Lapset eivät halunneet lähteä isoisää tapamaan isänpäivänä "koska ei hänkään koskaan huomioi meitä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna kannattaa jättää isoisän luona vierailu muutenkin väliin, koska korona.

Ainahan sitä jokin tekosyy löytyy dissata vanhoja sukulaisia.

Jos on hyvä syy haluta vanhan sukulaisen kuolemaa, niin eikun kylään vaan koronassa ja influenssassa. Eipähän ole ainakaan dissattu!

Siis oliko nyt kyseessä tappaminen vai tapaaminen ? Siinä on vissi ero.

Että tälläinen miesviha tarina tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuja lapsia.

 

Äitinsä opettamia.  Jos ei isän vanhemnat tule tuhatlappunen kourassa,  eivät he ome edes kahvikupillisen arvoisia.

Saati että sanoisi hyvää isän/ äitienpäivää/ joulua.

Ja itse en lapsenlapsilta odota onnitteluja , en äitienpäivänä, tokko synttäriivää ees tietävät.

Se joskus tekee kipeää kun pojatkaan ei uskalla esm äitienpäiväonnitteluja soittaa sisältä kotoaan.  "Lähdin käymään lähikaupassa/ oon roskia viemässä, samalka tässä soittelen " .

Kyllä miehelläni, heidän isällään, oli kotona täysi vapaus puhua vanhempiensa ym kanssa.

Miniäsikö on käynyt ukollesi opettamassa, ettei lapsenlapsista tarvitse välittää? Olisikohan syytä miettiä omaa käytöstäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksuja lapsia.

 

Äitinsä opettamia.  Jos ei isän vanhemnat tule tuhatlappunen kourassa,  eivät he ome edes kahvikupillisen arvoisia.

Saati että sanoisi hyvää isän/ äitienpäivää/ joulua.

Ja itse en lapsenlapsilta odota onnitteluja , en äitienpäivänä, tokko synttäriivää ees tietävät.

Se joskus tekee kipeää kun pojatkaan ei uskalla esm äitienpäiväonnitteluja soittaa sisältä kotoaan.  "Lähdin käymään lähikaupassa/ oon roskia viemässä, samalka tässä soittelen " .

Kyllä miehelläni, heidän isällään, oli kotona täysi vapaus puhua vanhempiensa ym kanssa.

Miniäsikö on käynyt ukollesi opettamassa, ettei lapsenlapsista tarvitse välittää? Olisikohan syytä miettiä omaa käytöstäsi?

Mitähän sinä horiset, ymmärsitkö yhtään kommenttia johon vastasit?

En odota lapsenlapsilta lahjoja äitien/syntympäivänä,  heiilä on äiti/isä  joita muistavat 

Taisi olla niin ettei miniä sallisi puolisonsa pitävän vanhempiinsa yhteyttä, salaa soittelevat.

Mun appiukko lähettää lapsille syntymäpäivänä onnitteluviestit. Muutenkin on kiinnostunut lasten tekemisistä, harrastuksista ja sen sellaisesta ja kyläillessä kyselee miten lapsilla menee. Lapset (eli teinit meilläkin) siis tietävät, että ukki välittää heistä ja on kiinnostunut. Lapset ovat ihan itse ja vapaaehtoisesti yhteydessä ukkiinsa ja laittelevat tälle viestejä. Joskus vanhempi lapsi on mennyt ukkinsa luokse rauhoittumaan ja juttelemaan, kun on tullut kotona murrosikään kuuluvia erimielisyyksiä ja minusta tämä on tosi hyvä osoitus siitä, että luottamusta ja läheisyyttä löytyy. 

 Lahjoilla ei ole merkitystä, ei niillä voi ostaa kiintymystä. 

Miksi isoisän pitäisi tarkkailla lapsenlapsia? Ihan outo ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Suku/tuttavapiirissä, olemme iäkkäämpää, on suhdetoiminta myös miehen sukuun kulkenut naisten voimin.  Naisten muistin varassa, naisten käsialalla.

Minulle vähän outoakin tuo, mitä puolison suku minulle kuuluu, en taatusti onnea sano enkä mee juhliin.

Poikien perheessä vanhemmalla  kumpikin hoitaa oman sukunsa,  miniä ei oo tullut seitsenkymppisille eikä ikinä sanonut onnwa tms.  Väleissä kuitenkin olleen.

Nuoremman pojan perheessä yhteydenpito ja muistaminen  on miniän varassa,  siitä kiitos hänelle.

Tässä on yksi syy suomalaisten miesten yksinäisyysepidemialle. Huomasin itse jo ennen teini-ikää että minut ja siskoni laitettiin soittamaan tai lähettämään kiitoskortteja sukulaisille ja kummeille, joilta saimme lahjoja. Kaunis ele ja oikein toimittu, mutta veljemme ei koskaan joutunut tekemään vastaavaa. Hänen kiitoksensa ja kuulumisensa kummeille, tädeille ja isosedille menivät eteenpäin äidin kautta tai sitten eivät menneet ollenkaan niissä tapauksissa, joissa sukulainen tai perhetuttu tuli isän puolelta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka meille tytöille jo pienenä opetettiin osallistumaan suvun pitämiseen kasassa samalla kun perheen miehet vain möllöttivät siinä mukana

Nyt, kun minä ja sisarukseni ollaan aikuisia, odotetaan veljeltäni hädin tuskin yhteydenpitoa ystäviinsä. Minun ja siskon sen sijaan oletetaan olevan kontaktissa kaiken maailman vanhoihin isotäteihin, entisiin hyvänpäiväntuttuihin ja kummisetiin. 

En yhtään ihmettele, että miehillä on niin pienet ympyrät, yksinäisyyttä ja "hikkyyntymistä". 

Vierailija kirjoitti:

Että tälläinen miesviha tarina tällä kertaa.

Saattaahan ap ja lapsensa itsekin olla kaikki miespuolisia. Antaa suvun muijien hoitaa yhteydenpito toisiinsa, ehkä ap:n sisko tyttärineen muisti pappaa?

Hyvin on "uusi normaali" mennyt perille, kun edes suvun vanhuksia ei voi muistaa, ellei siitä hyödy itse rahallisesti. Ja kaikki yläpeukuttaa että oikein teki... 

Hyi olkoon mihin suuntaan tämä kansa on menossa. 

Ei joka suvussa vietetä äitien- ja isänpäivää isoin menoin, monet sivuuttaa sen päivänä muiden joukossa. Ihmettelen tätä pöyristymisen määrää kun ei kai tuo juhlien skippaaminen mikään iso loukkaus ole.

Paitsi tietenkin, jos lapset ovat aiemmin luvanneet mennä ja nyt jäävät vähin äänin pois. Oharit on aina ikävä temppu.

Ei se mikään isoisän päivä olekaan vaan isänpäivä. 

Mies hoitaa isänsä ja lapset omansa, vai joudutko sinä tekemään  senkin. 

joudut.

 mies 58v 

toivottavasti  pappa ohittaa apn punikki perheen perinnön jaossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mikään isoisän päivä olekaan vaan isänpäivä. 

Mies hoitaa isänsä ja lapset omansa, vai joudutko sinä tekemään  senkin. 

joudut.

 

 mies 58v 

Itse ne paapotte sellaisiksi, ettei niistä oo mihinkään ilman teitä naisia.

Kaikki yhteydenpito,  suku , vaatteet , koko oleminen.

Kukkia pöytään vaan.