Lue keskustelun säännöt.
Eikö isät tykkää isänpäivästä?
12.11.2023 |
Meillä on kaksi lasta, iät kolme ja kuusi. Oltiin eilen lasten kanssa käytetty tunteja siihen, että käytiin ruokakaupassa, valmisteltiin isänpäiväbrunssille syötävää ja leivottiin kermakakku. Ja tänä aamuna laitettiin brunssi valmiiksi ja tarjolle ja sen jälkiruoaksi kakku vielä. Lahjakin oli lapsilta. Mies söi ruoan ja palan kakkua, mutta ei kiitoksen sanaa. Minäkin siinä yritin saada syötyä jotain samalla kun autoin pienempää lasta syömään. Mies ei viitsinyt edes jutella brunssin aikana isomman kanssa. Ei kiitoksen sanaa edes kakusta lapsille, vaikka lapset oli itse sen tehneet (minun avustuksella). Nyt mies on yksin lenkillä. Sen jälkeen kuulemma lähtee käymään kaverilla. Ja isompi lapsi on pettynyt kun isä ei olekaan isänpäivänä kotona eikä ottanut lasta mukaan lenkille edes isänpäivänä.
Millä selitän tilanteen pettyneille lapsille? Sanonko että isät ei tykkää isänpäivistä?
Miksi edes yritän?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Isänpäivät pitäisi lopettaa koska se on pakkopullaa ja teennäistä roskaa.
-Neljän isä-
Totta kai se on sinulle teennäistä roskaa koska et rakasta lapsiasi. Sinä jouduit kokonaisen päivän teeskentelemään että sinua kiinnostaa olla isä ja vieläpä ne ihmiset joita olet ollut tekemässä. Ymmärrän täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä typerän miehesi käytöstä muihin.
Enhän minä yleistäkään. Ihan oman perheen tilanteesta kirjoitin.
ap
Silloin ei kannata otsikoida.. Eikö isät tykkää isänpäivästä. Vaan mieheni ei pidä isänpäivästä.
Ehkä miehelläsi on joku trauma omaan isäsuhteeseensa liittyen.
Se otsikko liittyi mieheeni siten, että miten selitän tilanteen lapsillemme? Väitänkö heille, että isät ei tykkää isänpäivästä? En minä voi lapsille totuutta sanoa tästä asiasta.
ap
Mikä se totuus on?
Sano lapsillesi että isä oli iloinen ja kiitollinen kun olitte järjestäneet niin ihanat yllätykset. Jos he siis kysyvät jotain. Älä sano mitään jos eivät kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä typerän miehesi käytöstä muihin.
Enhän minä yleistäkään. Ihan oman perheen tilanteesta kirjoitin.
ap
Silloin ei kannata otsikoida.. Eikö isät tykkää isänpäivästä. Vaan mieheni ei pidä isänpäivästä.
Ehkä miehelläsi on joku trauma omaan isäsuhteeseensa liittyen.
Se otsikko liittyi mieheeni siten, että miten selitän tilanteen lapsillemme? Väitänkö heille, että isät ei tykkää isänpäivästä? En minä voi lapsille totuutta sanoa tästä asiasta.
ap
Mikä se totuus on?
En ole ihan varma mutta luulen että totuus on se, että isää ei vain kiinnosta.
Olen f e m i n i i n i n e n h i n t t i ja näen isänpäivän toksisesti maskuliinisena sekä kuvottavana jäänteenä patriarkaaliselta aikakaudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, ei mieheni pyytänyt järjestämään mitään. Mutta lapset oli päiväkodissa tehneet kortit ja siellä oli puhuttu isänpäivän vietosta niin lapset halusi että me laitetaan täytekakku ja brunssi. Ja ostetaan lahja. Ei ne minulta olleet vaan lapsilta.
ap
Valitettavasti päiväkodissa he lähtee oletuksesta, että isillä on terve tunne-elämä ja että he välittävät lapsistaan, että miehiä kiinnostaa perheensä. Tämä kulttuuri syntyy siitä kun naiset ei kuuntele miehiä ihan tosissaan mitä ne sanoo. Miehet ei ole missään vaiheessa tehneet epäselväksi, että heistä vain hyvin harvaa kiinnostaa lapset siittämistoimintoa pidemmälle. Mies olisi voinut edes teeskennellä lapsille sen hetken kun oli tarpeellista. Ymmärrän, että sinulla on paha mieli, koska on ikävä katsoa lastenpa hämmennystä ja pahaa mieltä. Joka kerta kun he joutuu kokemaan tuon niin mielikuva isästä murenee turvallisena aikuisena ja roolimallina. He kokee tulleensa hylätyiksi. Inhottavaa, että lapsia pakotetaan kokemaan tätä vuodesta toiseen. Toisilla ei ole isää lainkaan ja sitten on nämä perheiden aktiiviset hylkääjät. Voisi lopettaa koko asian esille tuomisen hoitolaitoksissa ja kouluissa. Vähemmän mielipahaa niin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teillä ei vietetä isänpäivää vaan vaimon ja lasten päivää jossa isällä on sinun asettama (sivu)rooli johon hänen tulee mukautua.
Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä? Jättää brunssi ja täytekakku laittamatta? Ja unohtaa koko isänpäivä?
ap
Mitä jos keskustelisit sen miehesi kanssa että miten hän haluaisi isänpäivää viettää, mikä hänestä olisi kiva päivä, mitä lapset ehkä odottavat, mitä sinä tahtoisit jne. Tiedätkö miten heillä on kotona vietetty isänpäivää vai onko vietetty ollenkaan? Monessa parisuhteessa tulee säröjä siitä että on erilaiset odotukset ja perinteet. Esim meillä toinen puoliso on kotona tottunut siihen että nimipäiviä vietetään tietyllä tavalla ja toisen kotona niihin ei olla kiinnitetty mitään huomiota.
Mutta anna hänelle itselleen tilaisuus määritellä isän rooli ja vaikuttaa siihen miten isänpäivää teillä vietetään, älä työnnä hänelle sinun muotoilemaasi isän roolia ja odota että hän hyväksyy sen tuosta vain lampaan lailla.
terveisin kolmen isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano lapsillesi että isä oli iloinen ja kiitollinen kun olitte järjestäneet niin ihanat yllätykset. Jos he siis kysyvät jotain. Älä sano mitään jos eivät kysy.
Ei mies ollut yhtään iloisen näköinen eikä muutenkaan vaikuttanut iloiselta. Miksi väittää lapsille jotain mistä lapset omilla silmilläänkin näkee että ei ole totta?
Pienempi ei kysy mitään, esikoinen kyllä kysyy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teillä ei vietetä isänpäivää vaan vaimon ja lasten päivää jossa isällä on sinun asettama (sivu)rooli johon hänen tulee mukautua.
Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä? Jättää brunssi ja täytekakku laittamatta? Ja unohtaa koko isänpäivä?
ap
Mitä jos keskustelisit sen miehesi kanssa että miten hän haluaisi isänpäivää viettää, mikä hänestä olisi kiva päivä, mitä lapset ehkä odottavat, mitä sinä tahtoisit jne. Tiedätkö miten heillä on kotona vietetty isänpäivää vai onko vietetty ollenkaan? Monessa parisuhteessa tulee säröjä siitä että on erilaiset odotukset ja perinteet. Esim meillä toinen puoliso on kotona tottunut siihen että nimipäiviä vietetään tietyllä tavalla ja toisen kotona niihin ei olla kiinnitetty mitään huomiota
Toisaalta jos isällä olisi järkeä päässä ja omaa tahtoa, hän voisi ihan itsekin sanoa jo etukäteen vaimolle mitä haluaa, eikä vaan murjottaa jälkeenpäin kun hänen ajatuksiaan ei osattukaan lukea. Kuudes isänpäivä miehelle jo, ei voinut tulla yllätyksenä. Jos ei osaa saada suutaan auki niin sit pitää lasten mieliksi yrittää edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä typerän miehesi käytöstä muihin.
Enhän minä yleistäkään. Ihan oman perheen tilanteesta kirjoitin.
ap
Silloin ei kannata otsikoida.. Eikö isät tykkää isänpäivästä. Vaan mieheni ei pidä isänpäivästä.
Ehkä miehelläsi on joku trauma omaan isäsuhteeseensa liittyen.
Se otsikko liittyi mieheeni siten, että miten selitän tilanteen lapsillemme? Väitänkö heille, että isät ei tykkää isänpäivästä? En minä voi lapsille totuutta sanoa tästä asiasta.
ap
Miten teillä on edelliset isänpäivät menneet? Eiköhän ainakin 6 vuotiaalle ole jo tullut selväksi, miten isä käyttäytyy isänpäivinä, ei siinä tarvitse lapsille sen kummemmin selitellä/valehdella.
Vierailija kirjoitti:
Pakkopulla on aika hyvä sana.
Olen kahden lapsen isä ja vietän ihan älyttömän mielelläni aikaa lasten (ja myös puolisoni) kanssa silloin kun tehdään jotain aktiivista, vietetään aikaa ulkona, harrastetaan tai matkustetaan.
Sen sijaan itselleni ovat ihan sietämättömiä tilaisuudet ja juhlat joissa mussutetaan pullaa ja kakkua, ei sen takia että haluttaisiin niin tehdä, vaan koska tapakulttuuri ja joku kalenteriin merkitty juhlapäivä näin sanelevat.
Mitäs ap jos joskus kysyisit siltä aviomieheltäsi miten HÄN haluaisi, että isänpäivää teillä vietettäisiin?
Itse osallistun isänpäiväteatteriin lasten takia, mutta tosiasiassa isänpäivä lähinnä ahdistaa koska se tuntuu kahlitsevalta, vähän yksinäiseltä ja hukkaan heitetyltä päivältä kun tulee tunne että olen tässä vain lavasteena että muut saavat suorittaa tapakulttuurin mukaiset seremoniansa.
Ja sinä et mitenkään kykene sanomaan ja kommunikoimaan miten tahtoisit isänpäivää viettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole trolli, niin miten sitten teillä ollut nuo edelliset isänpäivät? Samanlaiset vai oliko tämä ensimmäinen kerta kun kieltäytyy tästä ( kieltämättä aika teennäisestä) päivästä?
Jos aiemmat ovat noudattaneet samaa kaavaa, niin miksi sitten tehdään väkisin, jos on jo tiedossa, ettei toista kiinnosta. Silloin pitäisi nostaa kissa pöydälle jo ennakkoon ja vaikka kysyä toiselta, että miten haluaa sen päivän viettää ja mikä isän mielestä olisi sitten lasten kannalta paras tapa, ettei kuitenkaan sitten lapset kokisi välinpitämättömyyttä.
Sormien sijaan voisit käyttää suutasi.
Eli juttele asiasta sen miehesi kanssa palstan sijaan.
Ja lisäksi, miten edelliset isänpäivät ovat menneet? Juhlitteko silloin?
Lapsille ei mitään valehtelemaan kannata alkaa että isät vihaavat isänpäiviä.
Juttele sen miehesi kanssa ja tehkää vaikka myöhemmin tänään perheenä jotain kivaa josta kaikki tykkäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tietenkin isä saa tehdä mitä haluaa isänpäivänä, ilman lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Sano lapsillesi että isä oli iloinen ja kiitollinen kun olitte järjestäneet niin ihanat yllätykset. Jos he siis kysyvät jotain. Älä sano mitään jos eivät kysy.
Miksi ap:n pitäisi valehdella lapsille? Ja siloittaa tietä joka tulee olemaan kuoppainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että teillä ei vietetä isänpäivää vaan vaimon ja lasten päivää jossa isällä on sinun asettama (sivu)rooli johon hänen tulee mukautua.
Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä? Jättää brunssi ja täytekakku laittamatta? Ja unohtaa koko isänpäivä?
ap
Mitä jos keskustelisit sen miehesi kanssa että miten hän haluaisi isänpäivää viettää, mikä hänestä olisi kiva päivä, mitä lapset ehkä odottavat, mitä sinä tahtoisit jne. Tiedätkö miten heillä on kotona vietetty isänpäivää vai onko vietetty ollenkaan? Monessa parisuhteessa tulee säröjä siitä että on erilaiset odotukset ja perinteet. Esim meillä toinen puoliso on kotona tottunut siihen että nimipäiviä vietetään tietyllä tavalla ja toisen kotona niihin ei olla kiinnitetty mitään huomiota
Ja miksi se on naisen tehtävä kaivaa tämä tieto ulos miehestä, miksi mies ei voi ihan itse kertoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä typerän miehesi käytöstä muihin.
Enhän minä yleistäkään. Ihan oman perheen tilanteesta kirjoitin.
ap
Silloin ei kannata otsikoida.. Eikö isät tykkää isänpäivästä. Vaan mieheni ei pidä isänpäivästä.
Ehkä miehelläsi on joku trauma omaan isäsuhteeseensa liittyen.
Se otsikko liittyi mieheeni siten, että miten selitän tilanteen lapsillemme? Väitänkö heille, että isät ei tykkää isänpäivästä? En minä voi lapsille totuutta sanoa tästä asiasta.
ap
Mikä se totuus on?
Tätä mietin minäkin. Eri
Lapset halusivat brunssin. Ja kaikki uskoo, että kolmevuotias ja kuusivuotias tietää mitä brunssi tarkoittaa.
ole rehellinen edes itsellesi. Sinä halusit hössöttää edes kysymättä siltä lasten isältä, miten hän haluaisi päivän viettää. Se yksin päivän vietto esim. Ilman vastuuta lastenhoidosta voi olla se paras lahja.
Pakkopulla on aika hyvä sana.
Olen kahden lapsen isä ja vietän ihan älyttömän mielelläni aikaa lasten (ja myös puolisoni) kanssa silloin kun tehdään jotain aktiivista, vietetään aikaa ulkona, harrastetaan tai matkustetaan.
Sen sijaan itselleni ovat ihan sietämättömiä tilaisuudet ja juhlat joissa mussutetaan pullaa ja kakkua, ei sen takia että haluttaisiin niin tehdä, vaan koska tapakulttuuri ja joku kalenteriin merkitty juhlapäivä näin sanelevat.
Mitäs ap jos joskus kysyisit siltä aviomieheltäsi miten HÄN haluaisi, että isänpäivää teillä vietettäisiin?
Itse osallistun isänpäiväteatteriin lasten takia, mutta tosiasiassa isänpäivä lähinnä ahdistaa koska se tuntuu kahlitsevalta, vähän yksinäiseltä ja hukkaan heitetyltä päivältä kun tulee tunne että olen tässä vain lavasteena että muut saavat suorittaa tapakulttuurin mukaiset seremoniansa.