Onko parisuhde sen arvoista? Oon ihan puhki parisuhdeviikonlopun jäljiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaisi varmaan käsitellä nuo lapsuustraumat ennen kuin yritätkään parisuhdetta. Tai sitten olet vaan sinkkuna jos koet sen mielekkäämpänä.

Mä oon käyny terapiassa yli 5 vuotta, mut ei sielläkään pystytä ihan kaikkea korjaaamaan. Paremmin mä kyllä kykenen nykyään parisuhteeseen kuin aiemmin elämässäni.

 

AP

Käytkö edelleen? Ota näitä asioita puheeksi terapeuttisi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Kait se konfliktienkin käsittely vaatii harjoitusta. Terapiassa ei ainakaan minun kanssani semmoista opeteltu, kun muuten sain itseni kondikseen. Voimia ap!

Kiitos!

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaisi varmaan käsitellä nuo lapsuustraumat ennen kuin yritätkään parisuhdetta. Tai sitten olet vaan sinkkuna jos koet sen mielekkäämpänä.

Mä oon käyny terapiassa yli 5 vuotta, mut ei sielläkään pystytä ihan kaikkea korjaaamaan. Paremmin mä kyllä kykenen nykyään parisuhteeseen kuin aiemmin elämässäni.

 

AP

Käytkö edelleen? Ota näitä asioita puheeksi terapeuttisi kanssa. 

Joo käyn. Tarkoitus on kyllä ottaa. Mut nähdään harvoin kun kela-terapia on käytetty ja ei oo talouden puolesta järkevää käydä enää viikottain.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?

 

AP

Tää on ilkeä palsta. Mutta sun reaktiosta huomaa muuten sen, että sulla on aika kovat defenssit. Sen takia se tyttöystäväsi kanssa käymä keskustelukin uuvutti sinut. Et ollut avoimena, kuuntelevana ja vastaanottavaisena hänen välittämäänsä informaatiota kohtaan. Suljit itsesi jo heti kun ymmärsit, että on kyse jostain joka vaatii sinulta toimia/muutosta. Defenssin ylläpitäminen syö energiaa, koska se on vastaantaistelua. 

Voi olla, en osaa sano

Et voikaan tehdä mitään asioille nopeasti. Omien käytös- ja ajattelumallien työstäminen käy pikkuhiljaa läpi elämän. Olet liian vaativa itseäsi kohtaan. Vaativuus myös syö valtavasti energiaa. Asetat itsellesi mahdottomia tavoitteita (tai tavoiteaikoja), joista tiedät jo valmiiksi ettet niitä pysty nyt heti saavuttamaan. Se syö itsetuntoa. Kärsivällisyyttä. 

Onko ap:n nainen sellainen Viivi ja Wagnerin Viivi-tyylinen? Vaikea ja monimutkainen? Silloin ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo eilisestä ihan puhki ja mietit, että sinkkuna elämäsi olisi stressittömämpää, niin kannattaako sinun viedä tätä juttua yhtään pidemmälle? On normaalia, että suhteen alkumetreillä käydään läpi arvomaailmoja, odotuksia ja toiveita. Kaikki eivät sitä puolta parisuhteessa jaksa ja silloin on ihan ok pysyä sinkkuna. Ei sinkkuus ja satunnaisen seksiseuran hakeminen tee ihmistä mitenkään huonompaa.

Toisaalta nainen ei välttämättä ole juuri sinulle sopiva ja siksi näiden peruskysymysten läpikäynti tuntuu niin uuvuttavalta. Samalla aaltopituudella olevan kanssa on helpompaa ottaa kinkkisetkin asiat puheeksi ja niistä pystyy keskustelemaan ilman turhaa vääntöä ja ylimääräisiä tunnekuohuja. Siltikään sinun ei kannata väkisin hakeutua parisuhteeseen, jos yhtään tuntuu siltä, että se ei ole sinun juttusi. Siinä tapauksessa se on oikea ratkaisu sekä sinun että hypoteettisen kumppanin kannalta.

" On normaalia, että suhteen alkumetreillä käydään läpi arvomaailmoja, odotuksia ja toiveita."

Opitko tämän jostain naisten lehdestä, että noin pitää niinkun ihan väkisin toimia.

Ihan kuin joku työhaastattelun kysymys, että "missä sä näät itsesi kymmen vuoden päästä", mitä vittua?

Ei helvetti mitä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.

 

Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.

Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.

 

AP

 

Sitten taitaa olla vaan väärä ihminen sinulle,

Jos olette hiljan tavannut ja teillä on jo noin kovaa draamaa, niin te ette sovi toisillenne. Sä alat nyt hieman koukuttumaan tuohon menoon ja kuvittelet siinä olevan jotain enemmän. Usko pois, ei ole. Tämä vuosien ja useamman toksisen parisuhteen kokemuksella sanottu. Minulla on myös niitä hyviä kokemuksia ml. perheeni lasteni isän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks ihmisten pitää olla täällä niin helkkarin negatiivisia? Mä tulin avautumaan mua painavista ongelmista ja oon avautunu vähän vaikeistakin asioista elämässäni, ja monien kommentit on aika ilkeitä. Ja tuntuu että ne ilkeimmät kommentit saa ison kasan yläpeukkuja. Onko tää reilua tai kivaa käytöstä teidän mielestä?

 

AP

Tää on ilkeä palsta. Mutta sun reaktiosta huomaa muuten sen, että sulla on aika kovat defenssit. Sen takia se tyttöystäväsi kanssa käymä keskustelukin uuvutti sinut. Et ollut avoimena, kuuntelevana ja vastaanottavaisena hänen välittämäänsä informaatiota kohtaan. Suljit itsesi jo heti kun ymmärsit, että on kyse jostain joka vaatii sinulta toimia/muutosta. Defenssin ylläpitäminen syö energiaa, koska se on vastaantaistelua.&n

Niin. Ehkä näin. Voihan se olla että pitää hyväksyä, että parisuhteen alku on hankalampaa tämän suhteen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:n nainen sellainen Viivi ja Wagnerin Viivi-tyylinen? Vaikea ja monimutkainen? Silloin ymmärrän.

Ei se oo. Aika helppo, ymmärtäväinen ihminen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.

 

Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.

Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.

 

AP

 

On mulla kokemusta toksisestakin suhteesta ja tää ei oo todellakaan sellainen. Tässä on tuskin mitään samaa kuin siinä.

AP

Jos ristiriitatilanteet pelottavat, niiden kohtaamista kannattaa harjoitella, sillä konflikteja vältellessä vaietut vastalauseet ja turhautuminen kasvavat helposti vihan tunteiksi, joiden patoaminen voi heikentää itsetuntoa ja johtaa masennukseen, stressiin ja ahdistukseen. Usein konflikteja kartetaan sitä paitsi aivan turhaan.

Luulemme, että konflikteihin ajautuminen tekee hallaa ihmissuhteille, mutta todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Ihmiset ympärilläsi huomaavat varmasti, että olet jostakin vihainen, mutta jos et saa avauduttua ajatuksistasi rakentavasti, et myöskään anna heille mitään kättä pidempää, jotta asiaa saataisiin selvitettyä, sanoo psykologi Lise August.

https://kuntoplus.fi/terveys/psykologia/arasteletko-konflikteja-nain-selviat-vaikeissa-tilanteissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.

 

Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.

Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.

 

AP

Miten sä nautit arjen jakamisesta kun nimenomaan toimivaan arkeen pitää kyetä tekemään kompromisseja ja keskustelemaan. Sulle vois sopia parisuhteen sijaan FWB.

Vierailija kirjoitti:

Jos ristiriitatilanteet pelottavat, niiden kohtaamista kannattaa harjoitella, sillä konflikteja vältellessä vaietut vastalauseet ja turhautuminen kasvavat helposti vihan tunteiksi, joiden patoaminen voi heikentää itsetuntoa ja johtaa masennukseen, stressiin ja ahdistukseen. Usein konflikteja kartetaan sitä paitsi aivan turhaan.

Luulemme, että konflikteihin ajautuminen tekee hallaa ihmissuhteille, mutta todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Ihmiset ympärilläsi huomaavat varmasti, että olet jostakin vihainen, mutta jos et saa avauduttua ajatuksistasi rakentavasti, et myöskään anna heille mitään kättä pidempää, jotta asiaa saataisiin selvitettyä, sanoo psykologi Lise August.

https://kuntoplus.fi/terveys/psykologia/arasteletko-konflikteja-nain-selviat-vaikeissa-tilanteissa

Mun lapsuudenkodissa konflikteista seurasi  vain tuhoa ja tuskaa. Mun äiti ei todellakaan pyrkiny selvittämään asioita, vaan rankaisi ja kosti jos ihmiset pani hänelle vastaan yhtään missään asiassa. Toki useimmat ihmiset ei oo tällaisia, mutta on vastaavia tullu aikuisenakin vastaan.

AP

Se arki ei ole koko ajan pelkkää ns rakkauskuplaa ja hattaraa. Ihminen joka ei tajua ja sisäistä tätä ei ole koskaan inhimillinen pidemmässä suhteessa kumppaniaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.

 

Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.

Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.

 

AP

Miten sä nautit arjen jakamisesta kun nimenomaan toimivaan arkeen pitää kyetä tekemään kompromisseja ja keskuste

Riippuu keskustelun laadusta että kuormittaako se. Ei mua kuormita se kun neuvotellaan että kuka käy kaupassa ja miten aikataulut sovitetaan yhteen.

AP

AP,sinussa ei ole mitään "vikaa". Tuot hyvin esiin sen,että sinulla on elämässä mukavaa silloinkin,kun et ole parisuhteessa.Ihmettelen suuresti näitä jopa vihamielisiä kommentteja asiaan.

Vaikka olisi halua olla toisen kanssa,voi silti hyvin todeta että muutkin vaihtoehdot saattavat olla parempia.Hyväkin parisuhde ottaa myös, eikä vain anna.Itsekin kuulun niihin,jotka viihtyvät hyvin sinkkuna,mutta silti kaipaavat kumppania.Se kertoo myös itsenäisyydestä,vahvuudesta,persoonasta. Ne jotka tarvitsevat parisuhdetta,eivät pysty sisäistymään tilanteeseen,ja siksi ehkä ymmärtämättömyyttään täällä kokevat sen kovin epänormaaliksi.

Kumppani voi olla kaikin tavoin "oikea",ja silti olo voi olla uupunut viikonlopun jälkeen.Sitä on oman tilan tarve.Treffailuaikana se on vielä haastavaa,koska sitä aikaa pitää järjestämällä järjestää eikä se aina osu yhteen oman energian kanssa.

Jos sinusta tuntuu tuolta,hyväksy se tunne ja odottele muutama päivä.Ei teillä kiire ole.Jos pienikin ääni sinulla sanoo että et halua olla parisuhteessa,voit hyväksyä sen ja todeta kumppanillesi että tämä on nyt näin.

Vierailija kirjoitti:

Yhden liiton jälkeen en enää ota miestä. Tiktokin perusteella sanoisin muidenkin naisten huomanneen saman oli lapseton tai ei. Miehen pito käy työstä.

Mulla on mies ollut jo monta vuotta eikä käy työstä ollenkaan. Ihanaa kun on mies vierellä jakamassa arkea. Onneksi ei tarvitse olla yksin. 

Mä ymmärrän täysin aloittajaa.

Itse koin myös edellisessä, pitkässä parisuhteessa, että se vie aivan hirvittävästi energiaa ja aikaa. Kaikki se parisuhteen hoitaminen ja nyt taas täytyy käydä syvällisiä keskusteluja jostakin asiasta ja yrittää keksiä yhteistä tekemistä ja olisiko vaikka yhteinen hierontakurssi sitten avain parempaan seksielämään ja läheisyyteen ja nyt otetaankin käyttöön jokaviikkoiset treffi-illat ja joulunaikaa muuten täytyy jo ruveta suunnittelemaan, että kenen sukulaisissa ollaan ja .... Argh! Musta tuntuu, että sain hirveän yliannostuksen kaikesta tästä parisuhdejauhannasta, en halua sellaista enää ikinä! En jaksa itse katsoa edes mitään Enstitreffiet alttarilla tms parisuhdejauhantaohjelmia tai lukea lehtijuttuja "onko suhteesi sitä tai tätä, onko kumppanisi tällainen tai tuollainen, näin parannat parisuhdettasi..." Hyi, yäk.

Erosin tosi pitkän harkinnan jälkeen viime keväänä ja nyt tuntuu, että en ikinä enää halua parisuhdetta. Todella paljon enemmän aikaa, energiaa ja päätäntävaltaa omiin asioihin sinkkuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.

 

Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.

Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.

 

AP

 

Sitten taitaa olla vaan väärä ihminen sinulle, ja sinä hänelle. Ei se aina ole noin vaikeaa ja raskasta ollut edes minun parhaissa parisuhteissa, vaikka tosiaan päädyinkin siihen etten enää halua parisuhteita. Ainakin ekan vuoden-pari on ollut niin vahva molemminpuolinen rakastumisen tunnekin, että on ollut onnea ja auvoa ja seksiä kun on nähty, ei mitään vakavia parisuhdekeskusteluja.

Ehkä sulla vika on ollut siinä, että niitä vakavia parisuhdekeskusteluja ei ole silloin alussa käyty. Moni jättäytyy tuohon alkuhuumaan kellumaan, välttelee vakavia aiheita kun haluaa vaan nauttia onnesta ja auvosta, ja myöhemmin sitten huomaa ettei tämän ihmisen kanssa ollutkaan mitään yhteistä.

Omasta mielestäni vakavat keskustelut kuuluvat juuri suhteen alkuun. Ei tietenkään niin, että koko yhdessäoloaika on pelkkää puimista, eikä niiden keskustelujen tarvitse olla kauhean vaikeita tai raskaita, vaikka konfliktia välttelevälle ne voivat siltä tuntua. Niissä vain kartoitetaan ollaanko yhteensopivia ja mitä kumpikin suhteelta ja tulevaisuudelta haluaa.

Olen itsekin konflikteja välttelevä ja siksi tehnyt usein parisuhteissa sen virheen että olen jättänyt vakavammat aiheet taustalle ja toivonut että kaikki loksahtaisi paikalleen itsestään. Niin ei kuitenkaan yleensä käy, jos toisen ajatukset ovat arvailujen varassa.

Vakavat keskustelut kannattaa käydä alussa siksikin, että silloin eroaminen on vielä helpompaa kuin jos vasta vuosien päästä tulee esiin että halutaankin aivan eri asioita. Ainakin itselleni ongelma on ollut se, että olen kuvitellut että nämä keskustelut ovat kuin kuulusteluja, joihin minun pitää osata vastata oikein, tai tulen jätetyksi. Jos ap:lla on samaa ajattelua, niin siitä kannattaa päästää heti irti. Keskustelu ovat myös sinun parhaaksesi, jotta saat sinulle sopivan ihmisen. Näissä keskusteluissa ei ole oikeita vastauksia. Ole rohkeasti se mikä olet, ja jos se ei toiselle kelpaa, on vain hyvä ettette päädy parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

AP,sinussa ei ole mitään "vikaa". Tuot hyvin esiin sen,että sinulla on elämässä mukavaa silloinkin,kun et ole parisuhteessa.Ihmettelen suuresti näitä jopa vihamielisiä kommentteja asiaan.

Vaikka olisi halua olla toisen kanssa,voi silti hyvin todeta että muutkin vaihtoehdot saattavat olla parempia.Hyväkin parisuhde ottaa myös, eikä vain anna.Itsekin kuulun niihin,jotka viihtyvät hyvin sinkkuna,mutta silti kaipaavat kumppania.Se kertoo myös itsenäisyydestä,vahvuudesta,persoonasta. Ne jotka tarvitsevat parisuhdetta,eivät pysty sisäistymään tilanteeseen,ja siksi ehkä ymmärtämättömyyttään täällä kokevat sen kovin epänormaaliksi.

Kumppani voi olla kaikin tavoin "oikea",ja silti olo voi olla uupunut viikonlopun jälkeen.Sitä on oman tilan tarve.Treffailuaikana se on vielä haastavaa,koska sitä aikaa pitää järjestämällä järjestää eikä se aina osu yhteen oman energian kanssa.

Jos sinusta tuntuu tuolta,hyväksy se tunne

Kiitos. Kiva lukea tällaista viestiä :) Joo, näin se on että ehkä aika näyttää että oliko se oikeasti niin kuormittavaa. Nyt olo on jo vähän parempi kun pääsi tekemään mielenkiintoisia tehtäviä töissä.

AP