Te, jotka pudotatte painoa/ näette vaivaa sen ylläpitämiseksi. Mikä on kompastuskivenne?

Pitkäjänteisyys. Helppo rykäistä mikä vaan dieetti jonkun aikaa, mutta entä kun kuukaudet kuluvat. Helposti sitä alkaa vähän lipsua, ja selitellä itselleen että ei tällä ole merkitystä, niin vähän kaloreita tässä... Kunnes lopulta ihan huomaamatta kaikki vanhat elintavat on palanneet ja niiden myötä vanha paino.

Joo tunnistan tuon saman. Ja se juuri kun ei se ns. huonosti syöminen heti näy vaan nimenomaan pikkuhiljaa alkaa hiipiä takaisin sitten. 

Suklaalakukuulat. Työpaikan pullat, koska en siellä halua myöntää, että laihdutan

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

4 lasta jättää täyden lautasellisen ruokaa syömättä, en halua sitä roskiin heittää niin menee omaan suuhun.

Lähinnä työn aiheuttamat aikataulumuutokset, kiire ja stressi, jolloin vaikeampi pitää kiinni treenistä ja ruokailutavoitteista. Muutoin painon pudottaminen on aina ollut mulle helppoa, puhdasta matematiikkaa ja vähän itsekuria. Liikkumisesta onneksi pidän muutenkin, niin sillä saa helposti fiksattua sopivan kalorivajeen. 

Yleensä siinä vaiheessa kun päästy tavoitteeseen ja pitäisi saada se paino pidettyä siinä. Aluksi se alkaa, että "jos otan vain yhden ja liikun sitten enemmän" -itsepetoksena. Kohta huomaa että paino on alkanut pikkuhiljaa nousta.

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Pudotin 15kg ylipainosta pois. Ylipainon syy: liikaa kaljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Eri, mutta tässä ei ole mitään naurettavaa. On ihan tunnettua, että tapojen muutokset on vaativia ja energiaa vaativia projekteja, joihin ei välttämättä pysty, jos kaikki voimat menee sillä hetkellä arjesta selviämiseen.

Masennus. Olen normaalipainoinen ja lihon, mutta myös laihdun helposti ja pääsääntöisesti elänkin terveellisesti. Painon pitäminen aisoissa ei ole normaalisti vaikeaa, mutta minulla on masennuskausia, jolloin en jaksa pitää huolta itsestäni, ja silloin lihon aina.

Vierailija kirjoitti:

Pudotin 15kg ylipainosta pois. Ylipainon syy: liikaa kaljaa.

toimisipa mullakin. Oletin, että painoa lähtisi merkittävästi pois, kun lopetin joka iltaisen 6 pint-kokoisen kaljan juomisen. Nyt olen ollut 6 kk ilman yhtään alkoholia. Paino: ihan sama kuin aiemmin :(

Se, miten kaikki iloni elämässä tulee oikeastaan syömisestä ja juomisesta, ja laihdutus siis vie kaiken tai merkittävän osan ilosta pois. Kyllähän sellaista mieli vastustaa kovasti, ja lopulta repsahtaa takaisin nautinnollisempaan elämään.

Mä lihon silloin kun olen onnellinen. Nautin elämästä täysillä. Silloin kun masentaa ei ruoka maistu ja paino putoaa huomaamatta.

Ei ole enää lapsia kotona. 

On liian helppo röhnöttää sohvalla kuin mennä kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Eri, mutta tässä ei ole mitään naurettavaa. On ihan tunnettua, että tapojen muutokset on vaativia ja energiaa vaativia projekteja, joihin ei välttämättä pysty, jos kaikki voimat menee sillä hetkellä arjesta selviämiseen.

Ruokavalio, liikunta ja lepo on juuri niitä asioita jotka tukee sitä arjessa jaksamista. Itsestään huolehtimen on sitä perusarkea eikä mikään vaativa projekti. 

Vierailija kirjoitti:

4 lasta jättää täyden lautasellisen ruokaa syömättä, en halua sitä roskiin heittää niin menee omaan suuhun.

Miksi ihmeessä?? Mielestäsi parempi että lihot kuin se että ruokaa menee roskiin (koska Afrikan lapsilla on nälkä)?

Vierailija kirjoitti:

Se, miten kaikki iloni elämässä tulee oikeastaan syömisestä ja juomisesta, ja laihdutus siis vie kaiken tai merkittävän osan ilosta pois. Kyllähän sellaista mieli vastustaa kovasti, ja lopulta repsahtaa takaisin nautinnollisempaan elämään.

Se on harhaluulo, että terveellisestä ruuasta ei voi nauttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuvat voimavarat. Kun kaikki energia menee siihen että pysyy edes jotenkin hengissä työpäivän ajan, on ihan sama mitä suuhunsa mättää.

Eli ne elintavat on päin persettä ja syytät puuttuvia voimavaroja?😂

Eri, mutta tässä ei ole mitään naurettavaa. On ihan tunnettua, että tapojen muutokset on vaativia ja energiaa vaativia projekteja, joihin ei välttämättä pysty, jos kaikki voimat menee sillä hetkellä arjesta selviämiseen.

Ruokavalio, liikunta ja lepo on juuri niitä asioita jotka tukee sitä arjessa jaksamista. Itsestään huolehtimen on sitä perusarkea eikä mikään vaativa projekti. 

No on ne tosi vaativa projekti sellaiselle, jolla ei ole tapoja siitä itsensä huolehtimisesta. Tiedän, kun olen pudottanut noin 50 kg painoa, sairaalloisesta ylipainosta normipainon ylärajoille. Esim. en ollut tottunut koskaan laittamaan itse ruokaa, söin vaiin valmisruokaa ja ravintolaruokaa, jo sitä muuhun opettelu oli kova juttu. Samoin se että oikeasti pitäisi joskus mennä ulos talosta muuten kuin kerran viikossa kauppaan, siis esim. vaikka kävelemään. Eikä ne pitkiin aikoihin mitään energiaa antaneet vaan tuntui vaan raskaalta ja tympeältä, kun siellä sairaalloisen lihavana räntäsateissa lyllersi tai yritti opetella nelikymppisenä laittamaan ruokaa.

Ruuanlaitto on mun kompastus. Ei vaan jaksaisi kiinnostaa. Ostan terveellisiä tarvikkeita kaappiin odottamaan, että jaksan tehdä sen ruuan. Sitten se menee siihen, että on kiljuva nälkä, mutta en jaksa kokata. Tilaan sitten jotain ruokaa kotiin, yleensä epäterveellistä. Millä sitä sais kiinnostuttua siitä terveellisen ruuan tekemisestä?