Kun syö 80% terveellisesti voi sallia myös ajoittaisia herkkuja. 

juu mutta painonpudotuksessa se ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäjänteisyys täälläkin on se kompastuskivi. En myöskään jaksa syödä säännöllisesti enkä jaksa kiireessä miettiä syömisiä niin tuolla on sekä laihduttava että lihottava vaikutus. Välillä tippuu enempikin kiloja kun ei vaan ehdi syödä ja välillä tulee kiloja lisää kun äkkiä vaan syö jotakin epäterveellistä siirtymätilanteissa.

Tylsyys ja väsymys on myös sellaiset että tulee syötyä. Nyt taas paino on ollut nousussa. Oikein harmittaa kun oli jo niin hyvällä mallilla laihdutus ja lähes tavoitteessa. Vuosia laihduttanut eli ei mikään pikadieetti oo ollut mutta kuten sanottu niin ei sillä oo merkitystä miten ja missä ajassa. Ne kilot tulee takaisin kyllä jos kaloreita tulee liikaa.

Seli seli, te ja teidän pirun huonot tekosyyt. 

Kuinka paljon esim kauppoihin, yms on tullut tarjolle niitä ns parempia vaihtoehtoja on vaan helpompaa ja nopeampaa valita se lihapiirakka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, miten kaikki iloni elämässä tulee oikeastaan syömisestä ja juomisesta, ja laihdutus siis vie kaiken tai merkittävän osan ilosta pois. Kyllähän sellaista mieli vastustaa kovasti, ja lopulta repsahtaa takaisin nautinnollisempaan elämään.

Se on harhaluulo, että terveellisestä ruuasta ei voi nauttia. 

Mä en valitettavasti oikein nauti. Enkä edes normaalista ruoasta. Esim. huippukokkien ravintoloiden tuotokset ei ole se mistä saan suurta nautintoa. Se on vaikka 3 lihapiirakkaa sinapilla ja ketsupilla ja perään litra maitoa. Tai suklaa. Tai fetakolmiopasteijat ja cokis. Sellaiset einesmätöt, jotka ei teoriassa ole edes erityisen hyviä, mutta joihin minulla on himo ja joista sen takia saan valtavaa mielihyvää. Yleensäkin sen mielihyvän mulle tuottaa määrä ja rasvaisuus eikä maku.

Todellisen riippuvuuden sijaan kysymys on siitä, että opetamme aivomme huonoille tavoille. Aivomme ovat hyvät yhdistämään asioita toisiinsa.

Jos illalla sohvalla syö aina karkkia, aivot saattavat alkaa vaatia sokereita aina sohvalle istuessa. Sohva ja nopeat sokerit kuuluvat nyt aivojen mielestä erottamattomasti yhteen. Tällaisesta huonosta tavasta on onneksi helpompi oppia pois kuin esim tupakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäjänteisyys täälläkin on se kompastuskivi. En myöskään jaksa syödä säännöllisesti enkä jaksa kiireessä miettiä syömisiä niin tuolla on sekä laihduttava että lihottava vaikutus. Välillä tippuu enempikin kiloja kun ei vaan ehdi syödä ja välillä tulee kiloja lisää kun äkkiä vaan syö jotakin epäterveellistä siirtymätilanteissa.

Tylsyys ja väsymys on myös sellaiset että tulee syötyä. Nyt taas paino on ollut nousussa. Oikein harmittaa kun oli jo niin hyvällä mallilla laihdutus ja lähes tavoitteessa. Vuosia laihduttanut eli ei mikään pikadieetti oo ollut mutta kuten sanottu niin ei sillä oo merkitystä miten ja missä ajassa. Ne kilot tulee takaisin kyllä jos kaloreita tulee liikaa.

Seli seli, te ja teidän pirun huonot tekosyyt. 

No mikä sinusta sitten on virallinen syy siihen että paino nousee jos tuo (eli se että saa liikaa kaloreita) on tekosyy?

Vierailija kirjoitti:

Tämähän se on, että jos ei ole rutiinia se itsestään huolehtiminen, niin siihen opetteleminen on työlästä. Siinä pitää miettiä kaikki uusiksi. Nukkuminen, syöminen, liikkuminen jne. Minua aina oudoksuttaa, kuinka jonkun mielestä koko elämän muuttaminen on joku helppo projekti muun arjen ja stressin keskellä.

Tämä terve elämä on helpompaa niille, jotka ovat saaneet hyvän mallin kotoa. Minä en ole saanut. Olen joutunut kaikki opettelemaan itse siinä sivussa, kun olen yrittänyt toipua lapsuuden traumoista. Ei ole helppoa. Lisäksi olin hoitanut itseäni herkuilla, joten kun jätin ne yhtäkkiä pois, niin oireilin henkisesti tosi vahvasti. Kunpa Suomessa olisi helpompi saada apua ja terapiaa.

Uskon, että aika monella on traumatausta ylipainon syynä. Itse keikuin painavimmillaankin normaalipainon ylärajalla, mutta tunnen monta juuri traumataustaista, jolla on paino saattanut heitellä jopa 30 kg tai enemmänkin.

Kun valitsee itsensä joka aamu se on helppoa. Ihmiset pyrkivät löytämään oman itsensä ulkopuolisen syyn negatiivisille asioille, ja esim lapsuutta on helppo syyttää.