Lue keskustelun säännöt.
Onko parisuhde sen arvoista? Oon ihan puhki parisuhdeviikonlopun jäljiltä
13.11.2023 |
Eilen (eli sunnuntaina) tuli keskusteltua vakavasti arvokysymyksistä ja pienistä asioista mihin toivottaisiin parannusta. Ei mitään kovin dramaattista, mutta kuitenkin. Olin illalla enemmän puhki kuin 12 tunnin työpäivän jälkeen.
Nyt pitäis sitten jaksaa taas rankka työviikko, kun sunnuntai oli kaikkea muuta kuin palauttava. Sinkkuna elämä taas on oikein kivaa ja stressitöntä. Sitä vaan miettii, että tarvitsenko mä naista parisuhteeseen? Kyllähän naisten kanssa voi ilman sitoutumistakin olla tekemisissä ja saada heiltä läheisyyttää. Säästyisi kaikelta siltä stressiltä, mitä parisuhteeseen täysin väistämättä liittyy.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität parisuhdetta jos se ei ole sinun juttusi?
Jää siinä myös asioista paitsi jos ei ole parisuhteissa.
Fyysisestä läheisyydestä? Vai mistä asioista puhut monikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität parisuhdetta jos se ei ole sinun juttusi?
Jää siinä myös asioista paitsi jos ei ole parisuhteissa.
Älä sitten valita sun suhteesta. On sun valinta olla huonossa suhteessa.
Jep. Inhottavaa kun miehet itkee, avautuu tai näyttää tunteitaan.
Ei ole. Parisuhde on ihan järjettömän uuvuttavaa, siksi minäkin olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Ei minua ole ikinä kuormittanut työ mitenkään vaan perheeni, lapset, mies ja läheiset. Ne on kuin iilimadot jotka imevät kaiken energian ja jättävät pelkkää tyhjyyttä. Odotan vain että tuo viimeisinkin vaivautuisi joskus aikuistumaan ja häipymään niin saan koottua itseni ja jaksan taas ehkä hieman tehdä töitä, Tietysti siitä burnoutista ei ikinä toivu, mutta se voi lieventyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.
Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.
Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.
AP
Eli haluat parisuhteen edut ilman niiden eteen tehtävää työtä?
Mulla oli noi samat fiilikset ja lopetin parisuhteeni hiljattain 8 kk jälkeen.
Itselläni suht kuormittava vuorotyö,jo aikuinen lapsi joka lähdössä armeijaan.Olen 45-vuotias nainen.
Miesystävällä oli 4 ja 8-vuotiast lapset vuoroviikoin,eli me tapasimme sitten niillä toisilla viikoilla (tämä oli mun toivekin) kun lapset oli äidillään.
Nämä joka toinen viikko piti sitä aikaa sitten sumplia että nähdään jommankumman luona.Jos itsellä sattui siihen raskaita vuoroja,olisin tarvinnut välillä enemmän aikaa ihan olla yksin,mutta sitten ei olisi nähty ollenkaan.Parisuhdeviikonloppuina oli liikaa painetta tehdä ja olla,ja olin ihan poikki joskus sunnuntaisin sen kaiken jälkeen.
Lapsiviikoilla soiteltiin joka ilta,en ollut oikein kiinnostunut siitä lapsihommasta,kakkavaipoista ja täiongelmista kun itsellä niistä aikaa sen verran mennyt.Toki en tätä sanonut.
Sitten tein päätöksen,että en odota seuraavaa 15 vuotta mahdollisuutta yhdessäasumiseen (ei kiitos uusioperhehommille),kun olisi kiva jakaa se arki kaupassakäynteineen sen sijaan että loputtomasti treffailla vaikka miten kiva mies olikin.
Asiat lopetettiin fiksusti ja erottiin hyvissä väleissä,ja olen tosi helpottunut.Nyt jos seuraa tähän alan etsiä,en lähde näihin eronneisiin pienten lasten iseihin tutustumaan vaan haluan että miehellä on samankaltainen elämäntilanne ja edes optio yhteiseen,aikuiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vain sellainen luonne, joka ei sovi parisuhteeseen. Et pysty olemaan oma itsesi parisuhteessa. Vedät roolia parisuhteessa, joka kuluttaa voimavarojasi.
En mä vedä. Mulla on olo että voin olla ihan oma itseni. Se mikä kuluttaa on konfliktit ja vaikeat kysymykset, mitä parisuhteissa pakosti joskus tulee. Arki ei kuluta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet jotain väärin. Mulla oli oikein antoisa parisuhdeviikonloppu, hyvää ruokaa, saunomista, rentoutumista, seksiä yms.
Teillä ei oo muka koskaan riitoja, konflikteja, vakavia keskusteluja?
Eipä juuri, molemmilla omat kodit ja viikolla nähdään muutaman kerran. Vielä ainakin saadaan kirsikat kakun päältä.
Ei toi tule kyllä ikuisesti jatkumaan noin, ellette tee tuosta jotain löyhää fwb-järjestelyä.
Hmm? Itse olen ollut naimisissa 12 vuotta ja meillä on aina ollut näin, ja tulee aina olemaan. Kun ei ole lapsia eikä niitä haluta, ei ole mikään pakko muuttaa koskaan yhteen.
No asutaan muutaman kilsan päässä toisista ja lapset on jo teinejä molemmilla ja ihan hyvin tää on tähän asti toiminut.
Yhdessä sovittu, kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa lasten kanssa saman katon alle kotileikkejä kokeilemaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.
Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.
Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.
AP
Eli haluat parisuhteen edut ilman niiden eteen tehtävää työtä?
Miksi hyvä parisuhde olisi työtä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus parisuhde tai mikä tahansa ihmissuhde tai yhteisö tuntuu kuluttavalta. Kaikki elämä muiden kanssa vaatii sopeutumista, joustamista ja myös itselle hankalien hetkien hyväksymistä. Näin se on vaikka kaikki osapuolet olisivat aivan järkeviä ja hyviä ihmisiä.
Itse olen tehnyt sovun asian kanssa (tai ainakin suurimman osan aikaa elän sovussa asian kanssa) ja olen todennut, että en yksinkään halua olla. Joinakin hetkinä se kyllä houkuttaisi.
No niinpä. Mun lapsuudenkoti oli jo niin toksinen ja stressaava ympäristö, että nuorena lähellä tulla hulluksi. Olin ihan helvetin ahdistunu ja mulla oli pahimmillaan muutaman viikon jakso jolloin vapisin päivittäin ahdistuksesta. Sinkkuna voi olla ihmisten kanssa tekemisissä tasan sen verran kun haluaa eikä joudu altistamaan itseään kaikille ihmissuhteiden rankoille puolille. Elämäni toistaiseksi onnellisin hetki oli se,
Mulla on ollut myös tosi toksinen ja stressaava kasvuympäristö ja sen takia ihmissuhteet tuntuivat ja monesti edelleenkin tuntuvat erittäin uuvuttavilta. Tein sen linjauksen, etten edes yrittänyt parisuhdetta, koska en katsonut olevani siihen valmis. Menneisyys painoi liikaa.
Käsittelin ihan omassa rauhassa asioita ja vasta kun koin olevani riittävässä tasapainossa, avasin silmäni sille jos jotain ns. osuu kohdalle. En kuitenkaan aktiivisesti etsinyt mitään. Lopulta tapasin sattumalta aivan ihanan ihmisen, joka vei kirjaimellisesti jalat alta. Nyt kun oma pohjatyö on tehty ja kumppani on oikea, ei yhdessä olo tunnu uuvuttavalta, vaikka se sisältäisikin välillä muutakin kuin kivaa yhdessä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.
Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.
Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.
AP
Sitten taitaa olla vaan väärä ihminen sinulle, ja sinä hänelle. Ei se aina ole noin vaikeaa ja r
Tää nainen on todella paljon sopivampi kuin kukaan nainen jonka kanssa olen aiemmin ollut. Kaikki saadaan puhuttua, riidat ei koskaan kärjisty vaan pysyy tosi asiallisina ja muutaman tunnin päästä halataan ja kaikki on taas hyvin. Ja meidän yhteiselo on tosi saumatonta. Persoonina ollaan melko samankaltaisia ja ymmärretään hyvin toisiamme. En tiedä onko mun lapsuus ollu vaan niin ahdistavaa, että konfliktit ahdistaa mua enemmän kuin useimpia ihmisiä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on vain sellainen luonne, joka ei sovi parisuhteeseen. Et pysty olemaan oma itsesi parisuhteessa. Vedät roolia parisuhteessa, joka kuluttaa voimavarojasi.
En mä vedä. Mulla on olo että voin olla ihan oma itseni. Se mikä kuluttaa on konfliktit ja vaikeat kysymykset, mitä parisuhteissa pakosti joskus tulee. Arki ei kuluta.
AP
No jos parisuhde on hyvä ja ihmiset toisilleen sopivia niin ei niitä konflikteja ja vaikeita kysymyksiä pitäisi tulla eteen niin usein että ne jotenkin kokonaisuudessaan kuormittaisivat parisuhdetta liikaa.
Sehän on juuri sen hyvän parisuhteen mittari että siinä on hyviä asioita moninkertaisesti huonoja enemmän jolloin ne huonot pystyy hyvin hyväksymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität parisuhdetta jos se ei ole sinun juttusi?
Jää siinä myös asioista paitsi jos ei ole parisuhteissa.
Älä sitten valita sun suhteesta. On sun valinta olla huonossa suhteessa.
Jep. Inhottavaa kun miehet itkee, avautuu tai näyttää tunteitaan.
Sinä tuon sanot. Minä en ole sanonut.
Avaudu ja puhu puolisolle. Minä teen niin.
Olen ollut huonossa suhteessa. Lopetin sen koska en halunnut tuhlata elämääni siihen.
Ehkä kantsisi yrittää jutella vähän joka päivä eikä kasata kuormaa viikonloppuihin ja lomiin.
Kukaan muu ei voi sun puolestasi elämääsi elää, se on niitä juttuja, joissa kaikki punnitaan ja päätetään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on henkilökohtaista. Esim. mulle se ehdottomasti ei ole (olen nainen, keski-ikää lähestyvä). En vaan kaipaa parisuhteesta oikein mitään, ja koen toisen liiallisen läheisyyden ja kompromissitarpeet ahdistaviksi. Joku muu taas kaipaa sitä seuraa arkeen ja läheisyyttä ja seksiä jne niin paljon, etttä pitää parisuhdetta, hyvää sellaista, vaivan arvoisena.
Mutta itse sanoisin, että jos susta tultuu tuolta, niin joko parisuhde on väärä, tai sitten sinäkin vaan olet ihminen, joka viihtyy paremmin sinkkuna.
Ymmärrän sua. Mutta mä olen erilainen ihminen kuin sinä. Mä nautin erittäin paljon läheisyydestä, seksistä ja arjen jakamisesta.
AP
Eli haluat parisuhteen edut ilman niiden eteen tehtävää työtä
Voit kutsua ihan millä sanalla tahansa sitä, kun parisuhteessa tulee välillä muutakin eteen kuin seksi, läheisyys ja arjen jakaminen ilman suurempia kesksuteluita. Minä käytin nyt sanaa työ.
" En tiedä onko mun lapsuus ollu vaan niin ahdistavaa, että konfliktit ahdistaa mua enemmän kuin useimpia ihmisiä."
Tuota ajattelin juuriu ehdottaa. Jos suhde on oikeasti hyvä ja tasapainoinen niin ei ole ihan normaalia ahdistua ja kuormittua valtavasti ajoittaisista pienistä konfliktitilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yrität parisuhdetta jos se ei ole sinun juttusi?
Jää siinä myös asioista paitsi jos ei ole parisuhteissa.
Fyysisestä läheisyydestä? Vai mistä asioista puhut monikossa?
Fyysisestä läheisyydestä, rakkaudesta, elämän jakamisesta toisen kanssa, siitä sellaisesta sielujen yhteenkietoutumisesta mitä ei voi muissa suhteissa kokea.
AP
Minkä ikäinen sä olet? Valitettavasti yhä vanhemmaksi kun tulee niin tulee jo fyysisen kunnon heikentymisen myötä jaksamisen haasteita välillä. On tärkeää, että parisuhde on tällöin positiivisesti elämää tukeva eikä päinvastoin.
Parisuhde toimii kun tajuaa, ettei kumpikaan osaa lukea toisen ajatuksia.
Asiat pitää puhua heti eikä tehdä niistä vuoren korkuisia ongelmia, joita aletaan ruopata silloin kun pitäisi vain olla yhdessä ja relata.
Arvatkaas, miksi kesälomien ja juhlapyhien jälkeen tulee eropiikki?
Hanki nukke, ne ei paljon juttele ja kuormita. Kaikista ei ole ihmissuhteisiin.
Sitten taitaa olla vaan väärä ihminen sinulle, ja sinä hänelle. Ei se aina ole noin vaikeaa ja raskasta ollut edes minun parhaissa parisuhteissa, vaikka tosiaan päädyinkin siihen etten enää halua parisuhteita. Ainakin ekan vuoden-pari on ollut niin vahva molemminpuolinen rakastumisen tunnekin, että on ollut onnea ja auvoa ja seksiä kun on nähty, ei mitään vakavia parisuhdekeskusteluja.