Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde sen arvoista? Oon ihan puhki parisuhdeviikonlopun jäljiltä
13.11.2023 |
Eilen (eli sunnuntaina) tuli keskusteltua vakavasti arvokysymyksistä ja pienistä asioista mihin toivottaisiin parannusta. Ei mitään kovin dramaattista, mutta kuitenkin. Olin illalla enemmän puhki kuin 12 tunnin työpäivän jälkeen.
Nyt pitäis sitten jaksaa taas rankka työviikko, kun sunnuntai oli kaikkea muuta kuin palauttava. Sinkkuna elämä taas on oikein kivaa ja stressitöntä. Sitä vaan miettii, että tarvitsenko mä naista parisuhteeseen? Kyllähän naisten kanssa voi ilman sitoutumistakin olla tekemisissä ja saada heiltä läheisyyttää. Säästyisi kaikelta siltä stressiltä, mitä parisuhteeseen täysin väistämättä liittyy.
Kommentit (123)
Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet jotain väärin. Mulla oli oikein antoisa parisuhdeviikonloppu, hyvää ruokaa, saunomista, rentoutumista, seksiä yms.
Teillä ei oo muka koskaan riitoja, konflikteja, vakavia keskusteluja?
Eipä juuri, molemmilla omat kodit ja viikolla nähdään muutaman kerran. Vielä ainakin saadaan kirsikat kakun päältä.
Ei toi tule kyllä ikuisesti jatkumaan noin, ellette tee tuosta jotain löyhää fwb-järjestelyä.
Ei tule jatkumaan fyysisen alkuhuuman jälkeen. Vain harva normaali haluaa tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vain sellainen luonne, joka ei sovi parisuhteeseen. Et pysty olemaan oma itsesi parisuhteessa. Vedät roolia parisuhteessa, joka kuluttaa voimavarojasi.
En mä vedä. Mulla on olo että voin olla ihan oma itseni. Se mikä kuluttaa on konfliktit ja vaikeat kysymykset, mitä parisuhteissa pakosti joskus tulee. Arki ei kuluta.
AP
No jos parisuhde on hyvä ja ihmiset toisilleen sopivia niin ei niitä konflikteja ja vaikeita kysymyksiä pitäisi tulla eteen niin usein että ne jotenkin kokonaisuudessaan kuormittaisivat parisuhdetta liikaa.
Sehän on juuri sen hyvän parisuhteen mittari että siinä on hyviä asioita moninkertaisesti huonoja enemmän jolloin ne huonot pystyy hyvin hyväksymään.
Ei niitä tuukaan todellakaan usein, mutta silloin kun tulee niin ne on tosi uuvuttavia.
AP
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?
AP
Ilkeitä? Miten neuvominen on ilkeää?
Viikonloppu puolisoni kanssa antaa minulle todella paljon. Rakastamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta ihan hirveästi. Ihana olla parhaan ystävän lähellä jatkuvasti. Ja kun meillä on samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat, niin keskutelukin on kivaa ja jopa hauskaa.
Ehkä et vain ole oikean kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vain sellainen luonne, joka ei sovi parisuhteeseen. Et pysty olemaan oma itsesi parisuhteessa. Vedät roolia parisuhteessa, joka kuluttaa voimavarojasi.
En mä vedä. Mulla on olo että voin olla ihan oma itseni. Se mikä kuluttaa on konfliktit ja vaikeat kysymykset, mitä parisuhteissa pakosti joskus tulee. Arki ei kuluta.
AP
No jos parisuhde on hyvä ja ihmiset toisilleen sopivia niin ei niitä konflikteja ja vaikeita kysymyksiä pitäisi tulla eteen niin usein että ne jotenkin kokonaisuudessaan kuormittaisivat parisuhdetta liikaa.
Sehän on juuri sen hyvän parisuhteen mittari että siinä on hyviä asioita moninkertaisesti huonoja enemmän jolloin ne huonot pystyy hyvin hyväksymään.
Ehkä ongelma on se, että mä tunnen yksin eläessäni elämäni niin onnelliseksi ja tasapainoiseksi, että mä en tunne sitä onnellisuusboostia mitä jotkut tuntee kun siirtyvät ankeasta sinkkuelämästään parisuhteeseen halailemaan, pussailemaan ja viettämään pitkiä sunnuntaiaamuja sängyssä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität parisuhdetta jos se ei ole sinun juttusi?
Jää siinä myös asioista paitsi jos ei ole parisuhteissa.
Älä sitten valita sun suhteesta. On sun valinta olla huonossa suhteessa.
Jep. Inhottavaa kun miehet itkee, avautuu tai näyttää tunteitaan.
Sinä tuon sanot. Minä en ole sanonut.
Avaudu ja puhu puolisolle. Minä teen niin.
Olen ollut huonossa suhteessa. Lopetin sen koska en halunnut tuhlata elämääni siihen.
Selitä nyt ihan juurta jaksain että miksi keskustelupalstalle ei saisi avautua? Sulla on varmaan joku tosi hieno ajatus tässä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos vaan hyväksyisit, että nyt oli näin? Teillä oli raskas viikonloppu, ja se vaikuttaa vielä tähänkin päivään. Seuraava viikonloppu on erilainen. Ja jos suhde on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja toimiva, niin se helpottuu ajan kanssa. Kaikkea ei tarvitse koko ajan setviä.
Olisiko sinulla joitakin tapoja nyt rauhoittaa itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?
AP
Täällä on ihan asiallisia ja ystävällisiäkin vastauksia, mutta sivuutat ne ja tartut vain noihin ilkeisiin. Se on sinun oma valintasi, millaista keskustelua haluat käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" En tiedä onko mun lapsuus ollu vaan niin ahdistavaa, että konfliktit ahdistaa mua enemmän kuin useimpia ihmisiä."
Tuota ajattelin juuriu ehdottaa. Jos suhde on oikeasti hyvä ja tasapainoinen niin ei ole ihan normaalia ahdistua ja kuormittua valtavasti ajoittaisista pienistä konfliktitilanteista.
Niinpä kai. Mun mielessä on paljon triggereitä ihan normaalissa arjessakin. Mun mieli sanoo "tekikö tai sanoiko se noin koska ei pidä musta? Onko toi ihminen suuttunu mulle?" Kai tää johtuu siitä, että lapsuudenkodissa räyhättiin ja jopa pidettiin lapsille pitkiä mykkäkouluja ihan pikkujuttujen takia. Yritän parhaani mukaan jättää nuo triggerit omaan arvoonsa, mutta mitä teenkin niin oon aika herkkä ihminen joka reagoi voimakkaasti konflikteihin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vain sellainen luonne, joka ei sovi parisuhteeseen. Et pysty olemaan oma itsesi parisuhteessa. Vedät roolia parisuhteessa, joka kuluttaa voimavarojasi.
En mä vedä. Mulla on olo että voin olla ihan oma itseni. Se mikä kuluttaa on konfliktit ja vaikeat kysymykset, mitä parisuhteissa pakosti joskus tulee. Arki ei kuluta.
AP
No jos parisuhde on hyvä ja ihmiset toisilleen sopivia niin ei niitä konflikteja ja vaikeita kysymyksiä pitäisi tulla eteen niin usein että ne jotenkin kokonaisuudessaan kuormittaisivat parisuhdetta liikaa.
Sehän on juuri sen hyvän parisuhteen mittari että siinä on hyviä asioita moninkertaisesti huonoja enemmän jolloin ne huonot pystyy hyvin hyväksymään.
Ehk
Tuossa jo itse vastaat itsellesi. Parisuhde ei sovi sinulle. Olet onnellisin yksin, koska siinä on oma rauha ja vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku, niin ei tarvitse käyttää viikonloppua jonninjoutavien asioiden märehtimiseen!
Mitä AP:n kysymykseen tulee, niin ei ole sen arvoista. Huonoissa suhteissa sinnittelee vain ne laumasielut, jotka suorittavat elämäänsä muiden odotusten mukaan. Kauhea kohtalo.
Ehkä olet vaan väärän ihmisen kanssa suhteessa. Jos päädytte eroon niin ole yksin jonkin aikaa ja vasta sitten jos oikeasti haluat jonkun kanssa suhteeseen niin kokeile uudelleen. Ilkeistä vastauksista ei kannata välittää, jotkut tykkää purkaa oman elämänsä ongelmia muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?
AP
Ilkeitä? Miten neuvominen on ilkeää?
Ootko tavannu näitä jotka loukkaa toisia ja sanoo "mä vaan olin rehellinen. Etkö kestä totuutta?" Kyllähän sitä voi neuvoa tai kertoa totuuksia ja samaan aikaan satuttaa toisia.
AP
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppu puolisoni kanssa antaa minulle todella paljon. Rakastamme toisiamme ja nautimme toistemme seurasta ihan hirveästi. Ihana olla parhaan ystävän lähellä jatkuvasti. Ja kun meillä on samat arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat, niin keskutelukin on kivaa ja jopa hauskaa.
Ehkä et vain ole oikean kanssa yhdessä?
On parisuhdeviikonloput mullakin yleisesti kivoja. Mut niin oli viikonloput myös ennen parisuhdetta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Selitä nyt ihan juurta jaksain että miksi keskustelupalstalle ei saisi avautua? Sulla on varmaan joku tosi hieno ajatus tässä takana.
Ja taas sinä muutat minun tekstiä toisenlaiseksi.
En ole kieltänyt mitään. Minä neuvoin sinua. Kerroin mitä olen tehnyt. :D
Kuka vaan voi puhua asioistaan täällä.
Tämä on vauvapistefi. Et saa täältä mitään ymmärrystä tilanteeseesi.
Jos olisit ollut nainen, sulle olisi tarjottu tsemppiviestejä ja myös samaan hengenvetoon haukuttu miehiä yleisesti!
Tässä neuvo sulle: elät vain kerran. Elämä on lyhyt. Pahimmassa tapauksessa menetät vaimosi, jonka kanssa sinulla on vaikeaa rentoutua. Sinkkuelämä saattaa tarjota sinulle palkitsevia mahdollisuuksia parantaa elämääsi. Kukaan ei myöskään estä sua pariutumasta paramman ihmisen kanssa, jonka myötä elämäsi kääntyy parempaan suuntaan!
T. Vaihtamalla paranee, kun kyseessä ei ole himo!
Vierailija kirjoitti:
Entä jos vaan hyväksyisit, että nyt oli näin? Teillä oli raskas viikonloppu, ja se vaikuttaa vielä tähänkin päivään. Seuraava viikonloppu on erilainen. Ja jos suhde on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä ja toimiva, niin se helpottuu ajan kanssa. Kaikkea ei tarvitse koko ajan setviä.
Olisiko sinulla joitakin tapoja nyt rauhoittaa itseäsi?
En mä tiedä mikä siihen auttaisi. En mä ole ahdistunut nyt, mä vaan tunnen oloni kuormittuneeksi kuin ylipitkän työviikon jälkeen.
AP
Summataanpa vähän.
1. Aloittaja on tyytyväinen sinkkuna ja parisuhteessakin on pääsääntöisesti kivaa
2. Keskustelut ja vaikeat kysymykset uuvuttavat niin paljon, että aloittaja kyseenalaistaa koko parisuhteen, vaikka näitä tilanteita tulee hänen mukaansa harvoin.
3. Aloittaja ei tule löytämään koskaan parisuhdetta joka olisi edellämaintuista asioista täysin vapaa, mutta sinkkuna näitä ei tule eteen.
Jokainen varmaan osaa tuosta laskea mitä kannattaa tehdä?
En oo niin sanonut. Mut ei sen työnkään kai pitäisi olla sellaista, että oot ihan loppu illalla? Tai en tiedä. Musta se on vähän huono merkki kun maanantaiaamuna oon ihan veto pois viikonlopun jäljiltä, vaikka en tehny viikonloppuna mitään erityisen rasittavaa muuten.
AP